Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    ei mitään sanottavaa

    Me käytiin taas
    kakkukahvilla
    niinkuin me käydään
    joka vuosi
    näihin aikoihin.

    Me tuotiin taas
    kukkia
    niinkuin ennen
    ja sinä kiittelit
    kovasti hymyillen.

    Me istuttiin sohvalla
    ja puhuttiin
    liirumlaarumia
    ja tuijoteltiin
    ulos ikkunasta.

    Juotiin kahvit
    ja maistettiin kakkua.
    Sanottiin että nyt
    pitää mennä ja mentiin.
    Ja sanottiin soitellaan.

    Ja joka vuosi me
    istutaan sohvalla
    yhä etäänpänä
    toisistamme. Vaikka
    ollaan sentään
    verisukulaisia.

    Kaikki on niin
    saatanan teennäistä.
    Jos me ei juurikaan
    keksitä edes mitään
    puhumista niin mikä ihme
    meitä ajaa kyläilemään.

    Ei kyse ole rakkaudettomuudesta.
    Eikä välinpitämättömyydestä.
    Ei itserakkaudesta. Kyse
    on vain siitä, että sen jälkeen
    kun aikanaan muutin pois kotoa

    äiti,

    sen jälkeen meillä ei ole
    ollut toisillemme mitään sanottavaa
    vaikka siitä on kulunut jo 20 vuotta.
    4154
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    hienoa proosaa

    Äänestä

    Tämä oli mielettömän kaunis!
    Koskettava. Ei edes sanat riitä.

    Äänestä

    molemmille... :)

    Äänestä

    todella upea!sä osaat todellakin kirjoittaa elämästä :)

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    jenni kirjoitti:

    Me käytiin taas
    kakkukahvilla
    niinkuin me käydään
    joka vuosi
    näihin aikoihin.

    Me tuotiin taas
    kukkia
    niinkuin ennen
    ja sinä kiittelit
    kovasti hymyillen.

    Me istuttiin sohvalla
    ja puhuttiin
    liirumlaarumia
    ja tuijoteltiin
    ulos ikkunasta.

    Juotiin kahvit
    ja maistettiin kakkua.
    Sanottiin että nyt
    pitää mennä ja mentiin.
    Ja sanottiin soitellaan.

    Ja joka vuosi me
    istutaan sohvalla
    yhä etäänpänä
    toisistamme. Vaikka
    ollaan sentään
    verisukulaisia.

    Kaikki on niin
    saatanan teennäistä.
    Jos me ei juurikaan
    keksitä edes mitään
    puhumista niin mikä ihme
    meitä ajaa kyläilemään.

    Ei kyse ole rakkaudettomuudesta.
    Eikä välinpitämättömyydestä.
    Ei itserakkaudesta. Kyse
    on vain siitä, että sen jälkeen
    kun aikanaan muutin pois kotoa

    äiti,

    sen jälkeen meillä ei ole
    ollut toisillemme mitään sanottavaa
    vaikka siitä on kulunut jo 20 vuotta.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu