kuvittelua? aistiharhoja?

Muutaman vuosikymmenen aikana olen ehtinyt kokea muutamia selittämättömiä tapauksia. Osaa niistä mietin hetken tapahtuman jälkeen unohtaen ne pidemmäksi aikaa vain muistaakseni ne taas joskus myöhemmässä vaiheessa. Yleensä tapahtumahetkellä pelko nousee päälimmäiseksi - olenhan tälläinen säikky luonne. Silti aina myöhemmin tapahtuneita muistellessani ne tuntuvat vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä. Toisaalta pimeän tullen ja varsinkaan yksin en kyllä tohdi muistella tapahtuneita tai muuten vietän yöni valvoen ja hikoillen peittoni alla. Rehellisesti sanoen pistää aina välillä miettimään, onko minulla vain vilkas mielikuvitus...

Sitä tai tätä, tässä kuitenkin muutamia outoja ja minulle vaille hyvää selitystä jääneitä tapahtumia elämäni varrelta. Kaikenlaiset selitykset tapahtumille ovat tervetulleita.

Yöllä olohuoneessa

Olin yksin kotosalla kerrostalokolmiossamme joskus 12-13 vuoden ikäisenä. Katselin yöllä tylsistyneenä telkkaria olohuoneen sohvalla peiton alla. Jossain vaiheessa kesken tv:n katselun olin nukahtanut niille sijoilleni. Heräsin muistaakseni kello kolmen aikaan aamuyöllä siihen, kun tv napsahti pois päältä.

Kaukosäädin oli muistini mukaan vierelläni sohvalla. Olisi ollut hyvinkin mahdollista, että olisin unissani painanut kaukosäätimen virtanappulaa tv:n jäädessä sen seurauksena valmiustilaan. Mutta tv ei jäänyt valmiustilaan, vaan sammui ihan tyystin. Sähkökatkoskaan ei voinut olla kyseessä, koska videolaitteesta näin kellonajan. Tapahtuma säikäytti sen verran, että en hievahtanutkaan peiton alta ennen päivän valoa. Oli aika pitkä aamuyö...

Ovet

Muutimme myöhemmässä vaiheessa omakotitaloon, joka oli rakennettu joskus 70-luvulla. Olin jälleen kerran yksin kotosalla. Ulkona oli jo pimeää aikaisin, olihan syksy. Muistan jutelleeni pikkusiskoni kanssa niitä näitä puhelimessa kierrellen samalla pitkin asuntoa. Jossain vaiheessa kuulin ulko-ovelta ääniä, joita syntyy ovea avattaessa avaimella ja kahvaa käännettäessä. Tokaisinkin puhelimeen siskolleni, että joku on tulossa kotiin. Varmaan porukat tulee mökiltä muistan epäilleeni.

No eipähän sieltä sitten kukaan tullutkaan. Kävin kokeilemassa ulko-ovea. Se oli lukossa niin kuin pitääkin. Lähdin pois ulko-oven luota ja jätin tuulikaapin välioven vain hiukan raolleen. Puhuin edelleen siskoni kanssa puhelimessa ja juttelimme juuri tapahtuneesta. Pyörin taas ympäri asuntoa ja tulin eteiseen huomatakseni, että tuulikaapin ovi oli selkosen selällään. Siinä sitten ihmettelin siskolleni puhelimessa tapahtunutta ja arvata voi, että isosiskolla oli pupu pöksyssä.

Ulko-ovella kolistelija olisi voinut olla murtovaras, mutta kuka haluaa tulla valaistuun asuntoon, joka sijaisee tiheään asutulla asutusalueella aivan katuvalojen valaiseman tien vierellä yhdeksän aikaan illalla. Joku pöhkö kai. Tuulikaapin välioven aukeaminen on voinut johtua vaikkapa vedosta. Sen aukeaminen sattui vain tapahtumaketjullisesti hyvään aikaan.

Kolahdus

Tämä tapahtui samaisessa omakotitalossa omassa huoneessani. Tapahtumahetkellä taisin olla n. 16-vuotias.

Koko perhe oli käynyt jo nukkumaan. En ollut saanut unen päästä kiinni, sillä ulkona oli todella kova lumimyrsky. Ulkoa kantautui sisälle todella hyvin tuulen ujellus. Seuraavana päivänä muistaakseni raportoitiin uutisissa irronneista kattopelleistä sun muista.

Olin tyystin uponnut ajatuksiini, kun yhtäkkiä jokin kolahti kovasti huoneessani. Säikähdin. Sydämmeni löi tuhatta ja sataa. Ensijärkytyksen mentyä ohitse mietin, pitäisikö minun tutkia äänen lähdettä. Mielikuvitukseni päästyä valloilleen en tietenkään uskaltanut nousta sängystä, vaan jäin peiton alle pelosta kankeana hikoilemaan ja odottamaan Nukkumattia.

Seuraavana päivänä huomasin yhden posliinisen koriste-esineen kaatuneen kumoon huoneeni kirjahyllyssä. Samalla hyllyllä oli toinenkin samanlainen koriste-esine, joka oli edelleen paikoillaan, kuten muutkin esineet hyllyssä. Selitystä olen jäänyt kaipaamaan...

Yhteensattumaako?

Valvoin myöhään yöllä, sillä koulu alkoi seuraavana päivänä vasta yhdentoista aikoihin. Herätyskellon ajastin soimaan vasta klo. 9.00 aamulla.

Heräsin kuitenkin aamulla poikkeuksellisesti kello seitsemän aikoihin, siihen että tunnustelin kädelläni tyynyn alla jonkun toisen kättä. Säpsähdin ylös. Kammetessani sängystä ylös huomasin, että vieras käsi olikin oma täysin tunnottomaksi puutunut käteni.

Nousin ylös, sillä minua ei enää väsyttänyt. Ehdin istua tuolilleni, kun kotipuhelimemme soi. Se oli mummo. Hän ilmoitti, että rakas pappamme oli nukkunut ikiuneen sairaalan saattohuoneessa samaisena aamuna kello seitsemän aikoihin. Suru valtasi mieleni. Hetken päästä huomasin myös ihmetteleväni aamuisten tapahtumien kulkua ja niiden yhteyttä toisiinsa. Yhteensattumaa ken ties, tai ehkä rakas pappa halusi tulla hyvästelemään...

Kosketus

Olimme koulussa välitunnilla kaveriporukassa. Kellot soivat kutsuen meidät koulutyöhön. Lähdimme kulkemaan kohti sisäänkäyntejä jutustellen kaikenlaista. Yhtäkkiä tunsin olkapäälläni kosketuksen. Aivan kuin joku kaveristani olisi laittanut hetkeksi kämmenensä lepäämään olkapäälleni. Käännyin heti katsomaan taakseni. Kukaan heistä ei ollut aivan kiinni minussa ja he juttelivat toisilleen. Kysyin koskiko joku minun olkapäähäni. Kaverini keskeyttivät keskustelunsa katsoen minuun hiukan kummeksuen. Kukaan heistä ei ollut koskenut minuun ja ihmetellen he kysyivätkin, että miten niin? Vastasin jotain epämääräistä, jotta minun ei tarvinnut selitellä tuntemustani. Ihmettelin asiaa jonkin tovin ja jätin sen sitten omaan arvoonsa.

Selityksiä tapahtumalle voi olla monia, mutta monet niistä tuntuvat mahdottomilta. Ainoaksi hyväksi selitykseksi olen itselleni antanut aistiharhan. Tällä olen selittänyt myös tilanteet, jolloin olen kuullut jonkun ihmisen kutsuvan minua nimeltä, vaikka todellisuudessa kukaan ei ole maininnut nimeäni.

Jep. No tulipahan annettua oikein aimo pösilö kuva itsestäni... :D Odotan kommenttejanne innolla ja kertokaa ihmeessä, mikäli teille itsellenne on tapahtunut jotakin vastaavanlaista.

P.S En ole lääkityksellä tai minkään muotoisessa hoidossa... Kirjoituksen perusteella tarvetta kaiketi olisi. :D