Huomasin tuossa selaillessani kirjoituksen perintöriidasta.
Siinä sinkku henkilö oli testamentannut kaiken pitkäaikaiselle tuttavaperheelle. Hänellä ei ollut omia lapsia, mutta kuitenkin sisaren lapsi, joka olisi ollut oikeutettu perintöön.
Usein myös vanhemmat rikkovat lastensa elämän, antamalla omaisuuden yhdelle tai pojille ja silloin muut lapset saavat lakiosan, jota toitotetaan tuomareiden mielestä oikeana asiana myös metsäyhtiöt sellaiset, jotka hyötyvät itse ovat määräilemässä.
Tuo lakiosa on puolet siitä, mikä olisi oikea osa.
Niin sitä voidaan sanoa, että pitää kunnioittaa antajaa, mutta mielelläni sanoisin, että antajan pitää myös kunnioittaa lapsiaan oikealla tavalla.
Tunne siitä, että oma vanhempi hylkää tällä tavoin, jättää syvät arvet.
Nämä tilanteet voi hoitaa oikeinkin, tuossa ensimmäisessä tapauksessa henkilö olisi voinut nähdä enemmän oikeutta sisaren lapselle ja tuttavapariskunnalle jotain, sillä he eivät itse käytä asunto, vaan sukulaisensa asuu siinä, ei siis puutetta.
Omien lasten kohdalla eriarvostaminen sitä vastoin on märkä rätti vasten kasvoja ja pyydän, että älkää koskaan tehkö lapsillenne lakiosaa, se on tarkoitettu aivan erikoistapauksissa käytettäväksi.
Kukaan lapsi ei voi valita vanhempiaan. Älkää rikkoko tällä tavoin lastenne elämää.
Moni varmaan ajattelee, että sehän on vain rahaa. Mutta maailma on muuttunut ja rahan turvin täällä eletään, tarvitsemme sitä jokapäiväiseen elämään, saattaa tulla sairaus.
Nykyisin kenenkään työpaikka ei ole varma, vaikka olisi koulutettu ja myönteinen työntekoon ja toisaalta, ihmistä vedetään viimeisetkin mehussa työpaikalla. Se on härskiä toimintaa.
Naisen palkka on edelleen paljon alempi kuin miehen ja miehet eivät elätä perhettään, sillä heidänkin palkat on pieniä verrattuna siihen mitä ihan tavallinen elämä maksaa.
Toivon järkeä jokaisen testamentteihin, että muistatte läheisenne tasa arvoisina ja kunnioitettavina ihmisinä.
Siinä sinkku henkilö oli testamentannut kaiken pitkäaikaiselle tuttavaperheelle. Hänellä ei ollut omia lapsia, mutta kuitenkin sisaren lapsi, joka olisi ollut oikeutettu perintöön.
Usein myös vanhemmat rikkovat lastensa elämän, antamalla omaisuuden yhdelle tai pojille ja silloin muut lapset saavat lakiosan, jota toitotetaan tuomareiden mielestä oikeana asiana myös metsäyhtiöt sellaiset, jotka hyötyvät itse ovat määräilemässä.
Tuo lakiosa on puolet siitä, mikä olisi oikea osa.
Niin sitä voidaan sanoa, että pitää kunnioittaa antajaa, mutta mielelläni sanoisin, että antajan pitää myös kunnioittaa lapsiaan oikealla tavalla.
Tunne siitä, että oma vanhempi hylkää tällä tavoin, jättää syvät arvet.
Nämä tilanteet voi hoitaa oikeinkin, tuossa ensimmäisessä tapauksessa henkilö olisi voinut nähdä enemmän oikeutta sisaren lapselle ja tuttavapariskunnalle jotain, sillä he eivät itse käytä asunto, vaan sukulaisensa asuu siinä, ei siis puutetta.
Omien lasten kohdalla eriarvostaminen sitä vastoin on märkä rätti vasten kasvoja ja pyydän, että älkää koskaan tehkö lapsillenne lakiosaa, se on tarkoitettu aivan erikoistapauksissa käytettäväksi.
Kukaan lapsi ei voi valita vanhempiaan. Älkää rikkoko tällä tavoin lastenne elämää.
Moni varmaan ajattelee, että sehän on vain rahaa. Mutta maailma on muuttunut ja rahan turvin täällä eletään, tarvitsemme sitä jokapäiväiseen elämään, saattaa tulla sairaus.
Nykyisin kenenkään työpaikka ei ole varma, vaikka olisi koulutettu ja myönteinen työntekoon ja toisaalta, ihmistä vedetään viimeisetkin mehussa työpaikalla. Se on härskiä toimintaa.
Naisen palkka on edelleen paljon alempi kuin miehen ja miehet eivät elätä perhettään, sillä heidänkin palkat on pieniä verrattuna siihen mitä ihan tavallinen elämä maksaa.
Toivon järkeä jokaisen testamentteihin, että muistatte läheisenne tasa arvoisina ja kunnioitettavina ihmisinä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.