Venlafaksiinista essitalopraamiin?

Pari vuotta käytin. Olin ilman lääkettä kuukauden ja vointi romahti pahemmaksi kuin ikinä. Nyt on yhtä arpajaista, palaanko venlafaksiiniin vai voisiko tämä essitalopraami auttaa, joka nyt kokeilussa. Venlafaksiini toimi, olin välillä ihan hyvävointinen kuukauden, mutta romahtelin silti vähän väliä kaikesta pienestäkin kuormituksesta. Ja ne oli sitten rajuja viikkoja. Työkyky ei näin ollen palannut.

Tällä hetkellä en voi olla ilman lääkettä, mutta toivoin, että pärjäisin jollain muulla kuin venlafaksiinilla. Kokemuksia siksi kyselen. Vai onko palattava venlafaksiiniin ja ajateltava, että ne romahdukset olivat vain uupumusta edelleen.
-triina-

Anonyymi kirjoitti:

Pari vuotta käytin. Olin ilman lääkettä kuukauden ja vointi romahti pahemmaksi kuin ikinä. Nyt on yhtä arpajaista, palaanko venlafaksiiniin vai voisiko tämä essitalopraami auttaa, joka nyt kokeilussa. Venlafaksiini toimi, olin välillä ihan hyvävointinen kuukauden, mutta romahtelin silti vähän väliä kaikesta pienestäkin kuormituksesta. Ja ne oli sitten rajuja viikkoja. Työkyky ei näin ollen palannut.

Tällä hetkellä en voi olla ilman lääkettä, mutta toivoin, että pärjäisin jollain muulla kuin venlafaksiinilla. Kokemuksia siksi kyselen. Vai onko palattava venlafaksiiniin ja ajateltava, että ne romahdukset olivat vain uupumusta edelleen.
-triina-

Lue lisää

Minulla oli useita kuukausia lopettamisesta seuranneita oireita 8 käyttövuoden jälkeen (SSRI). Lääkärit ei uskoneet mutta tiedän että ne oireet johtui vieroituksesta. Tunteiden heittelyä (itkuisuus, liiankin lennokas olo, ärtyneisyys..) unettomuutta, sisäistä levottomuutta, sähköiskutuntemuksia päässä, keskittymishäiriöitä, utuista oloa päässä näin muiden muassa.
Minulle ei itselle ikinä taas venlafaksiini sopinut. Siitä tuli levoton olo ja unet meni. Heräsin keskellä yötä ylivirittyneenä.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli useita kuukausia lopettamisesta seuranneita oireita 8 käyttövuoden jälkeen (SSRI). Lääkärit ei uskoneet mutta tiedän että ne oireet johtui vieroituksesta. Tunteiden heittelyä (itkuisuus, liiankin lennokas olo, ärtyneisyys..) unettomuutta, sisäistä levottomuutta, sähköiskutuntemuksia päässä, keskittymishäiriöitä, utuista oloa päässä näin muiden muassa.
Minulle ei itselle ikinä taas venlafaksiini sopinut. Siitä tuli levoton olo ja unet meni. Heräsin keskellä yötä ylivirittyneenä.

Lue lisää

Siirryitkö siis venlafaksiinista ssri-lääkkeeseen? Toimiko se? Kysyin lääkäriltä tätä, mutta hän ei vastannut, vaan käski vain palata venlafaksiiniin sitten.
-triina-

Anonyymi kirjoitti:

Siirryitkö siis venlafaksiinista ssri-lääkkeeseen? Toimiko se? Kysyin lääkäriltä tätä, mutta hän ei vastannut, vaan käski vain palata venlafaksiiniin sitten.
-triina-

Lue lisää

Lopetin SSRI. Olin kuukausia ilman. Ekavieroituksen vieroitusoireet oli lähinnä sähköiskuja päässä ja tunteiden heittelyä. Myöhemmin puski selittämätön ahdistus mitä ennen ei sellaisena ollut,oli paljon keskittymisongelmia ja muita outoja fyysisiä oireita. Jälkikäteen mietin sen yhteyttä vieroitusoireisiin. Kokeilin venlaa lyhyesti, ei sopinut. Tuli ylivirittynyt olo, unet sotkeentui mikä ei tyypillistä minulle. Palasin käyttämään SSRI. Lopulta vieroittauduin siitä vuosia myöhemmin aivan hirveiden viekkarien kanssa.

Toka SSRI käyttökerralla haittavaikutukset oli pahempia mutta myös vieroitusoireet oli pahempia. Toki lääke alkuun ns toimi jälleen mutta hiljalleen lääkkeen vaikutukset alkoi muuttua niin että koin päiväväsymystä ja apatiaa enemmän. Vaikutus muuttui turruttavammaksi. Väittäisin että pitkäaikaisvaikutukset lääkkeistä ovat kohdallani olleet epäsuotuisia enkä ole niin varma onko lääkkeissä edes pitkäaikaista tehoa ja mikä osa niiden tehosta on sitä että lääkkeenkäyttö pitää tasapainossa koska keho on mukautunut lääkkeeseen. Vieroittautumisyritykset horjuttaa venettä.

Jossain vaiheessa tajusin etten tiennyt enää mikä osa oli omaa pahaa oloa ja mikä osa lääkkeeseen vuosikausien koukusta ja vieroituksiin liittyvää pahaa oloa. Vieroitukset laittoi tunteet sahaamaan. Kun pääsin lääkkeistä irti aloin tajuta miten marginaalinen niiden teho on saatuihin haittoihin nähden. Haitat olivat merkittäviä ja vieroitus hankalaa.

Anonyymi kirjoitti:

Lopetin SSRI. Olin kuukausia ilman. Ekavieroituksen vieroitusoireet oli lähinnä sähköiskuja päässä ja tunteiden heittelyä. Myöhemmin puski selittämätön ahdistus mitä ennen ei sellaisena ollut,oli paljon keskittymisongelmia ja muita outoja fyysisiä oireita. Jälkikäteen mietin sen yhteyttä vieroitusoireisiin. Kokeilin venlaa lyhyesti, ei sopinut. Tuli ylivirittynyt olo, unet sotkeentui mikä ei tyypillistä minulle. Palasin käyttämään SSRI. Lopulta vieroittauduin siitä vuosia myöhemmin aivan hirveiden viekkarien kanssa.

Toka SSRI käyttökerralla haittavaikutukset oli pahempia mutta myös vieroitusoireet oli pahempia. Toki lääke alkuun ns toimi jälleen mutta hiljalleen lääkkeen vaikutukset alkoi muuttua niin että koin päiväväsymystä ja apatiaa enemmän. Vaikutus muuttui turruttavammaksi. Väittäisin että pitkäaikaisvaikutukset lääkkeistä ovat kohdallani olleet epäsuotuisia enkä ole niin varma onko lääkkeissä edes pitkäaikaista tehoa ja mikä osa niiden tehosta on sitä että lääkkeenkäyttö pitää tasapainossa koska keho on mukautunut lääkkeeseen. Vieroittautumisyritykset horjuttaa venettä.

Jossain vaiheessa tajusin etten tiennyt enää mikä osa oli omaa pahaa oloa ja mikä osa lääkkeeseen vuosikausien koukusta ja vieroituksiin liittyvää pahaa oloa. Vieroitukset laittoi tunteet sahaamaan. Kun pääsin lääkkeistä irti aloin tajuta miten marginaalinen niiden teho on saatuihin haittoihin nähden. Haitat olivat merkittäviä ja vieroitus hankalaa.

Lue lisää

Kun aloitin SSRIn uudelleen huomasin tehon heti. Mietin mikä osa plaseboa tosin koska yleensähän teho ei ala heti. Mutta kuten sanoin, haittavaikutukset oli tokakäyttökerralla sitten pahempia vaikka aloitusoireet olikin siedettäviä kumminkin.

Joka kerta kun tekee vieroituksia lääkkeestä se jättää hermostoon eräällätavalla jälkensä, uskoisin näin. Jälki ilmenee esim niin että reseptoreissa tapahtuu fysiologisia muutoksia. Masennuslääkkeet on hermostolääkkeitä joilla on lisäksi laajoja vaikutuksia hermostoon jotka ei kaikki ole niin helposti selitettävissä. Esim se on mielenkiintoista kun sanot että koet pienimmästäkin rasituksesta ylivireyttä venlan myötä. Minulla vieroituksesta puhkesi vastaavantyyppistä oireilua. Lääkkeiden vaihteluprosessit on stressi hermostolle, keholle ja mielelle. Käytön aikana lääke tekee muutoksia kehossa jotka ei palaudu sekunnissa lopetuksessa vaan voi ottaa aikaa, myöskin vieroitus horjuttaa kehon homeostaasia ja vaikuttaa hermostoon ja kehon pitää palautua siitä. Lääkkeen uudelleenaloitus ei palauta tilanteen täysin samaksi kuin ennen lääkkeen lopetusta vaan hermosto on joutunut ensin käymään lopetuksen ja sitten taas aloituksen ja sopeutumaan siihen. Toki jotkut saa samantyyppisen vaikutuksen seuraavillakin käyttökerroilla mutta ei ole taetta etteikö se vaikutus voisi olla kehnompi tai haitallisempi tokakäyttökerralla. En usko että lääkkeitä voi vain lopetella ja aloitella ilman seurauksia niin että olisi tae että lääke vaikuttaa joka käyttökerralla identtisesti tai yhtä suotuisasti. Samaten teho voi alkaa hiipua tai lääkkeen vaikutus muuttua pitkän käytön jälkeen.

Mutta joo, päädyinpä jaarittelemaan. Toivottavasti löydät keinon parantaa oloasi.

Anonyymi kirjoitti:

Kun aloitin SSRIn uudelleen huomasin tehon heti. Mietin mikä osa plaseboa tosin koska yleensähän teho ei ala heti. Mutta kuten sanoin, haittavaikutukset oli tokakäyttökerralla sitten pahempia vaikka aloitusoireet olikin siedettäviä kumminkin.

Joka kerta kun tekee vieroituksia lääkkeestä se jättää hermostoon eräällätavalla jälkensä, uskoisin näin. Jälki ilmenee esim niin että reseptoreissa tapahtuu fysiologisia muutoksia. Masennuslääkkeet on hermostolääkkeitä joilla on lisäksi laajoja vaikutuksia hermostoon jotka ei kaikki ole niin helposti selitettävissä. Esim se on mielenkiintoista kun sanot että koet pienimmästäkin rasituksesta ylivireyttä venlan myötä. Minulla vieroituksesta puhkesi vastaavantyyppistä oireilua. Lääkkeiden vaihteluprosessit on stressi hermostolle, keholle ja mielelle. Käytön aikana lääke tekee muutoksia kehossa jotka ei palaudu sekunnissa lopetuksessa vaan voi ottaa aikaa, myöskin vieroitus horjuttaa kehon homeostaasia ja vaikuttaa hermostoon ja kehon pitää palautua siitä. Lääkkeen uudelleenaloitus ei palauta tilanteen täysin samaksi kuin ennen lääkkeen lopetusta vaan hermosto on joutunut ensin käymään lopetuksen ja sitten taas aloituksen ja sopeutumaan siihen. Toki jotkut saa samantyyppisen vaikutuksen seuraavillakin käyttökerroilla mutta ei ole taetta etteikö se vaikutus voisi olla kehnompi tai haitallisempi tokakäyttökerralla. En usko että lääkkeitä voi vain lopetella ja aloitella ilman seurauksia niin että olisi tae että lääke vaikuttaa joka käyttökerralla identtisesti tai yhtä suotuisasti. Samaten teho voi alkaa hiipua tai lääkkeen vaikutus muuttua pitkän käytön jälkeen.

Mutta joo, päädyinpä jaarittelemaan. Toivottavasti löydät keinon parantaa oloasi.

Lue lisää

On tämä vaikeaa, mutta sietämättömään oloon on jotain koitettava. Lopetin viimeiset Venlafaksiinin muruset 6 viikkoa sitten, ja loppuajat oli karseita vieroitusoireita, ja siitä olin kk:n ilman lääkettä, ja olo muuttui todella rajun masentuneeksi, jollaista ei ennen ollut ollut. Myös hyvin ahdistuneeksi. Vaikea sanoa, oliko vielä vieroitusoireita vai relapsi. Venlan lopetuksen jälkeen on myös näkö huonontunut, kaukonäkö. Ehkä jatkuva tärinä loppui kyllä ja hetken oli hyvin aistikas olo ennen kuin tämä uusi romahdus jysähti. En yhtään epäile, etteikö nämä vaikuttaisi pitkään aivoihin. Vaikka voin välillä hyvin venlafaksiinin kanssa, koin että se piti yllä sitä aaltoilua. No nyt ei aaltoile, on vain tasaisen kamalaa. Jälkiviisaana olen sitä mieltä, että lopetin venlan aivan liian nopeasti, enkä saanut siihen realistisia ohjeita lääkäriltä. Annoksesta 375 mg lopettaisin nyt ehkä 1,5 vuodessa.

Elän nyt toivossa, että tämä uusi lääkekokeilu auttaisi eteenpäin. Kerran olen lopettanut myös ssri-lääkkeen ja siinä ei ollut ongelmia. Olin vain kiinnostunut, onko jollekin tehty tällainen onnistunut vaihdos.
-triina-

Anonyymi kirjoitti:

On tämä vaikeaa, mutta sietämättömään oloon on jotain koitettava. Lopetin viimeiset Venlafaksiinin muruset 6 viikkoa sitten, ja loppuajat oli karseita vieroitusoireita, ja siitä olin kk:n ilman lääkettä, ja olo muuttui todella rajun masentuneeksi, jollaista ei ennen ollut ollut. Myös hyvin ahdistuneeksi. Vaikea sanoa, oliko vielä vieroitusoireita vai relapsi. Venlan lopetuksen jälkeen on myös näkö huonontunut, kaukonäkö. Ehkä jatkuva tärinä loppui kyllä ja hetken oli hyvin aistikas olo ennen kuin tämä uusi romahdus jysähti. En yhtään epäile, etteikö nämä vaikuttaisi pitkään aivoihin. Vaikka voin välillä hyvin venlafaksiinin kanssa, koin että se piti yllä sitä aaltoilua. No nyt ei aaltoile, on vain tasaisen kamalaa. Jälkiviisaana olen sitä mieltä, että lopetin venlan aivan liian nopeasti, enkä saanut siihen realistisia ohjeita lääkäriltä. Annoksesta 375 mg lopettaisin nyt ehkä 1,5 vuodessa.

Elän nyt toivossa, että tämä uusi lääkekokeilu auttaisi eteenpäin. Kerran olen lopettanut myös ssri-lääkkeen ja siinä ei ollut ongelmia. Olin vain kiinnostunut, onko jollekin tehty tällainen onnistunut vaihdos.
-triina-

Lue lisää

Vaihto ei onnistunut. Puoli vuotta väkisin kokeiltiin. Olo pysyi kauheana koko ajan, eikä lääke toiminut minulla yhtään. Kun aloin vieroittaa itseäni essitalopraamista, vointi koheni vähennys vähennykseltä. Sen jälkeen aloitettiin taas venlafaksiini ja olo on karmea. Viikon mennyt venlafaksiini nyt uudelleen. En kuitenkaan uskalla olla ilman lääkettä, kun kesällä yritys johti totaaliseen romahdukseen. Harmillista, kun elämä menee näin. Vuosien piina ollut.
-triina-

Anonyymi kirjoitti:

Vaihto ei onnistunut. Puoli vuotta väkisin kokeiltiin. Olo pysyi kauheana koko ajan, eikä lääke toiminut minulla yhtään. Kun aloin vieroittaa itseäni essitalopraamista, vointi koheni vähennys vähennykseltä. Sen jälkeen aloitettiin taas venlafaksiini ja olo on karmea. Viikon mennyt venlafaksiini nyt uudelleen. En kuitenkaan uskalla olla ilman lääkettä, kun kesällä yritys johti totaaliseen romahdukseen. Harmillista, kun elämä menee näin. Vuosien piina ollut.
-triina-

Lue lisää

Oletko varma ettei jatkuva lääkkeiden vaihtelu, vieroitukset ja aloittelut ja pitkäaikainen kys. aineiden käyttö ole pahentanut oloasi? Ja mikä osuus tässä prosessissa on romahduksiisi... Just saying. Kuukaudessa ei välttämättä olo tasapainotu vieroituksessa koska toisinaan oireet voi olla pitempikestoisia. Jatkuva hyppiminen aineiden käytön välilläkään ei auta asiaa. Kun aivosi yrittää palautua edellisestä laitat taas uuden aineen koneeseen joka vaikuttaa eri tavoin.

Yksikin huonosti toteutettu liian nopea vieroitus voi syöstä olon kurjaksi pitkäksi aikaa. Jokainen lääkkeenkäyttö ongelmineen jättää jälkiänsä hermostoon.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko varma ettei jatkuva lääkkeiden vaihtelu, vieroitukset ja aloittelut ja pitkäaikainen kys. aineiden käyttö ole pahentanut oloasi? Ja mikä osuus tässä prosessissa on romahduksiisi... Just saying. Kuukaudessa ei välttämättä olo tasapainotu vieroituksessa koska toisinaan oireet voi olla pitempikestoisia. Jatkuva hyppiminen aineiden käytön välilläkään ei auta asiaa. Kun aivosi yrittää palautua edellisestä laitat taas uuden aineen koneeseen joka vaikuttaa eri tavoin.

Yksikin huonosti toteutettu liian nopea vieroitus voi syöstä olon kurjaksi pitkäksi aikaa. Jokainen lääkkeenkäyttö ongelmineen jättää jälkiänsä hermostoon.

Lue lisää

Mielenkiintoista luettavaa josta lääkärisi ei välttämättä tiedä eikä puhu:

Mitä masennuslääkevieroituspalstan perustaja oppi vuosien aikana masennuslääkevieroituksesta?
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

Tärkeät vinkit vieroitukseen
https://www.survivingantidepressants.org/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it-simple-keep-it-slow-keep-it-stable/
"Keep it simple, keep it slow, keep it stable"

Paras materiaali masennuslääkevieroituksesta jota tehneet aihetta tutkineet:

https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants

Antidepressant tachyphylaxis: masennuslääkkeisiin sisältyvä eräänlainen toleranssi. Tähän voi liittyä myös puoli että masennusta potevat potilaat jotka kokevat antidepressant tachyphylaxis-ilmiön vastaavat huonommin uusiin lääkkeisiin
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24800130/
"Antidepressant tachyphylaxis describes a condition in which a depressed patient loses a previously effective antidepressant treatment response despite staying on the same drug and dosage for maintenance treatment. It has been suggested that antidepressant tachyphylaxis is a form of relapse related to evolving drug tolerance, but it is also clear that there are other possible reasons for the loss of treatment response unrelated to tolerance, such as medication nonadherence. It has been reported that depressed patients with "true" antidepressant tachyphylaxis may be less responsive to new treatment interventions."

Kiitos vastauksesta ja jännä yhdistelmä. Mahtavaa, jos sinulle on löytynyt toimiva apu! Olen iloinen, jos joku saa helpotusta tähän helvettiin. Ehkä itsekin siis voi sitä vielä toivoa. Luulin, ettei noita saa yhdistää. Mutta minulla escitalopram aiheutti lisää ahdistusta. En uskalla siihen enää koskea. Kun lopetin sitä 5 mg:n tiputuksin, olo helpottui viikko viikolta. Aloitin sitten tuon venlafaksiinin uudelleen ja vointi alkoi hissukseen kohentua edelleen. Annos oli 187,5 mg. Olo oli jopa ihan hyvä jo joitakin viikkoja, kunnes romahti jälleen kunnolla arkisen kuormituksen jälkeen. Nyt kolme viikkoa ollut hirveä ahdistus ja tuskaisuus. Lääkäri määräsi nyt nostamaan Venlafaksiinin annoksen 225 mg:aan ja lisäksi aloittamaan buspironin 3 x 5 mg/vrk. Hirvittää, mutta kai sitä on nyt hyvä kokeilla.

Onkohan kellään kokemusta venlafaksiini + buspironi ahdistuksen hoidossa ?

En kaipaa nyt lääkekriittisiä kommentteja, koska en selviä tässä kohtaa ilman lääkkeitä. Haluaisin toki selvitä, mutta häiriö on niin voimakas ja kroonistunut, että se on hengenvaarallinen. Ja vaikka lääkkeet toimivat täysin yksilöllisesti, niin silti muiden kokemukset ovat tärkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta ja jännä yhdistelmä. Mahtavaa, jos sinulle on löytynyt toimiva apu! Olen iloinen, jos joku saa helpotusta tähän helvettiin. Ehkä itsekin siis voi sitä vielä toivoa. Luulin, ettei noita saa yhdistää. Mutta minulla escitalopram aiheutti lisää ahdistusta. En uskalla siihen enää koskea. Kun lopetin sitä 5 mg:n tiputuksin, olo helpottui viikko viikolta. Aloitin sitten tuon venlafaksiinin uudelleen ja vointi alkoi hissukseen kohentua edelleen. Annos oli 187,5 mg. Olo oli jopa ihan hyvä jo joitakin viikkoja, kunnes romahti jälleen kunnolla arkisen kuormituksen jälkeen. Nyt kolme viikkoa ollut hirveä ahdistus ja tuskaisuus. Lääkäri määräsi nyt nostamaan Venlafaksiinin annoksen 225 mg:aan ja lisäksi aloittamaan buspironin 3 x 5 mg/vrk. Hirvittää, mutta kai sitä on nyt hyvä kokeilla.

Onkohan kellään kokemusta venlafaksiini buspironi ahdistuksen hoidossa ?

En kaipaa nyt lääkekriittisiä kommentteja, koska en selviä tässä kohtaa ilman lääkkeitä. Haluaisin toki selvitä, mutta häiriö on niin voimakas ja kroonistunut, että se on hengenvaarallinen. Ja vaikka lääkkeet toimivat täysin yksilöllisesti, niin silti muiden kokemukset ovat tärkeitä.

Lue lisää

Buspiron toimii hyvin.