En ikinä uskonu et musta

tulee uusi äiti jonkun lapsille. Nyt mulla on 10 henkinen lapsiperhe ja olen sen pehreen äiti eli kasvattaja. Itellä on kaksi isoa lasta ja miehellä on kuusi kersaa.
Onneksi mies vaihtoi muhun, näki mussa jotain suurta että pystyn kasvattamaan sen kakarat. Jätti entisen naisensa ja vaithoi muhun, Olen kyläkaunis ja ihana, mutta olen myös upee äiti hänen lapsilleen, josta saa olla mustasukkainenkin, se on kivaa.

Olen nyt kotiäiti ja hoidan kaikki kotityöt ja lasten asiat.
En ikinä uskonut että mulla on joskus näin paljon lapsia. Mies kyllä näki mussa jotian suurta kun jätti eksänsä. On ihanaa määrätä ja komentaa. Tiedän olevani tarpeellinen ja lapset htykkää kovasti. Miehenlapset on kyllä aika raskaita, ja hankalia, mmutta kyll pärjään, kun oikein on rajat ja komennot.

Ajatella et jus tmä olin miehen mielestä oiekee ihminen. Kyllä taas voi nenäänsä nostaa kun on vaan paras ja hyvä kaikessa.
Eihän ne meihen kersat paljoo täällä ole se on hyvä, mutta sen ajan kun ovat poissa on tehtävä valmisteluita mitä teettää ja miten komentaa, jotei sitten tule äkisiti asiat esiin. Eksel taulukossa on kaikki hyvin tehty. Kovasti nesotkee ja haittaa meidän elämää mutta riviin vaan komento. Ei kyl onnistu, kunm ieskin on niin lepsu. Ei ksokaankomenna, se jää mulle. Sitten vaan ulos miettimään... onneks ei tarvi käydä töissä, mies käy ja mä saan joskus edes levätä. Rankkaa on, en suosittele teille, huh huh, kun pyörittää kakaralauma niin on se rankkaa. Mihen kakarat on pahimpia.