Yksinäiset hautajaiset

Yksinäinen järjestää hautajaisensa itse
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001021981.html

Satoja hautajaistilaisuuksia vuodessa, joihin tule ketään.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005597432.html

Kun yksinäinen ihminen kuolee, ovat hänen hautajaisensa yhtä yksinäiset. Honkanummen kappelissa Vantaalla järjestetään joka viikko yhteishautajaisia,
joissa vainaja siunataan ilman saattoväkeä.

Vaikka hautajaisiin ei osallistu saattajia, siunaustilaisuus hoidetaan yhtä arvokkaasti kuin satapäisen omais- ja ystäväjoukon läsnä ollessa. Myös siunaamisen kaava on sama.

Onko kukaan näin yksin?
Vahtimestari Seija Rautasalo on työskennellyt Honkanummen hautausmaalla 15 vuotta.

"Alussa en voinut uskoa, että joku voisi olla niin yksin, ettei hänellä olisi yhtään saattajaa."

Tänään Jim Semberin tehtävänä on yhden yksinäisen uurnan saattaminen maahan. Yksinkertainen puu-uurna odottaa pienessä kappelissa, josta yleensä omaiset noutavat vainajan.
Nyt saattajaksi pääsee vain paikalle sattunut pikkulintu.

Olen yksin. Olen miettinyt sitä, että kun kuolen, kuka joutuu siivoamaan asuntoni
ja ylipäätään järjestelemään asiani. hautajaisten järjestelyt, perukirja jne.
Pitäisi lähteä valitsemaan arkku itselleen ja sopimaan asioista hautajaistoimistoon.
Nyt tuntuu siltä, etten vielä pysty arkkuani valitsemaan. Näkisin itseni siinä
makaamassa joka yö ja päivä.

Tuossa vaiheessa tuskin on merkitystä, kun sielu on jo vapautunut?😇

11 minuutin dokumentti on tässä
https://areena.yle.fi/1-50318641

Kolmet pienimuotoiset korona-ajan hautajaiset ilman ongelmaa.
Maanpäälle ei ketään jätetä.

Voi olla mullakin,jos vanhaksi elän!

Sitä mieltä,,,,,

hyvin monet nyky ihmiset ovat itse valinneet loppuelämänsä yksin elettäväksi, syitä on monia ,
mutta yksin eletty elämäki on arvokas,
voi olla että useat yksin eläneet ihan tietoisesti ovat asennoituneet yksin kuolemaan,

onhan runoki olemassa,

"yksin olet sinä ihminen
yksin keskellä kaiken

yksin tänne sä syntyvä oot
yksin kuoleva oot,, "


sitäpaitsi onhan suomessa a i n a PAPPI ja Kanttori paikalla,

ja sitä mieltä jokainen yksinäinen ihminen
ON ARVOKAS JUMALAN edessä

tulee olla myös ihmisten edessä
ja koko seurakunnan edessä
vaikka on kuollu yksin
ja yksin myös haudataan,

sillä hänelläki ON ollu elämä, voi olla että hyvinki työteliäs elämä,
elämän kolhut ja myrskyt ovat vain ajaneet ihmisen yksin eläjäksi,
ilmeisesti suojatakseen enimmiltä kolhuilta itseään,
näin arvelen,

mutta muistakaa
JOKAINEN IHMINEN ON ARVOKAS JUMALAN EDESSÄ


suuri kiitos kristinuskoiselle surakunnallemme,
seurakuntaa hautaa kaikki kuolleet
arvostaen
ARVOKKASTI

loppujen lopuksi
kukaan meitä ei olekkaa aivan yksin,
on Luoja Jumalamme ja kristinuskoinen seurakuntamme,,,
Pappi ja Kanttori,,,

Polttohautaus ilman jumalaa.

Minulla ei ole enää läheisiä sukulaisia elossa, lapsi on kuollut, eikä ystäviä
ole elossa. Lähden tuonpuoleiseen yksin. Elämä on ollut lohdutonta
jo kauan.

Olen viime aikoina osallistunut useampiin hautajaisiin,
jotain niistä erilaisista lähtöjuhlista kuitenkin puuttui.
Siunaus viimeiselle matkalle.

Eli kun olen saanut elää pitkän elämän
monenlaisen siunauksen saattelemana,
niin haluan myös viimeiselle matkalleni siunauksen.
siirryn sitten tuonpuoleiseen yksin tai sukuni saattelemana.

Toisaalta voi kysyä, jos on elämä mennyt yksin ja muitten unohdettuna,
niin miksi pitäisi olla suuri saattojoukko viimeiselle matkalle.
Ketään ei saisi jättää yksin elämänsä aikana.
Yksikin ihminen riittää.
Yksinäisyys ja välinpitämättömyys on lisääntynyt.

Tulin miettineeksi, että kyllä ihminen jo hiukan nuorempana voi valita yksinäisen tien. Siihen todella vaikuttanee elämän kolhut. Jokin asia on satuttanut mieltä niin, että on valinnut oman yksinäisyytensä, eli ehkä erakoitunut.
Kun tulee lähdön hetki, voi olla että ketään ei ole saattamassa. Vain pappi ja kanttori ja ne pikkulinnut kesäaikaan.
Tulee mieleeni sarjakuva Kamala Luonto, jossa eläimet edustavat ihmisluonteita. Siinä on majava, johon itse aina samaistun. Kannattaa lukea, jos käsiin sattuu tämä pikkusarjakuva.

Erich Honeckerin hautajaisissa ei ollut juuri ketään

silmälasimies kättelee hautajaisiin ei tultu
https://www.youtube.com/watch?v=qm0U7I2aytA&t=150s

Tänään voi katsoa tv:ssä omat yksinäiset hautajaisensa:
"Kukaan ei tullut vainajan hautajaisiin – ainoastaan pappi ja kanttori olivat läsnä
Dokumentissa päästään mukaan seuraamaan Harri Juhanin viimeistä matkaa."

Voi olla yksin vieraana omissa tulevissa hautajaisissaan. Absurdia.
Rohkenisiko ? Kestääkö herkempi ihminen ylipäätänsä katsoa ?

Jos ei eläessä enää tapaa tuttaviaan, niistä tulee ajan myötä entisiä ja miksi pitää olla hautajaisissa jos ei eläessäänkään tavata, turhaa se enää silloin on muistaa.

Pitäisi tehdä hyvä testamentti ja laatia ohjeet hautaamisesta ja miten ja minne. En kuulu mihinkään srk ja jos en tee pätevää testamenttia sukua oleville useille serkuille niin perintö menee valtiolle, kunnalle kun ensisijaisia läheisiä ei ole elossa enää. Mikään pahan tekeväisyys tai huuhaa järjestö ei tule kysymykseen. Päätän myös vanhempieni elämäntyön hyödystä omani lisäksi. Se on hyvin painava asia.
Nuorempana ajattelin että tuhkaus olisi tapa mutta kun jouduin hoitamaan läheisen hautaamisen sillä tavalla niin muutin mieleni. Hautapaikka jossa läheiseni on jo, on toisessa kunnassa johon käy arkkuhautaus. Omaiseni asuu kauempana niin ajattelen sen haudan hoidon jatkumista. Jos en määrää paikasta ja tavasta ne tekee itselleen helpomman koska on sukuhautoja joihin en kuulu,enkä halua ja valitsee nykyisen asuinkunnan ja tuhkauksen. Sitten papin valinnasta määräys. Ohjeet voi uusia tilanteen mukaan mutta testamentti olisi parasta tehdä heti. Aika kuluu nopeasti kun seurannut mitä muutoksia maailmassa tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Ne on hyviä asioita. Netti on ollut hyvä lähde viime vuodet.

Ei se vainaja takuulla enää välitä ketkä tulevat paikalle tai jättävät tulematta. Mielensä pahoittaa ne vielä elävien kirjoissa olevat.

https://youtu.be/frMjDbCR_3E
Samanoloset 🙃
https://youtu.be/ShjtlbhFfk0

Tiedättekö keinon, miten estää hautajaisissa hervoton nauruun purskahtaminen jännityksestä jos vaikka joku kutittaakin?

Hervotonvon hillitön naurunpurskaus, oikein 10minuuttia kestävä remalla kesken toimituksen valtaa kirkkosalin!

Tuollaisen voi estää laittamalla suuhun jotain erittäin pahanmakuista jotain juttua jotta on jatkuvasti väkisinkin oksettava ja nyrpeä olo sekä naama.

yks hailee kun kuollu niin on kuollu, eläessä pitää kunnioittaa ei sit kun kuollu 🙏

Se on kulttuurinen asia, että saatetaan läheinen viimeiselle matkalle.
Suomi ei ole Intia, jossa heitetään suoraan rovioon.

Jos ei kuulu mihinkään seurakuntaan se ei tarkoita että on ateisti eikä Jumalankieltäjä. Kun näkee mitä touhua luterilaiset on viime aikoina tehneet ja sanoneet olen ollut tyytyväinen että erosin kymmeniä vuosia sitten enkä ole maksanut veroja. Joku vuosi sitten eräskin pappi puhui valvovasta silmästä,että sellaista väkeä on srk töissä ja sitten srk työntejöiden outo kiintymys ja maahan tunkijoiden hyyssäys ja politikointi mediassa.

Ei kestä katsoa ko. ohjelmaa.

Minä en edes halua ketään hautajaisiini, vaikka välit kunnossa. Tekopyhää touhua. Lähden yksin.

Yksin tullaan maailmaan ja yksin lähdetään.

Pidin puolisolleni vanhan ajan hautajaisen
seurakunta sali varattu,
ruokatarjoilu ,,, jälkiruuaksi kahvit kakkuineen
papin puhe, ja kanttorin johdolla joitaki lauluja,
sukulaisia,, siis hautajais vieraita noin 30-40 oli puolisoani saattamassa matkalle ikuisuuteen,,

kun itse kuolen,
mun hautajaiset on pienet, oma lapset perheineen,
siis pienet hautajaiset, lähiomaisten saattamana lähden ikuisuuteen,
de on toiveeni,

Hassua kun ihminen tulee vanhaksi
ei enään kaipaakaan juurikaan entisiä kavereita,
heitä muistelee kyllä mutta ei jaksa enään ottaa yhteyksiä jos joku on vielä elossa,
niistä ku on suurin osa jo kuollu,
vanha ihminen viihtyy ihan hyvin yksinki,

Otin nukahtamislääkkeen puolikkaan,
se vaikuttaa jo ,
nyt on pakko köpittää vuoteeseen,

uskon, nukun varmaan koko yön hyvin


kauniita unia,,

huomenna kirjotellaan lisää,
tiiä mitä hauskaa me vielä keksittäisiin,,,,,,,,,,

nukkukaa hyvin
olkoon luoja kanssanne,,,

Pappi suorittaa siunauksen oli vainajalla saattajia tai ei. Se on viimeinen palvelus ihmiselle, eikä sen hartaus kärsi, vaikka muita osallistujia tilaisuuteen ei olekaan.

En ymmärrä tätä nykyaikausta surkuttelun kulttuuria. Tehdään oikein tv-ohjelma "tulkaa surkuttelemaan". "Voi raukkaa".
En vähättele tuon yksin lähtijän elämää, en kuolemaa. Vainaja ei hautajaistilanteessa ole moksiskaan mitä tapahtuu.
Mahdollinen "yhteen revitty" saattoväki hurskahtelee ja siunailee "Se oli Kalevi omantiensä kulkija". "Erakkona asui, ei paljon näkynyt". Siinä pääasia on se kakkupala, kahvi ja jollekin surkuttelu. "Kalevi" sasytaisi hyvinkin olla pahoillaan, miksi nuo tekopyhät haaskalla.

Tuollaiset ovat ne ainoat oikeat hautajaiset. Turhaa tuonne haudalle ja kappeleihin noita tekopyhiä "kekkereitä" ja palvontaa järjestää. Mitä vähemmän sakkia hautajaisissa sen parempi. Paras tilanne on juuri tuollaiset, hautajaiset, joissa ei ole ketään.

Täysin samaa mieltä.

ON oikein HYVÄ että hautajaisista on tullut pienet,

kultuuri muuttuu,
samoin kuin muuki maailmassa on kokoajan muutoksen kourissa,

vain läheisten saattamana vainaja ikuisuuteen,
se riittää minulle,

joskus miettiny, kun katoaisi kokonaan ennen kuolemaa, ei tarvis pitää edes hautajaisia,,,

meneeköhän maailma ja kultuuri vielä siihen
että ei pidetä enään edes ollenkaan hautajaisia,

ilmoitetaan vaan että seki ihminen on kuollu ja kuopattu,,

Parasta hupia saa aina välillä näistä sanomalehdissä olevista muistokirjoituksista. Siinä vainajaa ylistetään ja kehutaan vaikka todellisuudessa oli eläessään täysi mulkku.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta melko puhutteleva asia kuitenkin henkilöistä joilla ei ole ketään elämässään.

Mutta entäs teeman tilanteessa olevat kirkkoon kuulumattomat uskonnottomat, angostikot ja ateistit, jotka eivät edes halua minkään muotoisia siunaistilaisuuksia tai pappeja jaarituksineen viimeiselle tripilleen ... miten heidät kuopataan tai kuopataan krematoinnin jälkeen.

Maailma oletteko huomanneet, tajunneet on ollut muutoksessa jo jonkun aikaa. Peruskorjausta kuten vanha iso talo jolloin mädäntyneet ja vinot väärät osat poistetaan,siivotaan roskat ja sitten korvataan ja rakennetaan uudella kestäväksi ja entistä paremmaksi jossa säilyy kaikki hyvät asiat.
Mielenkiintoisia aikoja tulossa joten älkää nyt katselko lusikoita pois heittoa varten.

Olen ollut kirkkoonkuulumattomien jäähyväistilaisuuksissa.
Niissäkin puhutaan, mutta ilman uskonnollisia Jeesus-juttuja ja kukat lasketaan arkulle.
Uurna on laskettu läheisten kesken ilman pappia.

Siunaus- ja muistotilaisuus antavat mahdollisuuden surra yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa, mikä voi auttaa surutyössä eteenpäin.
On tärkeää, että hautajaisista jää kaunis muisto.
Kiitosjuhla - siitä, että hän oli osa elämäämme.

Yksinäiselläkin on useimmiten joku läheinen, ystävä tai tuttu
joka haluaisi olla mukana siunaustilaisuudessa,
mutta aina ei löydetä hänen läheisiään.
Olenpa lukenut, ettei aina kovasti etsitäkään omaisia.
Ystävistä ei tietenkään voi olla tietoa missään rekisterissä.

On heitäkin, jotka kieltää muiden tulon hautajaisiinsa ja vain omat lapset ja heidän lapset. Ymmärrän ja en menis.

Onneksi saa yksin ja rauhassa lähteä.

Persaukinen ei käy mihinkään, ei se sovi.

Tämä on oikein kiinnostava ja antoisa ketju, kiitos.
Olen ja elän myös hyvin yksin, mutta luulen että kuoltuani nuoremman polven sukulaisista löytyy joku, joka jotenkin hoitaa asioitani mitä jää. Sukulaisia asuu muualla maassa.

Yritän toimia ennalta, rauhoittaa minua itseäni. Olen täyttänyt hautaustoimistosta saatavan siunaus- ja hautajaistilaisuuteen tarkoitetun vihkosen, johon saa samaan kirjoitettua kaikki asiat, ohjeet, toiveet. On eräänlainen hautaustestamentti, laadittu valmiille pohjalle. Se on hyvä täyttää ja käyttää, jollei ole ketään asiainhoitajaa tiedossa. Hoidettakoon kuolemaani liittyvät asiat sitten vaikka yhteiskunnan/sosiaalipuolen toimesta.
Tuohon hautajaisohjevihkoseen olen myös niitannut kiinni pienen yhteystietoluettelon, johon olen laittanut niiden ihmisten nimet ja numerot, joille toivon kuolemastani ilmoitettavan. Pidän sitä kohteliaana puoleltani, että jäljelle jäävät saavat tiedon poistumisestani. Monetkin ihmiset kyllä aikoinaan olivat tärkeitä, ja minäkin heille, vaikka nyt on yksinäistä. Päivitän yhteystietoluetteloa välillä, tarkistan onko tullut muutoksia tuntemilleni ihmisille. Kirjoitettuja ohjeita ja toiveita voi aina päivitellä ja muutella.
Papin suorittama Jumalan edessä hautaan siunaamiseni on minulle hyvin tärkeä, sillä kuoltuani Jeesus ottaa minut vastaan Taivaan Kotiin, näin uskon. Hyvähän täältä on lähteä.

Ei nykyajan hautajaisissa mentaa henkeä muutenkaan ole.

Arkun voi ostaa ennenkuin hautausluvan on saanut.

Ei mulle tartte arkuu laittaa
pankaa tyhjään tynnyriin,
ja polttakaa,

Vainajalle on yks hailee onko saattajia tai ei. Kuollut on kuollut joten turha
siitä on tehdä koskettavaa nyyhkytarinaa.

Olin aikoinaan Honkanummen hautausmaalla viikonloppuisin apulaisvahtimestarina opiskeluaikaan. Tuottoisaa homma kun sai sunnuntaikorvaukset.Meitä oli muistaakseni 4-5 opiskelijakaverusta ihan vaan lisätienestiä ansaitsemassa.

Useamman kerran muistan tapauksia kun ei ollut ketään omaisia eikä muuta saattoväkeä vainajalla kuin pappi ja me. Hoidimme arkun kärräyksen ja laskemisen hautaan niinkuin pitääkin. Moni pappi piti virkansa vaatimat pulinansa asiallisesti.

Mutta oli joitakin (leipäpappi?) jotka totesivat haudalla varsinkin sateisella ja tuulisella ilmalla jotain sentapaista kuin, että eiköhän se riitä tälle kaverille, pojat. Lähdetään sisälle lämmittelemään. Olimme kaikki samaa mieltä. Kukaan meistä ei ollut uskonnollinen, mutta emme myöskään loukanneet omaisten tuntemuksia.

Olin yksinäisessä uurnalaskussa. Aika orpo olo. Ainoana paikalla.
Laskin uurnan ja lapioin hiekat monttuun. Aamen.

En ollut Äitini uurnanlaskussa, sen hoiti seurakunta koska sisarusten huonot välit sen esti, kukaan ei saanu mennä, epäiltiin tuhkien ryöstöä. Hullu suku saa tätä aikaan.