sukulaisvierailut kutsuvat, vai kutsuvatko? Minullakin on sukulaisia, serkkuja ym., mutta ei koskaan ole ollut mitään tekemistä toistemme kanssa. Se on ikävää näin vanhemmiten, kun kuitenkin olisi ehkä yhteistä muisteltavaa. Voisimme käydä kyläilemässä esimerkiksi.
No, sellaisia haavekuvia! Minkäs teet, kun näin meni. Eivät lapsenikaan pidä yhteyttä serkkuihinsa, kun eivät sen kummemmin ole olleet tekemisissä. Onhan se sääli ja toisaalta herättää kateutta sukuihin, jotka ovat yhteydessä, jos ei nyt niin tiiviisti, mutta jotenkin edes.
Millaisia mietteitä muille tulee mieleen?
No, sellaisia haavekuvia! Minkäs teet, kun näin meni. Eivät lapsenikaan pidä yhteyttä serkkuihinsa, kun eivät sen kummemmin ole olleet tekemisissä. Onhan se sääli ja toisaalta herättää kateutta sukuihin, jotka ovat yhteydessä, jos ei nyt niin tiiviisti, mutta jotenkin edes.
Millaisia mietteitä muille tulee mieleen?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sukujuhlat oli vikonloppuna.
Kivat sulle🙂
Mikä estää aloittamasta uudet perinteet. Tee itse aloite ja kutsu kylään. Tiedä vaikka saat vastakutsun ja siitä tulee perinne.
Siili
Ei enää! Menneisyys sen verran haastava sukulaisten mielestä, että tuskin haluavat yhteyksissä olla. Vaikka tapahtumat, jotka sukulaisuusuhteet katkaisivat sattuivat edellisen sukupolven aikana. Olivat sen verran rankkoja, että tuskin innostuvat yhteydenotosta.
On yritetty ja kun hyvin aikaisin ennen "tapahtumaa" kutsutaan niin kaikki ovat ihastuksissaan, että hienoa kyllä tullaan. Sitten kun on "tapahtumaan" pari viikkoa niin alkaa tulla niitä soittoja, että vaimolla/miehellä sitä ja tätä ei voida tulla. On rippijuhlia on häitä ja hautajaisia. kun ei vaan haluta tulla kun kotona/mökilä pitää tehdä sitä sun tätä ja juuri silloin kun "tapahtuma" olisi ollut. Selitetään, että muita "pakollisia" ei voi siirtää kun se työkaverikin just silloin joutaa kaveriksi. Sitten ihmetellään aikojen päästä, että eikös sinne ketään tullutkaan.
Näiden selitysten vuoksi ainakin meillä on mennyt monta tapahtumaa pieleen ja sen vuoksi mitään ei enää järjestetä eikä tulla järjestämään.
Aika yleistä tuollainen. Lieneekö kyse perintöasioista?
Siili
Ei perinnöistä ole ollenkaan kysymys. Tapahtumat alkoivat paljon ennen, kuin mistään perinnöistä oli tietoakaan.
Itse en kaipaa, todellakaan. Sukua on ympäri Suomen, enkä kaikkia serkkuja edes tiedä.
Miksi pitäisi tavata serkkuja, joita on nähnyt viimeksi 40 vuotta sitten?
Siellä sitten kehuskellaan omilla ja lasten tekemisillä.
Sama kuin luokkakokoukset, ahdistaa ajatuskin.
Hyvin vähäistä on kanssakäyminen sukulaisten kanssa. En tunne oikeastaan kuin yhden serkuistani ja serkkuja sekä pikkuserkkuja kyllä olisi varmasti suuri liuta.
Kaikki ovat hajautuneet kuka minnekin ja kun ei ole kirjautunut facebookiin niin ei tule pidettyä yhteyttä serkkuihin eikä sisartenkaan lapsiin.
Not.
Aika huono syys sukulaisuus alkaa tutustuun uusiin ihmisiin. Toki tunnen sukua, mutta ei sen kummemmin kukaan pitänyt mitään yhteyksiä. Sukuseurakin on, pitäköön seuransa. Sukulaisissa paljon lestaateja.
Varmaan ole kymmentäkään vuotta, kun törmäsin yhteen serkkuun,, Hah, ekaa kertaa tuli juteltua. Aika vähäisiä on jutut, kun kumpikaan ei ole toisesta kiinnostunut. Jotain siskon kakaroita kävi myös joskus kärkkymässä perintöjä. Kun sanoin, että niitä ei mainita testamentissani, eipä ole sen jälkeen enää mitään niistäkään kuulunut :D Jos sukua joskus nähnyt, kyllä net yleensä olleet hautajaisia. Kun tutut sukulaiset sai haudatuksi, en ole aikoihin enää käynyt niissäkään pileissä.
Mutta siis, ite kun ei suvun kans ole ollut tekemisissä ikinä, täysin typerä idea alkaa nyt niihin yhteyksiä ottamaan. Mutta varmastikkin, jos on niinkuin sukurakkaampaa jengiä ja tuntee, ainakin tietää porukoita, sellaiset varmaan enenpi on kiinnostuneita tollasiinkin juttuihin.
=DW=
jooooo,, on varmaan suomen suurin suku,
ei suuremmin kiinosta,
vain lähiomaiset merkitsee paljon,,
Ystävät voi onneksi valita, sukulaisia ei.
Tulee mieleen, että sen edestään löytää minkä taakseen jättää. JOs pitää huolet ihmissuhteistaan ja on kiinnostunut sukulaistensa kuulumisista, niin yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan eli luultavasti myös sukulaiset ovat kiinnostuneita sinunkin kuulumisistasi.
Itselläni on paljon serkkuja ja sukua, joidenkin kanssa pidetään yhteyttä, toisia en edes tunne. Läheisimmät ihmissuhteet ovat omassa perheessä ja lähiystävät ja näitä ihmissuhteita vaalin.
Edellisen sukupolven aikana yhteydenpito loppui, enkä usko että enää yhteydenpito toimisi. Sen verran rankkoja ovat menneet tapahtumat olleet. On vain harmi, ettei yhteyttä ole!
Lapsena pidettiin serkuksiin paljonkin yhteyttä# kokoonnuttiin mummolaan ja puolin ja toisin oltiin yökylässä.
Aika kului, kukin perusti perheen ja lähti kuka minnekin# kukin eli omaa elämäänsä ja yhteydenpito jäi.
Aina ei kahnauksiltakaan voitu välttyä liittyen lähinnä yleensä perinnönjakoihin ja niiden epäoikeudenmukaisuuteen. Tai muuten vaan etäännyttiin niin että ei olenollut tarve kokoontua.
Siili
En ole serkkujen kanssa tekemisissä, nähdään harvoissa hautajaisissa ja satunnaisesti muuten, iloisesti kyllä tervehditään ja jutellaan, mitään kränää ei ole. Hautajaiset ovat muuttuneet koronan myötä perheen keskeisiksi, että nekin tapaamiset harvenevat.
Sisaret ovat vanhoja, ei me jakseta toistemme luona ravata, mutta soitellaan usein.
Kyläilyt vain lasten perheiden kesken eikä kovin usein niitäkään, soitellaan tarpeen mukaan.
Isäni oli jo 58 v.Helsinki tullut nuorena Sysmästä Kun synnyin. Äitini 37-38v Tuullut nuorena Loviisasta?Joten heidän erossa jäin isän luokse pienenä lapsena jo.Systä tai toisesta ja isäkin kuoli kun olin 11v. Äitini kohtasin vasta aikuisena 2 viikoa oli luonani.Itse oin siloin 20v ja hän 57v.Kuoli sydän kohtaus.Joten vain 2 vikkoa oli äiti.Ymäretävvä ei sukulaisuhteita kumpaakaan sukuun.Lasten kodin kautta toisten nurkiin asumaan.Ei siis mitän kaipuuta enää aikuisena naisena sukuihin jota en tunne. Kun omat serkut isän puolelta jo kuoleet vimestän siloin kun omat lapset teinejä.Serkujen lapset toki minua vanhempia,mutamat saman ikäisiä.Jossain päin suomea.1 sisaren pitää kontakti joihinkin ja 1 siskon poikani.Mutta itse en tunne mitään tarvetta tutustua heihin.Elämä teki tehtävän. Kun isäni kuoli,loppu kesävierailut Helsinki.Eikä isän ainoakaan sukulainen kinostunut mitä tapahtuu esim.minulle 11v.työlle.Joten en näe mitän kinostut johinkin serkuni lapsiin.Koska ruuhka vuodet ohi ja sen myötä elämäkin kenties kaventunut? Moni kuitenkin en puhu itsestäni on etsinyt vimeistään eläkepäivinä omaa sukuaan ja luonut siteet heihin maaseudut.Matkaten heidän luo lomilla kuin suku juhliin ymm:ovat inoissaan.Itseäni ei kinosta. Ehkä tausta se.Isän talo kelpasi vierailut.Vanhan miehen luokse mailta.Mutta ei koskaan toisin päin.Helsinki oiva paikka käydä katsoo matkan takaa vanha ihminen joka kuolessa 69v. yöpyä.Kun oli viellä ihme Korkeasaari ja linnanmäki omille lapsille maalta.Mutta ei mukaan ottaa isäni lapsia.sepä se!
sukulaiset voivat olla tosi itsekkäitä ja kilttejä käytetään hyväksi, luullaan itsestä liikoja
Vähemmän on tullut oltua tekemisissä sukulaisten kanssa pariin vuoteen koronan vuoksi, puhelimessa olen toki läheisempien kanssa paljonkin jutellut ja face-kavereinakin on monia sukulaisia.
Nyt kun useiden mielestä koronasta ei ole enää huolta, niin olisivat ohikulkumatkalla innokkaita täällä kyläilemään, itse en kuitenkaan ole innokas, koska välttelen kyseistä tautia.
Kaupungista pohjoseen matkailijat pysähtyisivät täällä mielellään kehon välitankkauksella, mutta pienestä eläkkeestäni en ole kovin innokas lomailijaperheitä ruokkimaan. Kaiken huippuna yksi kysyi onko minulla latauspiste kotona että voisivat ladata autonsa, no ei ole.
Olenkin nyt sanonut kaikille että toki voi pysähtyä, mutta mitään tarjottavaa ei ole, koska käyn päivisin itse syömässä tuossa melkein naapurissa olevalla senioritalolla, niin kotona ei ole mitään vierasvaraa ja kahviakaan en enää juo, joten ei ole sitäkään, eli pitää tuoda sitten omat eväät. Moni on muuttanut suunnitelmiaan kun ei ole ilmaista evästä tarjolla.
Senjälkeen ku lapsuudenkoti myytiin , sellaisia selkäänpuukottajia :(
Tfyi
Me sovimme joskus treffitbkaupungille kahvittelemaan tai syömään. Jokainen maksaa itse kulunsa. Pää-asia yhdessäolo ja kuulumisten vaihtaminen.
Siili
nyt en tapaile ketään, ennenkuin saan neljännen rokotuksen sillä en halua koronaa
Korona voi tulla rokotteesta huolimatta toivottavasti ei kuitenkaan se vakavampi muoto.
Siili
Minä sain koronan kolmannesta rokotuksesta.
Rokotteesta ei voine saada koronaa.
Siili
just tv ohjelmassa lääkäri kerto et uus virusmuunnos tarttuu kuin tuhkarokko huh
Onneksi ei kutsu. Hyvin vähäistä on ollut sukulaisten kanssa tekemisissä olo sitten lapsuuden, vanhempien ero erotti isän puolen suvusta ja isän hautajaiset oli ainoa sen puolen "sukukokous" eikä juuri äidinkään puolen sukulaisten kanssa tekemisissä kuin kahdet häät ja yhdet hautajaiset, sekä kahden enon synttärijuhlat ja yhdet äitini isommat synttärijuhlat . Itse en ole välittänyt juhlia edes pyöreitä niin ei tule kutsua muidenkaan juhliin. Kanssakäyminen ei milloinkaan ole äidinkään puolen sukulaisiin ollut mitenkään tiivistä kun serkutkin niin eri ikäisiä. Edes perikunnan mökki ei ole meitä yhdistänyt, päinvastoin .