Onkohan muita samanlaisia kuin mun yh-houteni.
Lapset eivät tapaa isää koskaan. Asuu ulkomailla. Ei, en ole yleinen nainen, päin vastoin. Hyvin vähän on suhteita ollut ja nyt varmaan menen nollilla hautaan. En ryhdy tähän enää ketään sekottamaan ja lapset saavat mun huomion kokonaan. Se on reilua, kun olen tämmöisen perhekuvion järjestänyt.
Kun mies oli kuvioissa, se käyttäytyi kuin perheen kolmas vauva. Nyt se valittaa ja vaikertaa edelleen kurjuuttaan puhelimitse, vaikken edes rahaa ole vaatinut.
Olen niin munaton kuitenkin siinä asiassa. Elättelen penskat omalla työllä ja lapsilisillä.
Tärkeintä että pääsin siitä hyväksikäyttäjästä eroon ja lapsilla on turvallinen olo.
Onko kenelläkään tämmöistä elämässään..
Lapset eivät tapaa isää koskaan. Asuu ulkomailla. Ei, en ole yleinen nainen, päin vastoin. Hyvin vähän on suhteita ollut ja nyt varmaan menen nollilla hautaan. En ryhdy tähän enää ketään sekottamaan ja lapset saavat mun huomion kokonaan. Se on reilua, kun olen tämmöisen perhekuvion järjestänyt.
Kun mies oli kuvioissa, se käyttäytyi kuin perheen kolmas vauva. Nyt se valittaa ja vaikertaa edelleen kurjuuttaan puhelimitse, vaikken edes rahaa ole vaatinut.
Olen niin munaton kuitenkin siinä asiassa. Elättelen penskat omalla työllä ja lapsilisillä.
Tärkeintä että pääsin siitä hyväksikäyttäjästä eroon ja lapsilla on turvallinen olo.
Onko kenelläkään tämmöistä elämässään..
Vastaukset 7
Vanhimmat
On se kumma, ettet huomannut hyväksikäyttöominaisuuksia aikaisemmin. Et edes siinä vaiheessa, kun hankkiuduit raskaaksi. Miksi ihmeessä teit vauvan kanssa vauvan????
Toki voit aina sanoa, että mies muuttui. Ehkä muuttuikin, mutta olisiko muutokseen syynä oma käytöksesi? ei tietenkään mitenkään, mutta mieti silti!!!!!!
Totta kai omilla valinnoillani olen itse tähän joutunut. En katumusharjoituksilla tai marttyyriudella tästä selviäkään. Virheistä oppii, ainakin jos tekee ne itse...
Olen ylen vastuuntuntoinen ja hän oli narsistinen ja äiditön, tarrautuu naiseen kuin naiseen, jolta saa huomiota... Syyllistää mut äidittömyydestään ja minä valmiina ottamaan syyllisyyden vastaan, kuten kiltin tytön kautta maailmanhistorian kuuluu ottaa.. Näin se kulki monet vuodet. Ei enää. Lapsetkin oli vain hänen lohduttajiaan elämän vaikeuksissa, lapset oli kivoja vain silloin kun he olivat hiljaa ja halasivat, ihailivat.... Ja kenelläkään ei ollut koskaan NIIN vaikeaa kuin hänellä: maailman eniten kärsinyt ihminen... jne. Minä siinä vissiin vahvuudellani löin vettä kiukaalle ja ymmmärsin (ja tein kaikki työt) itseni sairaaksi asti. Mutta se on loppu nyt.
Että siksi olen yksin. Kummallisinta on, etteivät lapset pajon isäänsä kysele. Vaikka sitäkin alkeellista virhettä olen yrittänyt välttää, että mustamaalaisin häntä. Hän ei soittele lapsille kun se tulee niin kalliiksi..
Minä taas olen se hylkääjä-äiti, joka hylkäsi hänet lapsuudessa... Lapsuuden traumoista ei pääse eroon kai koskaan. Ei kukaan voi ketään ehjäksi saada, jos ei tämä itse ymmärrä edes olevansa vialla...
Pari itsesäälin kyyneltä ja ei kun töihin taas.
Voimat on loppu joka ilta, mutta pakko on paras konsultti. Vertaistukea tartteisin, totta kai.
En välittäis valittaa ja vaikertaa, kun tiedän miten rasittavaa sen kuunteleminen on. Eikä se mitään auta, tekee kaiken vaan vielä vaikeammaksi.
Mutta ei tätä tilannetta taida kovin moni ymmärtää, kun tämä on vielä itseaiheutettu. Ei mikään kohtalon arvaamaton isku ja elämän musta pekka..
Lapsien takia sitä jaksaa, uhmaikäiset ovat helpompia kuin teini-ikäiset. Niiltä saa rakkaudentunnustuksia joka päivä, tappeluiden jälkeenkin. Silloin tiedän, tää kannattaa. This is my life: tango alena.
monillakin. Sun pitäis liittyä johonki vertaistukiryhmään esim. seurakunnan yh-kerhoon tms. Kun asioista puhuu, huomaa ettei muillakaan sen kummoisempaa ole, sitä vain usein erehtyy kuvittelemaan niin.. Hyvä päätös antaa lapsille aikaa ja huomiota, mutta älä unohda itseäsi ja tee myös omasta elämästäsi elämisen arvoinen. Samalla näytät lapsillesi selviytyjän mallia..
Terveisin,
äiti, yksinhuoltaja, 4 lasta (jotka isä täysin hylännyt)
Hei!!
Meitä on tässäkin maassa varmasti vaikka kuinka monta totaaliyksinhuoltajaa. Itselläni on kaksi kouluikäistä, lasteni isä kuoli pari vuotta avoeromme jälkeen. Ei siis ole niitä joka-toinen-vkl -vapaita...ja lomilla viikon-parin vapaata aikaa vain itselle. Voimat välillä aika vähissä tässä murkkuikäistä poikaa yrittäessä ymmärtää...
Mutta kyllä kai tämä tästä päivä kerrallaan. Ja muista toki sinäkin se, ettet ole yhtään sen "huonompi" äiti, vaikka otat itsellesi aikaa ja teet asioita, jotka kuuluvat aikuisen naisen elämään. Millään marttyyriroolilla ei ole hyvää vaikutusta lapsiinkaan. Uskon edelleen, että lapset voivat hyvin silloin kun heidän äitinsä voi hyvin. Muista siis myös itseäsi, muuten voi tulla jaksamisesta loppu!!
Hyvää kesää ja tulevaisuutta!!
mä oon kans kahden lapsen yh-äiti.erosin lasten isästä vuosi sitten.mies käytti paljon alkoholia,joi rahansa,käyttäytyi huonosti eikä ollut mallikelpoinen isä lapsilleen.
Nyt tapaa lapsia "silloin kuin hänelle passaa".No joo,ei kyllä mua haittaa ,iteppä se menettää kun ei halua lapsiaan tavata ja käyttäytyy tollatavoin.Harmittaa vain poikani puolesta,jo murrosiässä ja isä on mikä on...pienempi lapsi ei vielä "tajua"tilannetta.
nyt on kuitenkin elämä paljon paljon iloisempaa,rauhallista ja turvallista.
Ihan niin. En enää tunne olevani uhri ja joudu myötäilemään kaikessa. On tutustunut omaan tunne-elämäänsäkin uudestaan. Olin kuin jäässä monta vuotta. Kun ei saanut sanotuksi: ei.
Lapsia on paljon helpompi hoitaa vaikka ihan yksin, kun saa olla rauhassa.
Lapset ottavat syyllisyyttä erosta tietenkin helposti. Se vaan on sitten elettävä läpi ja selvittävä sekin. Lapsista kasvaa ainakin realisteja, eivät odota saava´nsa kaikkea helpolla elämässä.
"Voimaa meissä on kuin hevosessa, ei yhtä paljon mutta samanlaista", sanoi vanha isäni aikoinaan.
Minä myös erosin, koska en halunnut itselleni lapsen lisäksi toista hoidettavaa... ex mieheni heittäytyi aivan lapseksi, tuhlasi kaikki omat ja minun rahat, vahti mustasukkaisena jokaista liikettäni, puheluani jne... Olemme olleet erossa kolme vuotta, nykyään mies leikkii marttyyria... Lapselle (6 vuotta) selittää kun tapaa kaksi kertaa viikossa, että äitisi oli se joka halusi hajoittaa perheen. Syytä sitä jne... Minulla ei ole uutta miestä, eikä varmaankaan myös tule. Mutta elämä jatkuu. Vietän lapseni kanssa laatuaikaa ! Isä ei siis pidä lastaan luonaan yötä, eli minullakaan ei pahemmin "vapaa-aikaa" ole. Mutta, olen varma, että joskus tämäkin aika "palkitaan". Hyvää kesää kaikille yh-äideille ! Uidaan ja ulkoillaan :)