Surullinen, heikko ja haluan kuolla

Oon kärsiny niin monta vuotta ja enää ei vaan pysty. Oon 18 vuotias ja tuntuu siltä että on ihan pakko "lopettaa elämä" ennen talvea. Mikään ei auta. Sattuu koko ajan. Terapiaa käyty kauan ja lääkkeitä kokeiltu, eri diagnooseja sattuu mut sattuu niin paljon. En millään saa aikaan itteni tappamista koska kaikki sattuu liikaa. Oon niin tunteellinen ihminen ja sattuu jättää kaikki jotka rakastaa ja välittää. Välillä oon tahalleen koittanu olla kylmä ja itsenäinen läheisiä kohti niin ois helpompi vaan lähtee. Ku olin noin 14 nii elämä alko tuntuu ihan liian raskaalta. Paraskaveri kuitenki teki päivistä kivat ja jaksoin sen kas jotenki jatkaa. Viime vuonna se kuoli ja ollu hirveen tyhjä olo sen jälkeen. Oon niin onnekas kun oon kuitenki tosi helposti lähestyttävä ja ihan nätti niin ystävii ja poikaystävii helposti saa. Mut mulla on mielessä niin pimee ja yksinäinen olo niin usein. Oli vähä vaikee lapsuus niin liittyy varmaa siihen. Mun vanhemmat on kans ihan parhaita, verrattuna monen muun vanhempiin. Ja välillä tulee hyviä päiviä ja kaikki tuntuu maholliselta. Mulla epäillään kakssuuntasta mielialahäriöö ja ehkä sen takii musta tuntuukin että oon niin rikki enkä ikinä tiedä kuka oon, mut silti kaikki ongelmat tuntuu liian pahalta. Mun elämä tuntuu arvottomalta ja tuntuu et kaikki traumat tulee aina kummitteleen. Välillä tuntuu ettei kukaan oikeesti välitä. Mut en tiä, en viiti lääkkeillä itteeni tappaa kun on niin suuri mahdollisuus ettei siitäkään kuole. Mut sit taas jonku käsidesin juominen ahdistaa koska sit pitäis niinku oikeesti olla varma et haluu kuolla. Ja en tiä haluunko oikeesti kuolla vai vaan kivun loppuun. En nää itteeni millään elään yli 25 vanhaks ikinä. Jotenki mietin aina et nyt ois paras lähtee ku on vielä niin nuori ettei se ahdista liikaa. Se on niin harmi koska ennen traumoja mulla oli unelma lapsuus, olin viisas, kaunis ja onnellinen. Mun luonne on aina ollu niin hassu ja vitsaileva. Mut kaiken vaikeen jälkeen en vaan enää pysty. Vaikka mitä teen, niin aina on vähän itsetuhonen tai toivoton olo. Vihaan itteeni niin paljon ja koitan tehä kaikkeni että ulkonäkö on aina nätti niin ettei ihmiset huomaa kuinka rikki oon. Mun mieli on oikeesti välillä niin hirvee paikka. Enkä tuu ikinä pääseen omaa mieltä pakoon. Mun on myös vaikee päästää ihmisii lähelle, tosi vaikee mut myös pelkään yksinäisyyttä ja yksin oloo yli kaiken. En tiä, tuntu vaan siltä että oli pakko avautuu. Pystyisköhän talven ajaks saamaan jostain osastolta paikkaa jos rupee tuntuu liian mahdottomalta mutta kuitenkin päätän jäädä. Aina ajattelin et viimeistään syyskuussa mua ei enää näkyis täällä mut jotenkin syvällä sisimmissään tiedän että en tuu pystyyn lähteen koska mun sydämmeen sattuu ja en pysty lopettaan miettiin 8v itteeni jolla oli unelmia niin paljon. Kiitos jos luit, tuntuu vaan siltä ettei kukaan ikinä kuule ja oli pakko saada ajatukset joista en viiti edes terapiassa puhua ulos.

5

133

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • miks ei kukaan ees vastaa mitää. Suomalaiset on noloi paskoja

    • Anonyymi

      Kyllä meitä lukijoita on vaikka vastausta ei heti tulisikaan. Voin sanoa että läheiselläni on myös samoja asioita kuin sinulla ja yritän auttaa ja tukea parhaani mukaan. Toivon vain että kun on virallisesti aikuisiässä niin omat siivet kantaisi elämässä. Olet myöskin 18v.ja kaikki mahdollisuudet ovat vielä edessäpäin, vastuu itsestä mutta myös oikeuksia. Kiva juttu jos on ymmärtävät vanhemmat ja saat heiltä tukea. Onko sulla jotain haaveita mitä kohti edetä esim. opiskelu? Mutta jos täl hetkel tuntuu liian pahalta olo niin olis tärkeää päästä hoidon piiriin avolle tai sit osastolle.

      • Anonyymi

        Kiitos vastauksesta. Ei ole tällä hetkellä mitään unelmia tai tavotteita. Sen jälkeen kun masennuin ja sairastuin syömishäiriöön vuonna 2020 ei ole ollut mitään tulevaisuuden unelmoita, kun en oo tulevaisuuttakaan nähnyt. Kävin luokioo mutta jouduin ottamaan sairaslomaa ja nyt lopettanut. On myös paljon ongelmia tunteiden hallinnassa joten omassa mielessä on välillä liian vaikeaa. Osastoa tai laitosta oon nyt lähi viikkoina harkinnut tosi paljon, koska en usko että jaksan muuten. Jotenkin vaan ahdistaa hakee apua mutta tiiän etten tuu jaksaan tätä surkeeta oloo yksin enää. Meni hetken niin hyvin mutta aina omat ongelmat tulee tielle. En nää mitään mahdollisuutta elää tän mun mielen kaa. Ja nolottaa kirjottaa mut oon välillä niin masentunut että vanhemmat joutuu siivon huoneen ja heittään viikkoja vanhoja ruokia pois.


    • Anonyymi

      Tarvitset todella apua ja ymmärrystä tilanteesi.
      Masennus on vaikea olotila, mutta muista että se menee ohitse ennemmin tai myöhemmin , jonain päivänä vaan huomaat ettei sitä enää ole.
      Mutta tosi on että se on työlästä taistella sen kanssa .
      Jos yrittäisi saada muutoksen rutiineihin kotona. Hakea jotenkin ihmisä ystäväksi jotka eivät ole täynnä itseään , ja joiden kanssa voi puhua kaikista asioista .
      Kirjoittele , sekin antaa pienen hyppäyksellä pois masennuksesta . Toivotan kaikkea hyvää sinulle

      • Kiitos. Oon kyllä tosi huono ystävien kanssa ja mulla ei pysy ystäväsuhteet ikinä. Välillä sosiaaliset tilanteet on liian vaikeita. Muutoksen rutiineihin tarvisin,sillä nykyään en tee muuta kun makaan sängyssä ihan koko päivän. En loppujen lopuks ees tiedä onks se masennus mun ongelma vai onko mussa jotain muuta vikaa jonka takii en haluu tai jaksa tehä mitään. Ehkä vanhoja traumoja jotka vieläkin vaikuttaa. En tiedä mutta luultavasti menen osastolle tai laitokseen hoitoon jossain vaiheessa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      63
      1426
    2. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      162
      1289
    3. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      88
      1132
    4. Perustele miksi hän ei

      Ole sopiva sinulle
      Ikävä
      116
      1070
    5. Miehelle naiselta

      Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te
      Ikävä
      26
      881
    6. Miksi sinulla, nainen

      On niin negatiivinen asenne minuun ja yleensäkin negatiivinen käsitys?
      Ikävä
      104
      765
    7. Mikä oli nainen

      Paras yhteinen hetkemme niistä pienistä ja vähäisistä.
      Ikävä
      50
      645
    8. Mitä vastaat jos

      Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍
      Ikävä
      36
      614
    9. Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa

      Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-
      Maailman menoa
      180
      598
    10. Olen syvästi masentunut

      En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi
      Tunteet
      87
      594
    Aihe