onko

synnytyksen jälkeisestä masennuksesta / uupumuksesta? Kun itkettää vaan, ja tuntuu ettei selviä päivistä yksin miehen mentyä takaisin töihin. Kuitenkin on vauvasta sanomattoman onnellinen ja haluaisi jaksaa nauttia täysin rinnoin! Imetyskin tuottaa ongelmaa ja kaikki tuntuu niin mahdottomalta, pienestäkin vastoinkäymisestä masentuu. Neuvolassa onnneksi osataan ottaa vakavasti. Miten olette selviytyneet ja kauanko alakuloisuus on kestänyt? Onko psykologin tms. kanssa keskustelusta ollut apua?
2225
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Siinä lyhyesti ensiapua!! Mutta ihan oikeasti, koet samoja juttuja kuin kaikki muutkin. Väsymys teettää itkuisuutta ja masentaa, jos saat joskus jonkun viemään vauvaa vaikka vaunuttelemaan, että saat nukuttua päikkäreitä, sekin jo vähän helpottaa. Mutta psykan kanssa juttelu auttaa varmasti myös osaan jutuista, pääsee puhumaan niistä tuntemuksista, joista puhuminen voi lähipiirin saada vain kohauttelemaan olkapäitään, kun eivät tiedä miten suhtautua.

Onnea vauvasta ja stemppiä!! Kohtalotovereita riittää!!

Äänestä

jeps.kokemusta on. tyttöni täyttää muutaman päivän päästä 8 kk, ja tässä sitä ollaan vieläkin vähän masentuneita.olen kans itkenyt tosi usein,jos lapsi alkaa itkemään,niin itsekkin alan.hölmöäkö?ei. masennusta,tuntuu etten kans selviä,ja yritän vielä raivopäänä opiskella kotona samalla.onhan tämä aika hommaa,lastenhoito on yks rankimmista töistä,mutta kyllä se helpottaa päivä päivältä.kaikki apu vaan vastaan mitä saat!mummuille lapsi hoitoon,kun tuntuu siltä,oman ajan saanti on rentouttavaa,ja sitä ei kannata käyttää siivoomiseen!kunhan vaan löhöilee,ja ajattelee asioita,saa kaikkia hienoja visioitakin samalla:)!hyviä jatkoja ja voimia!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kokemusta kirjoitti:

synnytyksen jälkeisestä masennuksesta / uupumuksesta? Kun itkettää vaan, ja tuntuu ettei selviä päivistä yksin miehen mentyä takaisin töihin. Kuitenkin on vauvasta sanomattoman onnellinen ja haluaisi jaksaa nauttia täysin rinnoin! Imetyskin tuottaa ongelmaa ja kaikki tuntuu niin mahdottomalta, pienestäkin vastoinkäymisestä masentuu. Neuvolassa onnneksi osataan ottaa vakavasti. Miten olette selviytyneet ja kauanko alakuloisuus on kestänyt? Onko psykologin tms. kanssa keskustelusta ollut apua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu