Moikka, oon siis menossa nyt ku taas koulut alkaa niin ammattikouluun. Lähden eri paikkakunnalle ja muutan opiskelija-asuntolaan.
Mulla on sieltä paikkakunnalta sukua kotosin ja yks kaveri asuu siellä mutta on mua pari vuotta nuorempi. En oikein tunne ketään, muutaku jotain puolituttuja on joita oon nähny kerran tai kaks tän mun kaverin kautta, suurinosa kuitenki liian nuoria sillai ja nimenomaan oman ikäsiä ja mahdollisesti vähän vanhempiakin kavereita haluisin.
Tää paikkakunta on kuitenkin sen verran pieni et sie kaikki tuntee toisensa ja harvempi tulee eri paikkakunnalta sinne opiskelemaan. Sen takia ainakin vähän pelottaa kuinka pääsee piireihin mukaan ja kuinka mut otetaan vastaan. Mulla on ollut ylä-aste nimeomaa sellasta että en oo pystyny oleen oma itteni kun lähettyvillä/seurassa/luokassa on näitä ”koviksia” ja vie kaiken huomion itelleen. Ite oon luonteeltani pienestä asti ollut se joka on mielellään huomion keskipiste, mutta löytyy kuitenkin sydäntä antaa muillekin mahdollisuuksia ja kuunnella muita. Koko ylä-aste oli mulle täyttä pqskaa, en kenenkään uuteen ihmiseen tutustunut, pientä nöyryyttämistä ja kiusaamista näiltä koviksilta tullut ja yksityisen elämän ongelmat päälle.
Eli pelottaa just se saanko saman henkisiä kavereita kun mitä mä olen ja kuinka sit osaan olla oma itseni. Kyl oon yrittäny saada itseluottamusta itseeni olla oma itseni ja yrittää olla rohkee ja sosiaalinen. Helposti kuitenkin vetäydyn omiin oloihin ja annan muiden ottaa ”vallan” ja en pääse piireihin ja luomaan ystävyyssuhteita. Oon sen verran itsevarma et oon hyväksynyt sen et oon täydellinen just tälleen, et oon mun mielestä kaunis ja mun kroppa on hyvä just tälläin. Helposti kuitenkin itsetunto menee nopeasti alas kun näkee näitä ”täydellisiä” ja sekin saa mut taas ajatteleen uudestaan oonko oikeesti riittävä. Ei pitäisi miellyttää muita, mutta ainahan sitä miettii että miltä muitten silmissä näyttää.
(tiedoksi. oon ainut oppilas tulevalla linjalla, joten se tuottaa lisäongelmia ”luokkalaisiin” tutustumiseen :D)
Nyt meni pitkäks tekstiks ja avautumiseks, mutta se mistä oisin nyt todella kiitollinen on kaikki mahdolliset neuvot, omat kokemukset ja muiden mietiskelijöiden kommentit.
-Omia kokemuksia asuntoloista? Kuinka oot sopeutunut porukkaan asuntoloissa? Onko siellä ollut hyvä ilmapiiri ja kaikki pitänyt ns yhtä eikä porukka niinkään jakautunut?
-Omia kokemuksia koulun vaihtamista eri paikkakunnalle? Kuinka lähestyttäviä ihmiset on tai kuinka helposti voisi päästä piireihin?
-Vinkkejä miten rohkeasti ja itsevarmasti tutustua uusiin ihmisiin, ketkä eivät ole uusia paikkakuntalaisia ja on ennestään oma kaveriporukkansa?
-Kuinka itse reagoisit tai ottaisit vastaan uuden paikkakuntalaisen tai ajattelisit siitä?
-Minkälaisia muita kokemuksia tai positiivisia asioita ammattikoulu on tuonut?
Kiitos paljon.
Muistakaa olla ystävällisiä ja avuliaita toisillenne❤️
Ottakaa kaikki mukaan ja muistakaa you only live once.
Mulla on sieltä paikkakunnalta sukua kotosin ja yks kaveri asuu siellä mutta on mua pari vuotta nuorempi. En oikein tunne ketään, muutaku jotain puolituttuja on joita oon nähny kerran tai kaks tän mun kaverin kautta, suurinosa kuitenki liian nuoria sillai ja nimenomaan oman ikäsiä ja mahdollisesti vähän vanhempiakin kavereita haluisin.
Tää paikkakunta on kuitenkin sen verran pieni et sie kaikki tuntee toisensa ja harvempi tulee eri paikkakunnalta sinne opiskelemaan. Sen takia ainakin vähän pelottaa kuinka pääsee piireihin mukaan ja kuinka mut otetaan vastaan. Mulla on ollut ylä-aste nimeomaa sellasta että en oo pystyny oleen oma itteni kun lähettyvillä/seurassa/luokassa on näitä ”koviksia” ja vie kaiken huomion itelleen. Ite oon luonteeltani pienestä asti ollut se joka on mielellään huomion keskipiste, mutta löytyy kuitenkin sydäntä antaa muillekin mahdollisuuksia ja kuunnella muita. Koko ylä-aste oli mulle täyttä pqskaa, en kenenkään uuteen ihmiseen tutustunut, pientä nöyryyttämistä ja kiusaamista näiltä koviksilta tullut ja yksityisen elämän ongelmat päälle.
Eli pelottaa just se saanko saman henkisiä kavereita kun mitä mä olen ja kuinka sit osaan olla oma itseni. Kyl oon yrittäny saada itseluottamusta itseeni olla oma itseni ja yrittää olla rohkee ja sosiaalinen. Helposti kuitenkin vetäydyn omiin oloihin ja annan muiden ottaa ”vallan” ja en pääse piireihin ja luomaan ystävyyssuhteita. Oon sen verran itsevarma et oon hyväksynyt sen et oon täydellinen just tälleen, et oon mun mielestä kaunis ja mun kroppa on hyvä just tälläin. Helposti kuitenkin itsetunto menee nopeasti alas kun näkee näitä ”täydellisiä” ja sekin saa mut taas ajatteleen uudestaan oonko oikeesti riittävä. Ei pitäisi miellyttää muita, mutta ainahan sitä miettii että miltä muitten silmissä näyttää.
(tiedoksi. oon ainut oppilas tulevalla linjalla, joten se tuottaa lisäongelmia ”luokkalaisiin” tutustumiseen :D)
Nyt meni pitkäks tekstiks ja avautumiseks, mutta se mistä oisin nyt todella kiitollinen on kaikki mahdolliset neuvot, omat kokemukset ja muiden mietiskelijöiden kommentit.
-Omia kokemuksia asuntoloista? Kuinka oot sopeutunut porukkaan asuntoloissa? Onko siellä ollut hyvä ilmapiiri ja kaikki pitänyt ns yhtä eikä porukka niinkään jakautunut?
-Omia kokemuksia koulun vaihtamista eri paikkakunnalle? Kuinka lähestyttäviä ihmiset on tai kuinka helposti voisi päästä piireihin?
-Vinkkejä miten rohkeasti ja itsevarmasti tutustua uusiin ihmisiin, ketkä eivät ole uusia paikkakuntalaisia ja on ennestään oma kaveriporukkansa?
-Kuinka itse reagoisit tai ottaisit vastaan uuden paikkakuntalaisen tai ajattelisit siitä?
-Minkälaisia muita kokemuksia tai positiivisia asioita ammattikoulu on tuonut?
Kiitos paljon.
Muistakaa olla ystävällisiä ja avuliaita toisillenne❤️
Ottakaa kaikki mukaan ja muistakaa you only live once.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.