äiti

Älä ihmeessä väännä sinäkin itkua lasta hoitoon tuodessasi, sillä lapsi vaistoaa herkästi äidin tunnetilan ja oravan pyörä onkin sitten valmis joka arkiaamu! Tuo lapsesi iloisin mielin ja reippaasti hoitopaikkaan ja jätä kaikenlainen voivottelu pois pojan kuullen myös kotona.

Hoitoon tullaan täysin vapaaehtoisesti:)! ja ei ole mukavaa hoitajankaan kannalta ottaa vastaan kitisevää lasta aamu aamun jälkeen!

Hoitopäivän jälkeen anna kahden keskistä aikaa lapsellesi ja juttele hoitopaikasta silloinkin myönteiseen sävyyn. Aamulla rauhallinen pukeminen ja hoitoon tulo ystävällisesti hymyillen saa lapsenkin rauhoittumaan.

Nopeat lähtösuukot ja -halit ovella saa eroamisen tuskan lyhenemään niin lapselta kuin äidiltäkin. Usein lapsen itku loppuu kuin seinään sulkiessasi perässäsi ulko-oven! Tavallisesti muutkin hoitolapset tulevat vastaan uutta ryhmään tulijaa ja ottavat hänet mielellään leikkeihinsä mukaan. Lapsi ystävystyy näin ja saa uusia kavereita ja silloin ei itketä ilman syytä äidin perään!

Sitten kun on saatu tämä vaihe ohi, niin sitten voi pidempäänkin sanoa hyvästejä lapselle. Anna aikaa lapsellesi tottua hoitopaikkaan. Juttele ongelmastasi hoitajankin kanssa ja ystävystykää keskenänne ja pian saat valittaa kun et saa poikaasi lähtemään hoitopaikasta millään :))! Kaikilla lapsilla on käytävä tämä hankala vaihe läpi ensimmäisessä hoitopaikassaan ja jokainen lapsi on yksilöllinen omaksumaan erilaisia asioita. Lapsen itkut loppuvat tavallisesti kun hän oppii luottamaan ja tuntemaan hoitotätinsä. Tsemppiä sinulle ja pojallesi toivotan aurinkoisia mukavia aamuja hoitopaikassaan!

Meillä poika aloitti päiväkodissa 2,5-vuotiaana ja kertaakaan ei jäänyt hoitopaikkaan itkien. "Mä en halua päiväkotiin-vaihe" tuli sitten myöhemmin 4-vuotiaana.

Älä näytä lapselle että olet surullinen jättäessäsi lasta. Jos jäät pitkäksi aikaa halimaan lasta niin se viestittää lapselle että olet epävarma siitä onko hoitoon turvallista jäädä. Nopea hali ja pusu, hei hei, äiti tulee hakemaan iltapäivällä. Voisiko lapsi mennä ikkunaan vilkuttamaan sinulle? Se että saa ikkunasta vilkuttaa, auttaa monia.

Minä annan aina vanhemmille toivomuksen, että juttelee hoitoon menemisestä ja paikasta positiivisesti. aamulla tuodessaan voi sitten antaa halit ja pusut ja sanoa hei, sen pitempään jaarittelematta. Ja vaikka kuinka pala mököttäisi omassa kurkussa ja tippa tunkisi silmään, niin pitää yrittää olla lapsen tähden reipas. Tirauttaa ikäväitkut vasta nurkan takana kun lapsi ei näe. Yleensä itku loppuu heti ja leikki alkaa. Ja koska lapset ovat erilaisia, niin joku ei itke ollenkaan, toinen huutaa täydet päivät kaksi viikkoa. Mutta luota vaan siihen että hoitaja tekee kaikkensa, että lapsella olisi hyvä olla hoidossa.

...käytä sanoja: voisiko äiti jo lähteä tai kai sinä täällä pärjäät. Älä jätä "päätöksen" tekoa lapselle.

mennessään perhepäivähoitoon ja itki koko ensimmäisen kuukauden ja jätettäessä vielä senkin jälkeen. Se oli tosi rankkaa äidillekin. =( Sitten kun poika tottui lopulta hoitoon ja hoitajaan, hoitaja sairastui ja jäi pois töistä! Siinä itki sitten taas jo äitikin useaan otteeseen, kun mietin, miten me jaksetaan samanlainen souvi uuden hoitajan kanssa...

Mutta onni: poika oli vissiin jo tajunnut, että äiti tulee aina takaisin, ja itki vain ensimmäisen viikon jätettäessä, rauhoittui aina muutamassa minuutissa. Ja sen jälkeen on mennyt tälle uudelle ihanalle hoitajalle oikein ilomielin joka aamu!

Alussa se tosiaan oli rankkaa, mutta missään nimessä ei saa näyttää omaa levottomuuttaan lapselle! Ja joku yhteinen "rituaali" vois auttaa: esim. vieläkin joka aamu (poika on jo 1 v 10 kk), kun kotipihalta lähdetään, yhdessä toistamme tällaisen litania: "Isi menee töihin isin autolla, N.N. menee hoitoon ja äiti menee töihin äitin autolla." ja poika siihen: "ja sitten äiti hakee töitten jälkeen" ja minä myöntelen. =) Tämä tuntuu oikeasti olevan pojalle tärkeää, että tämä sananvaihto joka ainut aamu käydään!

Ystävättäreni päiväkodissa kertoi jutun pojasta, joka itki aina kun äiti toi hänet aamulla hoitoon, ja tietysti äitikin itki. Kun isä toi, niin pienimies jäi ilman itkua reippaana. Kysyttäessä syytä tähän, vastasi poika, että "täytyy itkeä, kun äidistä on kamalaa jättää minut tänne!"
Kyseinen poika tosin oli jo vähän vanhempi.
Eli tästä voisi sen oppia, että mennään aamulla päivähoitoon iloisena, eikä lähdetä kotoa miettien kuinka kurjaa taas on. Helppoahan se teoriassa, mutta kannattaa oikeasti yrittää.

Jos hoitopaikka on hyvä niin lapsi jää kyllä itkemättä. Sen sijaan jos hoito on jotenkin huonoa lapsen mielestä niin hän sen itkullaan viestittää kun ei muuten osaa. Suosittelen hoitopaikan vaihtoa.

Kannattaa kuitenkin olla hieman varovainen. Kauan aikaa sitten kun olin itse hoidossa vanhempani joutuivat todistamaan samanlaisia itkukohtauksia kunnes saivat selville että perhepäivähoitajamme kohteli kaltoin meitä lapsia erinäisin tavoin. Lapsesi *saattaa* myös viestiä ettei paikka ole hänelle sopiva, yritä selvittää onko kyse vain epävarmuudesta vain oikeasta hädästä. Meidän vanhempamme eivät myöskään tienneet kumpaa ajatella, mutta lopulta paikka tuntui niin oudolta että ottivat meidät pois.

Juttele perhepäivähoitajan kanssa tilanteesta ja pyrkikää löytämään joku yhteinen ratkaisu. :-)

Meillä itkut kesti vuoden....se oli todella hermoja raastava vuosi. Sitten vain yks kaks loppui.