ok!nyt taitaa hieman pelottaa.:)hups.selkäleikkaus maanantaina.luudutus/hermojuurten vapautus.kenelläkään kokemusta selkäleikkuksesta?tuttavan tai muuta kautta?
kaikki tieto selkäleikkauksesta ja siitä selviytymisestä tervetullutta?
kiitos kaikille!:)
kaikki tieto selkäleikkauksesta ja siitä selviytymisestä tervetullutta?
kiitos kaikille!:)
Vastaukset 46
Vanhimmat
Itselleni on tehty vaativa ja pitkä selkärangan oikaisu, missä korjattiin selkärangan virheellinen asento ja muutama nikama korjattiin, selkäranka suoristettiin, tukirautojen avulla jotka luuduttettiin kiinni.
miten toivuit leikkauksesta?menikö pitkään.tuliko yllätyksiä??:=)
eli skolioosin takii rintaranka oikaistiin aika tarkkaan seittemän vuotta sti. leikkaus kesti 10 tuntia ja mitään suurempia komplikaatioita ei tullut. verenpaine ei vaan tykännyt pysyä tarpeeksi korkeella, sama ilmiä toistui kun polvi operoitiin tos seittemän viikkoo sit.
täydelliseen toipumiseen meni aikaa monta vuotta. vuoteen ei saanut tehdä oikeestaan mitään, kaikki liikunta paitsi käveleminen oli kiellettyä halvaantumis riskin takia.
vuoden päästä sitten sain taas alkaa elämään ihan normi elämää. mitä nyt kunto oli nollassa ja muutenkin. mut joo hyvin on selkä parantunut. muistona on 44cm arpi selässä ja lonkassa parinkymmenen sentin arpi. lonkkaa särkee aika ajoin mut selkää ei.
eilen olin ratsastamassa ja hyvin selkä kestää.
että voit kuitenkin nyt hyvin.:)vaikka toipuminen omalla kohdallasi kestikin aika pitkään.itselleni laikkaus suoritetaan tietokoneavusteisesti.kyllä pelottaa!kyllä mietityttää milloin mahtaa päästä takaisin työelämään ja liikuntaharrastuksiin.:)päivä kerrallaanhan se on vaan mentävä..itselläni on nikamansiirtymä yli 50% ja hermot tietenkin puristuksessa..sairaalassa alustavien tietojen mukaan ollaan viikko.sairauslomaa 4-7kk. Komplikaatiot tietysti pelottavat mutta jos niitä tulee niin sitten niitä tulee.turhaan kai näitä niin paljon pohtii etukäteen.:)
älä ennalta panikoi. jos jotain sattuu niin se ei ole sun vika!!!
saanko kysyä et mis leikataan ja kuka? jonkun verran suomen selkä lekuista tiedän...
ite olin tuolloin kuudennella luokalla ja olin koulusta poies kolme viikkoa, olisin saanut olla koko loppu lukukauden pari kk mut jaksoin mennä. Jos olisin ollut työ elämässä niin olisin saanut rippuen työstä 1-2 vuotta saikkua. sulla siis korjataan yksi nikama? laitetaan paikoilleen ja sit luudutetaan kiinni?
heh!ortonissa, taitaa ylilääkäri leikata parin muun ortopedin kanssa.:)ne ei osannu vielä sanoa siirretäänkö nikamaa mihinkään.voi olla että tukevat vaan sillä titaanilla ettei enmpää siirry.:)tietääkseni eivät käyty myöskään lisänä omaa luutani, jota ole kuullut käytettävän titaanin lisäksi.
et ortonis, siel minutkin on puukotettu selkä ja polvi, älä sitten huolin ne tyypit osaa asiansa.ruoka siellä on perseestä ja syvältä. ketäs siellä on tätä nykyä ylilekuna?
titaania on myös sauvat selässäni ja sit ottivat kans luuta lonkasta jotta ne pysyisivät kunnolla kiinni. tosin tilanteemme ovat täysin erillaiset sulla tuetaan yks nikama? mulla 14 nikamaa
Hei
Olin samanlaisessa leikkaukses n.8kk sitten (13.9.)kuin mihin sinä olet menossa. Itselläni kaikki ei mennytkään niin ku piti. Minulla oli pari nikama siirtymää ja ne piti luuduttaa joka tehtiin omalla luulla. Siirtymä ei ollut suuri n.6mm mutta siirtymä kohta liikkui edes takas kokoajan josta syntyi hirvetät kivut selkään ja jalkaan. Iltaisin en pystynyt enään kävelemään. Konttaamalla oli edettävä jos halusi liikkua sängystä vessaan. Nukkua ei pystynyt enään mahallaan ollenkaan ja jokaisesta liikkeestä tuli kuin puukon isku selkään ja kipu säteili jo kankkuun ja reiteen asti.. Päädyttiin leikkaukseen jo ennen kesää mutten suostunut koska se oli minulle shokki(voit lukea kertomukseni pari otsikkoa alempaa korvaleikkausestani). Syksyllä päädyin kuitenki suostua koska en enää pärjännyt enkä pystynyt kunnolla käymään kouluakaan koska istua en pystynyt kun pieniä hetkiä kerrallaan..
Itse leikkaus sujui hyvin, mutta heräämössä en enää tuntenutkaan vasempaa jalkaani eikä se liikkunut. Otettiin samantien magneettikuvat ja ajateltiin jos joku luunsiru painaa hermoa niin voidaan samantien leikata uudestaan. Niin ei kuitenkaan ollut. Siinä vaiheessa leikanneet lääkärit varmaan vasta alkoivat tustua papereihini ja totesi et mulla on ollut oireita ja heikkoutta vasemmassa jalassani jo ennen leikkausta ja sanoivat ettei mikään ihme jos tässä näin kävi. Myös totesivat etteivät koskaan olisi tehneet tällaistä leikkausta jos olisivat tiennyt näistä oireistani. Olisivat tehneet kuulemma paljon laajemman leikkauksen, vapauttaneet hermojuuret niin kuin sinulla tullaan tekemään ja levyttäneet selän.
Mielestäni on myöhäistä tutustua leikkauksen jälkeen potilaasen ja todeta miten ois pitänytkin tehdä kun potilas makaa liikuntakyvyttömänä sängyssä lääkäreitten piittaamattomuuden takia.. Eli nämä leikanneet lääkärit eivät olleet koskaan tavamnneet minua ennen leikkausta ja eivätkä näköään tutustuneet papereihini vaikka esikäynnillä mulla oli varattuna aika toiselle lääkäreistä mut hän vain totesi puhelimeen ettei hänen tarvi tutkia minua enää koska ylilääkäri oli tavannut minut hetki sitten polilla(yli kuukausi sitten joka on liikaa selkäleikkaukseen) ja kuulee häneltä mitä on suunnitteilla. Jouduin leikkauseen näkemättäni kumpaakaan lääkäriä ja lääkärit leikkasivat potilaansa tietämättä sen oireista.. Ja näin siinä sitten kävi että istun pyörätuolissa päivääkään käymättä koulua. Olen lukion kolmannella mutta liikuntakyvyttömyys ja helvetillinen hermosärky veivät minulta tämän koulu vuoden. Päivittäin minulla terapiaa(neuroterapiaa ja allasterapiaa). Ennusteet ovat kyllä onnekseni melko hyvät mutta aikataulusta ei voi sanoa. Kävellä tässä vielä aiotaan =) Hermovaurio on pirullinen ja vielä kun sen tietää että se olisi voitu estää sillä että lääkäri edes olisi nähnyt minun kävelen käytävällä häntä vastaa koska kävelyni oli jo huonohkoa silloin ja hän jälkikäteen sanoikin että olisi jo siitäkin tajunnut ettei tuommoista leikkausta voida tehdä. Mihinkään normaliin nuoren tytön elämään en ole kyennyt osallistumaan. päivät pyörähtävät terapiassa käydessä ja sängyssä maaten ja kotona treenatessa.. Nyt kun olen jonkin verran alkanut edistyyn niin pikkasen taas alkaa normaali elämä avautuu =) Nyt on uusi leikkaus tulossa juuri kun ajttelin että kaikki alkaa meneen kesäksi paremmin mutta parempi sekin kun olla tässä samassa tilanteessa.. En halua pelotella sinua mutta kerroin vaan oman tarinani.. Sinut on (luultavasti) tutkinut lääkri joka on mukana leikkauksessa ja tietävät taustasi. Kaikenlisäksi minulle mainostettiin tätä riskittömänä leikkauksena!! Tietääkseni jokainen leikkaus on riskillen, mutta erehdyksiä sattuu eikä niille voi mitään jälkikäteen. Niitten kanssa on vain elettävä.. Tsemppiä!! :)
todella paskamaista käytöstä lekuilta. voi sinnuu.olitko kunnallisella?
saanko udella saatko tuosta jotakin korvauksia?
minun selkäni leikkasi lääkäri joka oli selkääni hoitanut yli kuusi vuotta. eli tuttuja oltiin ja tilannetta oli seurattu.
Kunnallisellahan minä. Tehtiin potilasvahinko ilmoitus muttei mennyt läpi koska katsoivat että olin invalidisoitunut jo ennen leikkausta ja jos leikkausessa ei saada kivunlievitystä ja toivottua tulosta aikaan niin eihän se ole mikään korvattava juttu. JA PASKAT mä ollu mikään invalidi ennen leikkausta. Olen entinen kilpauimari jonka jouduin kyl lopettamaan korvaleikkauksen takia mutta selkäleikkaukseen asti kävin kyl lopussakin hampaat irvessä(urheilijamaisesti =))GoGo:lla urheilukeskuksessa jumpilla vaikka viimisinä aikoina en kyennyt enää käymään kun max 2krt/vko mut kuiteski urheilua harrastin. Tuskin invaliidit käy bodypumpissa ja sun muissa jumpissa hyppimässä!?! Ja eihän itse leikkauksessa tapahtunut mitään muuta kun et tehtiin täysin väärä leikkaus jonka seurauksena hermo jäi puristuksiin... Ja suurin virhe on tapahtunut jo ennen leikkausta kun leikkaavalääkäri ei tutustu potilaaseen. Kyseessä oli kuitenki selkäleikkaus jotka ovat aina isoja leikkauksia ja joissa on aina omat riskinsä vaikka tässähän leikkauksessa ei pitäny mitään sellaisia olla :)
Ollaan tietystikin tekemäs valitus tästä päätöksestä ja ylilääkäri ja leikkaavatlääkärit oli ehdottomasti myös sitä mieltä että tän on mentävä läpi. On tää kuiteskin sen verran suuri ja yllättävä komplikaatio. Mitä oon kuullut ja meille kerrottu niin melkein jokaisesta potilasvahingosta tulee ensiks hylkäävä päätös. Ne ajattelee varmaan ettei ihmiset jaksa alkaa valittaa ja eikä kaikki jaksakaan ja ymmärrän sen täysin hyvin kaiken kokemani jälkeen.Kyllä tämä meinaaten voimia syö ja joka jutusta joutuu tappelemaan että saa tukia tai muuta sellaista. ei mikään ole yksinkertaista. Ei mua niinkää se raha mikä korvataan mutta se oikeus mikä potilaalla on. Onhan tähän meidän perheen rahaa palanut koska olen tänä aikan ollut yhteensä 4kk sairaalassa ja arvioitu olo aika oli 7-10 pv jokainen terapia reissu maksaa, mulla on käynyt yksityi englannin ja ruotsin opettaja kotona, lääkkeet maksaa n.300e/kk ja hoidot helsingissäkään eivät ole ilmaisia. Nämä ovat kuitenkin sen rinnalla pientä että saisin liikuntakykyni ja normaalin elämäni takaisin. Huomenna Turkuun kuormitusmagneettiin ja sitten päätetään leikkauksesta :/ Toivoisin vaan että sanottaisiin ettei mitään uutta leikkasuta tarvita ja kävelen jo kesällä.. Toivotaan!
vähän samalta kuulostaa lekujen kohtelu kuin mun polveen. 2000 rupes sattumaan ja jämähtämään paikalleen. menin lääkäriin vikaa ei ollut, uudestaan lääkäriin, samatuomio. no tuskan kans elin sit tän vuoden helmikuuhun asti ja sit varasin ajan ortoniin polvispesialistille kun en enään jaksanut. hän katsoi polveani ja painoi yhdestä kohdasta, luulin et taju lähtee. sen jälkeen hän haukkui minut kun en ollut aikaisemmin lääkäriin mennyt, selitin et olen käynyt ja mitä on sanottu, tyyliin et keksin kivun itse.sitten hän kysyi että koska pääsen tulemaan tähystykseen. hän pisti saman tien kunnalleni maksusitoommus pyynnön mikä hylättiin. no sitten uusi pyyntö vakuutus yhtiööni, joka sitten sen hyväksyi ja polvi korjattiin. huomaa hyvin tästäkin miten hyvin ammattilaiset osaavat asiansa arvauskeskuksissa ja pienemmillä yksityisillä lääkäri asemilla. kummassakin kävin polvestani usein. niin kierukka oli rikki. siitä poistettiin pieni pala, ja kipu kierukasta hävis. tosin olen nyt sitten varmaankin rikkonut saman polven uudestaan koska tuskaa on kokoajan. mut uudestaan varaan tälle lekulle ajan vasta kesäkuun alussa kun tallitani loppuu ratsastus tunnit. huomenna aloitan pesiksen. saa nähdä mitä siitä tulee mut kilpailu vietti ja urheilu on liian lähellä sydäntä. mut toipumisia ja toivottavasti jaksoit tän lukea ja et näkyiltäs :)
aika positiiviselta vaikutat kuitenkin(rivien välistä luettuna):)olen pahoillani puolestasi että olet joutunut kertomaasi kokemaan.minut leikkaava ylilääkäri ei ole minua tavannut.yksi leikkaukseen osallistuvista ortopedeista on kyllä tavannut..pikaisesti.minut siirrettiin pikaisesti ortoniin hoitotakuun myötä.töölöössä kyllä tuntevat minut kun sinne olin jonossakin, mutta..niin..saa nyt sitten nähdä.:)oliko kivuliasta noin muutoin sairaalassaoloaikana?kaipa ne sitä lääkettä tuppaavat.:)toivon sinulle jatkossa kaikkea hyvää, iloista mieltä(vaikkakin vaikutatkin jo positiiviselta):)ja tietysti kiitän suuresti että viitsit vastailla minulle.arvostan sitä suuresti.:)kovasti zemppiä!!!
Itseasiassa kaikki (lääkärit, hoitajat, perhe, tutut..) ihmettelevät, että jaksan olla näin positiivinen, iloinen ja elämänhaluinen kaikesta huolimatta. Aktiivi- ja kilpaurheilijana olen joutunut kokemaan paljon vastoin käymisiä mm. terveyteni takia ja se on ollut opettavaista ja nytkin polskuttelen eteenpäin periksantamattomuudella ja sisulla. Uskon ja tiedän että tästäkin selviän hyvin vaikka vähän kohtuuttomalta tuntuu että tällaista sattuu taas minulle mutta on vain hyväksyttävä ja asennoiduttava tähän elämän tilanteeseen vaikka on tämä ihan helvetin vittumaista ja kovaa aikaa.. Mutta olen ajatelut että helpommin tästä selviän jos jaksan olla elämänhaluinen, iloinen ja mahdollisuuksien mukaan lähteä kaikkeen normaali toimintaa mukaan vaikka pyörätuolissa istun selkä kiemurassa ja kärsin kovista kivuista, mutta nyt huomaa kuinka pienestäkin arki hetkestä saa voimaa ja tulee onneliseksi :).. Vaikeammaksi tämän tilanteen tekisin jos täysin masentuisin ja sulkeutuisin omiin oloihini enkä pystyisi hyväksymään tapahtunuta.. Vaikka kyllä minullakin on päiviä jolloin nousen aamulla itkien eikä mikään huvittaisi/kiinnostais eikä mitään helvetin terapiassa puurtamista jaksais, haluan vaan huutaa ja itkeä sängyssäni ja toivoisin että voisin nousta normaaliin lukiolaiseen arkeen niin kouluineen kuin huveineen.
Mutta asiaan.. Täytyy sanoa että selkä on pirun kipeä leikkauksen jälkeen ja tuntuu aivan erillaiselta kuin "oma" selkä ennen leikkausta =) Itse et pysty kääntämään kylkeä (yksilöllistä toki) ja parin päivän päästä kun nouset ensimmäistä kertaa pystyyn niin se on aika hmm ns. tuskallista.. Sinut autetaan hoitajan ja fysioterapeutin avustuksella seisomaan. Kivut on aika kovia, näkyy tähtiä ja huimaa, mutta sen ensimmäisen nousemisen ja askelien jälkeen ollaanki sitten jo voiton puolella :) Leikkauksessa sinulle asetetaan keskuslaskimokatetri ja sitä kautta saat kipupumpulla kovia kipulääkkeittä ensimmäiset pari päivää. Saat itse nappia painamalla säädellä lääkityksen määrää kipujen mukaan. Mutta sitten kun tämä kipupumppu systeemin postetaan niin sitten vasta oikeastaan alkaa huomaan kunnolla ne kivut ja säryt koska ei ole enää niin voimakasta lääkitystä. Mutta en mä nyt oikeastaan näin jälkeen päin muista että se olisi ollut hirveän kivuliasta aikaa. Liikkuessa kylläkin kivut heti lisääntyy ja huomaa selän jäykkyyden esim.kun vessanpyntyllekin pääsi vaivoin istahta kun piti selkä aivan suorana pyrkiä istahtaa.. Selkä tuntuu kuin selkäranka olisi joku rautatanko josta jokaisesta pienestäkin selän taivutuksesta tulee kivuliaita vihlaisuja ja muu osa selkää tuntuu yhdeltä metalli laatalta joka painaa monta kiloa.. Ensiksi tuntuu ettei tähän voi tottua, mutta yllättävän nopeasti kaikkeen tottuu eikä enää muistakkaan millanen se entinen olikaan :)Mikä osa selkää sinulla leikataan? Ala- vai yläosa? Minulla leikattiin L5-S1 eli lanneranka/alaselkä ja sen mukaisesti olen kertonutkin tarinaa. Jos sinulla leikataan yläselkä niin silloin ei ole niin vaikeuksia vessassa käynnissä, housujen pukemisessa koska alaselän leikkauksen jälkeen peppu ei nouse ollenkaan irti sängystä.. Ja myös jos aivan alaselkää niin kuin minullakin leikattiin niin saatta ollaan jonkin aikaan vaikeuksia virtsaamisen ja ulostamisen suhteen. Mulla jouduttiin ensimmäineen viikko aina kerta katetroimaan virtsa ;( Inhosin sitä.. Vaikka onneksi minulla pidettiin normaalia pidempään kestokatetri (4 päivää) koska en olisi kyennyt liikkumaan vessaan tarpeeksi montaa kertaa päivässa syystä joka on tullutkin jo ilmi(leikkauksen epäonnistumisen komplikaatioista). Tässä on nyt joitain mietteitä leikkauksen jälkeisistä päivistä jotka tuli mieleen.. Kiitos kun olet jaksanut lukea kertomaani ja toivottavasti jaksoit taas lukea tämän pitkän sepostuksen!!
kultakeijukin tos mainitsi et ylös ei ite pääse. minulla oli niin et viikon ajan en saanut itse edes kylkeä kääntää. tai oikeastaan en olisi edes päässyt kääntymään. kolmepäivää leikkauksen jälkeen tuli kolme hoitajaa, fysioterapeutti ja lääkäri nostamaan minut pystyyn. ja neljäntenä päivänä leikkauksesta minä kävelin itse ilman tukea, koska en sitä nojaamis juttua huolinut. mikä olisi ollut pakollinen. minä en kivusta juuri kärsinyt, myrkkyjä pumppasivat vauhdilla. minulle painotettiin ennen leikkausta että kivusta ei tarvitse ja ei saa kärsiä.(sama juttu polven kans, heräämös heti kun tunto rupes palaan niin tunkivat tippaan kipulääkettä ja osastolla nappeja, vaikka sanoin et en tarvi et ei satu, olisko joku ortonin käytäntö en tiedä) ainakun tuntuu pahalta niin pumpusta vaan paina tai soita niin saat jotain. itseltä jouduttiin pumppu viidennen päivän iltana poistamaan, koska se aiheutti kovaa pahoin vointi ja laski verenpainetta, siis ne lääkkeet.
MUISTA, ETTÄ KIVUSTA EI TARVITSE KÄRSIÄ!!!
kovasti.:)juuri tuollaista realistista tekstiä kaipasinkin.:)katetri tulee minullekin.osasit tosi hyvin kuvailla kipujasi ja selän kanssa selviytymistäsi ensimmäisten päivien jälkeen.:)yleensä kun täällä kyselee leikkausten jälkitilasta ym., ihmiset eivät uskalla vastata koska eivät halua pelotella.luulenpa ettei minua enää voisi pelottaa tämän enempää.hih.on kai se ihan luonnolistakin...enkä pelkää kirjoitusten takia vaan ihan itse olen pelkoani lietsonut.:)ihanaa että uskalsit kertoa tarinaasi!olet ensimmäinen joka oikeesti uskalsi!:)toivotan sinulle jatkossakin aurinkoista mieltä ja voimia puurtaa selkäsi kanssa.:)tässä ehdin vielä hetken teidän kanssa kirjoitella, mutta ma eteenpäin ei sitten kuulu vähään aikaan pihaustakaan.:):)iiiiiks!!!:)
ihanaa lukea näitä!:)kiva kun viitsitte!!!olen aika realistinen immeinen ja siksi kaipaan juuri tuollaisia realistisia vastauksia.:)pystyn paremmin käsittelemään asiaa ja varautua tulevaan.:):)kertokaa ihmeessä lisää jos tulee jotain mieleen.:)olen varautunut kipuihin, todella koviin sellaisiin.yritän mennä sinne mahdollisimman positiivisin mielin...
ai niin!!!monet ovat sanoneet minulle ettei minusta huomaa ulospäin että minulla mitään kipua olisi..??eihän niitä oikeastaan enää niin kovasti olekaan...vaihtelevaa...monet ovat myös epäilleet että leikkaus kääntäisikin tilanteeni toisinpäin????eli olisinkin kivuliaampi leikkauksen jälkeen kuin mitä olen nyt.:o/minun kohdallani leikataan sen perusteella että siirtymä on huolestuttavan suuri ja sen pelätään siirtyvän lisää.no..jooo...turha kai tässä on loputtomiin spekuloida!hih.:)
olis sit kiva kuulla et miten meni ja miten kovia kipuja tuli, muista ei ne turhaan sun selkää avaa ja ruksaile. aina on riskit ja jne. itellä oli vuoden verran riskinä neliraaja halvaus. se oli suht vaikea kakstoista vuotiaan käsitellä. ite olin kolme kk niin kipeä että ei tullut mielenikään urheilla mutta sen jälkeen kivut katosivat pikku hiljaa ja liike laajuis palautui pikku hiljaan. ikinä selkäni ei ole niin liikkuva mitä se oli tuolloin 98. mut jos ei olis leikattu niin en enään kävelis.
mut muista elämä jatkuu...
ilmoittelethan itsestäs vielä ennen maanataita ja sit sen jälkeen kun olet kotiutunut ja jaksat
kaikille miten meni.:)voi vaan kestää se mun ilmottelu.hih.:)kerron täysin kaikki yksityiskohdat jotta sitten muutkin saavat kenties siitä tietoa.:)kerron niin hyvät kuin pahatkin jutut joten heikkohermoisten kannattaa jättää huonot puolet kokonaan lukematta.:=/koittakaahan sitten kaikki pitää tätä keskustelurinkiä silmällä!:)ei sitä tiiä koska sinne alkaa tulvimaan minulta viestejä!tyttöselle ja kaikille zemppiä, voimia, halauksia ym ym!moks!
kirjoittelemisiin!:) t.leikattava:)
Kiva jos sinulle on ollut apua minun kertomuksistani :) En usko, että joudut kärsimään mistään todella kovista kivuista. Nykyaikana lääkkeet kun ovat niin hyviä ja kipua osataan hoitaa, mutta kyllä kipua silti aina jonkin verran tulet tuntemaan ja erilaisista mihin olet tottunut tai mihin osaat varautua. Ja kipuhan on aina yksilöllistä.. Kuinka paljon sinulla on sitä siirtymää ja millaisia oireita?
On ihan luonnollista, että sinua pelottaa. Ihmeempäähän se ois jos sinua ei peloittaisi leikkaukseen meno. Onhan kyse kuitenkin omasta terveydestäsi. Muistan kuinka minua pelotti. Sain keskiviikkona vasta lopullisesti tietää että minut leikataan seuraavana maanantaina. Se oli oikeastaan hyvä että se tuli näin pienellä varotus ajalla etten ehtinyt pidempään panikoimaan. Sunnuntaihin asti kaikki meni ok kun vietin viikonloppu illat kavereitten kanssa ja pe-su päivät olin uinnin valmentajakurssilla niin sain muuta ajateltavaa, mutta sitten su päivällä kun saavuin kotiin niin sitten ei enää ajatukset ollu kun leikkauksessa. Muistan kuinka aloin oleen hiljanen ja kiukkunen eikä enää hymyä irronnut. Su iltana mulla oli määräys saapua osastolle viimisiin tutkimuksiin ja valmisteluihin, mutta onneksi toivettani kuunneltiin ja sain luvan mennä vielä yöksi kotiin. Sanoin omahoitajalleni etten ole ollenkaan varma saavunko aamulla paikalle. Mua jännitti ja itketti ihan helvetisti ja samoin äitiä. Nukuin yöni ihmeen hyvin, kiitos viikonlopunvieton yöveloista!! Aamulla olin ihmeen rauhallinen toisaalta toimin kuin kone, mutta todella vielä mietin mennäkkö vai ei. Sairaalassa jännitin kädet hikoen ja aivan kalpeana. Omahoitajani piti kädestäni ja jutteli mukavia loppuu asti. Onneksi sain omahoitajakseni niin mukavan, rennon ja nuoren hoitajan. Sain esilääkityksen, mutta se ei tuntunut ja tajusin, että nyt se on menoa..
Tavallisesti minun tapaistani ei ole tämmöinen jännittäminen, mutta näin suuri jännitys ja pelkoni johtui täysin epäonnistuneesta edellisestä leikkauksesta ja toipumisesta(kuulo-osien otsikossa korvaleikkaus olen kertonut siitä). Toivottelesti vielä kuullaan ennen kun hypähdät leikkauspöydälle :)
aika paniikki fiilis mutta ei mahda mitään.kiitos kultakeiju että olet jaksanut kirjoittaa ja kertoa asiat niinkuin ne on.:)tästä on ollut kovasti apua!!!!:)vaikka pientä paniikkia on ilmassa havaittavissa niin mikäköhän tilanne olisi jos ette olisi tyttösen kanssa vastailleet????!!!!:)kyllä se vertaistuki on vertaansa vailla.en oikeen osaa kirjoittaa mitään...en tiedä mitä voisin nyt kirjoittaa?sekava olo.en osaa enää kysyäkään mitään sillä olette niin hyvin osanneet vastata kaikkiin kysymyksiini.nyt alan jo miettiä että milloinkohan pääsen seuraavan kerran koneelle kertomaan tarinaani?hih.:)en millään malttaisi odottaa että pääsen teille kirjoittamaan kokemuksistani, mutta aina olen hieman asioissa edellä.heh.jos joku haluaa että kerjoittelen suoraan postiinne niin voipi laittaa sähköpostiosoitteita.:)mutta joka tapauksessa palaan kirjoittamaan myös tänne!!!:)olette aivan mahdottoman ihania kultakeiju ja tyttönen!!!:):)
oikein paljon onnea´maanantain koitokseen. ortonis selän operoinnit on melkeinpä rutiini juttuja ja lääkärit osaa asiansa, siitä menen vaikka valalle. Toivoisin voivani lohduttaa sinua huomenna mut en pääse koneelle kuin vasta illalla, koska lähden helsinkiin.
mut joka tapauksessa jos tänne vielä ennen koitosta ehdit niin onnea koitokseen *halit* :)
Non niin, nyt se päivä alkaa olla lähellä. Huii.. En tiedä miten osaisin helpottaa jännitystäsi ja luulen ettei oloasi nyt enää kovin täältäkisin osata rauhoittaa muuta kun antaa tukea.. Osaan vain kuvitella ja tiedän täsmälleen millasta sulla on nyt viime hetket. Täytyy sanoa ettei käy tippaakaan kateeks :) heh. Nyt haluan sanoo yhden tyhmmimmistä kliseistä: Kyllä se hyvin menee!! Hyi hyi itseäni.. Mitään en ole sitten oppinut vaikka vannoin silloin etten käytä tuota sanontaa kun itselleni sitä tuttavat ja kaverit toitottivat viime näkemisillä ja puhelissa ennen leikkausta.. Se tuntu musta (ja tunne edelleen vaan vahvistunut) jotenkin niin tyhmältä sanoa niin koska eihän kukaan voi etukäteen tietää miten se leikkaus menee, mut kaippa sillä luullaan olevan joku rauhottava merkitys potilaaseen kun sanotaan kaiken menevän hyvin, nojoo.. No toivottavasti ymmärsit pointtini vaik on vähän sekavaaa tekstiä tänään kun on itselläkin niin pahaolla..
Jos nyt vielä ehdit käydä täällä ennen huomista koitosta niin tsemppiä ja hyvää onnea kaikkeen!! Ota avoin ja reipas mieli mukaan niin kaikki on mukavampaa ja kohta olet taas yhtä kokemusta rikkaampi.Heh.. Kaikki tämä tehdään sinun terveytesi eteen ja parhaaksesi.. *taikapuhallus* :) Kuulemisiin taas
Ps. postini on [email protected] jään jännityksellä odottaan kuulumisia ja kokemuksiasi.. Saat olla varma että olet huomenna ajatuksissani ja "pidän peukkuja pystyssä"
viimeinen viesti.:)se on menoa nyt.jotenkin aika rauhallinen olo..hmm..tai no joo...ja sit taas ei.:)kultakeijuun otanhenk.koht. sähkiksellä yhteyttä mut kirjottelen tänne palstalle kuitenkin vielä:)kiitos teille jälleen!koittakaahan myös itse jaksella siellä, kyllä tää elämä tästä taas jossain vaiheessa suttaantuu!:)zemiä zemiä ja taas zemiä teille kaikille.:)
olet varmaankin nyt heräämössä tai jo osastolla, kaikki meni toivon mukaan hyvin ja olosi on hyvä. ilmoittele sit ittestäs kun jaksat :)
no niin.olenkin ollut kotosalla jo jonkin aikaa mutta on väsyttänyt niin kovasti etten ole jaksanut kirjoittaa.:)kirjoitan nyt kaikille tässä samalla kertaa kun on niin paljon kirjoitettavaa.:)
osastolle sisään mennessäni minulta otettiin caos kuvat sillä leikkaus suoritettiin tietokoneavusteisesti.verikokeita myös jotta leikkaukseen varataan minulle verta ja myös voidaan verrata minun terveitä arvoja leikkauksen jälkeisiin arvoihin jotta tietäisivät sitten missä mennään
n tunti ennen leikkausta sain diapamia jotta olisin rauhallisin mielin..heh..ei onnistunut!;)olin ihan skarppina saapuessani leikkaussaliin sängylläni.Oli pelottavaa kun tajusi että nukutusaine alkaa vaikuttaa ja kohta mikään ei olisi enää hallinnassani.
herääminen oli autuasta ja olin onnenni kukkuloilla.olinhan hengissä;)kipua ei juurikaan silloin heräämössä vielä tuntunut ja sitten oli se kipupumppukin josta sain tarvittaessa lääkettä 12 min välein.:)heräämössä oli muutakin porukkaa ja joillakin oli todella kovaa kipua!(huudoista päätellen)leikkaus oli klo 12 ja osastolle pääsin klo 21. kaikki läheiset soittelivat ja kyselivät kuulumisia.olin todella väsynyt ja tuntuukin että nukuin jonkin verran(vieläkin ajoittain väsyttää)ensimmäisistä 2-3 päivästä en muista paljoakaan...lääkitys???katetri oli laitettu leikkaussalissa ja oli letkua joka suunnasta.olin ihan solmussa niiden kanssa.heh.olin täysin vuodepotilaana ja hoitajat pesivät sänkyyn ja kävivät kääntelemässä asentoa vähän väliä.verenpainetta tarkkailtiin ja verikokeita otettiin. hemoglobiini putosi 143->103 mikä on ihan normaalia tällaisessa operaatiossa.myös tulehdusarvot ovat kohollaan kovastikin leikkauksen jälkeen.
leikkauksen jälkeisenä päivänä pääsi sängyn reunalle istumaan ja myös ylös seisomaan tuettuna.minulla hemoglobiinin romahdus vaikutti niin paljon etten pystynyt olemaan jalkeilla vaan pyörryin samontein.:(katetri pidetään siihen asti että katsovat sinun pääsevän vessaan.:)minäkin sitten jossain kolmantena päivänä (en muista???)sain katetrin pois koska pysyin juuri ja juuri tolpillani.vatsaa yritettiin myös saada uudestaan toimimaan, muttei se toimi vieläkään kunnolla.:)kyllä se siitä.
dreeniletkun poisto jännitti muttei kuitenkaan tuntunut kauhean pahalta.joillakin kuulemma tuntuu ja joillakin ei, riippuu onko jumissa.:)
heti avattuani silmät pyydettiin heiluttamaan varpaita ym.jaloissa tuntui inhottavaa säteilevää särkyä jatkuvasti mutta sekin helpottaa kun alkaa pikkuhiljaa kävelemään.:)luudutuksessa käytettiin takapuolesta otettua luuta ja ruuveja ym.hassua...mutta välillä tuntuu että kohta mistä otettiin luuta on kipeämpi kuin itse leikkauskohta, selkä:)
voi olla hieman sekavaa tekstiä, mutta olen
edelleen kipulääkityksessä jotenka...anteeksi.:)
kotiin pääsin päivän myöhässä hemoglobiinin takia ym pyörtyilyn.:)mutta n viikko se on se aika.monesta voi tuntua pitkältä ajalta muttei ole sitä sillä aika menee todella nopeasti lääketokkurassa ja joka päivää tapahtuu jotain uutta kehitystä kunnossa niin hups!!onkin jo kotona.
pahin paikka oli omalla kohdallani kipupumpun poisto sillä sitten oli niin helvetilliset kivut että hohhoijakkaa!!on se kumma mitä kaikkea ihminen kestää.olin varma että kuolen siihen paikkaan.:(onneksi sain sitten lääkettä muussa muodossa ja alkoi helpottaa.tein sen virheen että jäin odottamaan ja kuulostelemaan kipuja pumpun poiston jälkeen. olisi pitänyt aikaisessa vaiheessa tajuta pyytää lääkettä.:)
mitäs vielä kertoisinkaan???:)
tukiliiviä käytän päivittäin 3-6kk kunnes luutuminen on tapahtunut.3kk kuluttua uudet kuvat ja katsotaan mitä on tapahtunut.tukiliivi tulee yleensä kuulemma sellaisille joilla on huonossa kunnossa selkä ja vatsalihakset.eli minulle.:)hermot myös vapautettiin ja nyt niitä pitää jumpata päivittäin ohjeiden mukaan.:)
kyllä tosta hommasta selviää vaikka rankka kokemus sinänsä.ja hommahan ei ole selvä pelkällä leikkauksella vaan myös itse tehtävä töitä kotiuduttuaan.:)tupakoimatta olen myös ollut kohta 2 viikkoa sillä eihän sängyn pohjasta tupakalle pääse sairaalassa.nikotiinilaastarin antavat.:)onneksi.:)nythän voisin polttaa mutta se kuulemma voi estää koko luutumisprosessin joten yritän zempata.:)
joka päivä on uusi päivä ja tulee uutta kehitystä.joko kivut lievenevät tai vaan muuten istuminen on helpompaa tai käveleminen mukavampaa mutta joka päivä jotain.:)
jännä toi istuminen mutta se tuntui kaikkein pahimmalta alussa..ei niinkään kävely.ja peereillahan tuodaan kotiin sillä istua ei vielä pysty pitkään.autoon en saa mennä seuraavaan 6 viikkoon ym mukavia rajoituksia.
jos jotain kiinnostaa tiedustella lisää niin kysymyksiä minulle.vastaan kaikille.kaikki on tuoreessa muistissa.:)kiitoksia kakikille teille lukijoille ja vastanneille!:)
rakkaudella leikattu:)
Oih, iahanaa kuulla sinusta.. Loistavaa, että kaikki meni näin hyvin ja olet ilosin mielin toipumassa! :) Nyt kun luen sun kertomaasi niin huomasin, että ai niin tuommoista ja tuotakin oisin voinut kertoa sinulla, mutta niin sitä vaan unohtaa pikku hiljaa ehkä ihan hyvä. Hih.. Ja lukiessani tulee niin mieleen omat hetkeni ja pelolla odotan torstaita että aiotaanko tehdä korjausleikkaus :/
Millaiset nuo caos-kuvat ovat? Kuulostaa aika jännältä kun voidaan tietokoneavusteisestikin jo leikata. Miten se tehtiin, tiedätkö? Muistan kun istekin sain esilääkityksen niin ei se mitään rauhoittanut kun toiset kertomuksiensa mukaan saattavat hihitellä ja nukahtaa jo osastolla.. Kuvasit hyvin tuon nukutusaine vaiheen.. ;) Se on niin pelottavaa maata siinä leikkauspöydällä kun laittavat kaiken maailman letkuja ja valmistelevat leikkaukseen.. Silloin tulee se kovin paniikki ja kauhuvaihe. On jotenkin niin pelottavaa kun tietää että nyt se on menoa ja henki on muiden käsissä. Aiih.. Ihan puistattaa nuo tunteetja muistelmat.
Muistan kun heräsin korvaleikkausesta heräämössä niin olin niin onnellinen kun olin hereillä, mutta nyt sellaista tunnetta ei muistaakseni tullut, ainakaan niin voimakkaasti. Olin kyllä paljon tokkuraisempi ja sekavampi kuin silloin.. Ja melkeinpä samantien herättyäni huomasin ettei jalassani ole enää ollenkaan tuntoa eikä liiku:( Ehkä se verotti ilon tunteistani..
Niin kun sanoitkin niin hemoglobiinin lasku on normaalia tällaisessa operaatiossa, mutta se myös verottaa aikas paljon voinnista ja varsinkin huomaa kun ensimmäisiä kertoja nousee pystyyn.. itselläni laski 137-> 67 ja aloin vasta seuraavana päivänä osastolle saavuttuani saamaan verta :/ Olo oli hirveä ja huimaus oli hirveää(eikä asiaa yhtään helpottanut korvistakin tuleva huimaukseni) moisesta laskusta ja olin entistäkin väsyneempi ja kalkitun valkoinen, posket vain hehkui kuumeesta. Itse pääsin vasta kolmantena päivänä ekaa kertaa sängynreunalle seisomaan ja istumisvaihe oli aivan hirvittävä;( eli istuminen oli minullekin pahin ja edeelleenkään en pysty tuntia pidempään istumaan, mutta se johtuu sitten jo muista syistä(leikkauksesta tulleesta hermosärystä ja lantion nykyisestä virhe asennosta)..
Muistan kanssa kuinka yli viikko leikkauksen jälkeenkin vielä pyörtyilin vesareisuilla, mutta ite en päässyt menemään kävellen vaan fordin kans toista jalkaa raahaamalla ja toisen jalan varassa niin voimiakin kului enemmän. Parin viikon jälkeen en enää pyörtynyt, mutta olo oli kyllä samanlainen ja pitkään oli aivan voipunut niinkuin pasureissujenkin jälkeen uni maistui..
Ei sitä ennen leikkausta osannut aavistaakaan miten huonos kunnossa on noin yleisvoinniltaakin ettei vesareissuakaan saa suoritettua pitkiin aikoihin ilman pyörtymättä :)
Unohdinkin tai en oikeastaan tiennyt, että sultakin otetaan omaa luuta cristasta eli toisesta kankusta niin kertoa että se tuntuu hetkittäin paljon kipeämmältä, varsinkin liikkueassa. Se on erillasita kipua sellaista ilkeetä vihlontaa :/ Itsekkin jouduin käyttään 3kk tukiliiviä . Alussa huomas että se oli helpottavaa liikkua se päällä kun suihkussa seistessä sitä ei ollut, niin kipua tuntui heti enemmän ja loppu vaiheessa en oliskaan enää halunnut käyttää sitä, mutta käskivät pitää koska se pitää selän ruodossa eikä vahingossa pääse tekemään sellaisia liikkeittä mitkä eivät ole sallituja vielä.
Varoittelinkin, että kipupumpun poiston jälkeen vasta kivut alkavat tuntua. Aina tekee juuri sen virheen ettei pyydä heti lääkettä kun kipuja alkaa tuntuu vaan ajattelee et kyl mä nyt selviän ilman niitäkin, mut ootas kun ne sit pääseekin valloileen niin huhhuijaa.. Ei sitä tiennyt et ne on sitä luokkaa todellisduudessa, mutta onneks nykyajan lääkkeet on hyviä..
Oli ihana kuulla susta pitkästä aikaa! Olit aina välillä ajatuksissani ja mietin mitenköhän sulla mahtaa sujua ;) On täysin normaalia, että vielä väsyttää normaalia enemmän ja nyt ovat päivänokoset enemmän kun tarpeessa ja sallituja.. Ja stemppiä tupakkalakon kans ;) Älä nyt sillä mene pilaa luutumistasi :) Et varmaankaan halua toiseen samanlaiseen leikkauseen vai?? Mikä kohta sulla luudutettiin? Luultavasti alaselkä vai?
Mytta nytten itsekkin menen tästä treenaamaan jos vaikka sais väistettyä tuon korjausleikkauksen!! Tsemppiä toipumiseen ja rattosia hetkiä kotona makaamiseen ;)
kultakeiju.sulla tuli paljon tekstiä.heh.:)ai sulla ois semmosta to tiedossa.hyvin sen kestää kun on kerran kokenut.selvisit sillon ja selviät nyttenkin.:)ainakin itse ajattelen etten mielellään uudestaan menisi mutta ainakin nyt tiedän mitä olisi edessä jos sellainen eteen uudestaan tulisi.:)
caoksella tehtynä ruuvit menee tarkemmin paikoilleen.eli ehkä hieman tarkempaa se touhu siinä mielessä.en muista ihan kaikkea mutta varmaan just siihen tarkkuuteen liittyy suurimmaksi osaksi.:)
musta tuntuu edelleen pahalta että sulla kävi tuntojen kanssa miten kävi.toivon sydämmeni pohjasta että korjaavat virheensä.miten ne muuten meinaavat sen korjata???tiiätkö???
mullakin oli molemmissa jaloissa kauhee hermosärky leikauksen jälkeen!!!sanoivat sen olevan normaalia...nyt se on tietty jonkin verran helpottanu mutta kyllä se silloin tuntui omituiselta.:/ne hermot kuulemma siellä jotenkin asettuvat ja siksi kuulemma kovaa särkyä.
minkälaista se sun nykyinen hermosärkysi on??
en muuten edelleenkään ole ulostanut itse vaan pari kertaa ulostuslääkkeiden avulla.:(kauheeta kun kaiken joutuu opettelemaan uusiksi mutta onhan tää silti sen arvostakin jos kaikki menee niin kuin pitää.:):)
nii eli kiertolikkeet kielelletty ym . ei toi tukiliivikään kyllä ihan kaikkia liikkeitä että mielestäni mitkä ehkä pitäis osaa estää.heh.:)toivon että luudun 3 kk:ssa ettei menisi vaikka esim puol vuotta , mikä myöskään ei ole täysin mahdotonta.:)nii eli mun rakas nikamansiirtymä joka oli myös yliliikkuva on L5.jotenka luudutus oli L4 ja S1 väli...alaselkä siis.:)
tavallaan oli pahempaa kuin olisin koskaan osannut kuvitella ja tavallaan ihan helppo nakki.aika ristiriitasta mutta siltä se tuntuu.ehkä kauheeta sen takia kun alku päivät oli mitä oli mutta helppo nakki siinä mielessä että sitten kun paraneminen alkoi se tapahtui hillitöntä vauhtia.joka päivä tosiaankin jotain uutta ja positiivista.eihän silloin voikaan muuta kuin olla positiivisella mielellä.:):)ja tavallaan kun muistelee ekoja päiviä niin tulee niin onnellinen ja helpottunut olo että kaikki se ainakin on nyt takana ja voin keskittyä olennaiseen eli luutumiseen.:)sanonkin kaikille kavereille kun ovat kutsuneet minua milloin minnekin etten juuri nyt voi lähteä sillä minulla on luutuminen meneillään.:):):)
kirjoitelkaa lisää!!!:):)olette aivan mahtavia!:)
Ihana kuulla sinusta. olen usempaan otteeseen tullut katsomaan josko olisit kotiutunut, mut ei ja nyt sit oletkin :)
Pakko on kertoa et lonkasa ne minultakin luuta repivät ja se särkee vieläkin :( ja särkee kuulemma aina.
munkin seläs käytettiin tota caos juttua, se on kuulemma kaikista tarkin mitä on.
Muista aika parantaa haavat.
noilla kotijumppaohjeilla pitäis noi hermosäryt kai hellittää.:)myös ne lonkkasäryt.
kiva kuulla että olet ollut kuulolla.
kyllä tää tästä.:)
ihan oli mielenkiintoinen kokemus.:)
mielenkiintoinen. ite joudun todennäköisesti ennen heinäkuuta uudestaan puukokolle, tosin en selästä vaan polvesta. :/ et ei kiva. yritän kärsiä kesän jotta kesä ei menis keppien kaa. mut tarvii kattella.
polvessas on??kyllä se hienosti menee.selkäleikkauksestakin olet selvinny ni nythän sitä selvii mistä vaa.:)
suomeks polvi on paska, kertaalleen tähystetty, silloin kierukan takii, maaliskuun lopus. no sit kaaduin hevosella ja siit asti se on oireillut enemmän tai vähemmän. ja nyt se on jo taas sieto kyvyn rajalla. tarvis taas soittaa lääkäriin. ei vaan huvittais ortoniin men. tarpeeks monta kertaa olen jo siel ollut. Olen ihan varma et lekullekun meen niin uus puuko edes. et ´jippii
Jep, sulla on aivan sama väli leikattu kun mullakin :) Mulla myös L5 oli siirtynyt ja yliliikkuva ja sehän ei tuntunut lystikkäältä :/ mutta nykyään se olis vähästä kipua verrattuna tähän, mutta mutta.. Ja vituttaa että olen nykyään sidottu pyörätuoliin ja keppeihin kun vasen jalka ei pidä painoa ollenkan eikä vieläkään ota käskyjän vastaan eli poissa pelistä täysin :( Urheilullisena ja entisenä kilpaurheilijana on niin kuollettavaa maataa päivästä toiseen sängyssä mitä nyt pääse jalkaansa treenaa päivittäin niin sängyssä kun terapioissa päivittäin. Ja on ihottavaa kun kaikki kaverit käyvät koulua, baareissa, kaupungilla ja mitä kaikkee nuoret tekevätkään niin ite en voi kun kuunnella toisten juttuja ja kertoa sitten vastapainoksi montako lautaa seinässä tai katossa on, mitä tylsyyteen tullut laskesltua.. noh, keväästä olen ollut jo parempi niin oon edes kaupungille päässyt käymään, illan viettoja jaksanut jonkin verran järjestää kotona kavereiden keseken. Se on sitä parasta lääkettä!! ja kotoapäi sain suoritettua pari kurssia. Ihanaa!! Saavutus sekin toisille ;)
Tää hermosärky on ihan helvetillistä. Nyt kuukauden verran ollut siedettävämpää ja yötkin saan nukuttua aivan loistavasti ilman kymmentä heräämistä ja valvomatta tuskallisia tunetaja niin säryn ja kauhu mietteiden kera =) toivottavasti tämä tahti jatkuu ja aina vain paranisi.
Mulla on alaselästä pakaraa pitkin pohkeeseen ja siitä pikku varpaaseen asti särkyä(siis vasen jalka ja alaselkä). Alaselässä on tunne kun ois kauttaaltaan tulessa ja tuntuu kokoajan kun joku pyörittäis ja hakkais ruostuneella puukolla alaselkää, muuten jalassa menee kaksi tarkkarajaista "sähkölankaa" joissa kokoajan tuntuu vetävää ja viiltävää särkyä ja ajoittain tulee sähköiskuja. Hirveen vaikee kuvailla tätä särkyä ja iskujen tuntoa niin että joku vois ymmärtää kuinka hirveetä se on. Kaikkein inhaottavaa on kun se ei oo hetkeekää pois ;( Alussa mulla meinas lähtee todella järki tähän kun ei ollu viä mitään lääkitystä ja oleskelin kotona kun luulin et kyl se siit menee ohi ja yritin olla valittamatta. Lopulta menin takas osastolle kun olin itkenyt kaks päivää putkeen nukkumatta, syömättä ja liikkumatta sängystä. Äiti ei voinut enää seurata vierestä ja yrittää saada mua potalle sängyn viereen.. Silloin se kipu oli jotain niin hirveetä että oksensin vaan ja huusin. Sainkin sairaalas ekaks kauheen määrän huumaavia lääkkeit mut ne ei helpottanut niin puudutettiin ja pidettiin puudute katetri nelisen päivää seläs. Siltikään kipu ei lähtenyt täysin mutta oli siedettävää ja sain nukuttua joten kuten ja univelkaa olikin jo kerääntynyt..
Siinä nyt pieni kuvaus tästä vaivasta.. Useimmat aikuiset jotka tän säryn saavat niin joutuvat jäämään sairauseläkkeellä enkä yhtään ihmettele. Työkyvyn menettää ja menee täysin voimattomaksi.. Jos nyt ajattelis et ittellä ois joku jatkuva kova särky hetkeekää antamatta lepoa ja kunnon yöunia niin ei se mikään ihme olekkaan että on voimatton ja tekee äreemmäksi. Itteeni vaan pelottaa että milloin tää loppuu ja voinko ens syksynä alottaa taas lukio-opiskelut. Noh, päivä kerrallaan :) Toivottavasti piahkoiin voin sanoa askel kerrallaan päivä kerrallaan sijaan ;)
Ärsyttää vaan se että jos lähtevät leikkaan niin nyt just sit kesäk kun olen sen verran parempi että pystyn esim. käymään kaupungilla ja istuskelemaan jonkin verran pihalla nauttien auringosta ja liikkumaan muutenkin jo vähemmän pyörätuolilla ja enemmän kepillä. Oisivat voineet leikata ja jokseenki aiemmin. Leikkauksesta tulee jo 9kk.. Ja tietenkin on pelko jos meenkin vain huonompaan suuntaan.. Nojjoo.. Haluan ehdottomasti ja heti leikkaukseen jos tietäisinki että kaikki tulee paremmaksi, mutta pelko kaivertaa. Mutta tällä hetkellä olen leikkauksen kannalla ja haluan että kaikkea mahdollista kokeillaan. Tuskin asiat huonommaksi voi mennä, ainakaan toivottavasti. Ja kyllä sen jaksaa uuestaan läpikäydä jos tietää että paranee. On se sit sen arvoistakin vaikkei mitään mukavaa okkaan!! Katotaan nyt mitä huomenna sanotaan.. Ei hötkyillä!! ;)
Niinhän se on että joutuu opetteleen kaiken uudestaan :) Normaalit toiminnotkin! Mites, saitko heti katetrin poiston jälkeen itse virtsattua? Millasta sun särkys on jaloissa ja seläs?
Nyt taidan ummistaa silmät kun uni painaa niin, mutta kirjoitellaan!!! :)
Ps. nauroin tolle "etten juuri nyt voi lähteä sillä minulla on luutuminen meneillään" :) Miksen oo huomannu myös käyttää yhtä hauskaa selitystä miksen voi lähteä.. kyl harmittaa! kiitos vinkistä :)
taas!:)mikä vika ortonissa on?:)sehän on ihan kiva paikka.
eihän noi leikkaukset kivoja ole mut jos sun polvessa on leikattava vika, kannattaa se varmaan ennemmin nyt leikkaa ku sitten ku olet vanhempi ja toipuminen todella hidsta ja työlästä?
ei ne kuitenkaan huvin vuoksi nykyään ihmisiä leikkaa vaan todella pätevällä syyllä.:)toivon kuitenkin että jaksat kera polvesi siellä ratkaiset asian sitten suuntaan tai toiseen.:)
kultakeijukaiseni!:)hih.tulipas taas tekstiä sinulta.heh.:)ohan se varmaan vaikeeta kuvailla, varsinkin hermosärkyä.itekkin ihmettelen miksi ovat odotelleet näin kauan???
liian kauan???
nii sanoivatko miten korjaavat?tai mitä yrittävät korjata?:)
ja ovatko kertoneet mitä tapahtuu jos uusintaleikkaus epäonnistuu??tai miten parhaimmillaan käy jos leikkaus onnistuu?:)
menipäs taas sekavaksi.;)
ihanaa että sait kursseja suoritettua.se kertoo kyllä mahtavasta reippaudesta ja positiivisesta asenteesta.:)aivan mahtavaa.:)
jep sain pissittyy katetrin poiston jälkeen heti.hih.se olikin suurin pelkoni.;)ekax kokeiltiin siihen alusastiaan mutta ilmoitin ettei hommasta tule yhtään mitään..:(pyysin huonetoveriani laulamaan pissalaulua muttei sekään auttanu.:)eli vessaan vaan vaihteex pyörtymään ja itketti jo koko homma muutenkin.sitten se pissa sieltä tuli ja huusin heti pytyltä kaikille että jee!se tulee!;)no joo mä olen tällänen:)
tällä hetkellä se luunottokohta tuntuu ärsyttävältä ja istuminen hankalalta...mutta ei oikeestaan ole hermosärkyä niin paljon kuin just leikkauksen jälkeen.se oli ihan kamalaa.pahempaa ku ennen leikkausta.välil mietti et tais mennä vaivat vaan pahemmaksi leikkauksessa mutta lekurit ym hahmot sanoivat että hermosärky vähenee ku alkaa kävelee, ja niinhän siinä kävikin.:)selästä poistettiin niitit tänään.ah, mikä helpotus.kutiseeeee!!!!:)selkä tuntuu kummalliselta.se on vielä kipeä, mut ohan siellä ne haavatkin vielä.:)tuntuu painavalta ja ihan oikeesti(vaikkei pitäis) tuntuu että siellä on ne raudat ym härvelit.:)ja sitten on kipua pakaroissa ja pientä tunnottomuutta pepussa mutta kaiken pitäisi olla tässä vaiheessa täysin normaalia.:)no, sen näkee sitte elokuussa onko normaalia.:)
jep!tässä sitä nyt vaa jatketaan luutumista.toivottavasti kaikki menee huomenna ok!:)infoile itsetäs.:)
ei ortonis tosiaankaan ole mitään vikaa. todella taitavat lekut ja viimoisemmat tekniikan ihmeet. mut liian paljon siel olen viihtynyt ja vihaan sairaaloita ja lääkäreitä. mut joo. tänään soitin aikaa ja pyysivät maanantaina soittamaan uudestaan
miten muuten olet voinut?:)onko kovia kipuja?
en varmaan osaa helpottaa oloasi mitenkään sillä en ole sinun paikallasi mutta helpottaa kai tieto siitä että meitä on täällä muitakin kera kipujemme..ei sitä koskaan usko että omalle kohdalle tulisi moista...ainakin itse olen pitänyt itseäni fyysisesti normaalia vahvempana, mutta eipä kai se sitä katsokaan.
tietty myös potuttaa ku elämää rajoitetaan kipujen tai vammojen takia..se on vaikeeta
välillä haluais myös jaksaa tehdä kaikkee niinkuin ennen mutta ei onnistu..voi ainoastaan ajatella että ehkä joskus sitten.:)
zemiä!!!
Alan tykittämään teitä teksteilläni ;) Älä vielä oo huolissaan hermosäryn suhteen. Leikkauksesta on kuitenkin vasta niin vähän aikaan ja hermot toipuu hitaasti.. Pääasia että särky on helpottumaanpäin niin eiköhän se siitä kun pääset kunnolla liikkumaanki. ;) Mulla ei ois edes pitänyt minkäänlaista hermosärkyä tulla kun ei hermoja pitänyt edes sörkkiä..
Tänään tuli sit oleskeltua tohtoreitten pöyritettävänä. Tällä hetkellä ei ainakaan vielä aleta leikkaan, koska on niin iso riski, että oisin sit huonommassa kunnossa niin ei halua ainakaan kyseinen lääkäri lähteä leikkaan. Huokasin helpotuksesta vaikka toisaalta toivoin, että leikkauksella saatais minut taas kuntoon. On vähän ristiriitaisia tuntei, mut kait se on ihan ymmärrettävää..
Korjausleikkauksessa purettaisiin kaikki ne luudutukset ja metallit mitkä laittoivat edellisessä toimenpiteessä ja joutuuisivat puolivälistä selkää avaan kaikki hermot ja korjaan lantion asentoo.. Jo pelkkä että 9kk jälkeen luuduttamisesta lähettäis purkaan koko selkä riekaleíksi olis jo traumaattista saatikas sitten että hermojen korjaus ja lantion ja selkärangan asennon korjaus entiselleen.. :/ On liian iso riski että kaikki menee huonompaa. Kysyin voiko enää huonommaksi muuttua :)Mutta jos leikkaus onnistuis niin säryt helpottais, ainakin uskoisin, ja kävely alkais sujuun ja jalan hermotus tietystikkin. Se ois niin hieno asia, mut nyt edelleen kattellaan ja ollaan optimistisia.
Lääkäri ei muistanutkaan et asiat oli näin huonosti vaik melkein päivittäin nähdään. Yleensä kyl aina törmätään käytävällä ja höpötellään kuulumisia ja niitä näitä.. Nyt se tutki ihan virallisesti ja muisti taas miten asiat olikaan. Kuulemma hämääntyy aina mun hymystä ja asenteesta suhtautua kaikkeen tähän näin valosasti niin unohtaa tosiasiat.. Oon niin hämäävä tyyppi ;)
Joudun muuten alkaa pitämään pissapäiväkirjaa :) Mulla ei oikeen rakkokaan enää hermotu eikä pissa kulje tarpeeks usein. yrittivät suostutella johonkin katetrointi hoitoon mutten suostunut :/ Katotaan nyt jos olis vaan ohi menevää..
Tänään kun piti sairaalas pissiä eikä meinannu millään tulla niin ajattelin et kumpa oisit laulamassa mulle pissalaulua :)
Alusastiian on kyllä ihan turha toivo saada mitään pissaa aikaseks. Tuli kans yritettyä muutamaan otteeseen mut ei siitä tullu mittään ja sit laittoivat jonku mummovaipan :( eikä siltikään tullut ja oli pakko katetroida pari ekaa päivää.. Ekana katetrinpoisto päivänä en vielä päässyt vessaan ja seuraavanakaan päivänä ei vielä sujunut vaikka pääsin jo pöntölle, mutta en pystynyt istuun kun 30s ja oli noustava niin ei siitä mitään ois voinut tullakkaan. Onneks nyt kulkee ees pari kertaa päivässä :) Muistan kuinka itkin kun ei pissa eikä kakkakaan kulkenut.. Kaikki tuntu niin kurjalta kun ei mitään enää pystynyt omatoimisesti tekemään ja kaip tuollaisen ison operaation jälkeen mieli on herkempi ja väsyneempi kaikelle..
Tuntuko niittein poisto ikävältä? Mulla oli ommeltu haava kiinni sulavalla langalla niin ei tarvinnut mitään poistella. Muistan kans kuinka koko selkä kutis ylhäältä asti, mut se on vaan hyvä merkki :) Alkaa haava paranemaan ja kudos uusiutumaan! Selkä tuntuu jonkin aikaa painavalta ja ihan oudolta, mut yllättävän nopeesti tähän kaikkeen tottuu ja tuntuu taas ihan omalta normi selältä. :) Onks sulla paljon turvotusta selässä? Tuntuuko/tuntuko kun istut et selkäranka ois niinku rautatanko joka olis työnnetty päälaelta suoraan selkään? Muistan ite tuon tuntemuksen ja se ei ollut mikään mukava tunne ja tuntu ettei selkää saa ollenkaa enää notkolle juuri tuon rautatangon takia.. Nohjoo.. Kaippa tästä ummistan silmäni etten ihan omituisia ala höpiseen ;)
Kuulemisiin! :)
laitoin sulle postia suoraan!:)
t.leikattu
hej,luin kauhuissani sinun tarinasi,oli aika kauheeta!Olen ollut 3 krt pienessä selkäleikkaukessa eli prolapsin poisto ja tänään minun piti mennä uudestaa leikkaukseen ,mutta niitten piti luuduttaa yhteen nikamat mutta lääkäri perui sen koska oli sairaana!Minua leikattaan töölön sairalssa ja leikkaava lääkärin nimi on matti väänänen!?Onko tuttu nimi?Kuka ja missä sinut leikattiin!Odotan pikaista vastausta?t irina
Tässä vähän olen viestejä lukenut ja tuli elävästi mieleen omat selkäleikkaukseni,joista alkaa jo olla 20 vuotta eli olin teini. Hyvin kaikki meni ja 2 lastakin olen saanut ja yllättävää kylläkin luulin, että synnytys ottaisi selkään, mutta päinvastoin. Raskausajat tosin olivat vaikeita, mutta en tiedä oliko skolioosilla osuutta asiaan. Onko teillä myös skolioosia?
skolioosia.olisi kiva kuulla sinunkin tarinasi.:)
minulta on selkä leikattu skolioosin takii. mukava kuulla et selkäsi kesti raskaudet, itel tuo on mietityttänyt mieltä usemman kerran, tosin lääkäri on sanonut et ihan normi raskauden kestää ja kaks mikäli vauvat eivät oli kovin suuria.
hei!olin 3 pv sitten selkäleikkauksessa pullistuma pois ja hermojuurten vapautettiin leikkaus meni tosi hyvin ja seuraaa pv kotiin ja 4 vk sairaslomaalla kyllä kannatti koska pahat kivut jäi leikkaus pöydälle.