Avioerosta on tosi tosi kauan. Minulla ei ole tallessa dokumentteja yhteisen asunnon myynnistä tai muistakaan sen aikaisista asioista. Tarvitseeko näitä asiakirjoja ja jos, niin löytyykö niitä vielä jostakin, jos avioero oli ainakin 30 vuotta sitten? Jaettiin sovussa omaisuus silloin aikoinaan. O,isipa ollut tietoa, niin osituspaperi olisi tehty silloin aikoinaan.
Ja voiko ositustodistuksen tehdä etänä jotenkin niin, ettei entistä puolisoa tarvitsisi ollenkaan tavata?
Oletteko eronneet tämän ositusasian hoitaneet, vai annatteko olla hoitamatta?
Miten vapaamuotoinen ositustodistus voi olla?
39
3068
Vastaukset
- Anonyymi
Pitää olla kirjallinen, molempien allekirjoittama ja kahden todistajan todistama.
- Anonyymi
Jaa jaa, sanomaanne voidaan käyttää todisteena teitä vastaan.
Sovintojaosta avioerossa ei tarvitse tehdä ositusluetteloa, KUIN AINOASTAAN SILLOIN JOS jompi kumpi puolisoista niin vaatii ja tällöin tulee osituksen tehtäväksi pesänselvittäjä/jakaja tai muu asiaan kykenevä.
Ositusluettelon allekirjoittavat osituksentekijä ja eroavat osapuolet, todistajia ei tarvita (laki avioerosta).
Paperi toimitetaan nykyään DVV:n, ennen maistraattiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa jaa, sanomaanne voidaan käyttää todisteena teitä vastaan.
Sovintojaosta avioerossa ei tarvitse tehdä ositusluetteloa, KUIN AINOASTAAN SILLOIN JOS jompi kumpi puolisoista niin vaatii ja tällöin tulee osituksen tehtäväksi pesänselvittäjä/jakaja tai muu asiaan kykenevä.
Ositusluettelon allekirjoittavat osituksentekijä ja eroavat osapuolet, todistajia ei tarvita (laki avioerosta).
Paperi toimitetaan nykyään DVV:n, ennen maistraattiin.Korjaan: laki avioero, piti olla, löytyy googlella
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa jaa, sanomaanne voidaan käyttää todisteena teitä vastaan.
Sovintojaosta avioerossa ei tarvitse tehdä ositusluetteloa, KUIN AINOASTAAN SILLOIN JOS jompi kumpi puolisoista niin vaatii ja tällöin tulee osituksen tehtäväksi pesänselvittäjä/jakaja tai muu asiaan kykenevä.
Ositusluettelon allekirjoittavat osituksentekijä ja eroavat osapuolet, todistajia ei tarvita (laki avioerosta).
Paperi toimitetaan nykyään DVV:n, ennen maistraattiin.Vaan jossei eronnut pari ole ositusta hoitanut virallisesti, asia tulee kuitenkin eteen kun ent. pariskunnasta jompikumpi kuolee, ja perilliset alkavat selvittää/selvityttää kuolinpesää.
Viimeistään silloin ositus on hoidettava kuntoon- ja on työläämpää, koska minkään muinoisen avioliiton aikaisista asioista ei välttämättä perillisillä ole tietoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa jaa, sanomaanne voidaan käyttää todisteena teitä vastaan.
Sovintojaosta avioerossa ei tarvitse tehdä ositusluetteloa, KUIN AINOASTAAN SILLOIN JOS jompi kumpi puolisoista niin vaatii ja tällöin tulee osituksen tehtäväksi pesänselvittäjä/jakaja tai muu asiaan kykenevä.
Ositusluettelon allekirjoittavat osituksentekijä ja eroavat osapuolet, todistajia ei tarvita (laki avioerosta).
Paperi toimitetaan nykyään DVV:n, ennen maistraattiin.En nyt ymmärrä, miksi aloit puhua ositusluettelosta. Puhut siitä myös kummia asioita. Osituskirjaan pätee joka tapauksessa se, mitä ketjun ensimmäisessä viestissä sanoin.
- Anonyymi
Odotellaan Lawettia, hän valehtelee sopivan vastauksen.
Siihen saakka lainataan:
Jos eronneiden puolisoiden välillä ei ole toimitettu ositusta eikä entinen puoliso luovu ositusvaateesta, tulee entisestä aviopuolisosta perittävän kuolinpesän osakas. Ositusvaade voidaan esittää vuosiakin avioeron jälkeen ja se voi tulla perillisille yllätyksenä. Kuolinpesän osakkaana entinen puoliso tulee kutsua perunkirjoitukseen ja hänen suostumuksensa tarvitaan kuolinpesän tekemiin oikeustoimiin. Entisen aviopuolison osakkuusasema kuolinpesässä lakkaa ositukseen.
Osituksen toimittaminen vuosia ositusperusteen syntyhetken jälkeen voi aiheuttaa haasteita ja päänvaivaa, sillä osituksen piiriin kuuluu se omaisuus, joka osapuolilla oli ositusperusteen syntyhetkellä eli avioeroasian tullessa vireille käräjäoikeudessa. Myös tällaisen varallisuuden sijaan tullut omaisuus tai omaisuuden tuotto kuuluu ositettavaan omaisuuteen.
Jotta kuolinpesään kuuluva omaisuus pystytään määrittämään, tulee ositus tehdä. Perinnönjako ei onnistu ennen kuin tiedetään, mitä entiselle aviopuolisolle kuuluu osituksen perusteella ja mitä puolestaan kuolinpesän omistukseen kuuluu.
Osituksen muotovaatimukset ovat samat kuin perinnönjaossa. Ositus voidaan toimittaa puolisoiden kesken sopimusosituksena tai tuomioistuimen määräämän pesänjakajan toimitusosituksena. Osituksessa laaditaan aina osituskirja. Sopimusosituksessa puolisot allekirjoittavat osituskirjan. Kuolleen puolison kuolinpesän ollessa osituksen osapuoli vaaditaan kaikkien kuolinpesän osakkaiden allekirjoitus. Lisäksi sopimusosituksessa on kahden esteettömän todistajan todistettava osituskirja oikeaksi.
(Lainaus loppu.)- Anonyymi
Vaenajja kääp töös, suap perinttöökki, suap jokkaa syntypäevännää sattoihehtoorei mehtii lahajaks, vaekkapa siihhe uast ett palloo elähvie kirijoohi näen ikkään: "Omaisuuden osituksessa toisella puolisolla ei katsota olevan avio-oikeutta omaisuuteen, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla----> sen jälkeen, kun avioliitto on purkautunut toisen puolison kuoleman johdosta".
Laennaaus piättyypi.
On tiällä mualimas vaanajie hyvempi ellee ku elläävie.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaenajja kääp töös, suap perinttöökki, suap jokkaa syntypäevännää sattoihehtoorei mehtii lahajaks, vaekkapa siihhe uast ett palloo elähvie kirijoohi näen ikkään: "Omaisuuden osituksessa toisella puolisolla ei katsota olevan avio-oikeutta omaisuuteen, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla----> sen jälkeen, kun avioliitto on purkautunut toisen puolison kuoleman johdosta".
Laennaaus piättyypi.
On tiällä mualimas vaanajie hyvempi ellee ku elläävie..Siinähän se Lawetti kertoi asiaan vastauksen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaenajja kääp töös, suap perinttöökki, suap jokkaa syntypäevännää sattoihehtoorei mehtii lahajaks, vaekkapa siihhe uast ett palloo elähvie kirijoohi näen ikkään: "Omaisuuden osituksessa toisella puolisolla ei katsota olevan avio-oikeutta omaisuuteen, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla----> sen jälkeen, kun avioliitto on purkautunut toisen puolison kuoleman johdosta".
Laennaaus piättyypi.
On tiällä mualimas vaanajie hyvempi ellee ku elläävie..Lawetti kertoi vastauksen, joka jälleen kerran osoittaa, ettei hän tiedä hönkäsen pöläystä avioliitto-oikeudesta, johon ositus liittyy. Oikea vastaus kuuluu (AL 90.1):
"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi;
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#O4L1P90
Lawetti soveltaa ap:n tapaukseen 1-kohtaa, vaikka puolisot on tuomittu avioeroon ja kumpainenkin puoliso elää. Säännöksen 2-kohdan mukaan puolisoilla ei ole avio-oikeutta kumpaisenkaan sellaiseen omaisuuteen, jonka he ovat saaneet sen jälkeen, kun avioeroasia on tullut vireille (eli hakemus toimitettu käräjäoikeuteen).
- Anonyymi
Täällä aina mennään vaikeimman kautta. Mikäli ositus on aikoinaan tehty yhteistuumin, mutta mitään osituskirjaa ei ole laadittu, niin riittää, että ex-puoliso kirjoittaa todistuksen, jossa toteaa osituksen olevan tehtynä ja, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia ex-puolisoaan kohtaan. Eli mitää rahamääriä tai omaisuuseriä ei tarvitse eritellä.
- Anonyymi
Siirräpä tuo asia perinnönjakoon hyväksyttäväksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siirräpä tuo asia perinnönjakoon hyväksyttäväksi.
"Siirräpä tuo asia perinnönjakoon hyväksyttäväksi."
Sehän on kuolinpesän osakkaille pelkkää plussaa mikäli ex-aviopuoliso tuollaisen todistuksen allekirjoittaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Siirräpä tuo asia perinnönjakoon hyväksyttäväksi."
Sehän on kuolinpesän osakkaille pelkkää plussaa mikäli ex-aviopuoliso tuollaisen todistuksen allekirjoittaa.Laki sanoo selkeän lyhyesti, ositus/perinnönjako tehdään JOS AVIOPUOLISO tai PESÄNOSAKAS tätä vaatii.
Eli lyhyesti, jollei edellä mainittua vaatimusta ole, niin ei ole ositussopimusta tai jakokirjaakaan joten sellaisen olemassaolemista ei voida vaatiakkaan missään vaiheessa.
Laki avioliitosta sanoo selkeästi, että osituksessa toimitaan kuin perinnönjaosta /perukirjasta määritellään.
Erittäin selkeää, ei kuitenkaan lakia vähän toimintaansa liittyville opiskelleille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Siirräpä tuo asia perinnönjakoon hyväksyttäväksi."
Sehän on kuolinpesän osakkaille pelkkää plussaa mikäli ex-aviopuoliso tuollaisen todistuksen allekirjoittaa.Kerro lisää tuosta, millaisen todistuksen pesänhoitaja (nyt juristi) hyväksyy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerro lisää tuosta, millaisen todistuksen pesänhoitaja (nyt juristi) hyväksyy.
Turhaan kysyt, ei tikkasen läskiposki edes tiedä, kunhan ajankulukseen täällä irvailee vähän jokaiselle ollen muka herra kaikkitietävä pullonsa pohjaa kurkkivana eikä korkkia narauta kertaakaan kiinni.
Pohjanmaan kautta mottonaan juttelee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerro lisää tuosta, millaisen todistuksen pesänhoitaja (nyt juristi) hyväksyy.
Eikö selkein ole se osituskirja,johon kirjataan avioeron eka vaiheen mukainen omaisuus puolin ja toisin,ja se mitä kumpikin saanut? Ja lätkäistään alle että molemmat sitoutuvat olemaan moittimatta,allekirjoitukset,todistajat.
Se on ihan varma että tämmöinen papru menee läpi mille tahansa juristille. Kun otsske on vielä: osituskirja.
Voi siihen laittaa otsakkeen alle ensin,että osituskirja tehdään vasta xx päivämäärällä,koska se on ollut tekemättä xx ajankohtana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö selkein ole se osituskirja,johon kirjataan avioeron eka vaiheen mukainen omaisuus puolin ja toisin,ja se mitä kumpikin saanut? Ja lätkäistään alle että molemmat sitoutuvat olemaan moittimatta,allekirjoitukset,todistajat.
Se on ihan varma että tämmöinen papru menee läpi mille tahansa juristille. Kun otsske on vielä: osituskirja.
Voi siihen laittaa otsakkeen alle ensin,että osituskirja tehdään vasta xx päivämäärällä,koska se on ollut tekemättä xx ajankohtana.Eikö mene millään jakeluun, ETTEI OSITUSKIRJAA TARVI TEHDÄ PAKOLLA, EI TARVITA TODISTAJIA, vaan riittää kun osituksen tekijän allekirjoitus (osituksen tekijä tyystin ulkopuolinen) ja erovan pariskunnan almekirjoitus.
Ositustodistus TEHDÄÄN VAIN SILLOIN KUN SITÄ JOMPI KUMPI AVIOPARISTA TAIKKA MOLEMMAT VAATII.
Koettaisit nyt vaan tavata se kohta laista - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö mene millään jakeluun, ETTEI OSITUSKIRJAA TARVI TEHDÄ PAKOLLA, EI TARVITA TODISTAJIA, vaan riittää kun osituksen tekijän allekirjoitus (osituksen tekijä tyystin ulkopuolinen) ja erovan pariskunnan almekirjoitus.
Ositustodistus TEHDÄÄN VAIN SILLOIN KUN SITÄ JOMPI KUMPI AVIOPARISTA TAIKKA MOLEMMAT VAATII.
Koettaisit nyt vaan tavata se kohta laistaMiten tuollainen toimii perinnönjaossa, kerro siitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten tuollainen toimii perinnönjaossa, kerro siitä.
Hyvin, miksi ei toimisi?
Kerro sinä siitä miksi ei toimisi, onhan se jo laissa kerrottu selkeästi kuinka tulee toimia. - Anonyymi
Näin kyllä. Mutta tasapuolista on, että kumpainenkin puoliso allekirjoittaa sanotunlaisen asikairjan, yhdessä tai erikseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Laki sanoo selkeän lyhyesti, ositus/perinnönjako tehdään JOS AVIOPUOLISO tai PESÄNOSAKAS tätä vaatii.
Eli lyhyesti, jollei edellä mainittua vaatimusta ole, niin ei ole ositussopimusta tai jakokirjaakaan joten sellaisen olemassaolemista ei voida vaatiakkaan missään vaiheessa.
Laki avioliitosta sanoo selkeästi, että osituksessa toimitaan kuin perinnönjaosta /perukirjasta määritellään.
Erittäin selkeää, ei kuitenkaan lakia vähän toimintaansa liittyville opiskelleille.Edelleen L-höppänän jorinoita!
Ositusta koskevat perinnönjaon muotoaatimukset, kuten myös, että jos osakas (puoliso) tahtoo moittia jakoa sillä perusteella, ettei sitä ole tehty säädetyssä muodossa, hänen on nostettava moitekanne 6 kuukaudessa jaosta. Jolle kannetta määräajassa nosteta, jako pätevöityy muotovirheestä huolimatta. Myös suullinen jako pätevöityy näin.
Siten riittää puolisoiden allekirjoittama todistus, että he ovat aikanaan eron saatuaan sopineet ja jakaneet keskenään omaisuutensa eikä heillä siten ole mitään jakovaatimuksia toisiaan kohtaan.
PK 23:10.1-2
"Osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on nostettava kanne muita osakkaita vastaan kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta.
Sama on laki, milloin osakkaat ovat toimittaneet perinnönjaon ja osakas tahtoo moittia jakoa sillä perusteella, ettei sitä ole tehty säädetyssä muodossa."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L23P10 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvin, miksi ei toimisi?
Kerro sinä siitä miksi ei toimisi, onhan se jo laissa kerrottu selkeästi kuinka tulee toimia.Ei saa kunnon vastausta vaikka pyydetään, minä vastaan.
Osituskirja on hassun hauska asiakirja. Lain mukaan eroparien ei ole pakko tehdä sitä, mutta käytännössä kuolinpesä tarvitsee sen.
Kun eronnut kymmeniä vuosia myöhemmin kuolee, perilliset joutuvat etsimään entisen puolison ja varmistamaan, ettei tällä ole vaatimuksia perintöön. Jos osituksen jättää tekemättä, se tulee väistämättä eteen oikeudenomistajille eli perillisille. Pesänjakajat ovat keltaisessa nesteessä. Ilman ositusta ex-puoliso roikkuu kuolinpesän osakkaana. Tilanne ei muutu, jos jompikumpi tai kumpikin on myöhemmin avioituneet tahoillaan uudestaan.
Jos toisen puolison kuolema on avioliiton purkautumisen syy, leski ja vainajan perilliset ovat osapuolina. Kaikki osituksen osapuolet voivat vaatia ositusta ja jos joku heistä sitä vaatii, ositus on tehtävä. Ositus on pakko tehdä vain, jos puoliso tai vainajan puolison perillinen vaatii sitä.
Sopimus voi olla yksinkertainen ositussopimus tai vapaamuotoinen ositussopimus.
Sopimusosituksesta on laadittava kirjallinen osituskirja, jonka kaikkien osapuolten täytyy
allekirjoittaa. Myös kahden esteettömän todistajan pitää todistaa, että osapuolten
allekirjoitukset ovat asianmukaisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei saa kunnon vastausta vaikka pyydetään, minä vastaan.
Osituskirja on hassun hauska asiakirja. Lain mukaan eroparien ei ole pakko tehdä sitä, mutta käytännössä kuolinpesä tarvitsee sen.
Kun eronnut kymmeniä vuosia myöhemmin kuolee, perilliset joutuvat etsimään entisen puolison ja varmistamaan, ettei tällä ole vaatimuksia perintöön. Jos osituksen jättää tekemättä, se tulee väistämättä eteen oikeudenomistajille eli perillisille. Pesänjakajat ovat keltaisessa nesteessä. Ilman ositusta ex-puoliso roikkuu kuolinpesän osakkaana. Tilanne ei muutu, jos jompikumpi tai kumpikin on myöhemmin avioituneet tahoillaan uudestaan.
Jos toisen puolison kuolema on avioliiton purkautumisen syy, leski ja vainajan perilliset ovat osapuolina. Kaikki osituksen osapuolet voivat vaatia ositusta ja jos joku heistä sitä vaatii, ositus on tehtävä. Ositus on pakko tehdä vain, jos puoliso tai vainajan puolison perillinen vaatii sitä.
Sopimus voi olla yksinkertainen ositussopimus tai vapaamuotoinen ositussopimus.
Sopimusosituksesta on laadittava kirjallinen osituskirja, jonka kaikkien osapuolten täytyy
allekirjoittaa. Myös kahden esteettömän todistajan pitää todistaa, että osapuolten
allekirjoitukset ovat asianmukaisia.Kuolinpesän jakajan on aina hankittava vaatimatta jättämis -paperiin entisen puolison allekirjoitus, jos ositus on jäänyt tekemättä. Aina kuolinpesässä näin ei haluta toimia.
Osituskirjan voi tallettaa maistraattiin.
Jos eronneesta avioparista molemmat kuolee, osituspaperin puuttuminen vaikeuttaa kovasti tilannetta. On kyettävä todistamaan, että jo kuolleen ja aikaisemmin eronneen avioparin jäljilta avioeron jälkeinen ositus on tehty. Varsinkin uusioperheissä asia on ongelma, ja omaisuudesta voi tulla riita. Mikä osoittaa, että avioeron jäljiltä ositus on tehty, ellei dokumentteja ole. Ahneen sukulaisen on helppo riitauttaa asia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edelleen L-höppänän jorinoita!
Ositusta koskevat perinnönjaon muotoaatimukset, kuten myös, että jos osakas (puoliso) tahtoo moittia jakoa sillä perusteella, ettei sitä ole tehty säädetyssä muodossa, hänen on nostettava moitekanne 6 kuukaudessa jaosta. Jolle kannetta määräajassa nosteta, jako pätevöityy muotovirheestä huolimatta. Myös suullinen jako pätevöityy näin.
Siten riittää puolisoiden allekirjoittama todistus, että he ovat aikanaan eron saatuaan sopineet ja jakaneet keskenään omaisuutensa eikä heillä siten ole mitään jakovaatimuksia toisiaan kohtaan.
PK 23:10.1-2
"Osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on nostettava kanne muita osakkaita vastaan kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta.
Sama on laki, milloin osakkaat ovat toimittaneet perinnönjaon ja osakas tahtoo moittia jakoa sillä perusteella, ettei sitä ole tehty säädetyssä muodossa."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L23P10Mitenkä moitekanne liittyy ositussopimuksen tekemättömyyteen??
Moitekanne tulee kysymykseen vain ja ainostaan silloin, jos A) ositussopimus ON tehty, B) kun ositis on tehty ULKOPUOLISEN toimesta.
Niin kherroo nhyy hyvä velii, että jos ositus on tehty yhdessä sopien laatimatta ja ei ole ositussopimusta, niin mihin vedoten moitekanne tehdään?
Niinpä, ei mihinkään, nii kerro nyt myöskin, mihin auttoi kommenttinne?
Ei älä kerrokkaan, ans ku reinikaisen setä kertoo, siihen että osasitte olla tyhmä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei saa kunnon vastausta vaikka pyydetään, minä vastaan.
Osituskirja on hassun hauska asiakirja. Lain mukaan eroparien ei ole pakko tehdä sitä, mutta käytännössä kuolinpesä tarvitsee sen.
Kun eronnut kymmeniä vuosia myöhemmin kuolee, perilliset joutuvat etsimään entisen puolison ja varmistamaan, ettei tällä ole vaatimuksia perintöön. Jos osituksen jättää tekemättä, se tulee väistämättä eteen oikeudenomistajille eli perillisille. Pesänjakajat ovat keltaisessa nesteessä. Ilman ositusta ex-puoliso roikkuu kuolinpesän osakkaana. Tilanne ei muutu, jos jompikumpi tai kumpikin on myöhemmin avioituneet tahoillaan uudestaan.
Jos toisen puolison kuolema on avioliiton purkautumisen syy, leski ja vainajan perilliset ovat osapuolina. Kaikki osituksen osapuolet voivat vaatia ositusta ja jos joku heistä sitä vaatii, ositus on tehtävä. Ositus on pakko tehdä vain, jos puoliso tai vainajan puolison perillinen vaatii sitä.
Sopimus voi olla yksinkertainen ositussopimus tai vapaamuotoinen ositussopimus.
Sopimusosituksesta on laadittava kirjallinen osituskirja, jonka kaikkien osapuolten täytyy
allekirjoittaa. Myös kahden esteettömän todistajan pitää todistaa, että osapuolten
allekirjoitukset ovat asianmukaisia.Tässä kommentissa on paljon tekstiä, sisällöltään nolla.
Ensiksiki, kuolinpesänjako ei vaadi kyseisen paprun olemassa oloa, pesänselvittäminenkään ei, perukirjan laatiminen ei myöskään.
On ilmiselvää, miksi kyseinen kohta on edes livautettu jälleen kerran lakiin, jokainen kohdallaan voi miettiä miksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitenkä moitekanne liittyy ositussopimuksen tekemättömyyteen??
Moitekanne tulee kysymykseen vain ja ainostaan silloin, jos A) ositussopimus ON tehty, B) kun ositis on tehty ULKOPUOLISEN toimesta.
Niin kherroo nhyy hyvä velii, että jos ositus on tehty yhdessä sopien laatimatta ja ei ole ositussopimusta, niin mihin vedoten moitekanne tehdään?
Niinpä, ei mihinkään, nii kerro nyt myöskin, mihin auttoi kommenttinne?
Ei älä kerrokkaan, ans ku reinikaisen setä kertoo, siihen että osasitte olla tyhmä.L-höppänän luetun ymmärtämisen kyky on nolla (0) - sen lisäksi, että hänen ymmärryskykynsä muutoinkin on enintään aasivainaan tasolla. Tässä vielä kerran:
Osituksesta ap:n tapauksessa on hänen mukaansa sovittu suullisesti eli OSITUSSOPIMUS ON TEHTY!!! Toki suullinen sopimus ei täytä perinnönjaon (ja siten myös osituksen) muotovaatimusta, mutta tämä puute korjaantuu eli SOPIMUS PÄTEVÖITYY, jos puoliso (huom! molemmat puolisot elävät) ei ole MOITTINUT suullista sopimusta 6 kuukaudessa siitä kun jaosta oli suullisesti sovittu. Lainkohdat on edellä esitetty, niitä on turha enää toistaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä kommentissa on paljon tekstiä, sisällöltään nolla.
Ensiksiki, kuolinpesänjako ei vaadi kyseisen paprun olemassa oloa, pesänselvittäminenkään ei, perukirjan laatiminen ei myöskään.
On ilmiselvää, miksi kyseinen kohta on edes livautettu jälleen kerran lakiin, jokainen kohdallaan voi miettiä miksi.Niinpä.
Jos eronneesta avioparista molemmat kuolee, osituspaperin puuttuminen vaikeuttaa kovasti tilannetta. On kyettävä todistamaan, että jo kuolleen ja aikaisemmin eronneen avioparin jäljilta avioeron jälkeinen ositus on tehty. Varsinkin uusioperheissä asia on ongelma, ja omaisuudesta voi tulla riita. Mikä osoittaa, että avioeron jäljiltä ositus on tehty, ellei dokumentteja ole.
Ahneen sukulaisen on helppo riitauttaa asia. Muuta ei voida. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
L-höppänän luetun ymmärtämisen kyky on nolla (0) - sen lisäksi, että hänen ymmärryskykynsä muutoinkin on enintään aasivainaan tasolla. Tässä vielä kerran:
Osituksesta ap:n tapauksessa on hänen mukaansa sovittu suullisesti eli OSITUSSOPIMUS ON TEHTY!!! Toki suullinen sopimus ei täytä perinnönjaon (ja siten myös osituksen) muotovaatimusta, mutta tämä puute korjaantuu eli SOPIMUS PÄTEVÖITYY, jos puoliso (huom! molemmat puolisot elävät) ei ole MOITTINUT suullista sopimusta 6 kuukaudessa siitä kun jaosta oli suullisesti sovittu. Lainkohdat on edellä esitetty, niitä on turha enää toistaa.Tämä aika hassu juttu, voisitteko pikaisesti esittää ne muotovaatimukset?
Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä ne!!
Perinnönjaosta seuraavaa, perinnönjakoa ei saa suorittas ENNEN ositusta ja avioerossahan on kyse osituksesta ja omaisuuden jaosta/erittelystä, niin nyt kysymys arvoisalle testaattoroijalle, mitenkä teet avioerossa osituksen, kun se pitää tehdä perinnöjaon muotoseikkoja noudattaen, kun perinnönjakoa ei voida suorittaa ennen ositusta, niin voitteko nyt avata hieman spekulaatiotanne, missä samalla hienosti haukutte muita.
Lisää perinnönjaosta, jakoon ei voida ryhtyä ennen kuin mahdollinen erityisjälkisäädöksen määräys on pantu toimeen, niin tuleeko tuollaisen erityissäädös myöskin ennen osituksen tekoa toteuttaa??
Näitä aprikoiden T. Lawetorder Z via V - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä.
Jos eronneesta avioparista molemmat kuolee, osituspaperin puuttuminen vaikeuttaa kovasti tilannetta. On kyettävä todistamaan, että jo kuolleen ja aikaisemmin eronneen avioparin jäljilta avioeron jälkeinen ositus on tehty. Varsinkin uusioperheissä asia on ongelma, ja omaisuudesta voi tulla riita. Mikä osoittaa, että avioeron jäljiltä ositus on tehty, ellei dokumentteja ole.
Ahneen sukulaisen on helppo riitauttaa asia. Muuta ei voida.Tuleeko nämä kuolleet esittään suullisesti sovitun asian kirjaimellisesti kirjoittaen suullisesti sovitun, jotta se voidaan esittää "ahneelle"???
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edelleen L-höppänän jorinoita!
Ositusta koskevat perinnönjaon muotoaatimukset, kuten myös, että jos osakas (puoliso) tahtoo moittia jakoa sillä perusteella, ettei sitä ole tehty säädetyssä muodossa, hänen on nostettava moitekanne 6 kuukaudessa jaosta. Jolle kannetta määräajassa nosteta, jako pätevöityy muotovirheestä huolimatta. Myös suullinen jako pätevöityy näin.
Siten riittää puolisoiden allekirjoittama todistus, että he ovat aikanaan eron saatuaan sopineet ja jakaneet keskenään omaisuutensa eikä heillä siten ole mitään jakovaatimuksia toisiaan kohtaan.
PK 23:10.1-2
"Osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on nostettava kanne muita osakkaita vastaan kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta.
Sama on laki, milloin osakkaat ovat toimittaneet perinnönjaon ja osakas tahtoo moittia jakoa sillä perusteella, ettei sitä ole tehty säädetyssä muodossa."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L23P10Olikokaan, otahan selvää, mutta LWI SANNOOP ETTEE OLLUNNAKKAA..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä.
Jos eronneesta avioparista molemmat kuolee, osituspaperin puuttuminen vaikeuttaa kovasti tilannetta. On kyettävä todistamaan, että jo kuolleen ja aikaisemmin eronneen avioparin jäljilta avioeron jälkeinen ositus on tehty. Varsinkin uusioperheissä asia on ongelma, ja omaisuudesta voi tulla riita. Mikä osoittaa, että avioeron jäljiltä ositus on tehty, ellei dokumentteja ole.
Ahneen sukulaisen on helppo riitauttaa asia. Muuta ei voida.Jos molemmat toisistaan eronneet kuolevat, eivätkä ole tehneet eläessään osituspaperia, niin eikö se juttu pääty tuohon, että molemmat ovat kuolleet? Ei kai sukulaisille enää kuulu alkaa kiistellä jostakin historiallisista omistuksista, joita ei ole enää kukaan todistamassakaan???
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Laki sanoo selkeän lyhyesti, ositus/perinnönjako tehdään JOS AVIOPUOLISO tai PESÄNOSAKAS tätä vaatii.
Eli lyhyesti, jollei edellä mainittua vaatimusta ole, niin ei ole ositussopimusta tai jakokirjaakaan joten sellaisen olemassaolemista ei voida vaatiakkaan missään vaiheessa.
Laki avioliitosta sanoo selkeästi, että osituksessa toimitaan kuin perinnönjaosta /perukirjasta määritellään.
Erittäin selkeää, ei kuitenkaan lakia vähän toimintaansa liittyville opiskelleille."Laki avioliitosta sanoo selkeästi, että osituksessa toimitaan kuin perinnönjaosta /perukirjasta määritellään."
L-höpön höpötystä jälleen: perukirjasta avioliittolaki ei sano mitään, vain perinnönjaosta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos molemmat toisistaan eronneet kuolevat, eivätkä ole tehneet eläessään osituspaperia, niin eikö se juttu pääty tuohon, että molemmat ovat kuolleet? Ei kai sukulaisille enää kuulu alkaa kiistellä jostakin historiallisista omistuksista, joita ei ole enää kukaan todistamassakaan???
Mieti tilannetta, jossa on olemassa lukuisia uusioperheitä samassa suvussa; miten omistukset junaillaan kohdalleen kun kukaan ei muista tai tiedä mitään? Miten sukulaiset jakavat historiassa sovitut omaisuusasiat, arvallako vaiko luottamalla?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä kommentissa on paljon tekstiä, sisällöltään nolla.
Ensiksiki, kuolinpesänjako ei vaadi kyseisen paprun olemassa oloa, pesänselvittäminenkään ei, perukirjan laatiminen ei myöskään.
On ilmiselvää, miksi kyseinen kohta on edes livautettu jälleen kerran lakiin, jokainen kohdallaan voi miettiä miksi.Ja seuraa sitä,että ellei sitä ositusta ole tehty,niin sen puolison joka lähti, eikä ollut avio- oikeuden poissulkevaa avioehtoa,omaisuutta jäi sille toiselle.
Jostako asiasta ei myöhemmin tarvitse mitään selkoa tehdä?
Ensin voi siis näppärästi saada vaikka kiinteistöön toisen rahat. Sitten sanotaan että painu kipin kapin.
Ja,nythän onkin näiiiin paljon kun myydään kiinteistö ilman mitään dokumenttia osituksesta,kun se tää toinenkin otti ja kuoli.
Että näin kö?
Eikse oo laitonta? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja seuraa sitä,että ellei sitä ositusta ole tehty,niin sen puolison joka lähti, eikä ollut avio- oikeuden poissulkevaa avioehtoa,omaisuutta jäi sille toiselle.
Jostako asiasta ei myöhemmin tarvitse mitään selkoa tehdä?
Ensin voi siis näppärästi saada vaikka kiinteistöön toisen rahat. Sitten sanotaan että painu kipin kapin.
Ja,nythän onkin näiiiin paljon kun myydään kiinteistö ilman mitään dokumenttia osituksesta,kun se tää toinenkin otti ja kuoli.
Että näin kö?
Eikse oo laitonta?Mitä yritit sanoa?
- Anonyymi
Tälläinen tapaus: Avioero 45 v. sitten, ei ositussopmusta tehty?/vaikea todentaa kun ex-puoliso ei vastaa yhteydenottoihin. Edes mennyt ex-puoliso ei ollut mennyt uuteen avioliittoon ja kuolinpesä nyt velkainen, ainoa perillinen ex-puolisoiden yksi lapsi.
Voisko joku valaista mitä kirjataan perunkirjaan:- Anonyymi
Laki ei tunne osituspakkoa, eli ositusta ei ole pakko tehdä avioerossa.
Tulkinta 1:
- Oikeus vaatia ositusta ei ole loputtomiin voimassa. Arvatenkin passiivisuuden voidaan katsoa olevan osoitus siitä, että asioista on vuosikymmeniä sitten sovittu suullisesti ja ositus todellisuudessa suoritettu. Mitään ei siis tarvitse tehdä, vaan kirjata asia kuvatulla tavalla.
Tulkinta 2:
-Jos eronneiden puolisoiden välillä ei ole toimitettu ositusta eikä entisen puolison kvoida katsoa luopuneen ositusvaateesta, entisestä aviopuolisosta tulee perittävän kuolinpesän osakas. Ositusvaade voidaan esittää vuosia avioeron jälkeen. Kuolinpesän osakkaana entinen puoliso tulee kutsua perunkirjoitukseen ja hänen suostumuksensa tarvitaan kuolinpesän tekemiin oikeustoimiin. Entisen aviopuolison osakkuusasema kuolinpesässä lakkaa ositukseen.
45 vuotta sitten tehty avioero ja sitä seurannut passiivisuus lienee paras osoitus siitä, että ositus on käytännössä tehty. Jos on aihetta epäillä mahdollista riitaisuutta, entinen puoliso on kirjattava kuolinpesän osakkaaksi sillä perusteella, että ositusta ei ole tehty. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Laki ei tunne osituspakkoa, eli ositusta ei ole pakko tehdä avioerossa.
Tulkinta 1:
- Oikeus vaatia ositusta ei ole loputtomiin voimassa. Arvatenkin passiivisuuden voidaan katsoa olevan osoitus siitä, että asioista on vuosikymmeniä sitten sovittu suullisesti ja ositus todellisuudessa suoritettu. Mitään ei siis tarvitse tehdä, vaan kirjata asia kuvatulla tavalla.
Tulkinta 2:
-Jos eronneiden puolisoiden välillä ei ole toimitettu ositusta eikä entisen puolison kvoida katsoa luopuneen ositusvaateesta, entisestä aviopuolisosta tulee perittävän kuolinpesän osakas. Ositusvaade voidaan esittää vuosia avioeron jälkeen. Kuolinpesän osakkaana entinen puoliso tulee kutsua perunkirjoitukseen ja hänen suostumuksensa tarvitaan kuolinpesän tekemiin oikeustoimiin. Entisen aviopuolison osakkuusasema kuolinpesässä lakkaa ositukseen.
45 vuotta sitten tehty avioero ja sitä seurannut passiivisuus lienee paras osoitus siitä, että ositus on käytännössä tehty. Jos on aihetta epäillä mahdollista riitaisuutta, entinen puoliso on kirjattava kuolinpesän osakkaaksi sillä perusteella, että ositusta ei ole tehty.Kiitos vastauksestasi, Tulkinta 1 on varmaankin se oikea, koska pesässä ei ole kiinteää omaisuutta eikä varoja. Sosiaalitoimi maksanut hautajaisetkin. Ex-puoliso passiivinen ja eikä pitänyt mitään yhteytta koko aikana edes lapseensa (pesän ainoaan osakkaaseen).
Kiitos vielä kerran!
- Anonyymi
Näitä vanhoja yli 30 vuoden tekemättömiä osituksia,on Käräoikeudessa käsittelemättä.Osa näistä käytetään Hovioikeudessa,nämä palautetaan Käräjäoikeuden käsiteltäväksi.Aloitteentekijästä riippuu käsitelläänkö nämä riita asiat Käräjäoikeudessa Uudellen.Silloin käsitellään Pesänselvitäjän ja Jakajan virheitä,nämä kun ovat Käräjäoikeuden hyväksymät perintöselvittäjät ja jakajat.
Aloittakin voi vetäytyä Hovioikeudelta saamasta uudelleen käsittelystä .Silloin Käräjäoikeuden Notari allakirjoitaa,Pesänselvittäjän ja Jakajan tekemän selvitykset :Oikein kirjoitettuna.Toisaalta silloin asia jää vireille joka voidaan ottaa tuonnepana uudelleen esille.Pesänselvittäjät ja Jakajat jättävät useinkin selvittämättä näitä vanhoja avioeroissa tuotuja osituksia,saatavat ohimennen pienellä niistä mainita perijille,ilman mainintaa pesänslvitys ja jako paperessa.Kaikki kulut maksetaan Kuolinpesän tililtä yhteisesti ,vaikka kuluisi vuosia. On myös muistettava Laki .Silloin ja Nyt.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1323827- 851895
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151741Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541402Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1241294VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu971260Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi371259- 701156
- 691033
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k102995