nää opiskeluasiat vaan painaa mieltä.. :( mulla on sellainen tilanne, että hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan (sellaiseen ammattikorkeeseen ja alalle, että sinne pääsy on melkein 100% varma juttu). tuntuu vaan, että tää ala ei ole mun juttu. hain myös tähän paikalliseen yliopistoon alalle, jonne en tule ainakaan nyt heti pääsemään. olisinkin kyselly teidän mielipiteitä, että olisko järkeä muuttaa yhdeksi vuodeksi parin sadan kilsan päähän maksaa vuokrat ja mennä sinne amk:iin ja sitten pyrkiä uudestaan yliopistoon vai jäädä kotiin vuodeksi ja pyrkiä sitten uudelleen yliopistoon..?? kuulostaa ehkä sekavalta, mutta toivoisin, että teillä olis jotain mielipiteitä/kokemuksia/vinkkejä..
Mitä mieltä?
Ahdistunut
5475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heippa
Aivan samanlaista kokemusta kuin sinulla itselläni ei ole,mutta mutta tässä silti oma mielipiteeni. Ensinnäkin opiskelu menee tuskin koskaan hukkaan,mutta tietysti on parempi jos opiskeltava ala edes hieman kiinnostaa...
Mutta,jos ajattelet kotiin jäämistä vaihtoehtona, niin tee itsellesi selväksi mitä voit kotona tehdä. vuosi voi olla pitkä tai lyhyt aika, mutta kannattaa suunnitella etukäteen.
Pelkkään yhteen vuoteen ei maailma kaadu kenelläkään,mutta suunnitelmissa kannattaa olla muutakin kuin "yleistä hengailua"
Toisin sanoen olisiko sinun mahdollista esim. päästä töihin (vaikka puoleksikin vuotta -esim au pairiksi),tai lukea /opiskella tuota omaa -alaasi esim kansanopistossa tai avoimessa yo:ssa?...
Pääasia on että et jää kotiin vain odottamaan ihmeitä. toivottavasti tästä oli edes pientä apua. aurinkoisia päiviä onnea elämääsi!
Mistä ihmeestä voitte tietää jo ennen opiskelun alkua tai edes vuoden tai pari opiskeltuanne, "ettei tämä ole mun juttu". Itse olen opiskellut tutkinnon, johon kuuluvia tehtäviä en vielä tähän päivään mennessä ole tehnyt päivääkään, ja ikäni huomioon ottaen tuskin tulen edes koskaan tekemään. Sen sijaan olen tehnyt vuosia sellaisia töitä - ja jopa menestyksellisesti- joihin en ole saanut muodollista koulutusta.
Olen kuitenkin täysin tyytyväinen, että opiskelujeni aikana opin ajattelemaan ja oppimaan uusia asioita siten, että uuden omaksuminen ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa. Näin väitän, että oppimaan oppiminen on opiskelun tärkein anti eikä opintojen asiasisältö.
Joten kaikille neuvoksi: opiskelkaa kuitenkin joka tapauksessa joku tutkinto - ei väliä mikä. Se on kuitenkin aina parempi vaihtoehto kun ei tutkintoa lainkaan.
Itse olin aikoinani samanlaisessa tilanteessa. Hain ammattikorkorkeaan ja yliopistoon. En olisi mistään hinnasta halunnut tähän ensinmainittuun oppilaitokseen. Ne pääsykokeet oli ihan syvältä, mielestäni ja kuvastivat todella laitoksen luonnetta - ei ollut minun paikkani tuollainen KOULU. Onneksi pääsin samaisena syksynä yliopistoon.
Minulla hieman sama ongelma. Pääsin amk:n opiskelemaan, mutta erotuksena sun tilanteeseen, tää ala todella mua kiinnosti. No, nyt oon tullu toisiin aatoksiin, ja oon päättänyt hakea yliopistoon. Periaatteessa nää aineet kiinnostaisi, mutta tää opiskelusysteemi ja koulumaisuus läsnäolopakkoineen ja ryhmätöineen ei vain sovi mulle, enkä pysty sitoutuu tämmöseen systeemiin. Niinpä oon pohdiskellu samaa, pitääkö ensi vuonna välivuosi ja lukea kunnolla pääsykokeisiin, vaiko jatkaa kyseisessa koulussa?
Tosin tällä hetkellä on alkanut tuntumaan vain enemmän siltä, ettei tää oo mun paikka.. Ja todellakin vain muutaman kuukauden oon täällä viettäny! Mut en silti koe tän ajan menneen hukkaan.. Pääsinpähän taas jotenkin kiinni välivuoden jälkeen koulussa istumiseen.
Luuletko sitten olevasi turvassa ryhmätöiltä yliopistossa? Lisäksi harvojen luonteenlujuus riittää siihen, että luennoilla viitsitään vapaaehtoisesti käydä - ainakaan maananataina kello kahdeksalta alkavilla, ja harvojen lahjat siihen, että asiat opittaisiin kunnolla ilman luennoilla käyntiä.
Akateemista vapautta osaavat kaikki käyttää, mutta kuinka monella yliopisto-opiskelijalla on akateemista vastuuta opinnoistaan?