Olen monet kerrat miettinyt, miksi ylä-asteella ei koskaan puhuta siitä, että minkälaisen elintason kukin joskus tulevaisuudessa haluaa?!
Ensin pitäisi kysyä haluatko omakotitalon uudehkon auton ja lapsille kunnolliset vaatteet ym. vai riittääkö vuokrakaksio ja polkupyörä.
Tämän jälkeen sitten käytäisiin läpi millaisilla työpaikoilla haluttuun elintasoon on mahdollisuus päästä. Näistä mahdollisista työpaikoista valittaisiin haluttu, ja katsottaisiin sitten millaiseen kouluun on hakeuduttava tähän ammattiin päästäkseen.
Ylä-asteikäisenä en todellakaan ajatellut palkan suuruuden merkitystä pätkääkään, vaikka vanhemmat kyllä sanoivat että hanki sitten kunnollinen ammatti että pärjäät meitä paremmin. Opinto-ohjaaja sauhusi pelkästään, että sinne haette mikä eniten kiinnostaa. Kiinnostavuus on tärkeää, mutta sanokaa mitä sanotte niin nykypäivänä raha ratkaisee.
Ansaitsen tällä hetkellä 1600 €/kk (n.9500 mk/kk), josta jää käteen vanhassa rahassa noin 7000 mk. Tästä kun vähentää vuokrat, ruuat, vaatteet, lainat ym. niin eipä paljoa jää!
Näillä palkoilla ei omakotitaloa osteta eikä edes uudehkoa autoa, uudesta puhumattakaan. Vituttaa käydä kaupassa, kun aina pitää ynnätä, että malttaako sitä ja tätä ostaa.
Opiskelen tällä hetkellä iltalinjalla tradenomiksi, ehkäpä pääsen sitten joskus parempipalkkaiseen työhön. On vain sairaan raskasta olla päivät töissä ja illat istua koulussa.
Olen katkera itselleni, olisinpa lukenut ylioppilaaksi ja mennyt yliopistoon!
Ensin pitäisi kysyä haluatko omakotitalon uudehkon auton ja lapsille kunnolliset vaatteet ym. vai riittääkö vuokrakaksio ja polkupyörä.
Tämän jälkeen sitten käytäisiin läpi millaisilla työpaikoilla haluttuun elintasoon on mahdollisuus päästä. Näistä mahdollisista työpaikoista valittaisiin haluttu, ja katsottaisiin sitten millaiseen kouluun on hakeuduttava tähän ammattiin päästäkseen.
Ylä-asteikäisenä en todellakaan ajatellut palkan suuruuden merkitystä pätkääkään, vaikka vanhemmat kyllä sanoivat että hanki sitten kunnollinen ammatti että pärjäät meitä paremmin. Opinto-ohjaaja sauhusi pelkästään, että sinne haette mikä eniten kiinnostaa. Kiinnostavuus on tärkeää, mutta sanokaa mitä sanotte niin nykypäivänä raha ratkaisee.
Ansaitsen tällä hetkellä 1600 €/kk (n.9500 mk/kk), josta jää käteen vanhassa rahassa noin 7000 mk. Tästä kun vähentää vuokrat, ruuat, vaatteet, lainat ym. niin eipä paljoa jää!
Näillä palkoilla ei omakotitaloa osteta eikä edes uudehkoa autoa, uudesta puhumattakaan. Vituttaa käydä kaupassa, kun aina pitää ynnätä, että malttaako sitä ja tätä ostaa.
Opiskelen tällä hetkellä iltalinjalla tradenomiksi, ehkäpä pääsen sitten joskus parempipalkkaiseen työhön. On vain sairaan raskasta olla päivät töissä ja illat istua koulussa.
Olen katkera itselleni, olisinpa lukenut ylioppilaaksi ja mennyt yliopistoon!
Vastaukset 13
Vanhimmat
menin lukioon ja nyt olen yliopistossa. minusta tulee lastentarhanopettaja ja saan palkkaa noin 9000mk. mielestäni tuleva työni pienten lasten kasvattajana ja opettajana on äärettömän tärkeää ja vaatisi yhteiskunnalta lisää arvostusta, niin palkkakin nousisi... mutta kunta ei maksa parempaa palkkaa... onneksi työ antaa niin paljon, niin sitten jaksaa, mutta kyllä se palkka antaisi vielä enemmän!
... en itsekään valmistu opettajanlinjalta yliopistossa. Luen "tavalliseksi" FM:ksi sen sijaan, että olisin mennyt opettajanlinjalle, koska palkka on aivan törkeen alhainen siitä työstä. Ei ihme, että opettajista on pulaa, kun opettajan työtä ei arvosteta!
Toi on kyl tosi hyvin sanottu! Ylästeella puhutaan paskaa ja opotkin vaan nyökkäilee vieressä, että "joo, kyllä se ammattikoulu on ihan hyvä paikka". Sitten jengi ihmettelee, että mikäs tässä on, kun ei puuseppä saakaan ostettua uutta S-Mersua joka vuosi.
Duuni määrittää elintason ja lasten hyvinvoinnin ja koulutus on aivain mukavaan ja taloudellisesti ongelmattomaan elämään!
Ensinnäkin moni ammattikorkeakoulusta valmistunut ansaitsee paljon paremmin kuin yliopistotason esim. julkisen sektorin ihmiset. (eli maisterinpaperit eivät olisi taanneet sinulle mitään) Myös tietyt ammattikoulualat mahdollistavat korkean palkan. (paperiala on yksi ainakin)
Toiseksi en ymmärrä ihmistä, joka dollarin kuvat silmissään valkkaa vain alan, joka on hyväpalkkainen ja vähät välittää siitä, että mitä olisi oikeasti halunnut tehdä. Itse kyllä paljon mielummin teen vaikka vähän huonommalla palkalla unelmatyötäni, kuin raadan ja puurran jonkin epäkiinnostavan, mutta loistopalkatun työn parissa. Eri asia sitten jos saa sekä palkkatoiveensa, että työviihtyvyytensä yhdistymään ja tekee kivaa ja hyvin palkattua työtä. Toivottavasti tarkoitit juuri tätä. Burnouttia kun ei kannata tavoitella.
... julkisella sektorilla onkin pulaa ammattitasoisesta henkilöstöstä, kun valtio polkee palkkataulukoita. EI KIITOS! Minä ainakin valmistuttani menin yksityiselle.
Sen verran vielä sinäkin joskus opit ymmärtämään ettei kovinkaan moni tässä maassa saa valita työnantajaansa vaan työnantaja valitsee työntekijän.
Valitettavasti kaikilla aloilla ei näin ole. Valitettavaa myös on, että julkinen sektori kärsii työvoimapulasta (esim. opettajat), koska työtä ei arvosteta tarpeeksi ja palkka on koulutukseen nähden olematon.
Yliopistoon voi pyrkiä ilman yo-tutkintoakin.
Mutta harvassa ovat he jotka pääsevät amiksesta suoraan!!! (avoimen opintoviikoilla toki on joilleki aloille suht helppo päästä, mutta sitten olis jo nopeammin suorittanut yo-tutkinnon).
Oikeastaan minun ymmärtääkseni se on niin, että harvassa ovat ne, jotka amiksesta pyrkivät yliopistoon.
Saattaa olla ihan tiedottamisongelmakin, moni ammattikoulussa opiskeleva ei edes ole tietoinen oikeudestaan pyrkiä yliopistoon.
Siis sellaiseen on mahdollisuus päästä johon valitaan esim. pelkän valintakokeen perusteella, mutta aineisiin joihin valitaan pelkästään yo-tokarin valintakokeen perusteella ei tosiaankaan ole mitään mahiksii päästä, koska sitä amistokaria kun ei pisteytetä niin aika epätodennäköistä silloin on päästä... Toki jos niillä yliopppilailla on yleisesti (hakijoilla) tosi huonot tokarit (jolloin ne ei saa sitä etulyöntiasemaa) niin ehkä sitten hyvällä tuurilla, mutta eipä oikein muuten. Siis mahiksii oikeastaan vain jos valinta tapahtuu joko osittain (esim 5 valitaan pelkän kokeen perusteella) tai sitten jompi kumpi (kummasta joko tokarista tai kokeesta saa paremmat pisteet, jolloin amislaisella olis se koe väylänä jos menee riittävän hyvin) tai sitten että vain koe pisteytetään...
Mutta mietippä jotain hotelli-ravintola-ja-suurtalousalan käynyttä ihmistä jonka peruskoulun ka. on ollu jotain alle seiskaa. Luuletko että sillä olisi mitään mahdollisuutte pärjätä? Ehkä siinä tapauksessa jos hänellä olisi kykyjä, mutta jostain syystä aiempi kouluelämä olisi silti mennyt päin p:tä. Mutta jos on yrittäny kaikkensa ja parempaan ei oo pystyny niin...
jatkoa...
joo siis harvassa on ne jotka amiksesta hakee yliopistoon, mutta niistä harvoistakin vain tosi harvat voi edes tulla valituiksi. Niin se vain on!
Useimmille aloille osa pääsee pelkän pääsykokeen perusteella. Keksitkö jotakin paikkaa, jonne taustapisteet ovat pakolliset?
"Mutta mietippä jotain hotelli-ravintola-ja-suurtalousalan käynyttä ihmistä jonka peruskoulun ka. on ollu jotain alle seiskaa. Luuletko että sillä olisi mitään mahdollisuutte pärjätä? Ehkä siinä tapauksessa jos hänellä olisi kykyjä, mutta jostain syystä aiempi kouluelämä olisi silti mennyt päin p:tä. Mutta jos on yrittäny kaikkensa ja parempaan ei oo pystyny niin..."
Peruskoulun keskiarvo ei mielestäni kerro ihmisestä paljoakaan. Yläasteella on pärstäkerroinarvostelu muutenkin ja murrosikä muokkailee ajattelua.
Ja tyhmyys sinänsä... ei niin lahjakkaita henkilöitä on lukioissakin.
En tiedä mitkä tilastot ovat, mutta uskoisin amiksesta/amk:sta yliopistoon hakeneiden keskuudessa sisäänpääsyprosentin olevan suurempi kuin lukiolaisten vastaavan. Johtuen tietenkin siitä, että amislaiset ovat hakijana vähemmistö ja siitä, että se vaatii jo tiettyä rohkeutta ja motivaatiota ammattikoululaiselta (uskoisin ainakin) ylipäätänsä tavoitella yliopistopaikkaa.
Ravintola-suurtalousalan ihmiselle ei varmaan yliopistossa paljoa kiintoisaa olisi, jollei hän vapaa-ajallaan olisi lueskellut ja sivistänyt itseään. Jos häntä siis jokin ala aidosti kiinnostaisi ja motivaatiota lukemiseen riittäisi, niin en näe mitään syytä, että miksi sisäänpääsy hänelle sen vaikeampaa olisi kuin muillekaan.