Olen käynyt ongella silloin tällöin. Buddhalaisuuteen ei yleisesti kuulu elämän riistäminen, mutta tiedän että tuolla on munkkeja jotka kalastavat. Eikö silloin maallikko saa sellaista harrastaa?
Uskonnot muuttuvat aina kun ne tulevat uuteen maahan ja kulttuuriin ja kun ajat muuttuvat.
Kuka olisi koskaan uskonut lähi-idässä tuhat vuotta sitten että Suomessa vihitään homopareja avioliittoon Jumalan silmien alla? Ei kukaan. Mutta niin tehdään ja tämän hyväksyvät suurin osa suomalaisista kristityistä vaikka raamattu, Jumalan sana, sitä ei hyväsky.
Mielestäni tässäkin tapauksessa kun olemme Suomessa, täytyy toimiaan punnita oman kulttuurin ja uskonnon välillä. Kalastus on perinteisesti ollut tärkeä osa maamme kulttuuria, kuten myös minulle. Tällä saan ruokaa pöytään koska rahaa ei ylettömästi ole.
Uskonnot muuttuvat aina kun ne tulevat uuteen maahan ja kulttuuriin ja kun ajat muuttuvat.
Kuka olisi koskaan uskonut lähi-idässä tuhat vuotta sitten että Suomessa vihitään homopareja avioliittoon Jumalan silmien alla? Ei kukaan. Mutta niin tehdään ja tämän hyväksyvät suurin osa suomalaisista kristityistä vaikka raamattu, Jumalan sana, sitä ei hyväsky.
Mielestäni tässäkin tapauksessa kun olemme Suomessa, täytyy toimiaan punnita oman kulttuurin ja uskonnon välillä. Kalastus on perinteisesti ollut tärkeä osa maamme kulttuuria, kuten myös minulle. Tällä saan ruokaa pöytään koska rahaa ei ylettömästi ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Myöskin Japanissa on paljon budhalaisia kalastajia. Kalat pitää tietysti tappaa niin, että niille ei aiheudu turhaa kärsimystä.
Itse+näkisin+niin,+että+se+on+jokaisen+oma+asia+miten+syvällä+vakaumuksella+haluaa+seurata+buddhalaisuuden+oppeja.+Ei+tässä+elämässä+pakko+ole+olla+se,+joka+seuraa+100%:n+tarkasti+dharmaa+ja+tavoitteena+valaistua+tässä+ja+nyt,+vaikka+varmaan+se+olisikin+paras+ratkaisu.
Periaattessahan buddhalaisuudessa sanotaan että on ihanteena että ei riistä henkeä yhdeltäkään "sentient being", eli aistiva olento. Käännös on epätarkka, koska "sentient" viittaa mm. usein scifi-genressä myös tiedostamiseen, vaikka periaatteessa tarkoittaakin aistivaa olentoa. Aikomus on tärkein asia mikä vaikuttaa teon seurauksiin. Emme halua aiheuttaa kärsimystä eläville olennoille, koska elävät olennot eivät halua kuolla ja kaihtavat kipua, kuten mekin.
Eräs tarina kertoo että joku zen mestari halusi peseytyä ja ammeessa oli hyönteisiä. Hän sanoi oppilaalleen että puhdistaa amme. Oppilas sanoi että "mutta mestari, hyönteiset kuolevat jos puhdistan ammeen!". Mestari vain toisti että puhdista amme.
Mutta vaikka tämä asia onkin perusteita ja 1 viidestä perusperiaatteesta, mitkä varmistavat sen ettei ihminen joudu todella ahdistaviin olemassaolon tiloihin, niin Buddha myös sanoo ettei "vapautuminen" (mikä on korkein tavoite ja suurin ilo ja helpotus mitä elävä voi kokea) tule tiedosta eikä teoista, mutta ei myöskään ilman niitä. Valaistuakseen pitää löytää moraalin tie ja seurata sitä, varsinkin aluksi ja sanotaan että se voi kestää monta elämää, mutta kun ihminen vapautuu, hän vapautuu myös tarpeestaan tehdä hyviä tekoja, tai noudattaa jotain sääntöjä yms. mutta sen sijaan tekee niitä spontaanisti sen aikaa minkä verran on karmaa jäljellä. Ja koska kaikki pahat teot lähtevät "minästä" josta kumpuaa ahneus, viha, ja kaikenlainen harha-ajattelu, hän ei kykenisi tekemään pahoja tekoja, koska hänellä ei voi olla mitään syytä siihen. Valaistunut hylkää myös tällaisen spekuloinnin ja ajattelun, mutta toimii spontaanisti kaikkien parhaaksi. Mutta tavallaan - ei omasta tahdostaan.
Tarpeettoman kärsimyksen välttäminen on monissa tärkeä periaate.
Kaikilla elävillä olennoilla on oma arvonsa, eikä toisen olennon elämää pitäisi riistää kevyin perustein. Samalla ymmärretään, että aineellisessa elämässä ihminen joutuu tekemään valintoja, joissa ei aina ole täydellistä ratkaisua.
Siksi olennaista on kehittää tietoisuutta omista teoista. Ihminen voi kysyä itseltään: tarvitsenko tätä todella, aiheutanko tarpeetonta kärsimystä, ja voisinko toimia tavalla, joka kunnioittaa enemmän muuta elämää?
Eettinen kehitys ei ehkä tarkoita vain sääntöjen noudattamista, vaan sitä, että ihmisestä tulee vähitellen sellainen, joka luonnostaan haluaa vähentää kärsimystä ympärillään.