Onko kalastus oikein?

Myöskin Japanissa on paljon budhalaisia kalastajia. Kalat pitää tietysti tappaa niin, että niille ei aiheudu turhaa kärsimystä.

Itse näkisin niin, että se on jokaisen oma asia miten syvällä vakaumuksella haluaa seurata buddhalaisuuden oppeja. Ei tässä elämässä pakko ole olla se, joka seuraa 100%:n tarkasti dharmaa ja tavoitteena valaistua tässä ja nyt, vaikka varmaan se olisikin paras ratkaisu.

Se joku buddha heittäytyi nälkiintyneelle tiikeriemolle ravinnoksi, jotta sen poikaset selviytyisivät. Tähän peilaten kalastus on melko itsekästä. Kuitenkin, jos kalastaa selviytyäkseen, siis ravinnokseen, ei se kai niin vakava teko ole. Siltikin, hyvä muistaa myötätunto, riistät elämän elävältä olennolta, siten hyvä toimia, ajatella ja tuntea asian arvoisella tavalla. Siis, jos haluaa seurata buddhalaispolkua.

Periaattessahan buddhalaisuudessa sanotaan että on ihanteena että ei riistä henkeä yhdeltäkään "sentient being", eli aistiva olento. Käännös on epätarkka, koska "sentient" viittaa mm. usein scifi-genressä myös tiedostamiseen, vaikka periaatteessa tarkoittaakin aistivaa olentoa. Aikomus on tärkein asia mikä vaikuttaa teon seurauksiin. Emme halua aiheuttaa kärsimystä eläville olennoille, koska elävät olennot eivät halua kuolla ja kaihtavat kipua, kuten mekin.

Eräs tarina kertoo että joku zen mestari halusi peseytyä ja ammeessa oli hyönteisiä. Hän sanoi oppilaalleen että puhdistaa amme. Oppilas sanoi että "mutta mestari, hyönteiset kuolevat jos puhdistan ammeen!". Mestari vain toisti että puhdista amme.

Mutta vaikka tämä asia onkin perusteita ja 1 viidestä perusperiaatteesta, mitkä varmistavat sen ettei ihminen joudu todella ahdistaviin olemassaolon tiloihin, niin Buddha myös sanoo ettei "vapautuminen" (mikä on korkein tavoite ja suurin ilo ja helpotus mitä elävä voi kokea) tule tiedosta eikä teoista, mutta ei myöskään ilman niitä. Valaistuakseen pitää löytää moraalin tie ja seurata sitä, varsinkin aluksi ja sanotaan että se voi kestää monta elämää, mutta kun ihminen vapautuu, hän vapautuu myös tarpeestaan tehdä hyviä tekoja, tai noudattaa jotain sääntöjä yms. mutta sen sijaan tekee niitä spontaanisti sen aikaa minkä verran on karmaa jäljellä. Ja koska kaikki pahat teot lähtevät "minästä" josta kumpuaa ahneus, viha, ja kaikenlainen harha-ajattelu, hän ei kykenisi tekemään pahoja tekoja, koska hänellä ei voi olla mitään syytä siihen. Valaistunut hylkää myös tällaisen spekuloinnin ja ajattelun, mutta toimii spontaanisti kaikkien parhaaksi. Mutta tavallaan - ei omasta tahdostaan.