Tapasin vajaa vuosi sitten mukavalta tuntuvan miehen. Aloimme seurustelemaan. Mies on noin nelikymppinen, lapseton poikamies. Itselläni on 2,5 vuotias tyttö ja 6 vuotias poika.
Arki sujuu jotensakin yhdessä. Mies auttelee minua lastenhoidossa kyllä toisinan koska on työtön ja meillä on paljon yhteistä aikaa. Mutta kuitenkin hän tuiskii ja osoittaa mieltänsä kun lapset ovat vaikeita ja valvottavat yöllä. Hän kiukuttelee kuin pikkukakara, ei käyttäydy aikuismaisesti ollenkaan. Tappelemme kun ei ole yhteistä aikaa, mies on muutenkin saamaton monessa asiassa, pelkää koskettelua ja ei ole suhteessa itsevarma. Poraa kuitenkin entisen tyttöystävän perään.
Pitäisikö heittää ulos koko äijä !!
Arki sujuu jotensakin yhdessä. Mies auttelee minua lastenhoidossa kyllä toisinan koska on työtön ja meillä on paljon yhteistä aikaa. Mutta kuitenkin hän tuiskii ja osoittaa mieltänsä kun lapset ovat vaikeita ja valvottavat yöllä. Hän kiukuttelee kuin pikkukakara, ei käyttäydy aikuismaisesti ollenkaan. Tappelemme kun ei ole yhteistä aikaa, mies on muutenkin saamaton monessa asiassa, pelkää koskettelua ja ei ole suhteessa itsevarma. Poraa kuitenkin entisen tyttöystävän perään.
Pitäisikö heittää ulos koko äijä !!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pihalle joutaa tommonen äijä. Ite olen mies ja heivasin vähän samantyylisen naisen pihalle. Ei sitä pitemmänpäälle jaksa. An mennä vaan,
poikamiehenä nelikymppiseksi.Ulos vaan nopeasti.
...niin sitten on mahdollisuuksia, ei muuten. Yleettömän kauan (vuosikausia) ei kannata odotella.
Jos miehellä (kuten kai naisellakin) ei nelikymppiseen mennessä ole ollut minkäänlaista yhteiselämää samankaton alla asumisineen, niin jotain saattaa olla vialla. Voihan olla niinkin, että henkilö on vain yksinkertaisesti
a) niin nirso, ettei ketään ole löytänyt
b) kumppaniehdokkaat ovat ymmärtäneet ajoissa lopettaa suhteen kanssaan...
c) tunteeton peluri, joka haluaa päässä elämässä mahdollisimman "helpolla", sitoutumiskammoinen, "jossain on kuitenkin joku parempi", "haluan kaikki naiset/miehet....
Harmikseen he sitten sen 40v ylittäessään toteavat, ettei heillä ole MITÄÄN!! Ei kumppania, ei lapsia, pelkkää samaa bailaamista tms. EI ole tuokaan helppoa!
jos kerran olet seurustelun aloittaessasi tiennyt että kyse on poikamiehestä, voit kuvitella että helppoa ei tule olemaan. Ei todellakaan ole helppoa lapsettoman seurustella lapsellisen kanssa. Hän itse ei omille tuntemuksilleen voi kertakaikkiaan mitään. Loppujenlopuksi hänhän se vähiten syyllinen on tilanteeseen (eihän hänellä ole lapsia). Edelleenkin olen sitä mieltä että lapsellisten kannattaisi seurustella vasta sitten kun lapset ovat muuttaneet oman katon alle.
Voin sanoa ettei ole mitenkään "ihanaa"/helppoa kun on yhdessä miehen kanssa jolla on kersoja, itselläni ei ole, eikä meillä ole yhteisiäkään. Sitä ei ymmärrä moniakaan asioita, mitä taas se lapsellinen ymmärtää. Vaikka kuinka yrittäs. Meillä on muuten ihanaa, mutta ongelmat ja riidat tulevat kun ipanat on kuviossa. Rakastan suuresti miestäni, mutten tiedä miten jaksan tätä ex ja ipana kuviota...
Minä ymmärrän sinua täysin!
Itse lapsettomana yritin olla tukena 'lapselliselle' miehelleni.
Kaikki riidat liittyivät juuri niihin päivänsäteisiin...minä olisin kelvannut AINOASTAAN leikkikaveriksi, mutta en tasavertaiseksi AIKUISEKSI!
Vaikka elämämme oli äärettömän onnelista silloin, kuin lapset eivät olleet paikalla...nuo lapsista aiheutuneet ristiriidat kasvoivat liian suuriksi!
Rakastamme toisiamme edelleen, silti jouduimme eroamaan!
Toivon, ettei sinulle käy näin!
Siis oli. Hän ei ole katsos tottunut lapsiin. Ensin ne osaavat olla tosi ihania mutta sitten JOTAIN siinä tapahtuu, ne muuttuu. Kyllä kai se on niin kun ne eivät ole poikamiesten omia lapsia niin ei siinä synny koskaan sitä isänrakkautta. Jotenkin ne eivät vain sulata niitä lapsia. Meillä ei vieläkään vaikka ollaan jo naimisissa oltu useita vuosia, JOKU niissä aiemmissa suhteessa olevissa lapsissa entistä poikamiestä mättää, itse en sinua ihan tosta vaan kehottais ulos heittämään häntä, siis jos rakastat häntä, mutta ellet tunne häntä kohtaan ns rakkautta niin sitten. Itse vaan olen vieläkin niin toivottomasti rakastunut, ja meillä on jo yhteisiäkin lapsia, mutta ei vaan sulata niitä aikaisempia. Ei taida koskaan tulla sulattamaankaan. Tällaista täällä päin.
kaikenmoisia jokalähtöön on... ihmiset kehittyvät/kasvavat erilailla... lapsettoman&lapsellisen suhde voi onnistua aivan yhtä hyvin kuin jos molemmilla on lapsia tai ei ollenkaan.
Poikamiesten kannattaa hakee nuorinainen ulkomailta. Mitä järkee tapella suomalaiten katkeroituneiden yh mammojen kanssa kun niillä on kakaroita jotka huutaa ja mekastaa, kun ei oo ees omaia. Osalla näistä naisista on lapsia monen erimiehenkanssa säätäkää hyvät miehet itteenne turhilta kolhuilta.
Nyt SINÄ et ihan ymmärtänyt, ei me olla katkeroituneita vaan ne POIKAMIEHET. Kuten sä varmaan olet, ulkomailta vai, ja ne kaikki sukupuolitaudit saman tien, vai. Ja jos kerran POIKAMIES tahtoo olla eronneen naisen kanssa, mitä se sinua liikuttaa, ai niin, nyt hokasin, et saa suomalaista naista, siksi haet ulkomailta. Niin nehän antaa kaikille, jopa sullekkin :) muista "muistot kirvelee". Eikä siinä mitään, mutta pahimmat jutut ilmenee vasta vuosien myötä, että oleppas nyt varovainen siellä.
????
Ei todella kolahtanut :) olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa joka rakastaa minua ja minä häntä. Usko vaan että tällaistakin tapahtuu nykyaikana. No sitten viimeistään kun rakkaus tulee sinuakin vastaan, niin ja ei se tule etsimällä, se tulee ykskaks ennekuin huomaatkaan.
Alku kirjoituksestasi oli kuin omaa tarinaani vuodelta -97. Lapsetkin suunnilleen samanikäisiä.
Uskomatonta, mutta totta: 3 vuotta odottelin ihmeitä tapahtuvaksi. Tosin emme koskaan asuneet saman katon alla, mutta seurustelu oli tiivistä kuitenkin. Mies totesi, ettei oikein "osaa" suhtautua mun lapsiini, koska meillä ei ole yhteistä lasta!! Haloo, miten kukaan järkevä ihminen hankkii yhteisen lapsen miehen kanssa, joka ei oikein "sulata" toisen lapsia edellisestä liitosta... Huh, onneksi jossain vaiheessa kyllästyin hänen "poikamiehen" elämäänsä, itselleni kun ei enää sellainen erilliselämä riittänyt.
Miehessäsi taitaa olla aika paljon "lasta" vielä. Lisäksi työttömänä... Hei, älä viitsi paapoa tuollaista muka-aikuista-miestä! Varmasti löytyy mies, joka osaa ottaa sun silmäteräsi eli lapsesi fiksusti huomioon. Lapsilla on paha olla, jos joku uusi tulokas siinä käyttää henkistä väkivaltaa heitä kohtaan. Huutelee, että voi kun meillä ei ole yhteistä aikaa jne. jne. Arvaa, miten paljon lapsi syyllistää itseään!!?
Eroon ja pian, on ohje multa, joka oon vähän samanlaista miestä katsellut.... Parempaakin voi löytää.
on tuollainen asenne, jätä seurustelu siksi kunnes lapset ovat aikusia. Kenellä sitä olisi helppo sulattaa toisen lapsia ja riippuu täysin myös sinun käytöksestäsi miten kaikki sujuu. Jos lapset ovat aina ensin ja eletään AINOASTAAN lasten ehdoilla, kukapa sellaista kauaa katsoisi. Kyllä kaikkien (jopa niiden poikamiesten) mielipiteet pitää ottaa huomioon tasapuolisesti. Kyllä sitä on opittavaa muillakin kuin lapsettomilla.
Näin on...kummankin mielipide täytyy ottaa huomioon ja lastenkin. Toki se ei aina ole helppoa mutta kyllä aina joku ratkaisu löytyy jos vaan haluaa. Sopu tilaa tekee.
Hups! Rohkenen epäillä, että masalla ei ole omia lapsia....Kuin nyt vaan tuli mieleen kirjoituksestasi. Itseäni ei voi "syyttää" siitä, että VAIN LAPSET. Mutta. Kun lapset ovat pieniä, on itsestäänselvää, että JOKAINEN VASTUULLINEN VANHEMPI ajattelee, että lasten on saatava elää omassa kodissaan ihmisarvoista elämää. Ei siinä sen kummempaa mukana ole kuin äidinrakkaus lastaan kohtaan. Se kai on väärin??? On väärin, jos lasten vanhempi ottaa sellaisen uuden kumppanin saman katon alle, joka väheksyy ja kaltoinkohtelee lapsia. Sellaisia uuskumppaneita on varmasti, jotka eivät tajua aikuisen ja lapsen eroa.
Itse toivoisin vielä löytyvän miehen, jolle mun lasteni olemassaolo ei ole punainen vaate ja joka USKALTAA aloittaa suhteen, jossa toisella tai (mieluumminkin) molemmilla on lapsia.
Valitettavasti oon todennut, että on niitä ns. "kilttejä miehiä", jotka sitten ovat niin vellihousuja, että vaikka ihastuvat naiseen, uskallusta puuttuu moneen muuhun... Tässä tuli vain tuollainen huomiokin mieleeni. Että se ns. "kiltteys" ei aina ole pelkästään positiivista. Miehessä on oltava Miestä. Aikuista kypsää Miestä! ;)
P.S. En aio odotella lasteni täysi-ikäisyyden saavuttamista. Rakkaus ei tule kello kaulassa ja naisen "parhaat vuodet" meneillään.....
masalla vaan on lapsia joten tiedän mistä puhun. Ottakaahan opiksenne. Muussa tapauksessa on kaikkien kannalta parempi alkaa seurustelemaan kun lapset ovat aikuisia.
Juuri näin!
Suhde onnistuu, kun lapsia pitää yhteisessä kodissa silmällä KAKSI aikuista...toinen ei välttämättä ole biologinen vanhempi, mutta hänen sanansa painaa aivan yhtä paljon! YHTEISESSÄ KODISSA!
Mä en ainakaan katellut kovin kauaa kiukuttelijaa,joka oli lapsellisempi kuin meidän lapset.Jokainen kyllä yritti meillä olla ymmärtäväinen.Siispä kengän kuva persuksiin ja mukavaa taas lasten kesken meillä..