Sain kuulla noin 2 ja puoli viikkoa sitten miehelläni olevan toinen nainen, jota ylistikin sitten enemmän kuin tarve ehkä olisi vaatinut ja kuinka oli jättänyt erohakemuksen jo pari pvää sitten sähköisesti. Asutaan eri kaupungeissa, kun miehellä työ muualla.
Minun piti lähteä sinne taas käymään juurikin sinä päivänä kun rysäytti TEKSTIVIESTILLÄ avioliiton päättyneeksi ja kuinka on tuntenut jo 3 vuotta kyseisen naisen ja hän oli nyt vasta myös eronnut ja luvannut/halunnut auttaa kovasti miestäni pääsemään myös omasta avioliitostaan eroon ihan juridisestikin. Olivat yhdessä siitä iltakaudet jutelleet ja mitähän muuta tehneet. Minulle kerrottiin olevan aina nukkumassa, ylitöissä jatkuvasti, tai kun olin siellä niin kauppareissut venyivät n.2-3 h pituisiksi. Jouluaattona oli 6 h lumitöissä ja katosi samalla johonkin enkä saanut yhteyttä. Näitähän riittää. Työmatkoja jne.oli lisääntyvissä määrin.
Viimeinen puhelu oli vain ettei enää koskaan kuulla eikä nähdä ja se oli tässä, ei kiinnosta yhtään. Minulla on edelleen siellä päässä tavaroita ja vaatteita aika paljon yms. En tiedä, on hakenut eroa suoraan ilman harkinta-aikaa kun virallisesti asuttu eri osoitteissa yli 2 vuotta mutta todellisuudessa olen ollut siellä hänen luonaan viimeiset 2 vuotta hyvinkin pitkiä aikoja ja eletty ihan avioparina. Koronarokotteetkin sain sieltä. Ei vaan kuulemma ole enää yhtä kk edes aikaa odottaa uuden elämän edessä, niin kova kiire nyt on. En ole hänestä sen koommin kuullut, haukkui minut vielä lopuksi niin hirvein sanoin keskellä yötä etten ikinä ole sellaista tekstiä kuullut. Mutta se oli hänen tapansa.
Alku meni ihan shokissa ja täysin tilassa etten edes kunnolla tajunnut mitä ihmettä tapahtui, oltiin koko kesäkuu yhdessä vielä hänen kesälomansa ajan ja oli jopa läheisyyttä enemmän ehkä kuin pitkään aikaan. Mutta niin nyt on shokki alkanut laantua ja todellisuus iskenyt kunnolla tajuntaan. Että hän ikään kuin yhtäkkiä vaan "kuoli" ja 14 vuoden suhde vaan loppui yhdellä tekstarilla. Häntä ei enää ole olemassa vaikka onkin. Tämä on ihan hirveää, ja voin todella heikosti sekä fyysisesti että henkisesti. Pelkään, että mitä tapahtuu, selviänkö tästä jos oloni vielä pahenee. Kriisiavun ja lyhyen kriisiterapian aloitan ensi viikolla, mutta saa nähdä miten auttaa. Toiv. auttaisi edes vähän! Näen öisin painajaisia ja siis joka hetki elämässä on vielä täyttä tuskaa ja ajatukset pyörii vaan päässä mitä, miksi, miten ja kuinka hänellä voi olla jo uusi elämä siellä kaukana. Miten tässä näin pystyi käymään...no tuttuja kysymysiä varmasti ihan kaikille eronneille...
Olisi todella lohduttavaa ja hyvä saada vertaistukea-ja tarinoita josko muut kokeneet samaa tai koette tällä hetkellä juuri ja elätte myös elämänne hirveintä aikaa ja tuskaa läpi. Kukaan ei ehkä niin hyvin voi ymmärtää tätä kuin ihminen, joka on kokenut suunnilleen saman kohtalon ja surun, hädän ja yksinäisyyden. Olen myös hyvin yksin tällä hetkellä...perhe ei juurikaan osaa sanoa yhtään mitään eikä välitä ja muutkin ihmiset ovat vain hiljentyneet eikä kenestäkään kuulu juuri mitään. 😪😪 Kaipa ero tarttuu. Mutta tsemppiä ja voimia, jaksamista ihan jokaiselle, joka kamppailee vähänkin samankaltaisessa tilanteessa tällä hetkellä! 🤍
Suunnaton erotuska, vertaistukea kaipaisin!
15
1185
Vastaukset
- Anonyymi
Eikö todellakaan ole ketään joka olisi tällä hetkellä tai joskus aikoinaan vaikka kärsinyt vähänkään samanmoisesta tilanteesta tai joku tuttu kokenut joskus. Olisiko kellään antaa mitään vinkkejä tähän pahimpaan olotilaan joka nyt jyllää yötä päivää...näköjään helposti pahoittaa mielensäkin kaikesta kun huomasi ettei yhden yhtä vastausta ole tullut...ja kaikille muille edes muutama vastaus mihin tahansa aiheeseen. Mutta ei tietenkään pakolla voi vastata, luulin vaan että suomalaisilla on niin paljon ollut koronan aikana avio-ongelmia ja kriisejä, että muitakin olisi löytynyt jotka olisivat voineet löytää jotain sanottavaa. Mutta edelleen mielelläni otan vastaan josko joku sattuu löytymään. :)
- Anonyymi
Kummallisen paljon olet kestänyt toisen paskamaista käytöstä.
Tuskallista varmaan voi olla.
Itselläni oli samankaltaista ongelmaa mutta ukko luuli että voi pyörittää kahta naista , joten oli ongelma päästä eroon. Teillä ei varmaan ole lapsia, joten kun pääset itsesääli vaiheen yli jatka elämääsi.
Sinun elämäsi ei ole tuon ihmisen ikävöinnin arvoinen.
Yllättävän nopeasti alat nauttimaan elämästä kun päätät itsellesi että nyt suhde on ohi.
Kaiken surun keskellä olisit onnellinen että mies tarjosi sinulle vapauden lupaamalla ettette enää näe.- Anonyymi
Ensinnäkin kiitos paljon kaikille teille, jotka vastasitte tässä vaiheessa ainakin.
Joo nyt jälkeen päin kun päässä pyörii kaikki ajatukset ja asiat vuosien varrelta niin sanopas muuta miksihän sitä onkaan kestänyt noin inhottavaa ja petollista, kurjaa kohtelua. Ihminen on kummallinen, että se luulee ilmeisesti sopeutumalla siihen asioiden jotenkin ihneellisesti ehkä parantuvan joskus tai ei vaan ole enää voimia edes tehdä mitään. Onhan nuo jutut vieneet voimia ja murskanneet minua pikku hiljaa enemmän ja enemmän.
Ja ei, onneksi meillä ei ole lapsia, eli olemme toisistamme siinäkin mielessä täysin vapaita nykyään. Ja siinä olet oikeassa ettei se mies olisi yhdenkään kyyneleen eikä suremisen arvoinen, niin rumasti ja törkeästi eron hoiti ja niin jopa näistä kommenteista saa heti voimaa edes vähänkin ja päättäväisyyttä. Kiitos sulle ja hyvä kun olet itsekin päässyt pettäjästä eroon elämässäsi...Ilman niitä elämä on paljon enemmän elämisen arvoista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ensinnäkin kiitos paljon kaikille teille, jotka vastasitte tässä vaiheessa ainakin.
Joo nyt jälkeen päin kun päässä pyörii kaikki ajatukset ja asiat vuosien varrelta niin sanopas muuta miksihän sitä onkaan kestänyt noin inhottavaa ja petollista, kurjaa kohtelua. Ihminen on kummallinen, että se luulee ilmeisesti sopeutumalla siihen asioiden jotenkin ihneellisesti ehkä parantuvan joskus tai ei vaan ole enää voimia edes tehdä mitään. Onhan nuo jutut vieneet voimia ja murskanneet minua pikku hiljaa enemmän ja enemmän.
Ja ei, onneksi meillä ei ole lapsia, eli olemme toisistamme siinäkin mielessä täysin vapaita nykyään. Ja siinä olet oikeassa ettei se mies olisi yhdenkään kyyneleen eikä suremisen arvoinen, niin rumasti ja törkeästi eron hoiti ja niin jopa näistä kommenteista saa heti voimaa edes vähänkin ja päättäväisyyttä. Kiitos sulle ja hyvä kun olet itsekin päässyt pettäjästä eroon elämässäsi...Ilman niitä elämä on paljon enemmän elämisen arvoista.Hienoa jos saat täältä apua ja iloa elämääsi.
Tuosta pettämisestä sen verran olen eri mieltä. En koe että se olisi ongelma vaan se miten toinen ihminen osottautuu hyötyjäksi.
Hyötyjän ns. pettäminen on vain osa sitä omaa itsekästä elämää, jossa muiden tunteilla ei ole merkitystä. Jo alkuun mielsin tätä toimintaa hyötymiseksi ja luulisin että ajatuksesi kääntyy siihen suuntaan myös.
Iloa ja rauhaa eläämääsi :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa jos saat täältä apua ja iloa elämääsi.
Tuosta pettämisestä sen verran olen eri mieltä. En koe että se olisi ongelma vaan se miten toinen ihminen osottautuu hyötyjäksi.
Hyötyjän ns. pettäminen on vain osa sitä omaa itsekästä elämää, jossa muiden tunteilla ei ole merkitystä. Jo alkuun mielsin tätä toimintaa hyötymiseksi ja luulisin että ajatuksesi kääntyy siihen suuntaan myös.
Iloa ja rauhaa eläämääsi :)Kiitos vielä sulle, ja siis nimenomaan pettäminen ja kaikki valehtelu, yli päänsä no valtapeli/hyötyminen on nimenomaan itsekästä, jossa toista ei juurikaan ajatella eikä muiden tunteita.
Muistan kun sanoinkin liiton loppuaikoina, että miten sinä olet nykyään niin itsekäs ja jotenkin itsekeskeinen etten enää edes tunne sinua yhtään. Mutta nythän asiat tajuaa ja voi hyvin olla etten häntä kunnolla edes nykyään tunnekaan. Aika vieraalta ihmiseltä tuntui loppuajan ja viimeiset puhelut.
Ja kyllä saan kiinni ajattelustasi ja tavallaan samaa mieltä olen siitä jo nyt. Kiitos paljon, samoin sinulle toivon ihan samaa että koet rauhaa ja iloa, valoa elämässäsi nyt ja myös viikonloppuna! 🤍
- Anonyymi
Entisen suhteen loppu tekee tilaa elämän uudelleen jatkumiselle . Oma lupa oma tupa , ihana tilanne
- Anonyymi
Totta kyllä, että nyt on jo oma uusi koti, jonka saanut laittaa juuri sellaiseksi kuin haluaa ja se on juurikin minun kotini ei hänen.
Ja niin jonkun loppu on jonkun uuden alku ja uudet alut ovat vaan joskus ehdottomasti tarpeen ja välttämättömiä. Kiitos sullekin tsempistä, sitä tarvitaan tässä taistelussa vielä!
- Anonyymi
Voimia sinulle! Jos olet itse terve,niin aina löytyy parempia miehiä kuin valehtelevat ja pettävät miehet, jotka eivät osaa erota ellei ole jo uutta suhdetta.
Ja näin toimiessaan loukkaavat ja haavoittavat puolison sisintä sillä raastavimmalla tavalla. 😥
Jaksamista sinulle!- Anonyymi
Kiitos niin paljon, voimia ja jaksamista tulen vielä tarvitsemaan tämän prosessin ja toipumisen tiellä. 😔😪 Mutta teidän muutamien kirjoitukset jo toi hetkeksi "vahvempaa" oloa ja ajatuksia muualle kun kirjoittaa vastauksia. Ettei vatvo samoja juttuja vaan loputtomasti.
Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut kaksilahkeisista varmaan aika pitkäksi aikaa tarpeekseni enkä kyllä kaipaa nyt ketään miestä mutta hyvä on uskoa vielä siihen, että ehkäpä niitä kunnollisiakin ja ihan hyviä miehiä ja ihmisiä voisi olla olemassa, josko joskus tilanne mietteissä muuttuu. :) Mutta kiitos vielä paljon ymmärryksestäsi tilanteen suhteen!
- Anonyymi
No mutta sinähän tästä selviät. Sinä juuri ja voittajana vedät tietty potin kotiin. Siihen ei luuseri ukkos kuulu ja yhyy kun itkettää.
- Anonyymi
No itse en avioeroa ajattele minään kilpailuna enkä jakele titteleitä kuka on mitäkin sen jälkeen, en pidä voittajana yhtään ketään. Itselleni avioliitto oli pyhä, toiselle ei ja lopputulos oli tämä.
Avioero on kuitenkin joka tapauksessa aina pienempi tai isompi kriisin paikka ja kasvun paikka elämässä ihan jokaiselle. Ehkäpä siitä myös oppii toivon mukaan jotain loppuelämää varten.
Ja kyllä itkenyt olen eron takia enkä sitä mitenkään häpeä jos ihmiseen sattuu ja kokee surua, kun itkettää niin silloin on paras itkeä. Se helpottaa ainakin vähän ja hetkeksi. :) Mutta kiitos sulle myös vaikken oikein ottanut selvää mitä yritit viestittää minulle. Varmaan vähän provoilla tavan mukaan mutta enpäs provosoidu. 👍😊
- Anonyymi
Pakko kirjoitella, kun omassakin suhteessa myrskyää isosti tällä hetkellä. Pitkä yli 20v parisuhde, ja naimisissakin lähes 20 vuotta. Suhde on ollut molemmin puolin katsottuna täydellinen hyvin merkitävän osan ajasta. On pystytty riitelemään ja sopimaan normaalisti, puhumaan arjen raskaudesta ja vastaavasti siitä mikä tuottaa iloa. Lapsia on kaksi ja he ovat kummallekkin tärkeitä ja perheenä on aina vietetty aikaa. Kotitaloushommat ja lapsista huolehtiminen jakaantuu arki huomioiden varsin tasaisesti. Oikeastaan seksin määrä on ollut suhteessa ainut kipupiste. Minä(mies) olen toivonut enemmän seksiä jo pian 10v, ja vaimo tulee toimeen hyvin vähällä. Aloitteet on myös tapahtuneet pitkään mun toimesta. Niin seksiin kuin itse läheisyyteenkin.
Vaimolta lähti vanha työpaikka alta jokunen vuosi sitten. Taloudellisesti pärjäsimme tuloillani hyvin ja kannustin häntä vetämään henkeä ja ehkä miettimään uutta alaa kun vanha tympi. Pari täydentävää ja mieleistä koulutusjaksoa löytyikin ja ammatinvaihto onnistui. Uusi työpaikkakin löytyi melko pian koulun harjoitusjakson kautta. Työssä viihdyttiin hyvin ja kaikki kukoisti taas.
Reilu vuosi sitten työhön alkoi yhtäkkiä liittyä ylivuotavaa stressiä. Tai työhön liittyväksi se minulle maalattiin. Pahaa unettomuutta, itkuisuutta, masennusta ja etääntymistä kotona. Sekä minusta että lapsistakin. Työpsykoligille on juteltu ja unettomuutta/masennusta hoidetaan nyt lääkkeillä. Paha olo ja etäisyys kuitenkin jatkui, seksi ei maistu ja huomaan että läheisyys ei ole ollut hänelle tarpeellista, joskaan ei sitä välttele. Vaimo alkoi tehdä ehkä aiempaan verrattuna vähän odottamattomia irtiottoja. Kuntoilu alkoi saada tolkuttoman määrän tunteja viikosta, lisäksi töihin pyöräillään aina kun mahdollista. Ruokavalio meni täysin uusiksi. Ei lähtökohtaisesti pahoja asioita tokikaan, mutta iso muutos jokatapauksessa. Myöhemmin seurasi tatuointeja, hormonikierukat ja tarve saada omaa aikaa. Kierukkaa vähän ihmettelin kun olen itse steriloitu, syyksi ilmoitettiin runsaat kuukautiset jotka on kyllä olleet mielestäni ihan tavalliset.
Jossakin kohtaa aloin kiinnittää huomiota yhteen työkaveri mieheen liittyviin kommentteihin. Pian uuden työn alussa vaimo ihmettelikin minulle, kun tämä mies oli facessa kirjoitellut monta viestiä ja poistanut ne ennenkuin oli ehtinyt lukea. Ajansaatossa on selvinnyt että mies oli jo tuolloin kirjoitellut jotain ihastustunnustuksia. Ja että vaimo on myös ihastunut tähän mieheen. Ovat kirjoitelleet tunteistaan keskenään, jonka vaimo on tunnustanut minulle. Nostin kissan hetki sitten pöydälle ja kysyin suoraan, että mikä nyt mättää. Hän tunnusti olevansa ihastunut, ja että miehen kiinnostus tuntuu hyvältä ja hän on ihan hukassa mitä haluaa. Mies myös on herättänyt seksuaalisia tunteita/haluja vaimossa mikä luonnollisesti satuttaa minua sydänjuuria myöden kun kotona seksi on ollut se ainut eripura. Mies on myös tahollaan suhteessa, ja kerran jo eronnut. Vaimo sanoo haluavansa elää, ja elää itselleen. Jonkinlaista itsepetostahan tuo on, koska mitään estettä ei ole nykysuhteessakaan toteuttaa itseään. Muutoin kuin romanttisessa mielessä toisen kiinostavan miehen syliin ei pysty kaatua niin halutessaan. Eivät ole kuulemma vielä tehneet mitään, mutta vaimon pää on kyllä niin sekaisin ja tunteet vahvoja että epäilen hiukan.
Vaimo siirtyi puheissaan aika suoraviivaisesti puhumaan erosta. Ja lauseiden välistä paistaa se, että tunnetasolla hän on koko ihastumisen ajan itsekseen tehnyt irtautumistyötä suhteestamme. Lähinnä se ilmenee kaiken parannustyön olevan turhaa ja mahdotonta. Kysyin että miksi ihmeessä et ole puhunut minulle mitään, olen kuitenkin aina ollut hyvä keskustelemaan ja en ole mikään räyhääjä tyyppi. Haluerojakin on mun aloitteesta käsitelty pitkin matkaa ja olen aina ollut valmis joustamaan. Ei itseäkään toki aina haluta, onhan se ihan normaalia. Ikävää jos parannustyöt on nyt pahasti myöhässä. Selvisi myös, että suurin syy naisen henkiseen romahtamiseen oli tämä ihastuminen ja sen aiheuttama jumittumisen tunne kotiin ja minuun. Sekä syyllisyyden tunne seurauksista perheen hajottamisesta. Vaimo haluaa että ero olisi yhteinen päätös, johon en ole vielä suostunut koska itse en halua erota. Ei halua joutua syntipukiksi erolle.
Mitään ratkaisuja ei olla vielä tehty, olen pyrkinyt pitämään keskustelua yllä. Halusin tietää mitä on miehen kanssa meneillään, ja pyysin että se loppuu kunnes oma suhde saa arvoisensa pätöksen, suuntaan tai toiseen. Unet meni itseltäkin ja päässä kiehuu niin että korvissa soi. En lähde syyllistämislinjalle, haluan ymmärtää vaimoa ja tilannetta. Saa nähdä mihin keskustelut johtaa. Eniten harmittaa pienet lapset, yhteinen rakennettu elämäkin tuntuu valuvan viemäristä alas. Oma rakkaus ei ole kuollut, ja koen edelleen vaimon parhaaksi seuraksi ja viehättäväksi.
Ihastuminen on vahva tunne,mutta olen itse sitä mieltä, että siihen sisältyy myös aina omaa valintaa. Kukaan ei vie keneltäkään jalkoja alta jos ei siihen anna lupaa.- Anonyymi
Hei ja kiitos paljon kun jaksoit jakaa oman kipeän ja ikävän elämäntilanteesi tänne. Kuulostaa kyllä hyvin hankalalta ja kinkkiseltä, monimutkaiselta ja surulliseltakin koko tilanteenne nyt. Ja pitkän ajan lopputulosta ilmeisesti siis, että selän takana on puuhailtu jo pidemmän aikaa kaikkea ja käyty läpi siis erilaisia vaiheita ja masennusta yms.sairastelua.
Mutta siis kun kirjoitit kaikista jutuista ja vaiheista miten teillä mennyt niin ne oli hyvinkin samanlaisia mitä meilläkin oli jo pitkään. Kaikki ulkonäkömuutokset, elämäntapajutut, poissaolot, oudot käytökset ja masennukset, väsymykset ja myös avioelämän väheneminen makuuhuoneen puolella pidempään jo. Eipä miestä juuri huvittanut ne puuhat juurikaan, no juuri ennen eroa oli kummaa muutosta hetken mutta siis ennen sitä...kaikki mitä kirjoitit oli oikeastaan niin tuttua ja voin vaan kuvitella sinun olotilasi ja ahdistuksesi tällä hetkellä kun teillä vielä kaikki nyt epäselvää ja epävarmaa. Ihminen on aika huono kestämään kovin pitkään epätietoisuutta. Se syö ja hajottaa lopulta ihmisen kokonaan.
Mutta nimenomaan ihastumiselle voi joko tehdä jotain tai sitten jättää tekemättä ja kyllä siihen tarvitaan ihan omaa suostumusta ja tilausta sille. Niin kipeää kuin se tosiasia tekeekin.
Mutta voimia ja jaksamista sinulle ihan valtavasti toivon tilanteeseen ja että saisitte keskusteltua asioista rehellisesti ja aidosti, joka meillä jäi kokonaan puuttumaan ja toinen vaan "kuoli" ja katosi elämästäni ihan yhdessä hetkessä enkä sen koommin ole kuullut mitään mutta mitäpä kuulemista minulla enää olisikaan. Kaikki on päivänselvää meillä.
Toivon toki teille sopua ja rakkautta, eheytymistä, anteeksiantoa ja parantumista mutta aikaa tulee joka tapauksessa varmasti paljon ottamaan ja jonkun jäljen ehkä lopun elämäksi jättämään sydämeesi mutta sinulta ei ainakaan tahtoa tunnu puuttuvan eikä rakkautta, se on hieno juttu. Toiv.myös toisella niitä riittäisi. Tsemppiä!!! 😟 Ja täällä olen eli voi kyllä kirjoitella ja jakaa tuskaansa josko siltä tuntuu. Vertaistukea nimenomaan hainkin täältä. -Ap
- Anonyymi
Mulla oli samansuuntainen tilanne vuosia sitten ja näin jälkeenpäin voin todeta, että asiat järjesty lopulta kuitenkin hyvin, vaikka rankkaa olikin.
Meillä oli juuri pienet lapset, nuorin aloittamassa päiväkodin ja minä palaamassa hoitovapaalta töihin, kun sain tietää että kuvioissa oli ollut jo hetken toinen nainen. Merkkejä oli ollut ilmassa; oli poissaoleva ja ärtynyt, viihtyi enemmän yöelämässä, kävi suihkussa ennen kuntosalille menoa yms.
Sain myös kuulla kehuja uudesta naisesta, siitä kuinka tulee nyt huomioiduksi ja uusi rakas näyttääkin paremmalle. Eksäni myös kertoi, että vasta nyt hän tiesi mitä rakkaus on. Pahaltahan se tuntui ja tavallaan mitätöi ne kaikki yhteiset vuodet jotka yhdessä olimme. Noiden asioiden kuuleminen sai kuitenkin sen verran vihaa aikaan, että helpotti irti päästämisessä. Ei tullu mieleenkään haikalle hänen peräänsä sen jälkeen. Sillä vimmalla sai järjestettyä käytännön asiat ripeästi ja kävin myös eroseminaarin, jossa sai jutella saman asian kanssa elävien kanssa ja jakaa kokemuksia. Se teki hyvää.
Myöhemmin eksä meni naimisiin tämän rakkautensa kanssa ja tyttäremme oli kukkaistyttönä heidän häissä. Monessa asiassa on ollut sulattelemista..
Heidän suhde kuitenkin muuttui riitaisaksi ja erosivat joitain vuosia sitten.
Näin jälkikäteen ajateltuna... joskus asiat vaan menee niin. Aina ei osata tai uskalleta kertoa tunteista, eikä ehkä tunnisteta niitä itsekkään. Joskus voi käydä niin, että suhteessa jämähtää miellyttämään liikaa toista ja kadottaa itsensä. Ajan kuluessa se alkaa tympiä ja ahdistaa, ja "roolista" voi olla vaikea pyristellä irti. Eroaminen tavallaan antaa tilaa löytää itsensä.
Ainoa mikä oikeastaan enää asiassa harmittaa on se että ihmisiin on paljon vaikeampi luottaa. En ole itse halunnut uuteen vakavaan parisuhteeseen tapahtuneen jälkeen. Ehkä jossain vaiheessa mieli muuttuu.- Anonyymi
Hei ja kiitos paljon Sinulle oman erokokemuksesi jakamisesta. Se tuli tälle iltaa juurikin hyvin tarpeen taas lukea ja sain tästä voimia ja tukea, eli kiitos vielä!
Kyllä minäkin nyt merkit tajuan ja niitä on tullut koko ajan enemmän mieleen miksi milloinkin tapahtui mitäkin ja käytös muuttui. Ja tuo uuden kehuminen on kyllä niin julmaa ja alhaista jotenkin, jonka itsekin sain kokea ja kuulla ja se teki niin kipeää. Juurikin samoja asioita sain kuulla ja koko liiton mitätöinnin toisen puolelta.
Meillä kun ei lapsia ole niin ei tulla olemaan missään tekemisissä enkä ole hänestä sen koommin nyt kuullut ja sanoikin ettei enää koskaan kuulla eikä nähdä, ja meitä ei koskaan kuulemma ollutkaan. Eli en tule kuulemaan hänen elämänsä jatkoa ja hyvä niin, sillä en välitäkään tietää mitään enää mutta yhteisten lasten myötä asiat on pakko tietenkin hoitaa ja olla jonkun verran yhteydessä. Hienosti olet selvinnyt ja sisuuntunut hänen käytöksestään ja saanut hoidettua asiat. Itsellä ollut vaikeaa vieläkin ja rankkaa, sisua ja tahdonvoimaa tämä todella vaatii ja taistelen minkä pystyn vaan vieläkin joka päivä. Ja onneksi minustakin sitkeyttä löytyy kuitenkin loppupeleissä.
Ja ihan saman koen kuin sinä sen mikä harmittaa eniten on se etten luota oikein kehenkään ihmiseen tällä hetkellä ja mitään uusia suhteita en edes pysty vielä kuvittelemaankaan eikä olisi mahdotonta vaikka yksinkin eläisin loppuelämän mutta aika näyttää. Mutta tätä tilannetta en enää ikinä halua uudestaan kokea, on tämä niin kova koulu ja kokemus ollut ja on edelleen. Yksi kerta riitti oikein hyvin. Mutta kuten laitoit alussa niin asiat lopulta järjestyy aina ajan myötä ja kaikella on varmasti tarkoituksensa.
Kaikkea hyvää sinulle ja kaunista syksyä, ja voi hyvin elämässäsi ja ole onnellinen kun olet jo selvinnyt kaikesta pahasta niin hyvin! 🍁🤎
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehen lapsettomuus keski-ikäisten deittailussa
Tällä palstalla esitetään usein ajatus, jonka mukaan lapsia saanut nainen olisi parisuhdemarkkinoilla huonommassa asemas2732288Kunpa voisin halata sinua
ja sanoa sinulle miten onnellinen olen siitä, että olet elämässäni. Mutta et ole halausetäisyydellä... etkä elämässäni.441103- 761041
Muut yrittää seata meidän välejä
Nainen, oot varmaan sen myös huomannut. Ihan irl oon sen huomannut jo hyvän aikaa. Eihän anneta sen häiritä.1001033Miksi Suomi ärsyttää Venäjää?
Jatkuvasti? Hyvin suomen herrat tietää, että tuo DCA-sopimus on paha ärsyke Venäjälle. eihän Venäjä ole hyökännyt Suomen274862- 79815
Jotenkin tätä asiaa pitää nyt käsitellä
Vaikka sitten anomuumisti. Olen lähestulkoon rakastunut vanhempaan mieheen mutta tämä ei nyt oikein suju niin kuin pitäi72789Älä turhaan nainen ikävöi minua
Olen sellainen jäntevä pantteri ja sinä jo melkein rollaattorikamaa. Ei onnistu mikään.64690Meillä olisi kaunis kesä
Yhden viestin päässä. Haluaisin tutustua. Vaikka oltaisiin vaan ystäviä. Eikä mitään vaan vähättelyä. Ajattelen et olet17670Kuinka paljon voi olla rakastunut..
....ja välittää ihmisestä jota ei edes tunnen kunnolla? Eikö silloin ole kysymys jostain suuremmasta? Mitä on yhteenkuul64669