Vapaakasvatuksen ihanuus

Vapaakasvatus, mikä autuus. Kun "viisaat" ovat päättäneet, ettei lapsia saa kurittaa eikä edes torua ettei tule paha mieli, mitä siitä on seurannut? Vaikka kuinka itse koitat kasvattaa ja opettaa sallittujen keinojen puitteissa omaa lasta, niin mitä seuraakaan kun kaverit ottavat osaa kasvatukseen. Kavereilta opitaan paljon sellaisiakin sanoja joita kotona ei käytetä. Kavereiden kautta opitaan huutamaan kuin heikkopäiset kerrostalossa, niin että naapurit kuulee varmasti perättömiä syytöksiä, ja valistamaan "ettet sä voi koskea muhun kun mä oon alaikäinen". Lapsia ei voi eristää näistä "opettajista", ja mitä tästä seuraa? Lapsista tulee uusi perheen pää, joka sanelee säännöt ja määrää. Vanhempien on toteltava ja rahoitettava kaikki mitä nuoriso haluaa, ettei joudu linnaan ties mistä.
Kysymys: Koska nämä tulevaisuuden toivot, joille ei voi mitään sanoa tai tehdä, ettei vaan tule paha mieli, saadaan oppimaan ne ikävät asiat, jotka tuottavat pettymyksiä? Vai pitääkö lakiin kirjata siirtymäaika siitä, minkä jälkeen syntyneitä ei enää saa rangaista ettei vaan tule paha mieli. Pitääkö autoihin laittaa uusi merkintä kertomaan että ajoneuvon kuljettajaa ei saa pysäyttää, moittia, tai rangaista liikennerikkomuksista. Entä me väliinputoajat? Onko meillä mitään väliä, meillä jotka olemme nuorena saaneet selkäämme, ja joita on laitettu nurkkaan häpeämään. Meillä jotka on opetettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, lakeja, ja joille on opetettu käytöstapoja? Eikö meidän pahalla mielellämme ole merkitystä. Tämä on jonkinlaista rasismia, että minun pitää hyväksyä paha mieli, kun ei anneta kasvattaa lastani, koska hänen tulee paha mieli jos kasvatetaan.