Viikon päästä vietämme 40-vuotis hääpäivää, tai emme oikeastaan vietä eli juhli, kuten emme tähänkään mennessä. Yhdessä ollaan tasaisesti taaperrettu tätä elämää liki 50 vuotta, ilman ihmeempiä kohokohtia tai aallonpohjia. Tylsäähän tämä on usein ollut, mutta kun kuulee joidenkin olevan jo kolmannella kierroksella eikä vieläkään tunnu onnistuvan, osaa tätä tasaisuutta arvostaa. Vähän kuin Maamme laulu: ei laaksoa ei kukkulaa!
40 vuotta, eikä suotta?
Anonyymi
1175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onneksi tai onnettomuudeksi olkoon!
Itsellä aikoinaan oli pelkkää päättymätöntä vuoristorataa, eikä valmista tullut koskaan.
Tänä vuonna olisi vuoristorata täyttänyt 45 vuotta, mutta 20 vuotta sitten päättyi.
Sanoisin, että onneksi. Monen puoliso on jo kuollut, karannut, alkoholisoitunut, sairastunut... Jos avioliitto on hyvä, tasainen ja turvallinen, en usko, että yksin oleminen tai jääminen on parempi vaihtoehto. Kaksin kuitenkin "kaunihimpi". Onhan joku, kenen kanssa kinastella.
Niin, onhan se ehkä niin! En osaa kuvitella, millaista on jonkun kanssa tasaista elämää viettää, kun ei koskaan kohdalle osunut. ”Kinastella!” Ei hyödyttänyt siinä vuoristoradassa edes kinastella.
Johan tässä rakkaani ka 15937 päivää, kuin kissa ja koira :-*
Per-kel
Jopas sattui, myös meillä on 40. hääpäivä viikon päästä ja kyllä juhlimme, kuten joka ikisenä hääpäivänämme. Se on meidän tapamme, jokainen siis tyylillään. EIlen jo mietimme , mitä tekisimme ensi lauantaina ja kyllä molemmilla päällimmäisenä ajatuksen oli kesämökkimme eli jos on hyvä ilma grillailemme yhdessä, saunan ja uimisen jälkeen sekä tietenkin otamme kuoharit.
Tasaista ei ole meillä ollut oikeastaan koskaan, olemme molemmat vähän sellaisia levottomia sieluja että vaihtelua pitää olla. Lapsiperheaika oli luultavasti rauhallisinta aikaa elämässämme ja myös ihaninta! Olemme molemmat vielä työelämässä ja tykkäämme vapaa-aikana olla paljon yhdessä eli tehdä yhdessä, eritoten nyt kun asumme kahdestaan eli elokuva-, teatteri- ja ravintolailtoja on useita kuukaudessa. Kivaa!
Lienee onnittelun paikka.
Minä en ole mikään juhlapyhä- tai merkkipäiväihminen. Vaimoni on hoitanut sen puolen.
40v hääpäivästä hän mainitsi pari päivää aikaisemmin.
Olemme vuosikaudet olleet siihen aikaan Espanjan asunnollamme.
Parvekkeemme vastapäätä, risteyksen toisella puolella on Meson de Costa niminen, paikallisten arvostama ravintola.
Varasin sieltä pöydän ja suunnitellessamme ruokailun sisältöä hovimestarin (?) kanssa, mainitsin varauksen syyn.
Ravintola tarjosin kuohuviinipullon ekstraa.
50v päivä kutistui lounaaseen.
2:n vuoden kuluttua olisi 55v täynnä.
Saa nähdä mihin kuntomme ja vaimoni mielenkiinto riittää.
Oleellista näiden vuosikymmenten aikana on ollut ehdoton luottamus kumppaniin kaikissa asioissa. Myös, ja varsinkin arkiset ovat tärkeitä.
Kaikki on aina ollut yhteistä. Tavoitteet, haasteet, onnistumisten ilot ja epäonnistumisista selviytymiset.
Yksitoikkoiseksi elämäämme ei vaimoni ole koskaan moittinut.
Nyt on ikä jo himmentänyt kierroksia.
Ja korona estänyt Espanjan keväät ja syksyt sekä muina aikoina matkustelut.
42 vuotta yhteiseloa takana. Ei aina niin auvoisaakaan,,nahinoita ja riitelyäkin on riittänyt,,usein syynä mustasukkaisuuteni.
Keljuinta siinä,,syytäkin on siihen myös paljastunut vuosien varrella.
Noh,,nykyisin melkoisen tasaista, ikäänkuin olisimme hyväksyneet tilanteen, eli ei enää kannata edes erota, ja yllätys kyllä yhteiselo sujuu kokolailla hyvin, seksiäkin harrastamme.
Elo tasaantuu kaiketikin,,niin mikäpä tässä.
Pitkä liitto täälläkin. Yhteiselo on kyllä vuosien myötä muuttunut vähän "sisko ja sen veli" -meiningiksi. Seksiä ei enää ole, emmekä sitä yhtään kaipaakaan. Turhaa hikistä nyhräämistä. Tällä kaveripohjalla menemme hautaan asti kotia ja pihaa remppaillen. Lapsenlapsiakaan ei poika ole tehnyt, joten ihan itseksemme ilman suuria velvollisuuksia saamme elellä. Yhdessä.
Meilläkin monet vuosikymmenet kuluneet yhdessä. Yksitoikkoista ei ole koskaan ollut, ellei ota huomioon paljoa työtä. Muuten on yhteiseen elämäämme osunut hyvin monenlaista yllätystä, haastetta, todellisia vaikeuksia. Monta niistä olisi vältetty, jos olisimme eläneet sinkkuina, mutta niistä kaikista olemme selvinneet ja kai tulemme selviämään vastakin yhteisin voimin. Olemme olleet toinen toisemme tukena ja apuna ja tietysti myös iloa on yhteiseloomme kuulunut.
Onnea hääpäivän johdosta. Meilläkin olisi suunnilleen näihin aikoihin, ellei pitkä liitto olisi päättynyt puolison kuolemaan :( Monenlaista vaihetta tietysti mahtuu pitkään liittoon, mutta emme koskaan halunneet erota. Ikävä on vieläkin päivittäin, yhteenkuuluvuuden tunne vain vahvistui vuosien myötä.
Sydämelliset onnittelut teille ja kaika hyvää jatkosakin tältä Itä-Helsingistä.