Anni Swan

Mihin sie ihmisten mielipiteitä tarvitset, eikö sulla ole omia? Esitelmäkö pukkaa päälle?

Anni-muori oli aikansa kuvastaja, kristillis-konservatiivinen kasvattaja jonka kirjoissa kilteille köyhille kävi lopulta hyvin. Sikäli kaukana silloisesta ja nykyisestä reaalimaailmasta. Valitettavasti.

Luokka-analyysiä yhteiskunnan valtarakenteesta on perin turhauttavaa etsiä Rva Svanin teoksista. Tämä nyt on tämmöstä muistinvaraista, siitä on vierähtänyt puoli vuosisataa kun noita luin. Satujaan toki edelleen, lapsenlapsille.

Anni Swanin kirjat on ihania ja herkkiä!!
Mä oon lukenu ne kaikki!!

Olen jo yli 50-vuotias nainen ja lapsuuden ihanimpiin lukuelämyksiin kuului ehdottomasti kaikki Anni Swanin kirjat. Voisin sanoa, että hänen kirjansa saivat yhtä varauksettoman innostuksen minussa kuin L. M. Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-sarja.
Olin n. 8v kun sain joululahjaksi "Ollin oppivuodet". Muistan, miten en malttanut mennä nukkumaankaan lukemiseltani, niin kiehtova oli kirjan maailma. "Pauli on koditon" kirja tuli tutuksi jo ennen kouluikääni.Äitini luki sitä meille ääneen ja muistan, miten menin pöydän alle itkemään Paulin murheellista kohtaloa.

Swanin tapa kirjoittaa on lämmintä, herkkää,kaunista, värikästä, opettavaista, puhdasta,ja mikä parasta;kaikki tämä on saatu sisällytettyä jännittäviin ja mielenkiintoisiin juoniin.

Tämä oli ylistyslaulu Anni Swanille.

Anni Swan oli lempikirjailijoitani lapsena. Kuten joku toinenkin edellä mainitsi, Montgomeryn, Alcottin ja muiden ohella.

Keräsin Kootut kertomukset nyt aikuisena ja luen niitä vieläkin silloin tällöin. Viimeksi olen lukenut Arnellin perheen ja Me kolme / Ritvan suojatit. Vaikka kuinka yritin, oli vaikea löytää kirjoista selkeästi viitteitä, mille vuosikymmenelle tapahtumat oli sijoitettu. Ainoastaan Arnellin perheessä muistaakseni oli slangisana, joka mielestäni naulitsi tapahtumat 20-luvulle. Swan oli mestari häivyttämään ajan ja paikankin. Jotkut kertomukset - kuten Pikku pappilassa / Ulla ja Mark - ovat selkeästi 1800-luvulle sijoitettuja, toiset taas tuoreempia. Muistaakseni Sara ja Sarri matkustavat kuvaa myös Mussolinin fascistiviranomaisten länsäoloa Tirolissa.

Totta kai Anni Swan on opettavainen, asenteellinen ja mitä kaikkea. Mutta sehän oli ajan henki: kirjallisuuden - erittäinkin lasten- ja nuortenkirjojen - tehtävä oli kasvatus ja kristillisten yms. siveellisten arvojen opetus suoraan ja epäsuorasti.

Kun nyt katselee ympärilleen missä tahansa: pihoilla, kaduilla, toreilla, turuilla, junissa, busseissa, ratikoissa - toivoisipa, että kasvavalle nuorisolle ja lapsille opetettaisiin edes alkeellisesti tapoja ja käyttäytymistä. Meidän pikku Suomemme on painumassa nuorena sivistysvaltiona takaisin umpilandeksi. Kaikki saavat käyttäytyä kuin siaporsaat pahnueessa.

Äitini kertoi, että 30-luvulla hän luki Iris rukan salaa, kun mummo ei suvainnut romaaninlukua lainkaan. Iris rukasta on muistaakseni tehty elokuvakin. Ainakin lapsena se oli mielestäni vaikuttava.

Jostain muistan lukeneeni, että Anni Swan kuului suureen sisarparveen, joita kutsuttiin mustiksi joutseniksi. Kulttuurisuvusta kuitenkin, sittemmin professorin (Ohto Manninen?) vaimo ja teatterintekijän (Mauno Manninen?) äiti.