tämä nyt on vaa tämmöstä pohdiskelua, mutta odotan asiallista keskustelua asiasta. eli olen nuori nainen, 22.v ja mulla on ihana avomies ja 3kk poika, asutaan vuokralla ja ollaan onnellisia. mies käy töissä ja minä luonnollisesti lapsen kanssa kotona. asia joka mieltäni kaihertaa on toinen lapsi. mulla on itellä koulut vielä ihan kesken, ei oo oikeen vielä löytyny oikeaa alaa ja oon hyppiny paikasta toisee. eli ei muuta koulutusta ku yo. pitäs siis joku ammattiki hommata.
vaanku mulla on itellä sisko, monta vuotta nuorempi ja ois aina ollu nii ihanaa jos ois oltu kavereita pienenäki. siispä mieltä kaivaa, et oonko iha pöhkö jos suunnittelen toista lasta tässä tilanteessa. pitäskö koulut käyä ensi? rakkaat kanssasisaret ja veljet, mitä tekisitte mun tilantees? ite haluaisin kovasti toisen lapsen vuojen ehkä kahen sisää, vaaku ne koulut? selviänkö nykymaailmas, jos teen lapset ensi?
vaanku mulla on itellä sisko, monta vuotta nuorempi ja ois aina ollu nii ihanaa jos ois oltu kavereita pienenäki. siispä mieltä kaivaa, et oonko iha pöhkö jos suunnittelen toista lasta tässä tilanteessa. pitäskö koulut käyä ensi? rakkaat kanssasisaret ja veljet, mitä tekisitte mun tilantees? ite haluaisin kovasti toisen lapsen vuojen ehkä kahen sisää, vaaku ne koulut? selviänkö nykymaailmas, jos teen lapset ensi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tapasin mieheni samana keväänä kun kirjoitin ylioppilaaksi. melkein saman tien muutimme yhteen ja vuoden yhdessä asumisen jälkeen testasin toivotun plussan. nyt taapertaa kotonamme kaksi kullanmurua, eikä minulla ole vieläkään kiirettä kouluun eikä työelämään (työkokemusta kaupan kassalta on kuitenkin enemmän kuin paljon ja töitä löytyisi jos niitä haluasin).
toivon, että minun olisi taloudellisesti mahdollista olla kotona siihen kunnes kuopus menee kouluun (aika näyttää) ja sitten olisikin itsellä aikaa hakea vaikka amk:hon ja alkaa tosissaan miettiä, että mitä sitä omalta elämältään haluaa.
kun on nuorena saanut lapset, on vielä koko omakin elämä edessä. enkä todellakaan näe syytä kiirehtiä päättämään, mitä sillä teen.
itellä kohta 2. lapsi ja ikäeroa ei näillä kerkiä tulemaan kuin 1v 10kk.itsekkin 22 vuotias ja ammatiltani olen laitoshuoltaja eli periaatteessa siivooja.vuoden kerkisin olla työssä ammattiinvalmistumisen jälkeen ja sitten äitiysloma alkoi ja siitä lähtien olen ollut kotona ja aion ollakkin ainakin seuraavat 2 vuotta.en pöhköksi sanoisi koska itse halusin lasten teon aloittaa nuorena kun vielä jaksaa lasten kanssa täysillä peuhata.ja tuosta ikäerosta sen verran että oma siskoni 6v vanhempi ja aika yksinäistä lapsuus oli kun ei ollut siskosta enää leikkimään.nyt hän on siis 28 eikä hänellä ole omaa perhettä vaan on opiskellut jos jonkinmoista ammattia,on valkolakki ja armeijankin käynyt.mutta siltikään ei hän ole kovin pitkään ollut samoissa hommissa,ja hän itse arvioi että minulla kun jo "valmiiksi" perhe ei siitä silloin kovin paljon haittaakaan ole työelämässä.kun taas hän on törmännyt siihen että kun on ilmoittanut haastattelussa asuvansa avoliitossa ilman lapsia on kuulemma hänet arvioitu riskiryhmään jossa heti työn vakinaistuttua on lähdetty äitiyslomalle.eli sanoisin että -0.luulen että teet niin tai näin ei se vaikuta sen erilaisemmin työelämässä,mutta neuvoisin kuitenkin että teet sitä mikä sinusta tuntuu hyvältä ja sellaiselta minkä pystyt hoitamaan.jos et ole varma vielä siitä mitä haluat loppuelämällä tehdä kannattaa katsella ja odottaa,nuoria tässä vielä ollaan ja kerkiää sitä myöhemminkin opiskella ja olla työssä.