Eikös ole vähän ilkeää, kun kuolemaisillaan oleva äiti paljastaa tyttärelleen isän vanhan hairahduksen? Olis pitänyt omana tietonaan loppuun asti. Nyt jäi paha mieli. Toivottavasti häntä helpotti.
Kuolevan paljastus
Anonyymi
24126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Isäkö on vielä elossa?
Liittyikö se jotenkin tyttäreen tämä hairahdus.
Vai onko mahdollisesti jälkipolvia lisää?
Josko se oli kuitenkin tyttären hyvä tietää.
Isä eli silloin, ei enää. Hairahdus ei liittynyt tyttäreen eikä jälkipolvia ole lisää.
Enpä tiedä oliko syytä siinä vaiheessa enää tiedottaa asiasta. Ei vaikuttanut isäsuhteeseen millään lailla. Ihmettelen vain, mikä kullekin on kuolinvuoteellaan tärkeää sanottavaa.
Jos on näin, että kuoleman läheisyys tekee ihmisestä avoimen.
Jos asia on painanut mieltä vuosikausia, eikä ole siitä kenellekään kertonut.
Ei olisi varmasti nytkään tarvinnut sitä tehdä, mutta on tullut ylipääsemätön tarve kertoa.
Kuolinvuoteella ollaan usein morfiinikipulääkityksessä.
Sinne voidaan kutsua pappi, jolle voidaan ripittäytyä.
Ei minulla ainakaan tule mieleeni mitään mikä pitäisi kuolinvuoteella kertoa. Miksi kertoisinkaan, koska uskonnot ovat huijausta.
Nykyihminen osaa jo ajatella, eikä sokeasti usko sitä mitä pelätty pappi tuputtaa.
Ano 10:08 20:21
Olen ateisti ja kuulun kirkkoon.
Olen ilmoittanut lähiomaisekseni kylämme papin.
Jos minä kuolinvuoteella haluaisin vielä jotain sanoa, kutsutan papin.
Hänellä on vaitiolovelvollisuus.
Olen kirjoittanut sen hoitotahtooni.
Minustakin parempi kuin olisi kertonut papille kuin tyttärelle. Mutta en osaa tuomitakaan, kuka tietää mitä kaikkea itse kuolinvuoteella keksin. Tosin ei ole tällä hetkellä mitään salaisuuksia mitä lapset ei tiedä, voihan tässä vielä sinkkuna riehaantua.
Olen ollut mieheni ja äitini kuolinvuoteen vieressä.
Kumpikaan ei pystynyt enää puhumaan.
Sanoin miehelleni, jota itsekin ateistina hämmästyin jälkikäteen.
" Herran haltuun, älä pelkää"
alotukseen,
hairahduksesta ei kannata kenenkää saada pahaa mieltä,
sillä ihminen on vain ihminen
ja
kaikki jokaikinen ihminen joskus hairahtuu
ja
ainaki ajatuksentasolla syntiin,
täydellistä ihmistä maanpäällä ei ikinä ole ollu
eikä tule olemaan
olemassa,
Kun ja jos ihminen hairahtuu esim avioliitossa.
Siinä voi käydä niin, että syytetäänkin sitä uskollista puolisoa.
Että on aiheuttanut jotain, joka aiheuttaa hairahduksen.
Asia on jäänyt täysin käsittelemättä, mutta ei ole koskaan unohtunut.
Kuolinvuoteella sitten on se viimeinen hetki sanoa asia.
IHMINEN JÄI junan alle Karjaalla keskiviikkona, tiedottaa Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos. Pelastuslaitos sai hälytyksen tapahtuneesta kello 19.26.
Pelastuslaitos löysi junan alle jääneen henkilön. Henkilö lakkasi olemasta törmäyksen seurauksena.
Rataliikenne on toistaiseksi poikki Karjaalta Turun suuntaan.
Paikalle saapui useita pelastus- ja ensihoitoyksiköitä. Lisäksi paikalla oli poliisin yksikkö, lääkärihelikopteri ja pelastuksen sekä ensihoidon kenttäjohtajat.
Ja mitähän henkilö kuollessaan kertoi? Vai miten liittyy aloitukseen?
Hairahdus ei ole maailman loppu, sen sijaan kuolema kuolevalle on.
Siili
TÄMÄ SEURAAVA TEKSTI ON AMK:n KOULUTUKSEN AIKAAN SAANNOSTA JOSTA PUUTTUU TÄYSIN MAALAISJÄRKI, INHIMILLISYYS JA TOTUUDEN NÄKEMINEN.
TÄHÄN ON TULTU KUN YRITETÄÄN OLLA MAAILMAN PELASTAJIA. MONEN VANHUKSEN POIS NUKUTUT VIIMEISET HETKET OVAT EPÄINHIMILLISIÄ JA KAUKANA AMMATILLISESTA AUTTAMISESTA.
T. 40 vuotta LVMS.KULJ.
Lääkärihelikopterit ja ambulanssit hakevat yhä useammin hoivakodeista elottomia vanhuksia, jotka sitten kuolevat pian päivystyksen hälinässä – Ylilääkäri: ”Ei ole eettisesti oikein”
Kiireelliset ensihoitotehtävät hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin ovat yhä yleisempiä. Pirkanmaalla vuoden aikana hoidetuista sydämenpysähdyksistä peräti viidesosa tapahtui niissä. Hoivakodeissa elvytetyistä potilaista yksikään ei kuitenkaan selviytynyt. Hauraan vanhuksen elvyttäminen elämän loppusuoralla on epäeettistä ja turhaa. Ensihoitolääkärit joutuvat tekemään hoidonrajauksia, koska hoitosuunnitelmat puuttuvat tai tieto niistä ei kulje.
Hoivakodissa asuvan, hauraan vanhuksen kunto romahtaa äkillisesti ja hän menettää tajuntansa. Hoitaja ei löydä tunnustelemalla potilaan pulssia ja soittaa hätääntyneenä 112:een. Hätäkeskuksen päivystäjä lähettää paikalle lääkärihelikopterin, ambulanssin ja pelastusyksikön. Tämä on normaali käytäntö, kun kyse on äkillisesti elottomaksi menneestä potilaasta, jolla voi olla sydämenpysähdys.
Ensihoito kiirehtii paikalle ja yrittää pelastaa potilaan. Nykyaikainen hoito on tehokasta, ja elvyttämällä vanhuksen sydän saadaan uudelleen sykkimään. Potilas kiidätetään yliopistosairaalan, jossa hän kuitenkin pian menehtyy.
”Näitä tapauksia, joissa ensihoito saa tehtävän hoitokotiin, oli yllättävän paljon. Minua kiinnosti tutkia, miten näiden potilaiden käy, joten ryhdyin tekemään aiheesta väitöskirjatutkimusta”, ensihoitolääkäri Heidi Kangasniemi kertoo.
Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin ensihoidon ylilääkäri Sanna Hoppu on toiminut Kangasniemen väitöskirjan ohjaajana. ”Jos kyse on hauraasta vanhuksesta, joka on jo aiemmin ollut avusta riippuvainen kaikissa arjen toiminnoissaan, hänen toimintakykynsä ei sydämenpysähdyksen jälkeen enää parane. Ei ole eettisesti oikein elvyttää sellaista potilasta. Siinä ei kukaan voita.”
Iäkäs omaiseni oli hoivakodissa 4 vuotta.
Kun hänelle tuli kaikkia mahdollisia oireita, ikä mikään läänitys enää auttanut, omalääkäri totesi.
Annetaan morfiinia joka vaivuttaa asukkaan rauhalliseen ikiuneen.
Me omaiset kävimme kaikki vuoteen vieressä jättämässä jäähyväisiä.
Hän oli loppuun asti omassa huoneessaan.
Tehostetussa ympärivuorokautisessa hoivassa hoitajat ovat työssä yötäpäivää.
Hän eli 2 vrk.
Hoitaja oli yöllä vierellä kun omaiseni nukkui rauhallisesti pois.
Menimme aamulla arkkukauppaan.
Iltapäivällä hautaustoimiston henkilöt toivat arkun huoneeseen.
Omaiselleni puettiin juhlavaatteet päälle ja nostettiin arkkuun.
Erittäin hienotunteisia ja osaavia henkilöitä.
Arkku vietiin pitkää käytävää pitkin kohti mustaa autoa.
Matka oli päättynyt.
Toivottavasti en itse mitään paljasta, kun on muutamia asioita, jotka sotkisivat muutaman ihmisen elämän ja pahaamieltä aiheuttaisivat!
Ano 07:37
Sama täällä.
Olen varmistanut sen kutsuttamalla papin, jos vielä olen pölinäpäällä.
Ei tiedä mitä salaisuuksia voisin vielä paljastaa viime hetkillä.
Kun vanha ihminen varsinkin kun on muisti sairas(alzmer potilas.)Palaa aikaan nuoruus ja lapsuus.Ei elä realiajassa. Tahattomasti puhu asioita joita ei tarkoitettu aikuisille lapsille; Mutta ne asiat painaa häntä.Minun siskoni on ilkeä luonteltaan.On iäkäs katkera nainen.Hän oli joku 60v. Kun antoi kirjanpito lappunsa minulle vuodelta1964. jolloin ainut huoltajani isä oli kuollut. Lappu sisälsi mihin joulukuun 1964 lapsinlisäni käytetty.Kinitti huomio Jouulahjaani titty summa. Ajatelin olisi pitänyt asian omana tietona.Joulu lahjani ostetu minun omalla lapsinlisälläni.Niin rakas olin siskona.Eikä esim.perikunnan rahoilla.Perikunan rahoilla ostetiin ateriakseni ranskanleipä ja maito!Sainhan kansakoulussa aikoinaan Ruokaa Malmilla Helsinki 70.
Minunkin siskosta tullut nyt iäkkäänä tullu tosi ilkeä, olisko joku sairaus kyseessä. Itse en ota enää yhteyttä, pakko suojella itseä kun jo ikääkin on minullakin.
Saatan olla väärässä, mutta mielestäni kuoleva voi sanoa sen mikä ikinä hänen mieltään painaa. Se hänelle sallittakoon.
No joo, ja sotkee muutaman ihmisen elämän heidän loppuiäkseen! Jos mokaa, niin pitää vaan mölyt mahassaan ja menee matkoihinsa salaisuutensa mukanaan.
Ave Satanas .
Satanismin juuret linkittyvät eri filosofien, kuten Macchiavellin ja Nietzschen, ajatuksiin sekä kaunokirjallisuuteen. Satanismi tuli erityisen tunnetuksi Anton LaVeyn ja tämän perustaman Saatanan kirkon myötä – tämän ollessa shokeeraavaa. Saatanan kirkko edustaa ateistista satanismia, jossa Saatana toimii ikään kuin metaforisena ideaalina, olematta kuitenkaan totta.
Kiillotakoon mystikot esoteerisia sädekehiään paremman karman turhassa toivossa, yrittäköön hengelliset puoskarisaarnaajat eksyttää monia, mutta meitä innoittava Saatana on myyttisestä Edenistä asti rohkaissut itsenäiseen ajatteluun, skeptisyyteen ja epäuskoon. Me uskomme vähään ja saatavilla olevien todisteiden laatu määrittää vakuuttuneisuutemme vahvuuden. Herkkäuskoisuus, jota hengellisenä hyveenä pidetään, on avoin kutsu perusteettomille uskomuksille ja niillä manipuloiville hyväksikäyttäjille. Samat valheiden saarnaajat jotka istuttavat järjettömiä uskomuksia laumansa mieliin saavat myös samat lampaat ryhtymään hirmutekoihin. Vaatikaamme perusteet siis jokaiselle väittämälle ja todisteet kaikille ihmeille; siten suojaamme itseämme, emmekä helposti hairahdu maallisesta totuudesta uskomaan valheita.
Asketismi, paasto ja pidättyväisyys tekevät hurskaan sielun kirkkaammaksi, niin väitetään, mutta me emme usko sieluun emmekä häpeä nautintoa. Kehostamme erillinen henki tai sielu on aivotutkimuksen myötä kadonnut samaan happamaan maakuoppaan, johon aukkojen jumalankin hautaamme. Mikään saatavilla oleva tutkittava tieto ei sieluun viittaa. Kaikki ajatuksemme, muistomme ja elämämme ylläpito on kehomme tuottamia fyysisiä ominaisuuksia. Vahingoittaessamme tai vaikuttaessamme ihmisen kehoon, voimme perustavanlaatuisesti vaikuttaa tämän mieleen. Minä en ole lihakuoreen kahlehdittu mieli; minä olen kehoni. Lihani ei ole saastainen tai häpeiltävä, se on kaikessa herkkyydessään ainoa olemassaoloni muoto – sen terveydestä pidän huolta, sitä rakastan ja sitä lempeästi hellittelen mielihalujani nautinnollisesti tyydyttäen.
Nautin kesästä