"Haavat taas aukeaa,
ja veri ulos pulppuaa,
mix mä haluan viiltää,
oi, kuinka kauniisti terä kiiltää.
Veri vuotaa haavoista,
veri vuotaa sielusta,
veri vuotaa sydämmestä.
Milloin saan tän loppumaan,
ei kukaan tuu mua auttamaan,
kohta tää kaikki ohi on,
enää vain viilto olematon,
ja silloin tyttö pieni poissa on.
Veri vuotaa haavoista,
veri vuotaa sielusta,
veri vuotaa sydämmestä.
Jatkan vain viiltämistä,
ja yritän lopettaa itkemistä,
ei itku auta ollenkaan,
tulin sen huomaamaan.
Veri vuotaa haavoista,
veri vuotaa sielusta,
veri vuotaa sydämmestä.
Verellä kirjoitan kirjeen sen,
kirjeen tytön yksinäisen,
tytön joka rakastaa ei osannut,
tytön jonka elämän pahat teot oli sotkenut.
Veri vuotaa haavoista,
vuotaa sielusta,
vuotaa sydämmestä.
ja veri ulos pulppuaa,
mix mä haluan viiltää,
oi, kuinka kauniisti terä kiiltää.
Veri vuotaa haavoista,
veri vuotaa sielusta,
veri vuotaa sydämmestä.
Milloin saan tän loppumaan,
ei kukaan tuu mua auttamaan,
kohta tää kaikki ohi on,
enää vain viilto olematon,
ja silloin tyttö pieni poissa on.
Veri vuotaa haavoista,
veri vuotaa sielusta,
veri vuotaa sydämmestä.
Jatkan vain viiltämistä,
ja yritän lopettaa itkemistä,
ei itku auta ollenkaan,
tulin sen huomaamaan.
Veri vuotaa haavoista,
veri vuotaa sielusta,
veri vuotaa sydämmestä.
Verellä kirjoitan kirjeen sen,
kirjeen tytön yksinäisen,
tytön joka rakastaa ei osannut,
tytön jonka elämän pahat teot oli sotkenut.
Veri vuotaa haavoista,
vuotaa sielusta,
vuotaa sydämmestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivottavasti jätät seuraavan runon kirjoittamatta, jos tämä linja aikoo pysyä >:O
Tai teenpä fiksusti ja lopetan tämän palstan lukemisen tähän paikkaan. Kiitän kaikkia.
"Kipu oli konkreettinen. Se sai hyväksyttävän muodon. Se oli siinä, vasemman ranteen verivanoissa, eikä tunnottomana, muodottomana järkäleenä sisälläni. Ehkä siksi halusin sitä aina lisää. Halusin nähdä kipuni aiheen ja muodon."
mun mielestä on törkeää sanoa toiselle ettei hänen runot ole lukemisen arvoista. minusta hänen runonsa oli kaunis, kertoi niin paljon elämästä ja kuolemasta. aina eniten kuolemasta. se oli kaunis ja ksokettava, todellinen.
kun tietää itse miltä tuntuu kun veri läpäisee hetkessä laastarit, valuu ranteilta peitolle, niin ei voi kommentoida noin toisen kaunista runoa. henkisen tuskan voi yrittää peittää fyysisen kivun alle. mutta loppujen lopuksi tuntuu aina vaan pahemmalta.
siksipä toivon sinulle, että lopettaisit sen viiltelyn ja yrittäisit keskittyä muuhun elämääsi. kyllä minä tiedän, että miltä tuntuu kun maailma kaatuu ja viiltely auttaa pahimman yli. mutta loppujen lopuksi se ei auta. se vain pahentaa tilannetta.
nosta pitkät paidanhihasi, tunnusta salaisuutesi. anna jonkun auttaa sinua. älä jää yksin. sillä minä piilotin kaiken aina pitkiin hihoihin ja nyt kärsin siitä. jos kuvittelet, ettei kukaan välitä verestä, sielustasi, sydämestäsi, niin olet väärässä. on monia jotka välittää ja toivoo sinulle vain hyvää. minä mukaan luettuna. =) hyvää kevättä kaikille!=)