Olin 10-vuotiaan prinsessani koulun tapahtumassa.
Isäkin ilmestyi paikalle, vaimokkeensa kera.
Enpä tiedä, olenko närkky akka vai
onko moraalikäsitykseni vain vanhanaikainen;
isi seisoi yksin, toinen tytär meni jututtamaan isäänsä, minä menin kohta myös, ja kun isin tyttöystävä tuli paikalle, alkoi "kyhnytys".
Katsoin tilannetta huvittuneena, kun en oikein ollut perillä halusiko tyttöystävä kaikkien näkevän ett' "tämä mies on minun" vai oliko se vain minun provosoimisekseni tehty ärsytysyritys.
Tyttärellemme tuli kiire ulos.
Kotiin tullessamme lohdutin lapsiani,
että erosta on jo niin kauan, ettei kukaan tuntenut isää saati tyttöystävää,
eli että olivat kaikille "vieraita" ihmisiä.
En sitten tiedä,
mutta kertokaa nyt hyvät ihmiset,
miten te suhtaudutte "suhteiden" esittelyyn lasten koulussa yms?
Itselläni on ollut periaate, että lasten ei tarvitse joutua koulussa kavereiden ylimääräisten kyselyiden paineeseen,
eli poikkeuksetta olen osallistunut ILMAN miesystäviä koulun juhliin yms.
Lapset ovat kiusaantuneita tilanteesta,
mutta ottavat asian niin että "no pitihän se arvata että nuo taas tulee yhdessä".
Ja kuten arvaatte, ei paljon riemusta kiljuta.
Isäkin ilmestyi paikalle, vaimokkeensa kera.
Enpä tiedä, olenko närkky akka vai
onko moraalikäsitykseni vain vanhanaikainen;
isi seisoi yksin, toinen tytär meni jututtamaan isäänsä, minä menin kohta myös, ja kun isin tyttöystävä tuli paikalle, alkoi "kyhnytys".
Katsoin tilannetta huvittuneena, kun en oikein ollut perillä halusiko tyttöystävä kaikkien näkevän ett' "tämä mies on minun" vai oliko se vain minun provosoimisekseni tehty ärsytysyritys.
Tyttärellemme tuli kiire ulos.
Kotiin tullessamme lohdutin lapsiani,
että erosta on jo niin kauan, ettei kukaan tuntenut isää saati tyttöystävää,
eli että olivat kaikille "vieraita" ihmisiä.
En sitten tiedä,
mutta kertokaa nyt hyvät ihmiset,
miten te suhtaudutte "suhteiden" esittelyyn lasten koulussa yms?
Itselläni on ollut periaate, että lasten ei tarvitse joutua koulussa kavereiden ylimääräisten kyselyiden paineeseen,
eli poikkeuksetta olen osallistunut ILMAN miesystäviä koulun juhliin yms.
Lapset ovat kiusaantuneita tilanteesta,
mutta ottavat asian niin että "no pitihän se arvata että nuo taas tulee yhdessä".
Ja kuten arvaatte, ei paljon riemusta kiljuta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Elä omaa elämääsi ja anna exäsi elää ihan omaansa. Kyllä lapsi vaistoaa sen, jos sinä hikeennyt siitä, että isä on vaimoineen ilmestynyt paikalle. Lapsi vaistoaa sen, vaikket sitä sanokaan, bodytalkia nimittäin. Ja lapsi siis käyttätyy sen mukaisesti, että vaistoaa sinun tuntosi.
Eli kun sinä suhtaudut luontevasti tilanteseen, niin silloin myös lapsesi tekee niin. Jos sinä koet tilanteen kiusalliseksi, niin silloin se on sitä myös lapsellesi.
Isäni on kohdellut äitiäni niin huonosti, etten kenenkään tiedä toista ihmistä kohdelleen. Silti he ovat molemmat, plus isän "uusi" vaimo aina mahtuneet samoihin juhliin, jos niitä on ollut. Ei ole äidin tarvinnut korvaansa lotkauttaa isän uusille kyhnytyksille, vaikka isä on ollut niinkin tahditon, että on yhteisvalokuvaa kehdannut esittää otettavaksi!
Kunnioitan äitiäni uskomattoman paljon tästä luonteenlujuudesta, jota hän on osoittanut! Isäni sen sijaan on vain lapsellisuutensa osoittanut.
Joten, kyllä. Melkoisen takertuvaiselta ja närpyltä akalta vaikutat.
Niin onko lapsesi koulun ainoita, joiden vanhemmat on eronneet?
Mikset voisi omaa miesystävääsi ottaa juhliin mukaan?
Lapsesi oppii sinulta, muista olla suvaitsevainen. Yleensä lapset ovat lojaaleja vanhempiaan kohtaan, joten lapset vaistoavat SINUN närkästymisesi ja koittavat olla mieliksi.
No, en minäkään moisesta tykkäisi. Kyllä edes tuollaisissa tilaisuuksissa voisi olla kyhnyttämättä. Minä en kyllä pitäisi tilanteesta, että ex-mieheni toisi uuden naisensa lastemme koulun/päiväkodin juhliin.
Nämä ovat kuitenkin tilanteesta riippuvaisia asioita. Jos erosta on kauan ja tämä uusikin on ollut kuvioissa pitkään ja lapset hyväksyneet hänet, niin ok. Itse uutena puolisona en kyllä menisi jos tietäisin, että molemmat vanhemmat ovat paikalla. Jotenkin tuntuu, että se on heidän juhlansa. Meillä ainakin lapsille on tärkeää, että isä ja äiti tulevat, muista ei väliä. Eri juttu tietty on se, että jos vaikka toinen vanhempi ei pidä yhteyttä lapseensa. Silloin mielestäni uusi puolisokin on luonnollisesti tervetullut. Mielestäni tällaisessa tilanteessa pitäisi ajatella miten lapsi toivoisi juhlat vietettävän.
olla sellainen jonka kanssa kehtaa kulkea julkisesti ja sä olet kateellinen...
Mitä jos kyseessä olisi ollut tyttäresi kaverin isä tai äiti, olisitko kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Tuskinpa. Asiaa nimittäin tuskin huomaa kukaan muu kuin sinä. Eli todennäköisesti kyse on sinusta ja sinun tunteistasi, että sinä koet asian sopimattomaksi.
Olet kyllä siinä mielessä kehityskelpoinen äiti, että olet tajunnut ajatella asiaa siltä kannalta, että johtuuko tilanne kuitenkin siitä, että sinä olet närkky akka.
Kyllä vaan kiinnitin huomiota,
useampiin.
Ja olen kiinnittänyt viimeiset monet vuodet.
Ja usko tai älä, niin kyllä tuollaiset asiat varsin hyvin huomataan.
Voi kunpa asia olisikin niin, että olisi kysymys minusta. Ja sopivaisuussäännökset ja moraalikäsityshän vaihtelee,
siitä ei voi kuin kiistellä.
Tosi törkeetä, jos tyttöystävät tulevat lasten juhliin! he eivät kuulu sinne.
Meillä kun lapset pääsi ripillee tms. juhlat, ei kellään tyttöystävällä ole ollut asiaa tulla häiritsemään isän ja lasten välistä juhlaa.
Rippijuhliinkin sanoin, et joko tyttöystävät tai minä, molempia ei voi tulla. Eikä ole tulleet kenenkään lapsen juhliin.
Ajoit varmasti muutkin rippivieraat ovelta pois! Hyi hel***i niitä, jotka edes olisivat kehdanneet yrittää teille juhlimaan ja sotkemaan isän ja sin... siis lasten välistä juhlintaa!
Oli kyse näistä hemmetin naisista, jotka tunkee lasten ja isän väliin sotkemaan. Ymmärsit aivan varmaan.
Minä kutsuin ihan ilomielin isäni tyttöystävän (vaimon) juhliini. Sehän on lapsen asia, ketä haluaa kutsua, koska kyseessä on lapsen juhla. Vain katkera eronnut äiti/isä voi kieltää lastaan kutsumasta lapselle tärkeitä ihmisiä.
Ei isän tyttöystävät ole lapselle tärkeitä! Minä olen lapsen äiti, ja minun kotiini ja minun lasteni juhliin ei tule ihmisiä, joita en halua!
Niin, me olemme kaikki ihmiset aina katkeria asioista, mutta se on aivan samaa, ollanko iloisis, itkuisia, nälkäisiä,ystävällisä. Kaikki tunteet kuuluvat elämään, mutta kaikki ihmiset eivä kuulu kaikkien elämään.
Meillä onneksi lapset ymmärtävät, ketkä ovat heille tärkeitä ja ketä haluavat tavata. Ja nämä isin uudet naiset eivät kuulu meidän laajaan ystäväpiiriin millään muotoa, ei edes juhlissa, ei edes arkipäivässä! Vitsiä ja naureskella voidaan, mutta se riittää.
myös lasten mielipide asiasta. Samalla logiikalla sinun uusi/uudet aisankannattajat eivät ole myöskään lapsillesi tärkeitä?
Miten tyttöystävä tulee isän ja lasten väliin? Onko heillä joku yhteinen "rakkaustili", jonka tyttöystävä varastaa? En kyllä yhtään ymmärrä, kun en ole ikinä tuollasia naisia tavannut, jotka "tuntee isän ja lasten väliin sotkemaan", mitä ne edes sotkee? Edes minun isäni uusi vaimo, ei sotke yhtään mitään, vaikka muuten en hänestä pidäkään.
Miten muuten selität sen, että ennen heitä isällä oli lähes päivittäin aikaa olla lasten kanssa ja ainakin soitteli, mutta kaikki loppuu kuin seinään, kun tulee näitä naikkosia kehiin? Mihin se lasten ja isän yhteinen aika noin vain katoaa???
Ovat aivan samaa mieltä! Eivät halua yököttäviä perheenrikkojia elämäänsä. Ja sanon vielä että ovat niin isoja, jotta heillä on OMA mielipide asiasta, ja olen mielissäni, että he tukevat minun ajatuksiani.
No äläs nyt yleistä kuitenkaan. Kyllä isän uudesta puolisosta voi tulla lapselle tärkeä ihminen. Jokainenhan tekee kuten parhaaksi näkee. Minulle äitipuoleni on tärkeä ihminen, samoin kuin minä olen mieheni lapsille. Kaikki mahdutaan saman katon alle, niin äitini,isäni,äitipuoleni ja isäpuoleni..Olen siitä erittäin onnellinen että nämä kaikki ihmiset kuuluvat elämääni ja kaikki tulevat toimeen keskenään.
Luulenpa että niissä tapauksissa lasten oma äiti on vain halunnut päästä helpommalla hyväksymällä jonkun mimmin hoiteleen lapsia, kun ei itse jaksa tai huvita.
Minä en ole koskaan kyllästynyt omiin lapsiini kun he olivat pieniä, enkä ole heille hoitajia tarvinnut paljon koskaan. Olen ollut koti-äiti ja halunnut olla lasteni kanssa kun he olivat pieniä, sillä sitä aikaa ei saa koskaan takaisin.
Nyt he ovat huomanneet, että olen äiti joka välittää, joka ei koskaan petä ja jätä heitä, eikä sen tähden halua millään muotoa loukata minua valitsemalla jonkun mimmin minun tilalleni. Se on yksi niistä kiitoksista, joita lapsiltani saan.
Lapsilleni olen se tärkein, ja isä myös, mutta siihen ei kuulu vieraat ihmiset. Paitsi suku, ystävät ym, mutta ei tuulesta temmatut tuntemattomat mimmit.
En pystyisi enää olemaan lapsilleni äiti enkä haluisi enää ollakkaan, ja luulisin että emme näkisikään varmasti enää, jos joku tuntematon tulisi minun tilalleni. Olenhan tehnyt lasteni eteen paljon, ja teen edelleen. Tiedän että he arvostavat minua, ja valitsevat oikein, eli minut! Tämä on minun, lasteni ja ex mieheni päätös, ja olen todellakin ylpeä, että minulla on näin.
Mikäs sinä sitten olet täällä tavallaan tuomitsemaan muita ihmisiä?
Tavallisen pöljältä vaikutat noine kommentteinesi.
Jatkuvasti räyhäät täällä muille miten huonoja ja kelvottomia ratkaisuja ovat tehneet elämäntilanteissaan, ja sitten esität omat ratkaisusi aina oikeina ja parhaina. Jos sinua joku arvostelee tai edes kehtaa kirjoittaa tehneensä toisenlaisia ratkaisuja, ja uskaltaa vielä peräti kertoa niiden toimineen, niin jopas saa sinulta tulikivenkatkuisen haukkumisen.
Voi voi, kun ei näytä sinulle millään perille menevän, etteivät nuo sinunkaan yksipuoliset ja erittäin mustavalkoiset ratkaisusi kovin "terveiltä" aina näytä. Pelkkää provoa ne ovat, sen huomaa jokainen tervejärkinen aikuinen ihminen.
Pikkuisen sitä itsekritiikkiä kehiin myös sinulle, kaikenlaista provoa olet tänne kirjoitellut.
Eikä auta nyt mitkään puolustelut ja oman "äitikruunun" kiillotukset, olet tehnyt itsestäsi pellen noilla kirjoituksillasi.
Piste.
Oletpa epävarma asemastasi, kun vaahtoat täällä kuika tärkeä SINÄ lapsillesi olet. Jopa hylkäisit lapsesi, jos he uskaltaisivat edes sanoa tykkäävänsä ex-miehesi tyttöystävästä.
Eli jälleen "minä, minä, minä"! Et kykene näkemään mitään muuta kuin sen, että kuinka ihmeellinen sinä olet.
Kukahan ne ajatukset on lasten päähän istuttanut..
Lapset yleensä ovat avarakatseisia ihmisten suhteen. Ne ovat aikuiset, jotka omaa katkeruuttaan kylvää lasten päähän.
Kannattaisi varmaan varata aikaa joltain ammattiauttajalta, ennenkuin myrkytät lapsesi kokonaan.
Ahaa, olet siis epävarma äitiydestäsi. Pelkäät, että jos lapsesi tutustuvat isänsä tyttöystävään, että he huomaisivat kuinka mukava hän on ja omat "osakkeesi" romahtaisivat. Nyt kannattaisi alkaa panostamaan parempaan äitiyteen! Toivottavasti ei ole liian myöhäistä, se on hyvä että olet huomannut asian.
Itse tiedän, ettei minun lapsilleni koskaan voi tulla minun tilalleni ketään. Ei äidin paikkaa voi äitipuoli viedä, onhan lapsi kiintynyt äitiinsä (ja isäänsä) vauvasta alkaen. Vaikka lapsi menettäisi äitinsä kuoleman kautta, niin kyllä se äiti muistoissa pysyy kultaisissa kehyksissä. Niin siis jos tämä äiti on ne kultaiset kehykset ansainnut...
P.S. Äitipuoli ei pitäisi olla lapsille vieras, lasten on saatava häneen tutustua. Omat tunteet vaan naulakkoon, älä kasvata lapsistasi yhtä katkeria kuin itse olet.
Minun äitini omassa suuressa viisaudessaan ei koskaan koittanut syöttää päähäni mitään vaan antoi minun itse tehdä omat valintani. Valitettavasti näitäkin äitejä näköjään löytyy, jotka tahtovat syöttää valmiit ajatukset lapsiparkojen päähän.
Oppivatkohan nuo raukat koskaan ajattelemaan omilla aivoillaan. Kaipa se äiti valkkaa lapsille sitten valmiiksi tulevan puolisonkin ja muuttuu hirviöanopiksi...
Jokainen voi miettiä tahollaan mikä on aivopesua ja mikä ei. Aivopesua voi olla myös pakottamalla lapsen hyväksymään ne isän vaihtuvat naiset vaikka hampaat irvessä. On aivopesua myös kehua ja antaa ymmärtää että itse hyväksyisi naiset tms. asiat, vaikka itse mielessä vois kirota akat alimpaan helvettiin. On väärin lasta kohtaan antaa hänen ymmärtää muuta, mitä itse ajattelee. Se on jo valehtelua.
Ei lapsen ole pakko hyväksyä kaikkea, jos aikuinen ei itsekään hyväksy.
Ja onhan kysymys omista lapsista, ja kun olen heidän vanhempa, on minulla päätäntävalta siitä mitä lapsen elämässä tapahtuu niin kauan kuin he ovat ala-ikäisiä.
Ja olen hyvilläni, että heillä on terve järki ja tukevat minun ajatuksiani.
Lapsilla on oikeus tavata isää milloin vain, mutta eivät ole pätkääkään kiinnostuneet isän seuralaisista. Isänsä on myös fiksu, että kunnioittaa minun ja lasten tahtoa, eikä milloinkaan ole naisiaan tyrkyttänyt ja esitellyt. Viis veisaan onko niitä sata vai tuhat, hänen tyhjä elämänsä ei kuulu meille.
Ei ole sitä pelkoa että lapseni heihin tutustuu, se asia on jo selvitetty että naikkoset eivät koskaan kuulu heidän elämään. Mikä meillä päätetään, se pidetään. Ja hyvin pärjätään ilman heitäkin. Kuten ex mieheni sanoo, parasta elämässäni on ollut sinä ja lapset, eikä kukaan koskaan sitä korvaa.
Se on totta että sukua ei voi valita, mutta voi aina valita, kenen kanssa ollaan tekemisissä. Koskaan ei tarvi pakosti tulla toimeen kenenkään kanssa, silloin voi siirtyä sivuun.
Niin että sinä väität minun äitiäni jotenkin huonoksi ja ei huolehtivaksi äidiksi kun olen saanut tutustua muihin ihmisiin kun "ydinperheeseeni"..?
Hän ei ainakaan hylkäisi minua koskaan sen perusteella olenko jonkun ihmisen kanssa tekemisissä vai en..toisin kuin sinä olisit valmis karkaisemaan välit lapsiisi..huhu huh.Onneksi et ole minun äitini,säälin sinua..
mutta sinäkin kuulut siihen vaihtuvat naiset kastiin. Olet ilmeisesti niistä ensimmäinen.
Tuota, jos olet lapsinesi ollut parasta ex miehesi elämässä, niin miksi sitten erositte? Miksei hän halunnut elää sinun kanssasi? Ja jos taas sinä halusit eron, niin mikset kuitenkaan päästä lopullisesti irti ex miehestäsi?
Ei mieskään aina tyhmä ole. Se osaa kyllä tarpeen vaatiessa kehua naista saadakseen mitä tahtoo. Moni nainen taas on niin tyhmä, että vetää henkeensä kaikki miehen imartelut tajuamatta tarkoitusta.
onneksi exäni ei ole tuollainen "kaikki lapsen elämässä on aivopesua" - kirjoituksen kirjoittanut. Miten tuollaisella äidillä varustetut lapset joskus kykenevät tasapainoiseen ja terveelliseen elämään? Koko elämä pelkkää manipulointia. Melkein käy sääliksi sinua sitten kun lapsesi ovat kasvaneet aikuisiksi ja ymmärtävät millainen hirvio äiti on ollut. En todellakaan haluaisi olla silloin sinun housuissasi.
Jokainen tietenkin tekee niin kuin itse parhaaksi näkee.
Mielestäni näissä koulujuhlissa yms. LAPSEN juhlissa olisi arvostettava sitä mitä lapsi haluaa. Jos lapsi tykkää ja pyytää paikalle äidin uutta miestä tai isän uutta vaimoa on se ok. Jos lapsi taas ei välittäisi, että vanhempien uudet puolisot tulevat, on heidän silloin ymmärrettävä pysyä poissa.
Itse en tosiaankaan mennyt mieheni lasten koulujuhliin, ennen kuin he itse pyysivät minua mukaan. Eikä kai siellä oikein ole sopivaa "kyhnyttää", ei ainakaan minulle ole tullut sellainen mieleen... Tälläisissä lasten juhlissa on mielestäni korrektia käyttäytyä niin, että lapsi voi olla vanhemmistaan ja perheensä aikuisista ylpeä. Samaahan me aikuisetkin edellytämme lapsilta.
Oman lapseni juhlissa käy myös mieheni. Sen on myös oma lapseni selvästi tuonut esiin pyytämällä häntä mukaan.
Näistä asioista ei ole keskusteltu sitten exien kanssa, vaan on annettu lapsien itsensä päättää omista juhlistaan.
Alkuperäinen kiittää, luki tarinat läpi.
Minun mielestäni, jos lapset nimenomaisesti sanovat vanhemmilleen, että äiti ja isä ovat tervetulleita, niin tätä lapsen tahtoa pitää kunnioittaa.
Kyllä lasten kaveripiirit tuntevat vanhemmat,
samoin kaverien vanhemmat,
ja kyllä ns epäkorrekti käytös huomataan.
Sitäpaitsi, te jotka puolustelette malliin "nykyaikaa"; miltä teistä tuntuisi hiukan yli 10-vuotiaana antaa kavereille vastauksia malliin "kuka toi on?"
Valitettavasti tässä tapauksessa on käynyt niin, että LASTEN tahto on unohdettu,
isällä on oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia.
Ja en tiedä, asunko jotenkin kummallisella alueella, mutta meillä päin eronneet vanhemmat tulevat yleensä koulun juhliin YKSINÄÄN.
Minä väitän, että aikaa myöden lapsiin vaikuttaa sekin, jos heidän tahtonsa aina mitätöidään, varsinkin tietyltä taholta.
Mutta minkä taakseen jättää....
minusta on ollut mukavaa kun exäni uusi avovaimo tulee tyttäremme koulun juhliin! tämä nainen on tyttärelleni todella tärkeä ihminen ja he tulevat upeasti toimeen keskenään. Mielestäni olisi sääli jos hän ei voisi tulla mukaan vain siksi ettei ole biologinen äiti.
tuosta kyhnyttämisestä en sitten tiedä..exäni ja hänen avovaimonsa kun käyttäytyvät ihan korrektisti aina. Kenellekään ei silti ole epäselvää, että ovat yhdessä. eikä mielestäni pidäkään olla!
Olen onnellinen heidän puolestaan ja siitä, että tyttärelläni on niin ihana äitipuoli. kiva viedä hänet sinne viikonlopuksi kun on lämmin vastaanotto odottamassa!
Itse seurustelin miehen kanssa, jolla oli lapsia. Mies oli päiväkodin juhlissa mukana (lapsen isä ei ehtinyt), itse olin miehen tyttären koulujuhlissa. Samaten miehen vanhemman tyttären lakkiaisissa lapsen äiti oli tietysti paikalla, eikä mitään kohtauksia tarvinnut järjestää. Aikuisten ihmisten pitää osata käyttäytyä niinkuin aikuiset. Tarkoittaa myös sitä, että kyhnyttää voi sitten kotona.
me olemme olleet mieheni lapsen koulujuhlassa yhdessä ja myös mieheni exä on siellä oman nykyisensä kanssa!! kaikki me neljä olemme lapsen koulunjuhliin tervetulleita!!
en ainakaan mieheni lapsen koulujuhliin ole mennyt. mielestäni se on lapsen vanhempien asia. samaten välttyy monelta kiusalliselta tilanteelta kun on menemättä. kunnioittakaan ihmiset toisia, älkääkä ajatelko vain itseänne.