Katsoin 4D:n en ole koskaan itkeny niin paljon. Niin elämäniloinen tyttö ja niin paljon tuskaa. Tuntuu kauheelta et tässä ollaan mieheni kanssa istuttu ja mietitty sitä kissan aiheuttamaa pientä naarmua vauvan otsassa et jääkö siitä arpea vai ei. Kun jossain muualla lapsi kärsii 90% palovammasta ja sen jälkihoidoista.
Pari asiaa jäi minua vaivaamaan eli kuka äiti ei lähde pelastamaan omaa lastaan liekeistä vaikka oma henki ois uhattu? Voiko siinä todellakin mennä sellaiseen tilaan et menee ensin soittamaan palokunnalle ja jää odottamaan heidän saapumista? Vauva liekkien keskellä? Missä äiti oli kun tupakka sytytti makuhuoneen? Miten äiti voi lähteä tietäen et oma lapsi joutuu kärsimään monen vuoden tuskan ja ehkä seurauksena vielä kuolla? Saiko joku sukunimen? Ois kiva yrittää lähettää kortin. (LTO)
Pari asiaa jäi minua vaivaamaan eli kuka äiti ei lähde pelastamaan omaa lastaan liekeistä vaikka oma henki ois uhattu? Voiko siinä todellakin mennä sellaiseen tilaan et menee ensin soittamaan palokunnalle ja jää odottamaan heidän saapumista? Vauva liekkien keskellä? Missä äiti oli kun tupakka sytytti makuhuoneen? Miten äiti voi lähteä tietäen et oma lapsi joutuu kärsimään monen vuoden tuskan ja ehkä seurauksena vielä kuolla? Saiko joku sukunimen? Ois kiva yrittää lähettää kortin. (LTO)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oli kyllä tosi järkyttävä dokkari!
Hattua nostan tälle isälle, mutta äiti tosiaan jäi mietityttämään. Miksi hän oli kadonnut lapsen elämästä? Syyllisyys tuntuu tekosyyltä. Olettaako hän, että siitä on Terrille jotain hyötyä tai lohtua, kun äiti on hylännyt?
Olen oman lapseni pelastanut hukkumasta, eikä siinä tilanteessa ajattele muuta kuin, että lapsi pelastuu. Ei tullut edes mieleen, että voisi itse hukkua, toisaalta siinä tilanteessa saa uskomattomia voimia itselleen!
En voi käsittää mitä Terrin äidin mielessä oli tulipalon aikaan! Toisaalta toiset ihmiset menevät shokkiin, eivätkä pystyisi pelastamaan itseäänkään saati jotakuta toista.
Siskoni vammaisuuden vuoksi meillä on elämänarvot järjestyksessä, tiedän kuinka rankkaa se on koko perheelle. Sama asia, joka dokkarissa tuli esille, kiusaa myös minua eli ihmisten tuijotus. Lapset suhtautuvat yleensä luontevasti ja kysyvätkin vammasta, mikä on tosi hyvä asia, mutta yleensä tässä vaiheessa vanhemmat ottavat lasta kädestä kiinni ja vievät pois. Mitä pahaa siinä on jos lapsi haluaa tietää? Paljon mukavampaa se kysyminen on kuin tuijotus ja supina("kattokaa nyt totakin..").
Ei vammaisuus ole sama kuin sairaus, se ei todellakaan tartu!
Ajattelin lähettää hänen paikallislehteen tervehdyksen, onko täällä joku joka haluaisi sen myös tehdä? Toimitan kaikki viestit sit sinne lehtitoimitukseen.
oli tytön koko nimi. Järkyttävä dokkari tosiaan, pitäisi ehkä pysähtyä miettimään välillä itsekin tätä elämää eikä valittaa ihan pienistä, monella olisi opittavaa tuolta urhealta ja elämäniloiselta pikkytytöltä! Hattua nostan kyllä hänen isälleen mutta äidille ei oikein sympatioita heru-vaikka hän tuntisikin syyllisyyttä niin onko se syy hylätä oma lapsensa??