elämä vaikeaa, kun ei uskalla olla normaalisti ihmisten seurassa.puhuminen mahdotonta, kun pidättelee hengitystään ja tarkkailee vaan itseään.asustelen kanta-hämeessä ja ajattelin josko hypnoosista löytyisi apu ,kunhan eka löytyisi ammatti-ihminen ongelmaani ratkomaan.tietääkö joku olisiko näillä seuduilla tämän alan asiantuntijoita
paniikissa
pipa57
81485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä huoli, kyllä kohta joku alueellasi toimiva terapeutti mainostaa tässä itseään suorasti tai epäsuorasti...! ;)
Samaan aikaan toisaalla voisit itse katsoa esim. SHY:n tai Hypnoosiliiton terapeuttiluettelosta itsellesi jonkun terapeutin...Ellet sitten halua mennä lääkäriin ja pyytää purkkitolkulla erivärisiä pillereitä...
Mene Leo Haapalan käsittelyyn! Siinä sulle apu moinen vaikkei kummoinen. Oot sen jälkeen siis tosi paniikissa.
Suosittelen Kari Tuomaalaa Seinäjoelta.
http://www.netikka.net/hypnoosikeskus/
Älkää hyvät ihmiset suositelko, toimii tällä palstalla itseään vastaan. Heti on joku epäilemässä (joskus syystä) asianomaisen mainostavan itseään. Terapeutteja löytyy:
www.hypnoosi.net
www.shy.fi
www.hypnoosiliitto.fi
Sopivilla hakusanoilla yhdistyksiin kuulumattomien kotisivuja.
Onnea valitsemallasi tiellä.
kiitos kannanotoista.Sain vastauksen perimmäiseen kysymykseeni kantahämäläisistä hypnoosin asiantuntijoista.
Jaksamista Sinulle! Olen sairastanut samaa jo 10 vuotta, välillä vointi on melko hyvä, mutta ei koskaan oikein hyvä. Olen hakenut apua kaikkialta: lääkkeistä, hypnoosista, terapiasta... Minuun hypnoosi ei valitettavasti tehonnut, mutta yrittää kannattaa aina. Sinuna menisin hypnoosiin erikoistuneen psykiatrin pakeille, koska hän pystyy arvioimaan Sinulle sopivimman hoidon - sekä määräämään lääkkeitä tarvittaessa. Älä väheksy lääkehoitoa! Jos kyseessä olisi esim. diabetes, et miettisi hetkeäkään lääkkeetöntä vaihtoehtoa (jos siis sellainen olisi). Sinulla voi olla vastaavanlainen kemiallinen tai fysiologinen epätasapaino aivoissasi. Lääkkeet voivat myös olla oiva kainalosauva, jonka avulla opit olemaan panikoimatta. Täytyy tosin tunnustaa, että minua eivät nekään auttaneet. Olen siis edennyt vaikeimman eli terapian kautta. Jaksan vielä uskoa, että paranen. Toivon Sinulle kaikkea hyvää! Muista, että paniikkiin ei kuole! Rakasta itseäsi ja hyväksy epätäydellisyytesi!
olipa kiva lukea viestisi, ei sillä että kärsit samasta vaivasta, vaan että tulee ongelmansa kanssa ymmärretyksi. Kesällä haen apua (kunhan sen "oikean " ensin löydän) sillä syksyllä on tulossa kahden viikon kuntoloma suuressa laitoksessa, isoissa ryhmissä. Näen nyt jo painajaisia tulevasta...
Iloista alkavaa kesää Sinullekkin
Häntä pystyyn, vaikka kipsattuna
Oletko joutunut kokemaan jonkinlaisen omaa elämääsi koskevan järkytyksen? Kysyn tätä sen vuoksi, että käyttämäsi ilmaisu; pidättää hengitystään ja tarkkailee itseään antaa mielikuvan siitä, että odotat jonkun tapahtuman tai kokemuksen uusiutuvan ihmisten silmien edessä ja koet joutuvasi avuttomaan tilanteeseen toisten vain katsellessa ja jättäessä sinut pulaan tai mahdollisesti väärinkäyttävän avutonta tilannettasi.