Oletteko koskaan huomanneet, millaiseksi muututte rakastuessanne? Olo muuttuu jopa hetkessä mahdottoman sekavaksi, kun näkee Hänet jossain.
Jalat tärisevät ja kädet hikoavat. Tuntuu hermostuttavan kovasti. Olo muuttuu ujoksi. Näin on ainakin minulla, ja varmaan jokaisella. Koskaan en ole seurustellut, mutta ihastuksia on ollut sitäkin enemmän, ja on sitä vastakaikuakin välillä tullut:) Eli sehän on sitä että katseet kohtaavat tuon tuostakin...jne..
Illalla sängyssä unta odotellen mietin vain Häntä, joka katsoi minuun niin ja joka teki niin... Sydän tuntuu pakahtuvan, menevän ihan sekaisin. Silti rohkeus ei anna myöten, että voisi mennä, ja sanoa sille Ihanalle Ihmiselle.
Joka päivä, joka hetki sitä vain toivoo, että jos jonakin kauniina päivänä Hän tulisi ja sanoisi rakastavansa minua.
Jalat tärisevät ja kädet hikoavat. Tuntuu hermostuttavan kovasti. Olo muuttuu ujoksi. Näin on ainakin minulla, ja varmaan jokaisella. Koskaan en ole seurustellut, mutta ihastuksia on ollut sitäkin enemmän, ja on sitä vastakaikuakin välillä tullut:) Eli sehän on sitä että katseet kohtaavat tuon tuostakin...jne..
Illalla sängyssä unta odotellen mietin vain Häntä, joka katsoi minuun niin ja joka teki niin... Sydän tuntuu pakahtuvan, menevän ihan sekaisin. Silti rohkeus ei anna myöten, että voisi mennä, ja sanoa sille Ihanalle Ihmiselle.
Joka päivä, joka hetki sitä vain toivoo, että jos jonakin kauniina päivänä Hän tulisi ja sanoisi rakastavansa minua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei tule. Mene itse sanomaan. Tein niin itse tänään. Vaikeaa oli mutta sain sanotuksi.
just tota määkin mietin,miten vois sanoo Sille .....????en vaa uskalla,en haluu nolata itteeni.Jos se ei rakastakkaan mua....en kestäis...mietin sitä joka ilta...ja just aina kun näkee sen mää oon ihan paniikissa j en tiä mitä tekis...se on viä 3v vanhempi...nii ei taida olla mahkui....??vai....
Mä voin sanoo yhen jutun. Mä menin ja sanoin sille päin naamaa että olen siihen ihastunu (eka kerta) se meni vähän vaikeeks. Odotin ettei ollut muita ympärillä kavereita ym. Se tuntu aivan uskomattoman hakalalta mutta kun sen sai sanotuks niin ei se niin pahaa ollukkaan. Mä todennäköisesti nolasin itteni kun sen noin tein mut mitä sitten? ainakin olenn yrittänyt. Ja mä tiesin että se ei mua rakasta ei ole koskaan rakstanu eikä tule koskaan rakstamaankaan. Tai ei se niin ole sanonut enkä mä voi varmasti tietää mitä se musta ajattelee mutta kun on tottunut että on yksinäisyyteen tuomittu niin ei ole kovin väärin arvata että pieni pala onnea olisi liikaa vaadittu. Onhan hän todella mukavan tuntuinen tyttö sopivan ujo ja kaikin puolin upea. Mutta ei oikeen jaksa uskoa että hänestä jotain kuulisin. Miksi kuulisin. Se olisi jotain liian täydellistä joten paras lienee unohtaa ja jatkaa elämää kuten tähänkin saakka. Yksin kylmässä ilman ketään jota rakstaa.
Sinulle annan vinkkinä kun menet, että katso että löydät nopeasti penkin allesi nimittäin seisominen tuottaa suuria vaikeuksia. Älä enää mieti kun ei siinä mitään häviä, siinä voi vain saada jos on onnekas. Onnea sinulle kaikki menee varmasti hyvin älä pelkää vaan kokeile en minäkään kadu mitään tekisin sen koska tahansa uudestaan.
mä sanoin kerran yhelle jätkälle sen näin että elä säikähä kun mä sanon sulle jotain tosi typerää ja sit mä vaan läväytin ne kolme tärkeetä sanaa sille päin naamaa..tottakai sulla on mahiksii..3 vuotta..pah...se ei oo ikäero eikä mikää
en rakkaudesta tiedä mutta ihastuminen on maailman paras tunne... tai no ehkä rakkaus sitten joskus kun vaan saa sen oman kullan... puhuit täysin kuin mun suulla ja toivon sulle kaikkea hyvää... kyllä se ritari valkealla ratsulla joskus tulee ja sanoo rakastavansa...;p
Heart, minulla on samanlaista kuin sinullakin..on niin vaikeaa vain sanoa se pieni lause, että välittää toisesta, tykkää. ja yksinäinen84(M), älä sinä murehdi tuollaisisa etteikö kukaan koskaan välittäisi jne. Minä lyön vaikka pääni pantiksi että sinun unelmiesi prinsessa vielä saapuu luoksesi. Olethan vielä todella nuori!(Itse olen kyllä nuorempi)Ihailen sinua todella, koska uskalsit sanoa sille Ihanalle Ihmiselle mitä tunnet häntä kohtaan. Tuollaisesta rohkeudesta voin vain haaveilla, tai ehkä voisinkin sen tehdä, mutta siitä tulisi noloa, ja saisin hävetä sitä, varsinkin jos tämä ihminen ei tykkäisi minusta. Minua kaksi vuotta vanhempi poika tietää, että minä olen ihastunut häneen. Hän sai tietää noin vuosi sitten, kun kaverini kertoi siitä kaverilleen ,joka oli tämän pojan kaveri. En ollut antanut edes lupaa että hän saisi kertoa. Pojat sitten naureskelivat siellä pihalla jotain,ja katselivat minua, ja luulin että siihen se jäi. Tosin katseita riitti kummaltakin puolelta koko sen ajan, kun olimme samassa koulussa. Mutta nyt vuotta myöhemmin, kohtalo on aivan uskomattoman ihmeellisellä tavalla saattanut meidät aina yhteen. Monen montaa kertaa olemme tavanneet samassa discossa, kaupassa, kaupungilla, vaatekaupassa jne. On minulla vielä joitain tunteita häntä kohtaan. En tiedä mitä hän ajattelee tästä kaikesta...Itseäni kyllä ihan hävettää että aina samassa paikassa samaan aikaan kun hän. Mutta tästähän tulikin pitkä juttu..mulla olis vielä paljon sanomista, mutta nyt pitää lopettaa. Ei teitä muita varmaan kiinnosta nämä mun jutut..mutta Heart, todella ihanaa että on kohtalotovereita, ja Yksinäinen, usko tulevaisuuteesi, sillä onnen sinä vielä löydät!
Monet tuntuvat aina sanovan, ettei heidän unelma-tyttönsä heistä ikinä välittäisi... No, homma on usein niin että kuvittelette olevanne huonompia kuin olette. Oikeasti myös me ihaillaan teitä salaa!
En minä enää edes jaksa murehtia siitä. Sitä on murehdittu jo ihan tarpeeksi tätä elämää noin yleensäkkin. Jos joku joskus tulee niin tulkoon minä olen sitten onnellinen ja annan hänelle kaiken minkä voin (Ei tarkoita sitä että minulle kukatahansa kelpaisi). Mutta taitaa olla niin että en minä itse voi asian hyväksi mitään tehdä siitä ei ole mitään hyötyä.
Ei siihen ihmeempää rohkeutta tarvittu. En vain olisi voinut antaa itselleni anteeksi jos en olisi kokeillut onneani. Lopputuloksen tiesin sisimmässäni jo hommaan lähtiessäni. Sitä vaan jotenkin sortuu sellaisiin pieniin unelmiin että jos vaikka sittenkin... Mitä jos... ehkä tällä kertaa... kiellän noita itseltäni mutta edelleen syvällä toivon jotakin ihmettä tyttöhän ei sanonut mitään on hänellä numeroni jos ottaa yhteyttä mutta epäilen. Miksi hän minulle soittaisi ei miksikään en jaksa uskoa onnellisiin loppuihin ne eivät ole minua varten niitä on vain elokuvissa ja saduissa. Olisi edes suoraan sanonut että ei kiinnosta tuntuu paljon pahemalta näin kun ei lopulta tiedä yhtään mitään. Mutta se on elämää se ei aina voi onnistua ei tietenkään ei pidäkkään. Onhan se jollaintavalla kiva odottaa että jos hän vaikka sittenkin soittaisi tai laittaisi viestin mitä tahansa mutta luulempa että saan odottaa hautaan saakka. Mutta niinhän se on niinkuin A Kelan biisissä että "...ei mikään muutu milloinkaan kaikki säilyy ennallaan..."
Ja minä suosittelen lämpimästi että menet ja sanot sen sille. Sinä et todellakaan häviä mitään et yhtään mitään. Sinä voit saada sen itsellesi. Kun et tee sitä silloin kun sillä on iso kasa kavereita ympärillä. Odotat että hän on yksin silloin hän on oma itsensä eikä esitä mitään. Kun ei odota liikaa ei paljoa menetäkkään. Rohkeasti vaan. Jos et mene niin varmasti kaduttaa myöhemmin. Sano vaan jos on sanomista ja jos suinkin voin vain olla mitenkään avuksi. Olisi mukava että edes jotain saisi auttaa olisi edes jotain hyötyä siitä mitä tein. Vaikka minä en onneani löydäkkään niin se ei tarkoita että en muita voisi auttaa sitä löytämään.
Yksi asia on minkä haluaisin tietää todella haluaisin. Kun sanoit että se unelmien prinsessa saapuu, niin kuinka se tapahtuu? Sanon vaan että minä en laittaisi rahojani likoon sen puolesta mahdollisuudet voittoon on TODELLA huonot. Aina löytyy joku "parempi". Minä en löydä yhtään mitään mutta jos joku jostain syystä minut haluaa löytää niin sopii etsiä. Mutta täälläisten miespuolisten henkilöiden arvo nykymarkkinoilla on aika pohjalla. On siitä täälläkin puhuttu. Silti jotenkin vaan jaksan uskoa jotenkin en mutta jollain ihmeellä sitä vaan toivoo vaikka sydän on niin jäässä.
olen huomannut..!!! mul on noit saMoi oireit.. mä tuun hulluks jo ku nän numeron.. joko niitten rekkarin numero..tai bussin mil se kulkee..!! tai ihan mikä tahansa mikä liittyy siihen!!!!!! rakkaus tekee mielipuoleks!!!!!!!!!!
Mulle kävi näin viimeks taas tänää...Ja viel kaks kertaa!!Ensin kaupassa,ku näin sen mennessäni sovituskoppiin...Mut mulle tuli hirvee kiire pois sielt kaupast,aattelihaa et jos taas nolaisin itteni,olihaa sen vanhemmatki siinä.Tuntuu kyl et sen vanhemmat tykkää musta,siis sillee ku nyt porukat voi tykätä,kässäsitte varmaa,mut mä vaa oon muutamaa kertaa sekoillu niien eessa hepuli-tilassa (HUOM! siis hepulissa,en humalassa TOD.KAA!),tai aineki hävettää välil ku muistelee...;)
Ja tottakai mun piti nähä se lenkillä,juoksemas virheettömäl ja kauniil askeleel..prkl et toinen osaa olla niin söpönamusyötävänIHANA..!!!Pulssi jyskytti taas 200...
Mut mitä se musta nyt aattelee?Nii paljo on yhes koettu,rakkaudesta vihaa,aineki sen osalt..mulla se ei todellakaa oo menny jälkimmäisee missää vaihees...Oonko sille vain se Entinen..?
Sitä ei moni tiiä...
Rakkaus on kumma tunne...Vaikka sen takii on tullu paljo kärsittyy ja vuodatettu monta litraa kyynelii,ei siitä pääse eroo...
Vieläki mä toivon et sillä olis jotaa mua kohtaa...Ei se kyl aina silt näytä,mut ei sitä koskaa tiiä...;)
Tsemii kaikille!RakastUkaa ja rakastAkaa oikee kunnol!!=D
toi mitä kirjotit on niinkun just niin miten siinä käy kun "rakastuu". mä ite leijjun vieläkin pilvissä vaikka oon ollu kohta 3 kk mun ihanan jätkäkamun kaa ja ihan samat tunteet on kokoajan käynnissä..mielialakin vaihtelee aika roimasti ja ajatella ettei se johdu naisilla kuukauden pahimmista päivistä!!