Isovanhemmat / lapsenlapset

IS:ssä on psykologin kannanotto lapsenlasten kasvatukseen ja siitä aiheutuviin välirikkoihin .

Ymmärrän oikein hyvin, että mennään sen mukaan, miten perheessä on sovittu, eikä isovanhemmat ala turhia neuvomaan.
Totta ennen oli ennen ja nyt on nyt.

On kuitenkin on tilanteita, joissa isovanhemmat joutuvat lähes tulkoon olemaan yksin vastuussa lapsenlapsistaan ja syynä ei suinkaan ole omien vanhempien holtittomuus. Vaan on ehkä tullut ero ja vanhempi joutuu työnsä puolesta matkustamaan jopa viikoiksi työmatkoille.
Sitten on se pahin kulmakivi, kun perheessä on uusi kumppani vanhemmalla ja tämä uusi rummuttaa omia sääntöjään, joissa useimmiten ex:n kanssa saadut lapset suorastaan hiljennetään ja yritetään erottaa isovanhemmistaan, jotta lapset eivät kertoisi kodin asioita. Sitten saatetaan vaatia, että isovanhemmat eivät saa antaa lapsille merkkipäivä lahjoja tai muutakaan, jotta tulleen kumppanin edellisen liiton lapset eivät joudu eritasa-arvoisiksi.

Koettakaapa joutua isovanhemman osaan ja miettiä, miten rikki he ovat, eivät tiedä mikä on oikein ja mikä ei. Heillä ei saa olla minkäänlaista omaa ajatusta.

Moni isovanhempi toivoo lapsensa perheen voivan hyvin ja muistaa lapsenlapsia pienillä syntymäpäivälahjoilla, joista usein keskustellaan vanhempien kanssa.
Mutta kun perheessä on huolia ja murheita, kyllä ne koskettavat isovanhempia ja myöskin lasten kohtalo on silloin helposti mutkikkaampi.

Toivon jokaisen perheen voivan hyvin, silloin perheen sisäiset suhteetkin toimivat ilman kitkoja.

Ja onhan isovanhempia, joille lapsenlapset eivät merkitse yhtään mitään.

Raha on tässä maailmassa pahin riivaaja, sen turvin saadaan perheetkin riitelemään, ja toinen asia on ero ja uudet kumppanit.
Psykologien kannattaisi ajatella myös isovanhempien joskus julmaa osaa, jossa kiukutellaan ja eristetään ihan omien harmien vuoksi.

Kasvattajan osa on vaikea, sillä siihen ei juuri opeteta ja maailma muuttuu jatkuvasti, lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat kohtaamaan aina vain turvattomamman maailman.

Isovanhemmat kärsivät monesti jos näkevät perheen pahoinvoinnin.
0124
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

IS:ssä on psykologin kannanotto lapsenlasten kasvatukseen ja siitä aiheutuviin välirikkoihin .

Ymmärrän oikein hyvin, että mennään sen mukaan, miten perheessä on sovittu, eikä isovanhemmat ala turhia neuvomaan.
Totta ennen oli ennen ja nyt on nyt.

On kuitenkin on tilanteita, joissa isovanhemmat joutuvat lähes tulkoon olemaan yksin vastuussa lapsenlapsistaan ja syynä ei suinkaan ole omien vanhempien holtittomuus. Vaan on ehkä tullut ero ja vanhempi joutuu työnsä puolesta matkustamaan jopa viikoiksi työmatkoille.
Sitten on se pahin kulmakivi, kun perheessä on uusi kumppani vanhemmalla ja tämä uusi rummuttaa omia sääntöjään, joissa useimmiten ex:n kanssa saadut lapset suorastaan hiljennetään ja yritetään erottaa isovanhemmistaan, jotta lapset eivät kertoisi kodin asioita. Sitten saatetaan vaatia, että isovanhemmat eivät saa antaa lapsille merkkipäivä lahjoja tai muutakaan, jotta tulleen kumppanin edellisen liiton lapset eivät joudu eritasa-arvoisiksi.

Koettakaapa joutua isovanhemman osaan ja miettiä, miten rikki he ovat, eivät tiedä mikä on oikein ja mikä ei. Heillä ei saa olla minkäänlaista omaa ajatusta.

Moni isovanhempi toivoo lapsensa perheen voivan hyvin ja muistaa lapsenlapsia pienillä syntymäpäivälahjoilla, joista usein keskustellaan vanhempien kanssa.
Mutta kun perheessä on huolia ja murheita, kyllä ne koskettavat isovanhempia ja myöskin lasten kohtalo on silloin helposti mutkikkaampi.

Toivon jokaisen perheen voivan hyvin, silloin perheen sisäiset suhteetkin toimivat ilman kitkoja.

Ja onhan isovanhempia, joille lapsenlapset eivät merkitse yhtään mitään.

Raha on tässä maailmassa pahin riivaaja, sen turvin saadaan perheetkin riitelemään, ja toinen asia on ero ja uudet kumppanit.
Psykologien kannattaisi ajatella myös isovanhempien joskus julmaa osaa, jossa kiukutellaan ja eristetään ihan omien harmien vuoksi.

Kasvattajan osa on vaikea, sillä siihen ei juuri opeteta ja maailma muuttuu jatkuvasti, lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat kohtaamaan aina vain turvattomamman maailman.

Isovanhemmat kärsivät monesti jos näkevät perheen pahoinvoinnin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu