Miten mielestänne ystävystyminen tapahtuu?
Siili
Siili
Miten ystävät valikoituvat
Anonyymi
1751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itselläni on paljon kavereita, mutta oikeat ystävät voin laskea yhden käden sormilla. Kahden ystävän kanssa on kuljettu pitkä taival, lapsuudesta tähän päivään. Ollaan samalta kylältä ja nykyäänkin asumme samassa kaupungissa. Yksi ystävä on edesmeneen mieheni sisar, hänet opin tuntemaan18 vuotiaana ja elimme lähes naapureina, hän oli suurin tukeni leskeksi jäätyäni ja ystävyytemme syveni silloin vielä entisestään. Kaksi muuta ystävää on tullut työelämän kautta, yhdistävänä tekijänä on ollut pienyrittäjyys ja koiraharrastus.
Jaahas, jotain kai on tekemistä "samalla aaltopituudella"?!
Minulla on muutama ystävätär, jonka kanssa olemme enemmän tekemisissä ja joiden kanssa koen tuntevani tietynlaista yhteyttä eli ystävyyttä; luotan heihin ja voin olla luonteva ja luonnollinen heidän kanssaan. Hyväksyn heidät sellaisena kuin he ovat ja he minut.
Heissä ei keskenään juurikaan ole yhteistä: yksi on erittäin korkeasti koulutettu, varakas ja urheiluhullu, yksi on entinen stuertti ja maailman kansalainen, yksi on yrittäjä jo useammassa polvessa ja intohimoinen puutarhaihminen, yksi on ison perheen äiti ja jo isoäitikin; rakastaa luontoa ja eläimiä.
Itse olen suht korkeastikoulutettu luonnonlapsi. Hyggeilen, ennen kuin tuota termiä oli edes keksitty.
Järjestämme paljon illanistujaisia ja käymme yhdessä matkoilla, joko keskenämme tai sitten puolisot myös mukaan. Pakko ei ole olla yhdessä mutta kivaahan se on, ja korostuu entisestään kun ikää tulee enemmän
Minun ystävällä on samanlainen arvomaailma ja huumorintaju.
Sitten on monta mieltymystä, jossa olemme erimieltä ja niin pitää ollakin, jotta keskustelu ei olisi ihan joo joo ja joo.
Mistä tunnet sä ystävän.. minulla ei taida nykyään olla yhtään ystävää. Tuttuja kyllä on paljon, koska olen tottunut aloittamaan juttelun ventovieraankin kanssa sujuvasti. Nettiystäviä minulla oli töissä ollessani, vaikeana aikana tosi tarpeellisiakin, mutta eläkkeelle jäätyäni oli sellainen kirjoittelu jätettävä.
Ei minullakaan varsinaisia ystäviä ole. Tuttavia kyllä. Olen aina ollut niin itsenäinen ja nopealiikkeinen, etteivät ihmiset perässä pysy. En ole sellainen, joka tarvitsee tukea, vaan selvitän vaikeatkin asiat yksinäni, jos vaikeita asioita yleensä vastaan tulee.
Olen ehkä liiankin optimistinen, enkä jaksa vatvoa omia vaikeuksiani, eikä minusta ole apua toisten vaikeuksiin. En jaksa kuunnella. Pidän nopeasta toiminnasta!
En minäkään tunne syvää ystävyyttä kehenkään. Ei ole ketään, jolle haluaisin tai pystyisin avautumaan asioistani. Mukavia kavereita kyllä joitain, mutta en kaipaa tavpaamisia turhan usein. Olen introvertti ja viihdyn omissa oloissani ja ajatuksissani. Kunpa vain saisin olla enemmän yksin, mutta kun tuo mies asuu samassa osoitteessa.
Tosin olen kateellinen toisille ihmisille, joilla on hyviä, läheisiä ystäviä tukena ja turvana ja ilon hetkinä. Itse en vaan ole osannut sellaisia suhteita synnyttää. Mä oon mikä oon.
Ystäväni kuolivat 2020-2021. Mutta ei korona. syöpä,sydis.Olivat saman oloisia kuin minnä:Eivät tupakoineet eivät kapakoineet ja raitis ulkoilma maistui ,eikä sisällä istuiminen juoruten muista.sellasta Helsinki 94. 23.8.22
Minä olen myös "nopea" mutta minulla on myös vähemmän nopeita ystäviä, hyvä niin koska on mielenkiintoista kuulla ja nähdä myös erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Tukea en ole sen kummemmin tarvinnut mutta on kiva tietää, että apua on saatavilla jos niikseen tulee.
Meillä on sellainen hiljainen sopimus ystävien kesken, että jos jotain joku tarvitsee niin ei tarvitse kuin pyytää ja usein elämmekin vähän kuin vaihtotaloudessa; minä autan tietyissä asioissa ja joku toinen sitten taas jossain toisessa. Olemme kaikki eri alan ammattilaisia ja sitäkin apua saa pyytämättä jos näyttää siltä, että siitä olisi apua
Meidän kylästä osti talon keski-ikäinen nainen, vartiointialan väkeä. Hän ei ole ollut juuri kenenkään kanssa tekemisissä, eikä hänellä käy vieraitaakaan. Kaksi hevosta hänellä on, ja nainen näyttää tekevän näin kuumaan aikaan pelkkiä yövuoroja, jotta pollet voivat olla päivät ulkona. Hän ei uskalla jättää hevosia ulos ja lähteä töihin, luulen. Itse en ainakaan pitänyt yöhommista.
Mä olen samanlainen ja siksi kai ei niitä oikeita ystäviä olekaan, pelkästään muutama kaveri ja tuttavia. Yksi nainen aikoinaan vakuutteli ystävyyttään ja aina kehui miten olisi lähdössä reissuillekin mukaan , mutta niin jäi nekin lupaukset hänellä kun ainaista jahkailua lähteäkö vai ei vielä siinäkin vaiheessa kun minä olin jo menossa. Lopulta parin vuoden jahkailun jälkeen annoin aina takarajan milloin viimeistään pitää tietää, niin veti herneen nokkaan ja siihen loppui. Yksin reissaan edelleen vaikka välillä olisi mukava sitä seuraakin olla. Reissulähdöt yleensä päätän nopeasti, varsinkin kun sopiva tarjous putkahtaa esiin ja reissaan vain ja ainoastaan täällä kotimaassa. Joskus ehkä vielä käyn risteilyllä. Ainoo harmi että yksin saa maksaa kalliimmin ja pieni eläke rajoittaa reissaamista.
vn
Ystävä on mielestäni ihminen, jolla on paljon tai ainakin joitain samanlaisia mielenkiinnon kohteita kuin minulla. Niiden asioiden parissa voimme sitten viihtyä yhdessä. Yhdessä viihtyminen on kummallekin sopivien aikataulujen ja yhteisesti kiinnostavan asian kanssa olemista ja touhuamista.
Ystävä tai ystävyys ei ole sitä, että ainoastaan silloin, kun tarvitsee jotain, niin ottaa yhteyttä ja esittää yhteydenoton kohteelle vaatimuksensa - se on sitä hyväksikäyttöä.
<anni>
Monessa henkilössä on ystävänpalasia. Tarkoittaa että yhden kanssa puhutaan lapsenlapsista, toisen kanssa miehistä ja parisuhteesta, kolmannen kanssa sairauksista, neljännen kanssa rahasta, viidennen kanssa matkoista. jne. Ja joillekin näille parun murheet, jos jokin asia on persiillään aiheesta riippuen.
Ei ole ketään, jonka kanssa puhun kaikista asioista, eli en kai sitten tarvitse mitään sydänystävää.
Se on sellaista molemminpuolista tavallaan ”tarvetta” jutella. En oikein ole sellainen. Päätökseni ovat niin nopeita, että käytökseni loukkaa ihmisiä.
Yhtenä kesäisenä aamuna päätin ottaa avioeron. En pohtinut etukäteen.
Ostin asunnon yhtenä sunnuntaiaamuna. Ihmiset loukkaantuivat, kun en kertonut edes hakevani asuntoa. En etsinytkään, kun en ajatellut ostavanikaan, kun ei ollut rahahaakaan.
Vaihdoin työpaikkaa, kun sen kesken työpäivän keksin.
Jne…. Jne…. Ihmiset loukkaantuvat, kun en keskustele asioista. Eivät tajua, etten ole mikään keskustelija, vaan toimija. Siksi ärsyttää, kun toiset pohtivat ja jaarittelevat ja vatkaavat samoja asioita loputtomiin. Itse päätän heti!
Kyllä parhaat ystävyyssuhteet mielestäni solmitaan lapsena/nuorena.
Samanhenkisyys, äly, huumori yhdistävinä tekijöinä.
Tässä iässä matkan varrelle ovat ystävät jääneet, mm. muuttojen vuoksi.
Työkavereita oli joo, mutta mielestäni työ- ja perheasioita ei koskaan saa sekoittaa toisiinsa, joten työkavereista ei ystävyyttä synny. Ainakin kannattaa välttää.
Introverttina en edes kaipaa ystävyyttä. En ole sitä lajia, että esim. kotiasioita kenellekään kertoilisin tai toisen apua johonkin asiaan kysyisin. Ihmisen on pärjättävä itsenään.
Se on itsellenikin täysi mysteeri,heihin kuuluu kaikenkarvaista porukkaa.
Itselläni on vain muutama sellaista joita voi ystäviksi kutsua. Tuttavia on.
Näiden ystävien kanssa on pidempi historia takana, siis tunnemme toisemme jo lapsuudesta tai nuoruudesta lähtien. Olemme samanhenkisiä, sama arvomaailma ja kiinnostuksen kohteet pääosin. Luottamus pääosassa. Ja vaikka olisimme yhteyksissä harvemmin, aina jatkamme siitä mihin edelliskerralla jäätiin.
Siili
Ei ole enää elossa sellaisia lapsuus- tai nuoruusystäviä, joiden kanssa paljon hengailtiin. Osa on kuollut jo hyvinkin nuorena ja loputkin kauan sitten.
Joskus ajattelen, että kiva olisi heidän kanssaan ajatuksia vaihtaa. Vaikka en tiedäkään olisiko elämä meidät muuten erottanut.
Joskus ajattelen, että yksinään täällä vielä keikun.