No niin

kuvastaa Sinun elämääsi, koska sinä olet sen lauseen tuottanut. Miksi muuten ajattelisit, että "elämä on syvältä", ellei juuri se oma elämä olisi?
Aika subjektiivinen näkökulma! Elämähän on aivan ihanaa... Ainutkertaista seikkailua. Tällä en todellakaan tarkoita sitä, että pitäisi bilettää ja olla hirveässä jurrissa, vaan ihan vain sitä, että elämä on itsessään arvokasta. Siis sillä on arvoa, että elää! Ja mitä tuohon "menevään elämäntyyliin" tulee (taitaa olla vähän liian positiivinen sana kuvaamaan sitä), niin eihän KUKAAN todellisuudessa tarvitse ympärilleen ihmislaumaa (valtavan suurta joukkoa kavereita), vaan jokainen kaipaa sitä TODELLISTA YSTÄVÄÄ. Joku, joka ymmärtäisi juuri Sinua. En hempeile, kun sanon näin. Se vain on totuus. Ja jos joku todella tarvitsee kauheasti uusia ihmisiä, niin sanonpa vain, että taitaa olla aika epäitsenäinen tyyppi kyseessä!

Joten, mietipä uudestaan, mitä tarkoitat sillä, kun sanot elämän olevan "syvältä". Mikä tässä on syvältä? Yksittäinen päiväkö??
E-hei, ei pidä hetken mielijohteesta yleistää sitä koko ELÄMÄÄN. Elämähän on lahja, mikä on sinulle annettu. Piste.

No vittu... puhut asiaa.
Ku oliski kunnon kavereita. kyl mul koulus on kavereita mut ei yhtään sellast kenen kaa olis koulun ulkopuolella. No pari kaverii on, mut en oo niitten kaa ollu pitkään aikaan. Kaikki päivät menee täs koneella istuen tai pikku siskoja vahtien. No Vittu!

Olen nytten lukion kolmannella luokalla ja mulla on tällä hetkellä tasan kaksi kaveria (en valehtele). Ne kummatkin ovat sellaisia, että aina välillä kiristävät, koska tietävät mun olevan aika "riippuvainen" niistä (riippuvainen siis siinä mielessä, ettei valinnan varaa oikein ole). Olen aika ujo ja syrjäänvetäytyvä luonteeltani, mikä johtaa sitten siihen, ettei niihin uusiin ihmisiin tule aina tutustuneeksi. KERTAAKAAN EN OLE SEURUSTELLUT. Pojista mulla on sen verran "kokemusta" (heko, heko..), että yhden pojan kanssa olen kerran käynyt kahvilla (n. 14-vuotiaana) ja erään toisen pojan kanssa elokuvissa (olin silloin myös 14). Eli mitään ensisuudelmaa yms. ei ole tapahtunut. En ole ikinä edes halannut miespuolista!

Taustastani voin kertoa sen, että mua on kiusattu sekä ala-asteella että yläasteella. Kiusaaminen ei ole ikinä ollut fyysistä. Ja nyt kun olen lukiossa, ei kukaan kiusaa! Ja aikaa ei edes ole kovin paljoa uhrattavana pohdiskeluun, että kuinka yksinäinen olen (toisin kuin peruskoulussa). Ja sitten vielä yhden asian, voin itsestäni mainita: en ole ollut ikinä kännissä. Eiköhän tässä ole tarpeeksi musta....

Sen vain haluan sanoa, että älä huolestu :) Vaikutat ihan kunnolliselta tyypiltä... Ja mä arvostan SELLAISIA (vain ja ainoastaan)