Se vain on niin, että jokainen meistä eläisi onnellisempaa suhdetta omassa liitossaan, jos uskaltaisi antaa välillä mennä tunteidensa mukaisesti. Mitä sitten,jos välillä haluaa toista? Mitä sitten, vaikka suhde jatkuisikin? On turha jäädä jossittelemaan tekemättömiä tekoja, koska ne teot voisi tehdä silloin, kun ne ovat edessä. Älkää pilatko elämäänne miettimällä välillä, että oletteko onnellisia vai ette. Olette paljon onnellisempia, kun annatte mennä vaan. Mulla se ainakin toimii...
Salasuhteet
Tiikeri
82836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen ollut saman naisen kanssa kohta kahdeksan vuotta ja annan todellakin mennä omien tunteitteni mukaisesti.
Kertaakaan en ole pettänyt, enkä aio. Minulle pettäminen on heikkouden ja moraalinpuutteen osoitus. Jos haluaa toista, niin miksi se pitää tehdä salassa? Miksi ei voi lopettaa toista suhdetta ennenkuin alkaa sekoilemaan ja satuttaa toista?
Myönnän, että välillä sama naama tympii, mutta hyvän suhteen edellytys on se, että on uskollinen myös huonompina aikoina.
Nykyään mielestäni ihmiset juoksevat himojensa perässä liiankin herkästi (kuulostanpa saarnaavalta) eivätkä osaa hillitä itseään lainkaan.
Jos olet luonteeltasi sellainen, että haluat kokeilla eri ihmisten kanssa, niin miksi yleensä aloitat vakinaisen suhteen jonkun kanssa?
Nykyään ihmiset ovat niin pirun itsekkäitä etteivät ajattele juuri omaa nenäänsä pidemmälle. Kunhan omat himot tulee tyydytettyä, niin millään ei ole väliä
Moraalia perkele ja selkärankaa kertoa toiselle jos ei enää kiinnosta.
mutta siinä on sellainen mutta, että jos on yhteisiä lapsia, niin turha on parisuhdetta repiä rikki siinä on se ajatus että lapset kärsisi. Myöhäistähän se on enää sanoa sitten että en mää nyt sua ala enää vaikka meillä on jo 6 lasta.
Perhe on perhe ja yhden ihmisen himojen takiako se pitäisi repiä haavoille. Tarkoitan siis myös lasten henkistä hyvinvointia, sillä erosta kärsii lapset eniten, en kannata, viisasta on miettiä tarkkaan mihin soppaan itsensä laittaa likoon.Mutta joskushan sitä kumma kyllä takoo päätänsä seinään ennen kuin oppii.
Voihan asian itselleen noinkin selittää, kun hakee oikeutusta pettämiselle. Miksi alkaa edes suhteeseen jos valmiiksi tietää olevansa taipuvainen vieraaseen menoon. Vai onko se juuri se turvapaikka johon palata, kun yksin ei kuitenkaan uskalleta olla?
Kyllä se siitä. Mitä sitä turhia. Kun ei anna masennukselle valtaa.
Mainitsetkin osuvasti yksikössä tuon "MULLA se ainakin toimii...=)
Ja totuushan on että tuskin toimisi tuo sinullakaan monikossa " MEILLÄ se ainakin toimii..."
Jokaisella on taysi valta valita asettaako itsensa elaimen tasolle. Tuossa onkin ihmisen ja elaimen ero.
Ihmiset on nykyään niin pirun itsekkäitä. Ei muusta väliä kunhan omat tarpeet ja halut saa tyydyttettyä.
Kyllä minusta silloin jos parisuhteen alkaa ja etenkin jos lapsia on siunaantunut, pitäisi ajatella ensin perhettä ja miettiä vasta sitten omia tarpeitaan. Se on kuitenkin selvää, että jos suhteessa petetään toista osapuolta niin erohan siitä tulee ja se on ne lapset kun siitä kärsii.
Mutta jos on ihan pakko vieraita päästä kokeilemaan, on minusta silloin reilumpaa kertoa ensin tuntemuksistaan toiselle ja yhdessä päättää onko järkeä enää jatkaa.
Oon ollut avomieheni kanssa yhdessä jo 13v ja nyt lähestyy ero. Me molemmat petimme toisiamme ekat 11v nyt en äijästä tiedä mutta itse olen ollut uskollinen vikat 2vuoden ajan.