Teistä, joilla on ihan oikea suhde, tarinani varmaan tuntuu mitättömältä. Minua se kuitenkin häiritsee, ja jonnekin tämä on sisältäni käsiteltävä. Olen pitkään ollut ihastunut tähän ihmiseen. Kiinnostuin, kun katseemme kohtasivat aikoinaan tarpeeksi monta kertaa. Tiedän, että hän yritti monesti tutustua minuun, monin tavoin. Oletettavasti hän on kuitenkin hetero, enkä aluksi uskaltautunut lähemmäs, koska pelkäsin hänen huomaavan tunteeni (jos hän ei tuntisikaan samoin.) Tiedän hänen olevan kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, sillä hänellä on ollut useita levottomia ja päättyneitä suhteita. Juhlissa minulla ja hänellä on kuitenkin useasti ollut silmäpeliä, pitkiä katseita ja lähellä pyörimistä.
Kun vihdoin uskaltauduin ottamaan kontaktia, esimerkiksi lähettämään viestin silloin tällöin (ei kuitenkaan mitään paljastavaa tai muuta), hän on alkanut etääntyä. Hän ei ota yhteyksiä enää koskaan, eikä muutenkaan vastaa juuri mihinkään. Minua painaa, etten tiedä, onko hän tosiaan hetero ja huomannut tunteeni (ja siksi käyttäytyy viileästi). Vai yrittääkö hän pysyä etempänä omien mahdollisten tunteidensa vuoksi. En pysty unohtamaan häntä joka tapauksessa, vaikka miten yritän. Yhä uudelleen ajatukseni eksyvät hänen luokseen ja uniini :(
Kun vihdoin uskaltauduin ottamaan kontaktia, esimerkiksi lähettämään viestin silloin tällöin (ei kuitenkaan mitään paljastavaa tai muuta), hän on alkanut etääntyä. Hän ei ota yhteyksiä enää koskaan, eikä muutenkaan vastaa juuri mihinkään. Minua painaa, etten tiedä, onko hän tosiaan hetero ja huomannut tunteeni (ja siksi käyttäytyy viileästi). Vai yrittääkö hän pysyä etempänä omien mahdollisten tunteidensa vuoksi. En pysty unohtamaan häntä joka tapauksessa, vaikka miten yritän. Yhä uudelleen ajatukseni eksyvät hänen luokseen ja uniini :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiiä osaanko sua neuvoa mitenkään, mutta haluaisin vaan kertoa tarinani tähän myös ihmisestä,jota en varmaan koskaan voi unohtaa.
Tutustuimme yli 2 v sitten, näimme silloin tällöin erään yhteisen asian tiimoilta. Ihastuin häneen aivan mielettömästi. Kului kuukausia, kun vaan mietin ja mietin häntä ja alkoi olla jo vaikeaa olla hänen lähellään, kun tuntui että ihastukseni paistaa suorastaan lävitseni.
Sitten päätin kylmän viileästi kertoa hänelle tunteistani tekstiviestillä, kun tunteeni tuntui räjäyttävän pääni muuten. Hän tiesi kyllä jo etukäteen minun olevan naisiin päin ja hän itsekin epäili itsestään samaa. Mutta kun ei sen läheisempiä oltu ei asioista paljoa puhuttu.
Tunnustukseni jälkeen hänestä tuli hyvin etäinen. Enkä minäkään enää viitsinyt häneen yhteyttä pitää, kun en yhtään tiennyt mitä hän ajatteli. Sen verran hän vain myönsi, että meni täysin sekaisin saatuaan tietää tunteistani. Ja sanoi, että : "Tietäisikin mitä tässä nyt tuntee".
Mutta siihenpä se juttu jäi. Mitä minä enää olisin voinut tehdä tai sanoa, jos sain hänet vain noin sekaisin. Asiat muuttuivat muutenkin, kun aloitin sitten suhteen ja emme nähneet enää sen yhdistävän asiamme tiimoilta.
Tuosta on nyt kulunut siis pari vuotta, mutta vieläkin.. Vieläkin tuo ihminen pyörii mielessäni. Hänessä vain oli sitä jotain, jota unelmieni naisessa tulee ollakin :)
Vähän aikaa sitten näin hänet kadulla ohimennen ja menin taas ihan sekaisin. Että kyllä ne vaan jotkut ihmiset jäävät pahasti mieleen. Olisi ihanaa jutella hänen kanssa pitkästä aikaa ja saada sitä kautta tietää myös kuinka paljon häntä todellisuudessa vielä kaipaan. Mutta ei kai ole järkevää ottaa yhteyttä näin pitkän ajan jälkeen enää... En tiedä. Kun mua tavallaan vielä hävettääkin se miten tuosta vaan hänelle tunteeni tunnustin ja hänet säikäytin. Olisi kai sen voinut tehdä hienovaraisemminkin.
Mutta joo, aika näyttää törmäänkö häneen vielä joku päivä.. Sitä kyllä toivon.
Minäkin ihastuin pari vuotta sitten erääseen tyttöön. Yritin ottaa häneen yhteyttä monin tavoin, mut sitten sekoilinkin kaikkea, kun oli niin vaikea elämäntilanne. Tämä ihastus täytti välillä koko maailmani, mutta tunsin kauheaa morkkista niistä sekoiluistani ja päätin päästä yli tästä. Lopulta onnistuinkin sillä tavoin ettemme enää tavanneet. Ja nykyään pystyn käyttäytymään ihan luontevasti ja rauhallisesti.
En tiedä mitä hän minusta ajattelee, mutta olen varma että jotain hänelle merkitsin ja merkitsen. Kuitenkin vähän aikaa sitten näin hänestä taas unta, jossa olimme yhdessä ja jotenkin tuntuu että vieläkin jollain tasolla kaipaan häntä ja haluaisin tutustua paremmin. Ja vaikka minulla on ollut muitakin ihastuksia hänen jälkeensä, ei kuitenkaan kukaan ole kolahtanut niinkuin hän ja pitkään vertasin kaikkia häneen.
Yritän kuitenkin olla realisti ja voi olla että hän jää vain kipeänkauniiksi muistoksi minulle ja toivottavasti jonain päivänä tapaan toisen tytön jota rakastan ja joka rakastaa minua ja jonka kanssa en sähläisi niinkuin tän toisen.
kerron aluksi tarinan jolla ei suoranaisesti näytä olevan mitään tekemistä tapauksesi kanssa.
Kaksi munkkia, jossakin kaukaisessa idässä kävelivät keskenään keskustellen. He saapuivat erään virran kohdalle, jonka ranalla istui nuori neito itkemässä. He kysyivät miksi tämä itkee. Nuori nainen vastasi että hän asuu virran toisella puolella ja aamulla tullessaan hän pystyi kahlaamaan tästä kohtaa yli. Mutta nyt vesi oli noussut ja virta oli niin vuolas ett hän ei uskalla yrittää samma eikä siksi pääse jatkamaan matkaansa. Munki, jotka olivat vahvoja ja raavaita miehiä tarjoutuivat kantamaan hänet toiselle puolelle. Tuumasta toimeen ja tyttö pääsi jatkaman matkaansa. Niin munkitkin jatkoivat matkaansa. Käveltyään kaksi tuntia toinen munkeista sanoi "emmekö ole tehnyt syntiä" Toinen vastasi "mitä tarkoitat" "Emmekö ole tehneet pyhän lupauksen olla koskematta naiseen ja nyt olemme rikkoneet lupauksemme. Olemme pitäneet naista hyvin lähellämme ja tunteneet hänen pehmeän vartalonsa koskettavan meitä" selitti munkki. Hänen seuralaisensa vastasi "hyvä veli minä jätin tuon neidon virran rannalle kaksi tuntia sitten sinä taidat kantaa häntä vieläkin".
Asiat ja tilanteet ovat ohi mutta kannamme mielessämme niitä emmekä lopeta niitä. Ihastus on miellyttävä tunne; ongelmaksi se muodostuu jos emme saa siihen vastakaikua tai meidät torjutaan ja silti roikumme tunteessa kiinni. Miellyttävästä tunteesta pidämme kiinni ja haluamme sen jatkuvan kun taas ikävää (vihastuminen) torjumme ja haluamme lopetttaa mahdollisismman pian. Kuitenkin kysymys on samasta asiasta mielemme toiminnasta.
Tarkoitukseni ei ole loukata sinua mutta en näe mitään syttä että jäisit tunteeseen kiinni. Mielestäni se vaikeuttaa sinua havaitsemasta muita kannaltasi mielenkiintoisia ihmisiä joihin sinä voit tutustua ja joiden kanssa voit kokea hyvin antoisia hetkiä. Vapauta itsesi kahleestasi ja elä.
Kuinka sitten tunteesta voi noin vain päästää irti? Miten sen itse teet?
nim. tunteidensa vanki
Tunnetta ei ole ilman ajatusta johon se perustuu. Itse asiassa ei ole metodia millä päästä eroon vaan ainoastaan tarkkaileminen ilman luokitusta hyvään-pahaan hyväksyttävä-torjuttavaa tms. joka kaikki perustuu vertaamiseen; vertailemalla vallitsevaa tilannetta johonkin "näinpitäisi olla" olotilaan. vallitseva tilanne on tosiasia ja "pitäisi olla" on kuvitelma. Tästä syntyy ristiriita joka häiritsee. Ongelma syntyy kun ei jotakin ymmärrä ja tarkkailemalla, siis yrittämättä vertailla,nimittää, tulkita tai muuttaa paljastuu totuus seikoista jotka aiheuttavat tunteen. Kun sen ymmärtää ongelma lakkaa. Kysymys ei ole irtipääsemisestä vaan ongelman päätttymisestä.
Tunnetta (ajausta) täyty tarkkailla silloin kun se ilmaantuu eikä vain tunteen aheuttamaa muistikuvaa.
Olin rakastunu työtoveriin 24v,vaikka olin"hulluna"häneen en kehdannut paljastaa tunteitani hänelle.