epilepsia

Minun koirani sairastui epilepsiaan reilu 2,5 vuotiaana. Jaksoi vain kolmisen kuukautta. Lääkket (nimeä en nyt muista) eivät auttaneet. Lääkkeet vaihdettiin kahdenkuukauden päästä ja ne eivät tehonneet toivotusti. Annostusta juoduttiin nostamaan ja huoli oli, että ne olisivat vaikuttaneet liian kauhoittavasti. Ainut muutos minkä koirassani huomasin oli käyttäytyminen lenkillä. Uskalsin pitää koiraani irti ja vierestäni poistui vain tarpeilleen. Toinen koira kun tuli vastaa koirani meni maahan tai istui, vastaan tulevan koiran koosta riippuen. Ja jatkoi matkaa vasta kun annoin luvan. En siis käskenyt koiraani maahan tai istumaan. Ennenkin koirani ol jäänyt jumittamaan ja odottamaan vastaan tulevia koiria, mutta tämä oli erilasita, rauhallisempaa.

Pari viikkoa ennen koirani kolmivuotis syntymäpäivää koirani sai kohtauksen joka kesti ainakin 12 tuntia. Eläinlääkärin antama rauhoitus- ja lääkepiikki ei tehonnut, vaikka sanoi, että koirani olisi pitänyt nukkua iltapäivään asti. Seuraava kohtaus tuli jo kotimatkalla autossa. Eikä myöhemmin kotona antamani piikkikään auttanut. Jouduin siis viemään koirani takaisin lääkäriin ja hän tuli siihen tulokseen, että jo koirallekin oli parasta nukuttaa se. Viimeisen kuukauden aikana kohtaukset olivat tihentyneet ja olivat aika rajuja. Itkin silmät päästäni kun katsoin kuinka koirani kärsi. Ja vielä kamalammin itkin kun katsoin kuinka lääkäri sitten antoi mussukalleni viimeisen piikin. Vieläkin mussukkani ajetellessa kyynelet nousevat silmiin. Ikävä on kova.

Mutta tiedän toisenkin tapauksen missä koira jo yli kymmen vuotias ja pennusta asti sairastanut epilepsiaa. Lääkeillä se on pysynyt kurissa ja kohtauksia tulee todella harvoin ja ovat aika lieviä.

Toivon, että koirallasi lääkitys tehoaa ja saat vielä viettää sen kanssa monta ihanaa yhteistä vuotta. Kaikkea hyvää teille!

Mun paimenkoira sairastui epilepsiaan n. pari vuotiaana ja kohtauksia tuli ensin harvakseen ja lopulta muutaman viikon välein, jolloin aloitettiin lääkitys. Ensin sai lääkkeitä turhan paljon ja koira ei tahtonut jaksaa lenkeillä. Koira myös sai älyttömiä virtapiikkejä lääkityksen välillä ja meni kuin pyörremyrsky pitkin kämppää ja sitten kun antoi lääkkeen oli puoli vuorokautta taas aikas uninen.

Lääkitystä vähennettiin ja lisäiltiin ja otettiin verikokeita ja tämä taisi jatkua puolitoistavuotta ennen kuin sopiva lääkitys saatiin aikaan. Koira täyttää syksyllä 8 vuotta ja saa nykyään harvakseltaan epilepsiakohtauksia, muutaman vuodessa. Jos on vaikka kova ukkonen niin koira saa tuplana lääkkeen, muuten saa lääkkeen 2 kertaa päivässä, illasta tuplana sen mitä aamusta, koska kohtaukset ovat aina olleet yleensä öisin.

Mun mielestä lääkityksellä oli isokin vaikutus koiraan, ainakin alkuun. Meni kauan ennen kuin koira tasoittui ja lääkitys tuntui sopivalta. Nyt on sinänsä vaikea sanoa miten on vaikuttanut kun lähes koko aikuisiän koira on syönyt lääkkeitä.

Epilepsian kanssa on kyllä pärjännyt hyvin ja samalla kun koira saa ruoan se saa myös lääkkeen, joten eipä sitä epilepsiaa niin huomaakaan =)