alle 2 veen uhmaa apua

Otat syliin vaikka vastustaa,vaikeaa selittää sylissäpitämistä, mutta pidät tosi tiukalla otteella sylissä. Siinä on hyvä raivota, turvallisessa sylissä. Aikansa tempoo, mutta tottuu pian. Raivoaa sitä, kun rajoitetaan.
Älä raivoo takaisin. Älä laita sänkyyn raivoomaan, siinähän pitää nukkua! Ole johdonmukainen, siis kyllä on kyllä ja ei on ei.
Sitä se on, uhmaa sinnesaakka kunnes ottaa *eukon* ja rupee uhmaamaan sitä.

oli samanlainen. Jos se ei saanut ahtoaan läpi niin sa saattoi huutaa 30 min. Rauhoittui sitten itsekseen. Jos sinne meni "rauhoittelemaan" niin huusi entistä kovemmin. Nyt poika on 4,5 ja vieläkin on luja tahto. Ei taida enää huutaa kuitenkaan. Ei siinäkään mitään pahaa ole jos annat lapsen huutaa lattialla tai sohvalla, mutta sänkyyn en itse laittaisi. Kuten eka vastaaja sanoi se on nukkumista varten. (Muuten voi alkaa huutamaan nukkuman mennessäkin). Tsemppiä, ei varmaan 4 enää huda kun osaa jo puhuakin. Voit tietysti nyt jo kysellä että mikä harmittaa tai sattuuko.

Meillä neiti aina välillä huutaa iltaisin sängyssään kun ei saa unta (1vee10kk). Äitii, sattuu. Kun kysyn rauhallisesti että mihin sattuu niin pyytää vaan "hali", ja huuto loppuu.

Minun kaks vuotiaalla oli samanlaista raivoamista tuossa jokuaika sitten, nyt varmaan pari kk ollut hiljaiseloa, hän ei antanut ottaa syliin vaan sai vielä pahemmat raivarit joten annoin huutaa siinä missä huusi,tarkastin vain että paikka on turvallinen eli ettei voi itseään satuttaa. Kerroin hänelle kyllä että äiti on tässä ja jos haluat tulla syliin niin olet tervetullut, enkä lähtenyt hänen läheisyydestään pois ennen kun rauhottui. Nyt on sitten toinen vaihe uhmasta menossa eli EI vaihe...kaikki on siis ei ei ja ei ja minä ite.

Onpas rauhoittavaa kuulla, että toisillakin samat ongelmat. Itse olen välillä ollut ihan neuvoton vaikken normaalisti neuvoton muissa asioissa olekaan! Siis tyttäreni 1v ja 8kk...ihan käsittämätön uhma päällä ja kyllä se koettelee. Illalla huudetaan ja kiukutaan, joskus jo pelkkä katse riittää, että se kiukkuileminen alkaa. Syöttää ei saa, mutta siitä syömisestä ei itsekään välillä mitään tule ja siinä tapauksessa nostan pois pöydästä enkä lähde siihen peliin mukaan. Pukiessa välillä kaikki menee hyvin ja välillä rimpuillaan minkä jaksetaan. Silloin otan jalkojeni väliin aikas tiukkaan otteeseen ja puen päälle, koitan olla itse hermostumatta. Rappukäytävässä heittäydytään lattialle, samoin hississä ja joka paikassa karkuun missä pääsee, silloin otan syliin ja selvitän minne ollaan menossa ja niinpä se uhma loppuu pian. Hoidossa käyttäytyy kuin enkeli! Illalla nukkumaanmeno on ehkä suurin ongelma vaikka aina on selkeät iltarutiinit ollutkin...Kun vien sänkyyn niin katson, että hän myös siellä pysyy ja periksi en anna, nukahtaa kyllä ennemmin tai myöhemmin. Aina on syliä tarjolla, mutta kuten joku jo sanoikin njiin yleensä kiukku vaan yltyy ja niin se tekee meilläkin...toisinaan tuo konsti taas auttaa kun hetken jaksaa sylissä pitää :) Eikä tarvitse kuntosalilla käydä kun ottaa treenin kannalta ;) Tsemppiä kaikille samassa tilassa oleville ja jaksamista!!!!

Alussa rimpuili ja raivosi helposti yli vartinkin, mutta pikkuhiljaa se helpottui. Tosin minusta se tuntui aina hirvittävän pahalta. Toinen vaihtoehto oli kuitenkin se, että lapsi satutti itseään, heittäytyi lattialle, tai hakkasi päätään seinään.

Mulla on toiminut itkevissä ja vääntelehtivissä lapsissa seuraava:
Jos lapsi itkee ja pyörii ympäri lattioita väsyneenä ja kiukkuisena, oon ottanut syliin ja pitänyt siinä tiukasti. Jos on vielä vääntelehtinyt, oon sanonut tiukkaan sävyyn "Nyt rauhoitut!". Se on loppunut vähän ajan kuluttua, kun en ole antanut periksi.
Ota varmoin ottein lapsesi iltahoidossa johtajan paikka. Sinä päätät. Jos lapsi niskoittelee hampaanpesussa, pidä lujasti kiinni ja työnnä harja vaikka väkisin suuhun. Avaa suuta myös. Hellästi, mutta kuitenkin lujasti. Toivottavasti auttoi mun ohjeet yhtään. Voi näitä meidän uhmakasoja. :) Mulla kohta samanlainen.