Buddhalaisuuden harjoittaminen ilman opettajaa?

Mistä sellaisen sitten löytää? Lähimpään mihinkään keskukseen on satoja kilometrejä matkaa.

Suomessa on yleisestikin aika niukasti opettajia, monet keskuksestkin ovat oikeastaan pieniä maallikkoharjoittajien dharmaryhmiä.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sellaisen sitten löytää? Lähimpään mihinkään keskukseen on satoja kilometrejä matkaa.

Onko sinulla jokin tietty suuntaus, jota harjoitat tai joka tuntuu omalta? Yritä löytää joku sen suuntauksen keskustelupalsta ja kerro, että etsit opettajaa (tai yhteisöä). Terveellä varovaisuudella saat vinkkejä ja yhteyksiä, joista joku voi johtaa hyviin kontakteihin. Tai jo pelkkä kuuluminen yhteisöön, jossa on kokeneempia harjoittajia voi toimia hyvänä lähteenä omalla polulla.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla jokin tietty suuntaus, jota harjoitat tai joka tuntuu omalta? Yritä löytää joku sen suuntauksen keskustelupalsta ja kerro, että etsit opettajaa (tai yhteisöä). Terveellä varovaisuudella saat vinkkejä ja yhteyksiä, joista joku voi johtaa hyviin kontakteihin. Tai jo pelkkä kuuluminen yhteisöön, jossa on kokeneempia harjoittajia voi toimia hyvänä lähteenä omalla polulla.

Lue lisää

Ei ole suuntauksia. Vain Buddhan opetukset. Suuntaukset on keksitty jälkeen. En etsi opettajaa mutta tuli vain mieleen kun moni sanoo että sellainen tulee olla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole suuntauksia. Vain Buddhan opetukset. Suuntaukset on keksitty jälkeen. En etsi opettajaa mutta tuli vain mieleen kun moni sanoo että sellainen tulee olla.

Suuntaukset (tai perinteet) ovat sillä tavalla tärkeitä, että ne toimivat eri ihmisille eri tavoin. Kyse ei ole niinkään opillisista eroista, vaan ihmisten eroista. Osa perinteistä on hyvin maanläheisiä, osa hyvin filosofisia ja ne poikkeavat toisistaan erityisesti harjoituksen puolella. Itselle sopiva tapa harjoitella ja opiskella buddhalaisuutta auttaa paljon. Sitä voi aina vaihtaa myöhemmin, tai harjoittaa useampaa eri tarkoituksiin.

Voit aivan hyvin pitää pelkästään Buddhaa ja hänen opetuksiaan opettajanasi. Se ei ole mitenkään poikkeuksellista. Moni tekee niin, hyvinkin pitkälle.

Keskusteluahan tämä on, harmi silti, että Suomessa ei taida olla mitään buddhalaista online-foorumia tämän lisäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Keskusteluahan tämä on, harmi silti, että Suomessa ei taida olla mitään buddhalaista online-foorumia tämän lisäksi.

Kannattaa ainakin liittyä Dharma-posti nimiselle sähköpostijakelulistalle.

Jälleensyntymiseen ei tarvitse uskoa, mutta jälleensyntymisen mahdollisuuden pitämisenä eräänlaisena työskentelyhypoteesina voi kuitenkin olla tiettyjä hyötyjä. Ja toisaalta Budhhan mukaan mitään ei pidä välttämättä täysin uskoa, ennen kuin sen on voinut havaita todeksi oman harjoituksensa myötä. Tähän on jälleensyntymisen suhteen suurimmalla osalla buddhalaisista vielä pitkä matka. Myöskin se mitä jälleensyntymällä lopulta tarkoitetaan on monitahoisempi asia. Erään buddhalaisen näkemyksen mukaan ihminen, tai ihmisen minä- kokemus syntyy ja kuolee hetki toisensa jälkeen uudestaan. Tämän voi kokea suht konkreettisella tavalla omassakin harjoituksessa, vaikka täydelliseen valaistumiseen olisikin yhä matkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jälleensyntymiseen ei tarvitse uskoa, mutta jälleensyntymisen mahdollisuuden pitämisenä eräänlaisena työskentelyhypoteesina voi kuitenkin olla tiettyjä hyötyjä. Ja toisaalta Budhhan mukaan mitään ei pidä välttämättä täysin uskoa, ennen kuin sen on voinut havaita todeksi oman harjoituksensa myötä. Tähän on jälleensyntymisen suhteen suurimmalla osalla buddhalaisista vielä pitkä matka. Myöskin se mitä jälleensyntymällä lopulta tarkoitetaan on monitahoisempi asia. Erään buddhalaisen näkemyksen mukaan ihminen, tai ihmisen minä- kokemus syntyy ja kuolee hetki toisensa jälkeen uudestaan. Tämän voi kokea suht konkreettisella tavalla omassakin harjoituksessa, vaikka täydelliseen valaistumiseen olisikin yhä matkaa.

Lue lisää

"Ja toisaalta Budhhan mukaan mitään ei pidä välttämättä täysin uskoa, ennen kuin sen on voinut havaita todeksi oman harjoituksensa myötä."

Eikö tuo ole aivan pötyä... Jos lähdetään siitä,että minä on illuusio, niin kuinka illuusion kokemat asiat voisivat mitenkään edes olla todellisia? 😉

Todellisuutta emme voi kokea muuten kuin sen kuvan kautta mitä aistien kautta saamme. Koettu todellisuus ei välttämättä vastaa reaalitodellisuutta lainkaan. Mieli pystyy luomaan omaa subjektiivista todellisuuttaan samaan aikaan kun se kokee sitä. Syntyy suljettu informaation silmukka, joka syöttää itse itseään. Tämä silmukka syntyy meditaatiossa, unessa kuten myös hallusinaatioissa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja toisaalta Budhhan mukaan mitään ei pidä välttämättä täysin uskoa, ennen kuin sen on voinut havaita todeksi oman harjoituksensa myötä."

Eikö tuo ole aivan pötyä... Jos lähdetään siitä,että minä on illuusio, niin kuinka illuusion kokemat asiat voisivat mitenkään edes olla todellisia? 😉

Todellisuutta emme voi kokea muuten kuin sen kuvan kautta mitä aistien kautta saamme. Koettu todellisuus ei välttämättä vastaa reaalitodellisuutta lainkaan. Mieli pystyy luomaan omaa subjektiivista todellisuuttaan samaan aikaan kun se kokee sitä. Syntyy suljettu informaation silmukka, joka syöttää itse itseään. Tämä silmukka syntyy meditaatiossa, unessa kuten myös hallusinaatioissa.

Lue lisää

--En ole alkuperäisen kommentin kirjoittaja, mutta kysymyksesi on mielenkiintoinen, joten vastaan siihen.

"Jos lähdetään siitä,että minä on illuusio, niin kuinka illuusion kokemat asiat voisivat mitenkään edes olla todellisia? "

Täsmälleen siitä syystä, että minä on illuusio. Ihminen muodostaa itselleen minän kokemustensa perusteella. Vaikka minä olisi illuusio, se ei tee kokemuksesta vielä sellaista. Kokemus on vaan ei kokijaa, sanoo buddhalainen.

Se, mitä esität tuossa on eräänlainen mielen representaatioteoria, jota em. Daniel Dennett on kutsunut karteesiolaiseksi teatteriksi. Siinä "minä" katsoo oman mielensä tuottamaa kuvaa objektiivisesta "reaalitodellisuudesta" -ikäänkuin ihminen katsoisi televisiota, jossa joku on valmiiksi päättänyt mitä katsoja näkee. Versiossasi se on piilevä taustaoletus vaikket sitä suoraan ilmaisekaan.

Käytännössä ajattelu on hyvä esimerkki tällaisesta taustaoletuksesta. Voinko itse päättää mitä ajattelen seuraavaksi? En. Ajatukset tulevat päähäni jostain mielen sisältä. Minä koen omat ajatukseni ja niistä syntyvät tunteet. Me voimme ilmaista asian, että mieli kokee omat ajatuksena, mutta taustaoletus on sama. On ajatusten tuottaja ja on niiden kokija ja ne ovat erit. Koska jos ne olisivat samat, kokijan pitäisi tietää, mikä ajatus seuraavaksi tulee. Mutta näin ei tapahdu. Mielen dualismia, jota buddhalaisuus ei allekirjoita.

Keskeistä b:ssa on purkaa tuota omaa subjektiivista todellisuuttaan, nähdä käytännössä miten oma mieli tuottaa, myös vääristää ja lisää aistihavaintoon merkityksiä sekä miten mieli tarrautuu niistä syntyviin tunteisiin. Tai sinun ilmaisuasi lainaten, tavoitteena on purkaa se silmukka, jossa normaalisti elämme. Virheellinen käsitys siitä, että on olemassa aisteista, havainnoista ja kokemuksista erillinen kokija, minä, on yksi keskeisen tärkeä osa silmukan purkamista.

Anonyymi kirjoitti:

--En ole alkuperäisen kommentin kirjoittaja, mutta kysymyksesi on mielenkiintoinen, joten vastaan siihen.

"Jos lähdetään siitä,että minä on illuusio, niin kuinka illuusion kokemat asiat voisivat mitenkään edes olla todellisia? "

Täsmälleen siitä syystä, että minä on illuusio. Ihminen muodostaa itselleen minän kokemustensa perusteella. Vaikka minä olisi illuusio, se ei tee kokemuksesta vielä sellaista. Kokemus on vaan ei kokijaa, sanoo buddhalainen.

Se, mitä esität tuossa on eräänlainen mielen representaatioteoria, jota em. Daniel Dennett on kutsunut karteesiolaiseksi teatteriksi. Siinä "minä" katsoo oman mielensä tuottamaa kuvaa objektiivisesta "reaalitodellisuudesta" -ikäänkuin ihminen katsoisi televisiota, jossa joku on valmiiksi päättänyt mitä katsoja näkee. Versiossasi se on piilevä taustaoletus vaikket sitä suoraan ilmaisekaan.

Käytännössä ajattelu on hyvä esimerkki tällaisesta taustaoletuksesta. Voinko itse päättää mitä ajattelen seuraavaksi? En. Ajatukset tulevat päähäni jostain mielen sisältä. Minä koen omat ajatukseni ja niistä syntyvät tunteet. Me voimme ilmaista asian, että mieli kokee omat ajatuksena, mutta taustaoletus on sama. On ajatusten tuottaja ja on niiden kokija ja ne ovat erit. Koska jos ne olisivat samat, kokijan pitäisi tietää, mikä ajatus seuraavaksi tulee. Mutta näin ei tapahdu. Mielen dualismia, jota buddhalaisuus ei allekirjoita.

Keskeistä b:ssa on purkaa tuota omaa subjektiivista todellisuuttaan, nähdä käytännössä miten oma mieli tuottaa, myös vääristää ja lisää aistihavaintoon merkityksiä sekä miten mieli tarrautuu niistä syntyviin tunteisiin. Tai sinun ilmaisuasi lainaten, tavoitteena on purkaa se silmukka, jossa normaalisti elämme. Virheellinen käsitys siitä, että on olemassa aisteista, havainnoista ja kokemuksista erillinen kokija, minä, on yksi keskeisen tärkeä osa silmukan purkamista.

Lue lisää

Kyllä aivan näin mieli toimii. Ajatukset syntyvät mieleemme ilman että ajattelemme. Vaikka yritämme olla ajattelematta, ajatuksia on hyvin vaikeaa estää. Meditaatiossa tämä tulee hyvin konkreettisesti ilmi. On tullut kokeiltua...

Pointtini olikin, että minän voi oivaltaa olevan illuusio ihan näin sanotaanko maalaisjärjellä. Tämä oivallus tuli minulle kerran kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Kysymykseni onkin että olenko nyt buddhalaisen käsityksen mukaan valaistunut vaikka en tunnusta buddhalaisuutta? Eli voivatko muut kuin buddhalaiset valaistua? Ja jos voivat niin mikä sen merkitys silloin on? 🙂

Anonyymi kirjoitti:

--En ole alkuperäisen kommentin kirjoittaja, mutta kysymyksesi on mielenkiintoinen, joten vastaan siihen.

"Jos lähdetään siitä,että minä on illuusio, niin kuinka illuusion kokemat asiat voisivat mitenkään edes olla todellisia? "

Täsmälleen siitä syystä, että minä on illuusio. Ihminen muodostaa itselleen minän kokemustensa perusteella. Vaikka minä olisi illuusio, se ei tee kokemuksesta vielä sellaista. Kokemus on vaan ei kokijaa, sanoo buddhalainen.

Se, mitä esität tuossa on eräänlainen mielen representaatioteoria, jota em. Daniel Dennett on kutsunut karteesiolaiseksi teatteriksi. Siinä "minä" katsoo oman mielensä tuottamaa kuvaa objektiivisesta "reaalitodellisuudesta" -ikäänkuin ihminen katsoisi televisiota, jossa joku on valmiiksi päättänyt mitä katsoja näkee. Versiossasi se on piilevä taustaoletus vaikket sitä suoraan ilmaisekaan.

Käytännössä ajattelu on hyvä esimerkki tällaisesta taustaoletuksesta. Voinko itse päättää mitä ajattelen seuraavaksi? En. Ajatukset tulevat päähäni jostain mielen sisältä. Minä koen omat ajatukseni ja niistä syntyvät tunteet. Me voimme ilmaista asian, että mieli kokee omat ajatuksena, mutta taustaoletus on sama. On ajatusten tuottaja ja on niiden kokija ja ne ovat erit. Koska jos ne olisivat samat, kokijan pitäisi tietää, mikä ajatus seuraavaksi tulee. Mutta näin ei tapahdu. Mielen dualismia, jota buddhalaisuus ei allekirjoita.

Keskeistä b:ssa on purkaa tuota omaa subjektiivista todellisuuttaan, nähdä käytännössä miten oma mieli tuottaa, myös vääristää ja lisää aistihavaintoon merkityksiä sekä miten mieli tarrautuu niistä syntyviin tunteisiin. Tai sinun ilmaisuasi lainaten, tavoitteena on purkaa se silmukka, jossa normaalisti elämme. Virheellinen käsitys siitä, että on olemassa aisteista, havainnoista ja kokemuksista erillinen kokija, minä, on yksi keskeisen tärkeä osa silmukan purkamista.

Lue lisää

"Kokemus on vaan ei kokijaa, sanoo buddhalainen."

Olisin tuosta hieman eri mieltä. Jep kartesiolaisessa teatterissa on tosiaan tuo idea, että jokin tuottaa jotain jota jokin kokee.

Neurologisessa mielessä sekä kokijan että kokemuksen voidaan käsittää olevan aivoprosesseja. Molemmat ovat silloin yhdenvertaisia ilmiöitä. Kumpaakaan ei voi sanoa toistaan todellisemmaksi.

Sekä kokija että kokemus ovat silloin samanlaisia illuusioita.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä aivan näin mieli toimii. Ajatukset syntyvät mieleemme ilman että ajattelemme. Vaikka yritämme olla ajattelematta, ajatuksia on hyvin vaikeaa estää. Meditaatiossa tämä tulee hyvin konkreettisesti ilmi. On tullut kokeiltua...

Pointtini olikin, että minän voi oivaltaa olevan illuusio ihan näin sanotaanko maalaisjärjellä. Tämä oivallus tuli minulle kerran kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Kysymykseni onkin että olenko nyt buddhalaisen käsityksen mukaan valaistunut vaikka en tunnusta buddhalaisuutta? Eli voivatko muut kuin buddhalaiset valaistua? Ja jos voivat niin mikä sen merkitys silloin on? 🙂

Lue lisää

"Eli voivatko muut kuin buddhalaiset valaistua?"

Totta kai. Buddhalaisuus on ainoa tietämäni uskonto/filosofia, joka sanoo, että lopulta itse buddhalaisuus on heitettävä roskiin tarpeettomana. Sekin on lopulta vain väline.

Mikä sitten lopulta on valaistuminen ja mitä se merkitsee? Tuohon saat varmasti tuhansia eri versioita, joista suurin osa on väärin vaikka sen esittäjät uskovat vakaasti saavuttaneensa jotakin. Mutta hyödyllinen tapa mielestäni ajatella on, että valaistuminen ei ole jokin joka saavutetaan ja sitten se loppuu siihen. Valaistuminen on prosessi, joka jatkuu ja syvenee ensi oivalluksesta syvempään ja syvempään ymmärrykseen.

Anonyymi kirjoitti:

"Kokemus on vaan ei kokijaa, sanoo buddhalainen."

Olisin tuosta hieman eri mieltä. Jep kartesiolaisessa teatterissa on tosiaan tuo idea, että jokin tuottaa jotain jota jokin kokee.

Neurologisessa mielessä sekä kokijan että kokemuksen voidaan käsittää olevan aivoprosesseja. Molemmat ovat silloin yhdenvertaisia ilmiöitä. Kumpaakaan ei voi sanoa toistaan todellisemmaksi.

Sekä kokija että kokemus ovat silloin samanlaisia illuusioita.

Lue lisää

"Sekä kokija että kokemus ovat silloin samanlaisia illuusioita."

Mutta eikö tämä ole vähän kuin sanoisi, että pohjimmiltaan kaikki on vihreää? Jos kaikki on illuusiota, mitä merkitystä sillä enää on? Jos kaikki on samanlaista illuusiota, eikö silloin voi aivan yhtä hyvin sanoa, että kaikki on todellista? Mitään vastakohtaa tai mahdollisuutta kokea muuta kuin illuusiota ei yksinkertaisesti ole. Silloin illuusio on kaikki mitä meillä on. Se on silloin meille ainoa todellisuus.

"Neurologisessa mielessä sekä kokijan että kokemuksen voidaan käsittää olevan aivoprosesseja."

Toki voidaan sanoa ja olet varmasti oikeassa. Kyse on b:ssa vain siitä, että kokija on buddhalaisessa näkemyksessä käsite, kun taas kokemus on psykofyysinen tapahtuma, johon käsitteet tosin vaikuttavat. Esimerkki: Lapsi pelkää mörköjä kaapissa. Mörkö on mielen luoma käsite, jota ei ole todella olemassa (kuten minä). Pelko taas on psykofyysinen reaktio mielen luomaan mörköön. Jopa tieteellisesti - pelkoa voidaan tutkia ihmisessä, varsinaista mörköä kaapissa ei.

Anonyymi kirjoitti:

"Eli voivatko muut kuin buddhalaiset valaistua?"

Totta kai. Buddhalaisuus on ainoa tietämäni uskonto/filosofia, joka sanoo, että lopulta itse buddhalaisuus on heitettävä roskiin tarpeettomana. Sekin on lopulta vain väline.

Mikä sitten lopulta on valaistuminen ja mitä se merkitsee? Tuohon saat varmasti tuhansia eri versioita, joista suurin osa on väärin vaikka sen esittäjät uskovat vakaasti saavuttaneensa jotakin. Mutta hyödyllinen tapa mielestäni ajatella on, että valaistuminen ei ole jokin joka saavutetaan ja sitten se loppuu siihen. Valaistuminen on prosessi, joka jatkuu ja syvenee ensi oivalluksesta syvempään ja syvempään ymmärrykseen.

Lue lisää

Valaistus on harhaa! Valaistumisella ei ole muotoa, sitä ei pidä tavoitella ja jos sen saavuttaa siinä ei pidä viipyä.

Hieman jopa ärsyttää kun joku alkaa buddhalaiseksi niin aivan kuin pitäisi alkaa munkiksi joka on todellakin orjuutta.

Aina unohdetaan ne maallikkobuddhalaiset. Ei kristitytkään ole automaattisesti munkkeja vaan maallikoita jotka eivät käy kirkossa ellei ole häät, kastajaiset tai hautajaiset eivätkä todellakaan rukoile vapaaehtoisesti. Maallikkobuddhalainenkaan ei välttämättä ole koskaan meditoinut tai opiskellut "pyhiä tekstejä" mutta on silti buddhalainen.

Buddhan opetukset riittää ja niitä kun noudattaa niin ei ole orja mutta voi sanoa olevansa buddhalainen.

Ok.