Kumotaan pyhä ehtoollinen tapahtuma ja Jeesuksen syntymän ajankohta.

Niitä sitten juhlittiin .

Mitra? Eikös Metro mies enemmänkin?

ArtoTTT

Ottaen huomioon että ensimmäiset viitteet Mithralaisuuteen löytyvät vasta ensimmäiseltä vuosisadalta ja ko. uskonto oli huipussaan vasta 200 luvulla, saattaa olla ihan toisinpäin.

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

Ottaen huomioon että ensimmäiset viitteet Mithralaisuuteen löytyvät vasta ensimmäiseltä vuosisadalta ja ko. uskonto oli huipussaan vasta 200 luvulla, saattaa olla ihan toisinpäin.

Lue lisää

Mithra kultti oli satoja vuosia vanha kun kristinuskolla korvattiin sitä!
😁

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

Ottaen huomioon että ensimmäiset viitteet Mithralaisuuteen löytyvät vasta ensimmäiseltä vuosisadalta ja ko. uskonto oli huipussaan vasta 200 luvulla, saattaa olla ihan toisinpäin.

Lue lisää

Mithralaisuuden alkuperää ei täysin tunneta. Yhden teorian mukaan se kehittyi persialaisesta zarathustralaisuudesta, jossa vaikutti Mithra-kultti. Vastaavasti tämän kultin alkuperä oli indoiranilaisessa Mitra-kultissa. Toisen teorian mukaan mithralaisuuden alkuperä oli hellenistisessä kultissa, johon sisältyi auringonjumalan Helioksen palvonta. Myös yksi manikealaisuuden jumalolennoista, Mithra, lienee vaikuttanut osaltaan mithralaisuuteen.[1]

Ensimmäiset viitteet mithralaisuudesta löytyvät ensimmäisellä vuosisadalta.[2] Toisaalta antiikin historioitsija Plutarkhoksen mukaan mithralaisuuden alkuperä juontaa juurensa Kilikian merirosvoihin, jotka kohtasivat roomalaisen kenraali Pompeiuksen vuonna 67 eaa.[3] Mithra-jumalan alkuperä lienee idästä, mutta uskonto kehittyi lännessä. Tähän viittaavat temppelien sijaintien lisäksi piirtokirjoitukset, joista ainoastaan muutama on löytynyt kreikan kielellä.[4]

Huipussaan mithralaisuus oli 200-luvulla. Lopulta kristinusko syrjäytti mithralaisuuden 300-luvun lopulla. Huippuvuosinaan mithralaisia temppeleitä oli kaikkialla Rooman valtakunnassa.

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

Ottaen huomioon että ensimmäiset viitteet Mithralaisuuteen löytyvät vasta ensimmäiseltä vuosisadalta ja ko. uskonto oli huipussaan vasta 200 luvulla, saattaa olla ihan toisinpäin.

Lue lisää

Kristityt yrittivät tuhota kaiken mithralaisuuteen liittyvän,, joten ymmärrettävästi dokumentaatiota on vähän. Kristittyjen hävitysvimnalta säästyneitä Mithran "häräntappokuvia" (jotka liittyvät kiinteästi "pyhään ehtoolliseen") on säilynyt ainakin aivan ajanlaskun alusta.

Miten vanhoja ovat ensimmäiset luotettavat kuvaukset kristittyjen palvontamenojensa yhteydessä harjoittamasta "pyhästä ehtoollisesta"?

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt yrittivät tuhota kaiken mithralaisuuteen liittyvän,, joten ymmärrettävästi dokumentaatiota on vähän. Kristittyjen hävitysvimnalta säästyneitä Mithran "häräntappokuvia" (jotka liittyvät kiinteästi "pyhään ehtoolliseen") on säilynyt ainakin aivan ajanlaskun alusta.

Miten vanhoja ovat ensimmäiset luotettavat kuvaukset kristittyjen palvontamenojensa yhteydessä harjoittamasta "pyhästä ehtoollisesta"?

Lue lisää

ArtoTTT

Paavalin kirje korinttilaisille on kirjoitettu 56-57 jkr. Sen sijaan Mithralaisen uskonnon kukoistuskausi oli vasta 200 luvulla jkr. Varhaiskristityiden näkemys oli kyllä että Mithralaisuus oli kopioinut kristinuskon oppeja. Valtauskonto Kristinuskosta tuli vasta 300 luvulla jkr.

1. kirje korinttilaisille 11:23
Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,

Talmud:

Jeesus oli Miriamin äpärälapsi jotka "Joosef"karkoitti kodistaan.

😁

Anonyymi kirjoitti:

Talmud:

Jeesus oli Miriamin äpärälapsi jotka "Joosef"karkoitti kodistaan.

😁

Luulen että Juutalaiset huomasivat kreikkalaisia piirteitä Jeesuksessa.
Nenä ja ihonväri etkö.

Anonyymi kirjoitti:

Luulen että Juutalaiset huomasivat kreikkalaisia piirteitä Jeesuksessa.
Nenä ja ihonväri etkö.

Olen kuin etsivä keskusrikospoliisi.

Anonyymi kirjoitti:

Luulen että Juutalaiset huomasivat kreikkalaisia piirteitä Jeesuksessa.
Nenä ja ihonväri etkö.

Kreikkalaisilla hengitysilman kosteutus ja hiekkasuodatus ei ollut geeneihin kehittyneet!
😁

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Englannin easter ja saksan Oster juontuvat samasta vanhasta kevään jumalan nimestä. Ne poikkeavat monista muista eurooppalaisista kielistä, joissa juurena on juutalaisten pääsiäinen, hepreaksi pesah, esimerkiksi ranskan Pâques.

Pääsiäisenä tuntuvat menevän perusasiat sekaisin. Uskomukset kertovat munivasta pupusta ja kukostakin. Toisaalta Keski-Euroopassa jänis hoitaa pääsiäisenä samaa tehtävää kuin joulupukki. Se jakelee hyvätapaisille lapsille ja aikuisille munia.. Kuva: Yle / Laura Mainiemi

Pääsiäismuna
Kananmunat, samoin kuin kanat, tiput ja jänikset, ovat syntymän ja elämän symboleja.

Pakanauskonnoissa munan ajateltiin olevan taikakalu, jonka Eostrea-jumala munii. Vastalahjaksi tästä taikakalusta annettiin värjättyjä munia.

Yhden kristillisen tulkinnan mukaan munan kuori symboloi Vanhaa testamenttia, joka kätkee sisäänsä Uuden testamentin, jota taas symboloi munan sisus.

Keltuaisen väri on tärkeä pääsiäisen väri, vaikka munat alun perin värjättiinkin ylösnousemuksen värisiksi eli punaisiksi. Suomessa on suosittu munien keittämistä sipulinkuorien kanssa, jolloin ne värjäytyvät punaruskeiksi. Maailmankuuluja ovat Fabergén koristeelliset pääsiäismunat, joita kultaseppä Fabergé apulaisineen teki pääosin Venäjän keisariperheelle.

Tiput
Keltainen poikanen liittyy munan merkityksiin kuten kevääseen ja uuteen elämään.

Pääsiäiskukko
Kukkoa on käytetty kirkkotaiteessa valppauden ja kestävyyden vertauskuvana. Kukko on monien kirkontornien ja kellotapuleiden huipulla. Kukko havahdutti laulullaan Pietarin, joka oli juuri kieltänyt Jeesuksen kolmesti.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Pääsiäinen

Jopa pääsiäinen, jonka monet olettavat perustetun Jeesuksen ylösnousemuksen juhlistamiseksi, on täynnä yhteyksiä pakanuuteen. Nimi "pääsiäinen" juontaa juurensa muinaisen kaldealaisen jumalatar Astarten nimestä, joka tunnettiin nimellä "taivaan kuningatar". Hänen babylonialainen nimensä oli "Ishtar". Koska useimmat kielet ääntävät "I" sanana ee, ei ole vaikea ymmärtää, miten eesh-tar ja sen kielelliset muunnokset voisivat lopulta muuttua pääsiäiseksi (ks. Vine's Complete Expository Dictionary of Old and New Testament Words, 1985, New Testament Section, s. 192, "Easter").

Rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattarena Ištarin symboleina olivat - arvaatte varmaan - munat ja kanit! Kanit voivat synnyttää useita pentueita vuodessa, joten ne olivat näille muinaisille ihmisille tuttuja erittäin hedelmällisiä eläimiä. Ishtaria palvottiin vuotuisen kevätjuhlan aikana, jotta hänen hedelmällisyyden siunaustaan voitiin pyytää tuohon aikaan vuodesta istutettaville viljelykasveille. Munien koristelu palvontakeinona vaikuttaa harmittomalta, kunnes otetaan huomioon, että ihmiset harjoittivat myös rituaalisia seksiakteja, usein temppeliprostituoitujen kanssa, jumalattaren kunniaksi (Nelson's New Illustrated Bible Dictionary, s. 509, "Gods, Pagan"). Tämä ei kuulosta kovin kristilliseltä, mutta silti useimmat kristityt yhdistävät edelleen munat ja puput siihen, mitä he pitävät vuoden juhlallisimpana juhlapäivänä.
Perinteiset kristilliset opit

Valitettavasti jotkin perustavanlaatuisimmista asioista, joihin useimmat kristityiksi tunnustautuvat uskovat, ovat peräisin pikemminkin muinaisesta pakanuudesta kuin Raamatusta. Ajatus siitä, että ihmisillä on kuolematon sielu, opetettiin ensimmäisen kerran muinaisessa Egyptissä ja Babyloniassa. Myös kreikkalaiset opettivat, että sielu erottuisi kuoleman hetkellä fyysisestä ruumiista (Jewish Encyclopedia, 1941, Vol. 6, s. 564, 566, "Immortality of the Soul"). Tämä ajatus sulautui kristinuskoon kreikkalaisesta filosofiasta. Se ei tullut innoitetusta Raamatusta.

Muinaiset egyptiläiset kehittivät käsitteen taivaaseen pääsemisestä. Heidän mytologiassaan jumala Osiris tapettiin, mutta herätettiin sitten henkiin, minkä jälkeen hän siirtyi kaukaiseen taivaalliseen valtakuntaan. Egyptiläiset päättelivät, että jos hän pystyi tähän, niin myös ihmiset voisivat seurata häntä (Lewis Browne, This Believing World, s. 83-84). Tämä taivaallinen palkinto oli keskeinen opetus useissa muinaisissa mysteeriuskonnoissa - mutta ei heprealaisten tai varhaiskristittyjen uskonnossa.

Jopa jotkin Jeesusta koskevat kristilliset opetukset ovat peräisin pikemminkin pakanuudesta kuin Raamatusta. Babylonian mytologiassa Ishtarista väitettiin, että hänellä oli poika nimeltä Tammuz. Hän kuoli joka vuosi, mutta syntyi uudelleen keväällä. Sekä äidin että lapsen babylonialainen kunnioitus vaikutti kristinuskon myöhempiin versioihin, joissa Jeesuksen äitiä Mariaa jumaloitiin yhtä paljon kuin Jeesusta itseään (Sir James Frazer, The Golden Bough, 1993, s. 326). Tämä on ristiriidassa Raamatun kanssa, joka kunnioittaa Mariaa mutta ei tavallista ihmistä - ainoastaan Kristusta.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Perustuuko kristinusko pakanallisiin uskontoihin?

Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Rooman valtakunta käsitti suurimman osan Välimeren ympärillä sijaitsevasta alueesta, mukaan luettuna osia Italiasta, Kreikasta, Egyptistä ja Juudeasta. Monet erilaiset uskonnot kukoistivat tuolloin ja tuossa paikassa - pakanalliset uskonnot, juutalaisuus ja kristinuskon alkeet.

Uskonnollinen synkretismi - erilaisten ja joskus jopa ristiriitaisten uskomusten ja käytäntöjen yhdistäminen - oli yleistä. Kyseessä oli "kahvila-uskonto", joka riehui. Eri jumalat ja uskonnot sulautuivat toisiinsa ja erkanivat toisistaan koko ajan.

Ensimmäisen vuosisadan aikana kukoisti satoja mysteerikultteja. Mysteerikultti oli salainen uskonto, johon kuului jumalan (tai jumalien ja jumalattarien) palvonta. Monet näistä olivat pelastusjumalia, joiden riitteihin ja rituaaleihin kuului kasteet, jumalan lihan ja veren symbolinen syöminen ja ylösnousemuksen ympärillä järjestetyt juhlat.
Kristinuskon ja pakanuuden yhtäläisyyksiä

Kristinusko on saattanut alkaa mysteerikultina, tai se on saattanut omaksua vain osan näiden kulttien uskomuksista ja käytännöistä. Muinaisilla pakanallisilla kulttuureilla oli yhteisiä käsityksiä jumalista.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Ensinnäkin, mitä pakanuus on?

Ensin on määriteltävä kristinusko ja pakanuus. Pakanuudella on erilaisia määritelmiä riippuen siitä, keneltä kysytään. Jotkut sanovat, että pakanuus on mikä tahansa uskonto, joka ei kuulu abrahamilaisiin uskontoihin (islam, kristinusko tai juutalaisuus), kun taas toiset sanovat, että pakanuus on uskonto, joka noudattaa moniuskontoista näkemystä ja pyrkii elvyttämään esi-isiemme vanhoja tapoja. Pakanuus on sateenvarjotermi, eli se kattaa monenlaisia uskontoja, mm: Wicca, uuspakanuus, asatru, kelttiläinen jälleenrakennus, alkuperäiskansojen perinteet, helleeninen pakanuus, druidous, noituus ja paljon muuta. Toiset taas sanovat, että pakanuus vastaa satanismia, mikä ei pidä paikkaansa, mutta kuten sanoin aiemmin, kaikki riippuu siitä, keneltä kysytään.
Seuraavaksi: Mitä on kristinusko?

Kristinusko on yksi kolmesta suuresta maailmanuskonnosta ja yksi abrahamilaisista uskonnoista. Sen juuret ovat Lähi-idässä, ja sen alku ulottuu Aabrahamin aikaan. Tämä uskonto perustuu löyhästi Pyhään Raamattuun, joka on kokoelma ikivanhoja kirjoja, jotka eri uskonnolliset ryhmät ovat valinneet ja laatineet Kristuksen ajoista lähtien. Kristinusko on myös sikäli kattotermi, että kristinuskon haaroja on satoja, mm: Katolilaisuus, baptismi, luterilaisuus, metodismi, kreikkalaisortodoksisuus, seitsemännen päivän adventismi, episkopaalisuus, Jehovan todistaja, mormonit, helluntailaisuus ja monet muut. Kristinuskon haarasta riippuen tiettyjä Raamatun kirjoja ja jaksoja noudatetaan hartaammin kuin muita.
Mitä yhteistä näillä kahdella on?

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Aurinkopäivä pyhä päivä

Mitä muita symboleja käytetään messussa ja katolisessa kirkossa, ja niillä on esikristillinen muinainen alkuperä? Se, että katolisessa messussa (samoin kuin muissakin kristinuskon haaroissa) sunnuntaita kutsutaan pyhäksi päiväksi, melkeinpä vahvistaa, että esikristillinen auringonjumalan palvonta on keskeinen osa kristinuskoa. Miksi aurinkopäivä olisi pyhä päivä? Voisitte sanoa, että Vanhan testamentin mukaan Jumala otti tuon päivän lepopäiväkseen luotuaan maailman ja ihmisen jne. Mutta eihän Jumala ole se, joka nimesi tuon päivän auringonpäiväksi?
Pyhä vesi, kasteet jne.

Entäpä pyhä vesi? Pyhä vesi on vettä, jonka pappi tai kirkon virkamies on siunannut. Miksi vesi on osa kristillistä käytäntöä, kun kirkko usein tuomitsee luonnon? Vesi on yksi luonnon peruselementeistä, jota palvottiin esikristillisinä pakanallisina aikoina. Pakanat uskoivat, että vedellä oli "puhdistava" voima, ei vain fyysisesti vaan myös henkisesti ja hengellisesti. He "puhdistuivat" pyhissä lähteissä, joissa ja kaivoissa.

Tämä käytäntö siirtyi kristinuskoon pyhän veden, ristiäisten ja kasteiden muodossa. Eikö muuten Pyhän Hengen läsnäolo riittäisi puhdistamaan ihmisen synneistään? Tähän voidaan esittää väite "no, vesi on symbolinen". Ja mistä tämä symboliikka on peräisin? Olimme pakanoita tuhansia vuosia pidempään kuin kristittyjä, ja nämä käytännöt ovat liian syvällä DNA:ssamme, jotta ne voitaisiin pyyhkiä pois uudella uskonnolla tai sen puutteella.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Äiti Maria ja äitijumalatar

Äiti Marian, Pyhän Äidin, käsitteen käsittelemiseksi - useimmat pakanalliset ihmiset palvoivat Äiti-Jumalatarta (tai useampia). Tärkeimpänä esimerkkinä muinaisen Egyptin jumalatar Isis kuvattiin usein poikansa Horuksen kanssa. Horus oli aurinkojumala Osiriksen lapsi, ja Horus otti aurinkojumalan aseman Osiriksen kuoleman jälkeen (kuulostaako tutulta?). Isistä palvottiin äitijumalatarena tuhansien vuosien ajan. Tämä on vain yksi monista esikristillisten kulttien äiti-jumalatarista, mutta yksi, jota Äiti Maria-pyhä lapsi -käsite heijastaa.
Muinaisista pakanallisista paikoista tuli kirkkoja.

Monet vanhimmista katolisista kirkoista ja luostareista rakennettiin muinaisten pakanallisten paikkojen päälle. Näissä paikoissa pakanat palvoivat jumaliaan ja esi-isiään, ja kun kirkko otti vallan, se usein purki pakanatemppelit ja korvasi ne kirkoilla. Ajatuksena oli, että pakanoiden olisi helpompi kääntyä, jos he voisivat edelleen palvoa pyhillä paikoillaan. Joitakin näistä pakanallisista patsaista ja symboleista voi yhä nähdä vanhimmissa kirkoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Helluntailaisuus: Parantaminen käsillä, kielillä puhuminen, Hengellä täyttyminen.

Kristinuskon pakanalliset juuret ovat syvällä. Kun kasvaa helluntaiseurakunnassa, kuulee, että kaikki muut uskonnot helluntailaisuuden ulkopuolella koostuvat ihmisistä, jotka joutuvat helvettiin. Ainakin näin opetetaan monissa Jumalan seurakuntien seurakunnissa. Katoliset? Menevät helvettiin. Metodistit? Menevät helvettiin. Miksi näin on, kun helluntailaiset tekevät samoja asioita ja käyttävät paljolti samoja symboleja kuin muut kristinuskon haarat? He eivät ymmärrä, että hekin jatkavat menneisyyden pakanallisia perinteitä ja harjoittavat "okkulttisia" tai "esoteerisia" käytäntöjä, joita tarkastelemme tässä.
Parantaminen käsien päällepanemisella ja Reikillä

Yksi helluntaiseurakunnan uskomuksista on jumalallinen parantaminen. Tämä on uskomus siitä, että kun joku "pelastuu" tai "syntyy uudelleen", Jumala myös parantaa hänet. Kun tämä ei tapahdu automaattisesti, herää kysymyksiä siitä, miksi. Jumalallisen parantumisen lisäksi helluntailaiset uskovat "käsien päällepanemiseen" eli parantamiseen käyttämällä käsiään toisen ihmisen päällä, jotta Jumalan parantava voima pääsee virtaamaan. Tämä käytäntö näkyy lukuisissa kristillisen perinteen ulkopuolisissa, tuhansia vuosia vanhoissa parantamisperinteissä.

Samankaltainen, viimeaikainen perinne on japanilainen rentoutustekniikka, joka tunnetaan nimellä Reiki. Reiki on käytäntö, jossa käsien avulla annetaan jumalallisen tai universaalin energian virrata toiseen ihmiseen rentoutumisen, stressin vähentämisen ja parantumisen edistämiseksi. Reiki sai alkunsa 1800-luvun lopulla ennen helluntailaisuutta. Muita kristinuskon ulkopuolisia "käsillä parantamisen" tekniikoita ja perinteitä ovat muun muassa: polariteettiterapia, hieronta, Qigong, akupainanta, shiatsu ja matriisienergetiikka.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Saattaa olla yllättävää, että suuri osa kristinuskosta on peräisin Intiasta. Itse asiassa vuosisatojen ajan lukuisat historioitsijat ja viisaat ovat huomauttaneet, että hindulaisuudella ei ole ainoastaan ​​hallitseva vaikutus kristinuskoon, vaan monet kristityt rituaalit voisivat suoraan lainata hindujen ( Vedic ) Intiasta.
Kristuksen ja kristittyjen pyhien vertaaminen hindujen opetuksiin

Ranskalainen historioitsija Alain Danielou oli huomannut jo vuonna 1950, että "suuri määrä tapahtumia, jotka ympäröivät Kristuksen syntymää - kuten se liittyy evankeliumiin - kummallisesti muistutti meitä Buddhan ja Krishnan legendoista." Danielou lainaa esimerkkeinä kristittyjen kirkon rakennetta, joka muistuttaa buddhalaisen Chaityan; tiettyjen varhaisten kristittyjen lahkojen tiukka asketismi, joka muistuttaa Jainin ja buddhalaisten pyhien askeettisuutta; pyhän veden käyttö, joka on intialainen käytäntö, ja sanan "Amen", joka tulee hindujen (sanskrit) " OM: sta ".

Toinen historioitsija, belgialainen Konraad Elst, huomauttaa myös, että "monet varhaiset kristilliset pyhät, kuten Roopan Hippolytus, saivat intiimiä tietoa brahmanismista". Elst jopa lainaa kuuluisaa Saint Augustinea, joka kirjoitti: "Me emme koskaan lakkaa katsomasta Intiaan, jossa monia asioita ehdotetaan ihailuksi."

Valitettavasti amerikkalainen intianttinen David Frawley sanoi "toisen vuosisadan jälkeen kristilliset johtajat päättivät irtautua hindulaisista vaikutuksista ja osoittaa, että kristinusko alkoi vain Kristuksen syntymällä". Siksi monet myöhemmät pyhät alkoivat brändättää brasminit "heretiksi" ja Saint Gregory asetti tulevaisuuden suuntauksen julkisesti tuhoamalla hindujen "pakanalliset" epäjumalat.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Itse asiassa hindulaisuuden permeävä vaikutus tuntuu menevän paljon aikaisemmin kuin kristinusko. Amerikkalainen matemaatikko A. Seindenberg on esimerkiksi osoittanut, että matematiikan muinaiset Vedic-tiede Shulbasutras muodostavat matematiikan lähteen Babylonian antiikissa maailmassa Kreikalle: "Shulbasutras-aritmeettisia yhtälöitä käytettiin havainnoissa Babylonialaisten kolmio ja Egyptin pyramidien rakentaminen, erityisesti hautajaismaali, pyramidin muodossa, joka on tunnettu vedis-maailmassa ".

Myös tähtitieteessä Indus-laakso on jättänyt yleismaailmallisen perinnön, joka määrittää esimerkiksi solstiktien päivämäärät, kuten 18. vuosisadan ranskalainen tähtitieteilijä Jean Sylvain Bailly totesi: "Tähtien liikkuvuus, joka oli Hinduiden laskema 4500 vuotta sitten, ei poikkea edes minuutin kuluttua pöydistä, joita käytämme tänään. " Ja hän päättelee: "Tähtitieteen hindujärjestelmät ovat paljon muinaisempia kuin egyptiläiset, vaikka juutalaisetkin saavat hinduja tietonsa."
Hindu vaikutus antiikin Kreikkaan

Ei ole myöskään epäilystäkään siitä, että kreikkalaiset antoivat voimakkaasti "Induksesta". Danielou toteaa, että Dionyson kreikkalainen kultti, joka myöhemmin tuli Bacchusin roomalaisten kanssa, on shaivismin haara: "Kreikkalaiset puhuivat Intiasta Dionysoksen pyhimmäksi alueeksi ja jopa Aleksanteri Suuren historioitsijat tunnistivat Intian Shivan Dionysuksella ja mainitsivat Puranan päivämäärät ja legendat. " Ranskan filosofi ja Le Monden toimittaja Jean-Paul Droit kirjoitti hiljattain kirjassaan The Inget of Forgetfulness, että "kreikkalaiset rakastivat niin paljon intialaista filosofiaa, että Demetrios Galianos oli jopa kääntänyt Bhagavad-gitan."

Monet länsimaalaiset ja kristilliset historioitsijat ovat yrittäneet kumota tämän Intian vaikutuksen kristittyihin ja antiikin Kreikkaan sanomalla, että se on länsi kautta arialaisen hyökkäyksen ja myöhemmin Intian suurlähetystön, joka vaikutti Intian tähtitieteeseen, matematiikkaan, arkkitehtuuriin, filosofiaan eikä päinvastoin. Mutta uusia arkeologisia ja kielellisiä löytöjä on osoittanut, ettei koskaan ollut ayaani-hyökkäystä ja että Saraswati-kulttuurin muinaisesta vedis-sivilisaatiosta on jatkuvuus.

Esimerkiksi Vedaat, jotka muodostavat nykypäivän hindulaisuuden sielun, ei ole koottu 1500-luvun eKr., Koska Max Muller päätti mielivaltaisesti mutta saattaa palata 7000 vuoteen ennen Kristusta ja antaa hindulaisuudelle runsaasti aikaa vaikuttaa kristinuskoon ja vanhoihin sivilisaatioihin joka edeltää kristinuskon.

Siksi meidän on oltava tietoisia ja kiinnitettävä huomiota läheisiin yhteyksiin kristinuskon ja hindulaisuuden välillä (antiikin Vedic-kulttuuri), jotka sitovat heidät pyhään veljeyttään. Varmasti tunnustettu kristillinen ja länsimaalainen tutkija voi ymmärtää, kuinka maailman ihmiskunnan peruskulttuuri on vedokas asianmukaisen tutkimuksen avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

6. vuosisadalla Kristuksen jälkeen, jolloin Bysantin keisari Justinianuksen hovissa hautautui pirullinen salaliitto, joka PITI IHMISKUNNAN VANKINA väärän käsityksen vallassa elämän ja kuoleman todellisuudesta 1 400 vuoden ajan. Sitä edeltävinä sukupolvina jälleensyntyminen oli kristillisessä kirkossa vielä kiistaton tosiasia.

Näiden uskonnollisten kiistojen aikana jälleensyntyminen ei ollut kertaakaan keskustelun aiheena. Sitä pidettiin perusdogmana, jota vuoden 451 konsiili jopa vahvisti. Kuka olisi silloin voinut kuvitella, että kristillinen teologia muuttuisi niin olennaisesti, kun Justinianus nousi Itä-Rooman valtakunnan valtaistuimelle vuonna 527, ja millaisia syvällisiä seurauksia seuraavat vuosisadat sen seurauksena saisivat?

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Vuonna 553 jKr. 165 kirkon virkamiestä tuomitsi reinkarnaation. Sitä ennen se oli ollut kristillinen perusopetus.
Reinkarnaatio on tosiasia. Se, että se ei enää ole osa nykypäivän kristillistä uskomusta, johtuu yhdestä vallanhimoisesta naisesta, joka poistatti kaikki viittaukset reinkarnaatioon varhaisesta Raamatusta. Näennäisen pieni teko, jolla on historiallisia seurauksia: miten erilainen olisi ollut kahden viime vuosituhannen historia, jos ihmiskunta olisi tiennyt, että he itse niittäisivät (väärän)tekojensa hedelmiä tulevassa maallisessa elämässä - että heidän olisi nukuttava tekemissään sängyissä?!

Karman laki ja jälleensyntyminen: Loputtomassa kierrossa palaamme maan päälle, kunnes olemme oppineet hallitsemaan energioitamme.