Hannun ja Kertun lapsuus oli todella ankea. Äiti oli sivistymätön ja karkeakielinen akka, joka sysi ja hakkasi, haukkui ja kiroili lapsiaan. Isä oli säälittävä juoppo, joka oli jo aikoja sitten siirtynyt korvikeaineisiin koska rahat eivät riittäneet valtion viinaan. Lämpöä ja rakkautta kumpikaan ei osannut antaa.
Lapset olivat saaneet nimensä jostakin sadusta. Lisää lapsia ei tullutkaan, koska isällä ei ottanut eteen, eikä äidilläkään ollut pienimpiäkään haluja tentulta haisevaan mieheensä.
Eikä lapsille riittänyt rahaa ollenkaan, ei makeisiin, ei harrastuksiin, ei mihinkään. Vaatteetkin olivat naapurien vanhoja.
Asuttiin pienessä mökissä, jonka seinät olivat Enson pahvia. Ei tapetteja, ei maalattu. Ravinnoksi oli yleensä vain perunaa, jota kasvimaa tuotti, tai puuroa, jota keitettiin pienen pienestä pellosta saatavasta rukiista.
Lapset eivät pärjänneet koulussa, eivätkä sinne halunneetkaan, koska heitä siellä pilkkasivat ja kiusasivat sekä muut oppilaat että opettaja. Opettaja ei tehnyt ilmoitusta lastensuojeluun, koska se olisi voinut tuoda pinnaavat oppilaat tunneille. Parempi, että pysyivät poissa.
Lohduton lapsuus pani Hannun ja Kertun turvautumaan toisiinsa. Juttelivat paljon keskenään ja nukkuivat yhdessä. Suutelivat ja hellivät toisiaan. Kun tuli seurusteluikä, ymmärsivät, että he eivät kelpaisi kenellekään. Mutta heillä oli toisensa, ja se oli paljon.
Ei ollut pienintäkään kynnystä, kun jo aikoja sitten olivat hyväilleet toistensa sukupuolielimiä ja nyt siirtyivät yhdyntään. Kyllä se lähensi entistäkin lähemmäksi. Melkein kaiken aikansa käyttivät toisiaan hellien, hyväillen ja yhtyen.
Eivät ymmärtäneet ehkäisystä mitään, mutta eipä se haitannut, koska eivät voineet saada lapsia. Kummasta oli kiinni, jäi selvittämättä.
Koska eivät saaneet edes koulun päästötodistusta, eivät saaneet työtä. Kun vanhemmat kuolivat, jäivät samaan murjuun asumaan. Mutta heillä oli toisensa, eivätkä he muuta osanneet tarvitakaan.
Ankean lapsuuden takia olivat löytäneet toisensa ja elivät nyt onnellista aikaa. ¤ 🌹👀
Lapset olivat saaneet nimensä jostakin sadusta. Lisää lapsia ei tullutkaan, koska isällä ei ottanut eteen, eikä äidilläkään ollut pienimpiäkään haluja tentulta haisevaan mieheensä.
Eikä lapsille riittänyt rahaa ollenkaan, ei makeisiin, ei harrastuksiin, ei mihinkään. Vaatteetkin olivat naapurien vanhoja.
Asuttiin pienessä mökissä, jonka seinät olivat Enson pahvia. Ei tapetteja, ei maalattu. Ravinnoksi oli yleensä vain perunaa, jota kasvimaa tuotti, tai puuroa, jota keitettiin pienen pienestä pellosta saatavasta rukiista.
Lapset eivät pärjänneet koulussa, eivätkä sinne halunneetkaan, koska heitä siellä pilkkasivat ja kiusasivat sekä muut oppilaat että opettaja. Opettaja ei tehnyt ilmoitusta lastensuojeluun, koska se olisi voinut tuoda pinnaavat oppilaat tunneille. Parempi, että pysyivät poissa.
Lohduton lapsuus pani Hannun ja Kertun turvautumaan toisiinsa. Juttelivat paljon keskenään ja nukkuivat yhdessä. Suutelivat ja hellivät toisiaan. Kun tuli seurusteluikä, ymmärsivät, että he eivät kelpaisi kenellekään. Mutta heillä oli toisensa, ja se oli paljon.
Ei ollut pienintäkään kynnystä, kun jo aikoja sitten olivat hyväilleet toistensa sukupuolielimiä ja nyt siirtyivät yhdyntään. Kyllä se lähensi entistäkin lähemmäksi. Melkein kaiken aikansa käyttivät toisiaan hellien, hyväillen ja yhtyen.
Eivät ymmärtäneet ehkäisystä mitään, mutta eipä se haitannut, koska eivät voineet saada lapsia. Kummasta oli kiinni, jäi selvittämättä.
Koska eivät saaneet edes koulun päästötodistusta, eivät saaneet työtä. Kun vanhemmat kuolivat, jäivät samaan murjuun asumaan. Mutta heillä oli toisensa, eivätkä he muuta osanneet tarvitakaan.
Ankean lapsuuden takia olivat löytäneet toisensa ja elivät nyt onnellista aikaa. ¤ 🌹👀
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oli minun kirjoittama, mutta ei kone suostunut enää antamaan vaihtoehtoa, jolla olisin saanut nikin mukaan. 🌹👀
Liikuttava tarina! Tuhma kone! Elä hukkaa kynääsi! 🌹
Kiitos ystävällisestä kommentista. Terkkuu! 🌹👀
Hannu ja Kerttu saksalainen lasten satu.
Niin se kyllä lienee, mutta totta puhuen en edes tiedä, mitä siinä sadussa kerrotaan. Nimi vain on tuttu. 🌹👀
No mutta onnellinen loppu. He saivat toisensa ja niin poispäin...