Theravada vs Mahayana

Theravadassa joka on yleistä mm. kaakkois-Aasiassa on myös monenlaista suuntausta. Opettajien painotukset ja jopa käsitykset hyvin tärkeistä asioista poikkeavat jonkin verran toisistaan. Mutta jos joku osaa opettaa dhammaa, sen kyllä tuntee kun niitä viisauden jalokiviä putoilee. Kaikenlaisia opettajia löytyy, äärimmäisen tiukasta ja ankarasta sellaiseen joka sallii lähes kaiken.

Thaimaassa on myös säilynyt khmerien ajoilta perinteitä, jotka eivät liity millään tavalla Buddhan opetuksiin ja Buddha olisi sellaisia vastaan, mutta niitäkin tehdään, kuten erilaisten amulettien tekeminen, millä ei ole mitään tekemistä viisauden tai valaistumisen tai vapautumisen kanssa.

Mutta omasta mielestäni parasta on metsämunkkien eli "tudong" -munkkien perinne. Mielestäni heidän elämäntapansa on eniten lähellä alkuperäistä Buddhan ajan munkkien elämänatapaa. Kuten Ajahn Chah, jolla oli monia länsimaisia oppilasmunkkeja ja heillä on nyt "omia" luostareita ympäri maailmaa. Yksi hänen kuuluisimmista oppilaistaan Ajahn Brahmavamso, on ollut pitkään apottina australialaisessa hyvin suositussa luostarissa (BSWA).

Puolet buddhalaisista on Kiinassa, ja siellä asiaa ei voi tarkastella tolleen, koska kansanbuddhalaisuus on usein hyvällä mallilla Kiinassa; edistyneempää kamaa. Kiina on kuin maanosa, kuten Intia, että ei ole syytä tarkastella asiaa vain koulukunnittain. Vietnamissa on löysempää buddhalaisuutta, ja muualla Itä-Aasiassa tiukempaa, mutta sidoksissa maan uskontopolitiikkaan.

Lännessä taas linja on vapaa, jossa poimitaan kaikki mikä toimii, ja muulta osin kyse on enemmönkin sekoituksesta, vaikka se joillain opettajilla voi edustaakin jotain linjaa, joka toki ei rahaa oppilaan opintoja, kun opettajia on useampia.

Voi verrata johonkin itsepuolustuslajiin, jossa eri tyylisuunat vallitsee melko satunnaisesti, ja tiettyjen tiukkojen ja virallistenkin tyylisuuntien sisälläkin on jopa äärimmäisen paljon vaihtelua eri opettajista johtuen.