Masennuslääkehuijaus

Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä .
Joten aina tasaisin väliajoin laitetaan näitä juttuja esille , mikähän tarkoitus niillä oikeastaan on , annetaan lääkäreiden tehdä diagnoosi ja kirjoittaa lääkkeet, se kun joku lääkepelkoinen jolle ei mikään apu ole tehnyt muutosta, kirjoittelee nettiin omia kuvitelmiaan

Anonyymi kirjoitti:

Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä .
Joten aina tasaisin väliajoin laitetaan näitä juttuja esille , mikähän tarkoitus niillä oikeastaan on , annetaan lääkäreiden tehdä diagnoosi ja kirjoittaa lääkkeet, se kun joku lääkepelkoinen jolle ei mikään apu ole tehnyt muutosta, kirjoittelee nettiin omia kuvitelmiaan

Lue lisää

Tarkoitus on megalomaanisen ihmiskunnan myrkyttämisen lopettaminen kemikaaleilla jotka sairastuttavat, addiktoivat ja tappavat ihmisiä. Läheskään kaikki psyykenläkkeet eivät ole plaseboa. Ne ovat oikeita myrkkyjä jotka vaurioittavat ihmisten kehoa, hermostoa ja aiheuttavat pysyviä seurauksia terveydentilaan ja elämään.

Vain koska lääketeollisuus saa rahaa ja joku egoistinen tutkijaryhmä oman nimensä ja naamansa historiankirjoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä .
Joten aina tasaisin väliajoin laitetaan näitä juttuja esille , mikähän tarkoitus niillä oikeastaan on , annetaan lääkäreiden tehdä diagnoosi ja kirjoittaa lääkkeet, se kun joku lääkepelkoinen jolle ei mikään apu ole tehnyt muutosta, kirjoittelee nettiin omia kuvitelmiaan

Lue lisää

"Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä ."

Usko siirtää vuoria. Ja parantaa jopa fyysisestä oireesta, kroonisesta ihottumasta.

https://www.youtube.com/watch?v=QDCcuCHOIyY

Ei siinä olisi mitään erityisen moraalitonta jos lääkkeet joilla ihmisten msennusoireita lääkitään olisivat harmitonta plaseboa. Ongelma on se että ne eivät ole plaseboa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä ."

Usko siirtää vuoria. Ja parantaa jopa fyysisestä oireesta, kroonisesta ihottumasta.

https://www.youtube.com/watch?v=QDCcuCHOIyY

Ei siinä olisi mitään erityisen moraalitonta jos lääkkeet joilla ihmisten msennusoireita lääkitään olisivat harmitonta plaseboa. Ongelma on se että ne eivät ole plaseboa.

Lue lisää

Ihmiselle on noloa tajuta uskoneensa plaseboon. Koska se tarkoittaa ettei voi luottaa omaan arvostelukykyynsä. Ja myös muiden silmissä joutuu naurunalaiseksi ja epäluotettavaksi. Jos ei voi luottaa itseensä, mihin voi luottaa? Sen takia ihmiset haluavat pitää kiinni vääriksi todistetuista uskomuksistaan koska on noloa tunnustaa olleensa väärässä.

Asian voi nähdä myös niin että mietippäs millainen vaikutusvalta on vain sillä, mitä itse päätät uskoa, jopa fyysisen kehon toimintoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiselle on noloa tajuta uskoneensa plaseboon. Koska se tarkoittaa ettei voi luottaa omaan arvostelukykyynsä. Ja myös muiden silmissä joutuu naurunalaiseksi ja epäluotettavaksi. Jos ei voi luottaa itseensä, mihin voi luottaa? Sen takia ihmiset haluavat pitää kiinni vääriksi todistetuista uskomuksistaan koska on noloa tunnustaa olleensa väärässä.

Asian voi nähdä myös niin että mietippäs millainen vaikutusvalta on vain sillä, mitä itse päätät uskoa, jopa fyysisen kehon toimintoihin.

Lue lisää

Ajatelkaa oikeasti mikä kaikkivaltius vain yksittäisellä ihmisellä on oman itsensä yli. Jokaiselle käy uskonsa mukaan.

Ja mikä vapaus on siinä, että mitään ei tarvitse uskoa. Ei yhtään mitään. Ihminen itse päättää.

Kannattaa valikoida tarkasti mitä päättää uskoa ja mitä päättää olla uskomatta.

Anonyymi kirjoitti:

Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä .
Joten aina tasaisin väliajoin laitetaan näitä juttuja esille , mikähän tarkoitus niillä oikeastaan on , annetaan lääkäreiden tehdä diagnoosi ja kirjoittaa lääkkeet, se kun joku lääkepelkoinen jolle ei mikään apu ole tehnyt muutosta, kirjoittelee nettiin omia kuvitelmiaan

Lue lisää

Teollisuus menee aina siitä yli, missä aita on matalin.
Aikoinaan tehtaan johtaja söi julkisesti DDT:tä todistaakseen, ettei se ole vaarallista.
Todellisuudessa söi perunajauhoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiselle on noloa tajuta uskoneensa plaseboon. Koska se tarkoittaa ettei voi luottaa omaan arvostelukykyynsä. Ja myös muiden silmissä joutuu naurunalaiseksi ja epäluotettavaksi. Jos ei voi luottaa itseensä, mihin voi luottaa? Sen takia ihmiset haluavat pitää kiinni vääriksi todistetuista uskomuksistaan koska on noloa tunnustaa olleensa väärässä.

Asian voi nähdä myös niin että mietippäs millainen vaikutusvalta on vain sillä, mitä itse päätät uskoa, jopa fyysisen kehon toimintoihin.

Lue lisää

Itseensä luottaminen ja toisiin luottaminen käyvät vähän kuin käsi kädessä.
Jos ei pysty luottamaan itseensä, ei yleensä luota muihinkaan.
Jos ei ole itselleen rehellinen, ei voi olla rehellinen muillekaan.

Tärkeintähän on, että suurimmaksi osaksi tietää itse ja tuntee itse.
Jossain määrin muihinkin voi luottaa ja uskoa, riippuu täysin asiasta, sokea ei kannata kuitenkaan olla.

Anonyymi kirjoitti:

Teollisuus menee aina siitä yli, missä aita on matalin.
Aikoinaan tehtaan johtaja söi julkisesti DDT:tä todistaakseen, ettei se ole vaarallista.
Todellisuudessa söi perunajauhoa.

Lue lisää

Ei tosiaankaan ole pakko tehdä samoin kuin joku toinen tekee.
Oma harkintakyky on hyvä olla mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä .
Joten aina tasaisin väliajoin laitetaan näitä juttuja esille , mikähän tarkoitus niillä oikeastaan on , annetaan lääkäreiden tehdä diagnoosi ja kirjoittaa lääkkeet, se kun joku lääkepelkoinen jolle ei mikään apu ole tehnyt muutosta, kirjoittelee nettiin omia kuvitelmiaan

Lue lisää

Lääkkeistähän voi kokea olevan hyötyä, eikä sitä voi täysin tyrmätäkään, mutta, niistä on vaikeaa päästä irti sitten kun/jos sen aika koittaa.
Monet ovat saaneet myös pitempiaikaisia haittoja, monet haitat taas ovat lääkkeiden sivu-/haittavaikutuksia, jotka usein helpottavat lääkkeen käytön loppuessa. Vaikka sekään ei poissulje, etteikö silti voisi jotain haittaa jäädä myös lopetuksen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Itseensä luottaminen ja toisiin luottaminen käyvät vähän kuin käsi kädessä.
Jos ei pysty luottamaan itseensä, ei yleensä luota muihinkaan.
Jos ei ole itselleen rehellinen, ei voi olla rehellinen muillekaan.

Tärkeintähän on, että suurimmaksi osaksi tietää itse ja tuntee itse.
Jossain määrin muihinkin voi luottaa ja uskoa, riippuu täysin asiasta, sokea ei kannata kuitenkaan olla.

Lue lisää

Jos luotat itseesi, siitä ei seuraa että luotat myös kaikkiin itsesi ulkopuolisiin. Omaan arvostelukkyynsä luottava ei hyväksy kaikkien muidenkin totuuksia. Eihän se olisi edes mahdollista koska eri ihmisten ja myös eri asiantuntijoiden käsitykset poikkeavat toisistaan.

Kysymys on nimenomaan asiantuntijoihin luottamisesta. Ihmiset luottavat mieluummin asiantuntijoiden lausumiin totuuksiin kuin omaan arvostelukykyynsä. Kyse on auktoriteetteihin luottamisesta.

Nykyiset salaliittoteoreetikot maalailevat tulevaisuudesta kauhuskenaarioita Orwellilaisesta maailmasta, jossa ihmisten on hylättävä omat aistinsa, ja omat käsityksensä totuuksista, ja pistettävä "puolueen" totuudet etusijalle.

“The Party told you to reject the evidence of your eyes and ears. It was their final, most essential command.”

Vaikuttaa enemmänkin siltä, että olemme koko ajan eläneet tällaisessa Orwellilaisessa maailmassa. Orwellin 1984 ei kuvaa kauhuskenaariota tulevaisuudesta, vaan se kuvaa Orwellin omaa aikaa, nykyaikaa ja ihmiskunnan koko historiaa. Siksi ihmisiä on niin helppo kusettaa kun kusetus tulee auktoriteettihahmolta koska ihmiset ovat tottuneet luottamaan omien aistiensa ja vaistojensa sijasta ulkopuoliseen asiantuntijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeistähän voi kokea olevan hyötyä, eikä sitä voi täysin tyrmätäkään, mutta, niistä on vaikeaa päästä irti sitten kun/jos sen aika koittaa.
Monet ovat saaneet myös pitempiaikaisia haittoja, monet haitat taas ovat lääkkeiden sivu-/haittavaikutuksia, jotka usein helpottavat lääkkeen käytön loppuessa. Vaikka sekään ei poissulje, etteikö silti voisi jotain haittaa jäädä myös lopetuksen jälkeen.

Lue lisää

Monet saavat kokaiinista, amfetamiinista, opiaateista jne hetkellistä apua sekä psyykkisiin että fyysisiin kiputiloihinsa.

Se että lääkärin määräämänä samat aineet ovat potilaan hoitoon tarkoitettua "lääkettä", jotka katukauppiaan myymänä ovat potentiaalisesti kuolemaan johtavia myrkkyjä joiden käyttämisestäkin seuraa rikosoikeudellinen rangaistus, paljastaa kaiken olennaisen koko kuviosta.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeistähän voi kokea olevan hyötyä, eikä sitä voi täysin tyrmätäkään, mutta, niistä on vaikeaa päästä irti sitten kun/jos sen aika koittaa.
Monet ovat saaneet myös pitempiaikaisia haittoja, monet haitat taas ovat lääkkeiden sivu-/haittavaikutuksia, jotka usein helpottavat lääkkeen käytön loppuessa. Vaikka sekään ei poissulje, etteikö silti voisi jotain haittaa jäädä myös lopetuksen jälkeen.

Lue lisää

"niistä on vaikeaa päästä irti sitten kun/jos sen aika koittaa."

Milloin se aika koittaa?

Anonyymi kirjoitti:

Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä .
Joten aina tasaisin väliajoin laitetaan näitä juttuja esille , mikähän tarkoitus niillä oikeastaan on , annetaan lääkäreiden tehdä diagnoosi ja kirjoittaa lääkkeet, se kun joku lääkepelkoinen jolle ei mikään apu ole tehnyt muutosta, kirjoittelee nettiin omia kuvitelmiaan

Lue lisää

Kukaan ei ole kieltänyt myrkyllisten kemikaalien oloa helpottavaa vaikutusta.

Miljoonat ihmiset saavat etanolistakin hetkellistä helpotusta erilaisiin psyykkisiin kiputiloihinsa. Kuten myös joihinkin fysiologisiin ongelmiinsa. Alkoholi toimii esimerkiksi laksatiivina.

Se vaan että miksi saman aineen väitetään olevan lääkettä ja joitakin suorastaan velvoitetaan käyttämään kemikaaleja lääkärin määräyksesä, kun katukaupassa ne muuttuvat myrkyiksi jotka aiheuttavat addiktioita ja kylvävät kuolemaa?

Miksi ihminen ei voi itse harkita mitä ainetta kokee tarvitsevansa, vaan sen päättää joku lääkäri, joka ei tosiasiassa itsekään tiedä mitään muuta kuin sen mitä hänelle on opetettu, ja mitä hän on päättänyt uskoa?

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiselle on noloa tajuta uskoneensa plaseboon. Koska se tarkoittaa ettei voi luottaa omaan arvostelukykyynsä. Ja myös muiden silmissä joutuu naurunalaiseksi ja epäluotettavaksi. Jos ei voi luottaa itseensä, mihin voi luottaa? Sen takia ihmiset haluavat pitää kiinni vääriksi todistetuista uskomuksistaan koska on noloa tunnustaa olleensa väärässä.

Asian voi nähdä myös niin että mietippäs millainen vaikutusvalta on vain sillä, mitä itse päätät uskoa, jopa fyysisen kehon toimintoihin.

Lue lisää

Silloin kun on todettava että oma arvostelukyky ei pelitä, kannattaa pitää mielessä ettei myöskään ulkopuolisten asiantuntijuus välttämättä pelitä. Kaikki erehtyvät joskus. Siitä että itse on erehtynyt ei seuraa että asiantuntijan on oltava oikeassa.

Jos ei ole aivan varma, kannattaa jättää tekemättä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos luotat itseesi, siitä ei seuraa että luotat myös kaikkiin itsesi ulkopuolisiin. Omaan arvostelukkyynsä luottava ei hyväksy kaikkien muidenkin totuuksia. Eihän se olisi edes mahdollista koska eri ihmisten ja myös eri asiantuntijoiden käsitykset poikkeavat toisistaan.

Kysymys on nimenomaan asiantuntijoihin luottamisesta. Ihmiset luottavat mieluummin asiantuntijoiden lausumiin totuuksiin kuin omaan arvostelukykyynsä. Kyse on auktoriteetteihin luottamisesta.

Nykyiset salaliittoteoreetikot maalailevat tulevaisuudesta kauhuskenaarioita Orwellilaisesta maailmasta, jossa ihmisten on hylättävä omat aistinsa, ja omat käsityksensä totuuksista, ja pistettävä "puolueen" totuudet etusijalle.

“The Party told you to reject the evidence of your eyes and ears. It was their final, most essential command.”

Vaikuttaa enemmänkin siltä, että olemme koko ajan eläneet tällaisessa Orwellilaisessa maailmassa. Orwellin 1984 ei kuvaa kauhuskenaariota tulevaisuudesta, vaan se kuvaa Orwellin omaa aikaa, nykyaikaa ja ihmiskunnan koko historiaa. Siksi ihmisiä on niin helppo kusettaa kun kusetus tulee auktoriteettihahmolta koska ihmiset ovat tottuneet luottamaan omien aistiensa ja vaistojensa sijasta ulkopuoliseen asiantuntijaan.

Lue lisää

En tarkoittanutkaan, että luottaisi kaikkiin ulkopuolisiin.
Ei kaikkiin edes voi luottaa, eikä kannatakaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä ."

Usko siirtää vuoria. Ja parantaa jopa fyysisestä oireesta, kroonisesta ihottumasta.

https://www.youtube.com/watch?v=QDCcuCHOIyY

Ei siinä olisi mitään erityisen moraalitonta jos lääkkeet joilla ihmisten msennusoireita lääkitään olisivat harmitonta plaseboa. Ongelma on se että ne eivät ole plaseboa.

Lue lisää

On kyllä aika päräyttävä toi ihottuman paraneminen lähes kokonaan vain uskon kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatelkaa oikeasti mikä kaikkivaltius vain yksittäisellä ihmisellä on oman itsensä yli. Jokaiselle käy uskonsa mukaan.

Ja mikä vapaus on siinä, että mitään ei tarvitse uskoa. Ei yhtään mitään. Ihminen itse päättää.

Kannattaa valikoida tarkasti mitä päättää uskoa ja mitä päättää olla uskomatta.

Lue lisää

Itse en aikoinaan ottanut masennuslääkkeitä koska en saanut vastausta siihen kuinka mukamas voidaan mitata ja millä mittarilla aivovälittäjäaineita. Mielestäni oli aivan ok se että koska elämä oli kohdellut huonosti, ei mielikään ole kovin hyvä.
Nykyisin olisi tärkeää selvittää ettei masennusepäilyn taustalla ole muuta, esim.puutostautia. Rauta on tärkeä hivenaine aivoille ja sitä tarvitaan aivovälittäjäaine dopamiinin muodostumiseen. Asioihin pitäisi perehtyä hyvin terveydenhuollossa ennen kuin aletaan määräilemään lääkkeitä varsinkin lapsille ja nuorille joiden aivot vielä kehittyvät. Lopputulosta ei voi tietää kuinka aivoille käy kemikaalikäsittelyssä. Ja onhan lääkkeillä aina haittavaikutuksiakin. Paljonko valinnan vaakakupissa painaa esim.ylipainon kertyminen?

Anonyymi kirjoitti:

"niistä on vaikeaa päästä irti sitten kun/jos sen aika koittaa."

Milloin se aika koittaa?

Eipä täällä pysty tuntemattomista ihmisistä etenkään tietämään, milloin se aika koittaa.
Ja eiköhän sekin ole lääkärin ja potilaan välinen asia, tai sitten oma henkilökohtainen päätös lopettaa lääkitys.
Mahdollista se kuitenkin on, jos ja kun elämäntilanne on siihen otollinen.

Anonyymi kirjoitti:

On kyllä aika päräyttävä toi ihottuman paraneminen lähes kokonaan vain uskon kautta.

En usko, vaikka kuinka pärisisi.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en aikoinaan ottanut masennuslääkkeitä koska en saanut vastausta siihen kuinka mukamas voidaan mitata ja millä mittarilla aivovälittäjäaineita. Mielestäni oli aivan ok se että koska elämä oli kohdellut huonosti, ei mielikään ole kovin hyvä.
Nykyisin olisi tärkeää selvittää ettei masennusepäilyn taustalla ole muuta, esim.puutostautia. Rauta on tärkeä hivenaine aivoille ja sitä tarvitaan aivovälittäjäaine dopamiinin muodostumiseen. Asioihin pitäisi perehtyä hyvin terveydenhuollossa ennen kuin aletaan määräilemään lääkkeitä varsinkin lapsille ja nuorille joiden aivot vielä kehittyvät. Lopputulosta ei voi tietää kuinka aivoille käy kemikaalikäsittelyssä. Ja onhan lääkkeillä aina haittavaikutuksiakin. Paljonko valinnan vaakakupissa painaa esim.ylipainon kertyminen?

Lue lisää

Niin, toi rauta voi olla yksi tekijä, ja miehillä saattaa vaikuttaa pelkästään testosteronin heittelyt, vajaus ehkä.
Testosteronin vaikutusta masennukseen ja muuhun mielialan ongelmiin ei kai hirveästi oteta huomioon.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä täällä pysty tuntemattomista ihmisistä etenkään tietämään, milloin se aika koittaa.
Ja eiköhän sekin ole lääkärin ja potilaan välinen asia, tai sitten oma henkilökohtainen päätös lopettaa lääkitys.
Mahdollista se kuitenkin on, jos ja kun elämäntilanne on siihen otollinen.

Lue lisää

Jos ihmisen olotila paranee myrkyllisten aineiden avulla (alkoholikin parantaa oloa) mistä voi tietää milloin on se hetki kun sitä ainetta ei enää tarvi ja sen voi lopettaa? Henkilöhän on koko ajan toksisessa tilassa joten miten ihmeessä voi kuvitella tietävänsä että olotila ilman ainetta pn parantunut ja se primääri ongelma poistunut?

Ei millään.

Anonyymi kirjoitti:

En usko, vaikka kuinka pärisisi.

Näissä tapauksissa kysehän oli toiminnallisista ongelmista. Eli potilaista joilla oli toiminnallisia häiriöitä. Toiminnalliset häiriöt ovat ihmisen omaa käytöstä. Ihottumaa sairastaneen työtän käsivarret olivat verillä koska hän itse repi ne ruvelle. Plasebohoidon seurauksena hän kuten muutkin potilaat itse lopettivat ongelmakäytökensä koska he uskoivat hoidon tehokkuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ihmisen olotila paranee myrkyllisten aineiden avulla (alkoholikin parantaa oloa) mistä voi tietää milloin on se hetki kun sitä ainetta ei enää tarvi ja sen voi lopettaa? Henkilöhän on koko ajan toksisessa tilassa joten miten ihmeessä voi kuvitella tietävänsä että olotila ilman ainetta pn parantunut ja se primääri ongelma poistunut?

Ei millään.

Lue lisää

Itse yritin kauan sitten parantaa olotilaa alkoholilla, ja vähän muullakin.
Alkuun se toimikin, mutta ei se pitemmän päälle mitään parantanut, päinvastoin.

Eikä tietenkään voi tietää, millaista on olla ilman alkoholia, jos ei koskaan ole.
Mutta jos onnistuu olemaan ilman jonkin aikaa, niin kyllä siinä huomaa muutoksen olossaan.

Nimim. kokemusta on

Anonyymi kirjoitti:

Näissä tapauksissa kysehän oli toiminnallisista ongelmista. Eli potilaista joilla oli toiminnallisia häiriöitä. Toiminnalliset häiriöt ovat ihmisen omaa käytöstä. Ihottumaa sairastaneen työtän käsivarret olivat verillä koska hän itse repi ne ruvelle. Plasebohoidon seurauksena hän kuten muutkin potilaat itse lopettivat ongelmakäytökensä koska he uskoivat hoidon tehokkuuteen.

Lue lisää

Vaikka olisi kuinka toiminnallista, että repiii kätensä verille, niin päästä sekin ajatus lähtee, että kutiaa ja silloin on raavittava.

Tuossa kohtaa plasebot on siis vaikuttaneet psyykeen, koska tyttö on ajatellut, että enää ei tarvitse repiä kun on lääkitys, joka auttaa.

Ongelmakäytös, sekä fyysinen ja henkinen, on mahdollista saada loppumaan plaseboilla, koska ihminen voi itse uskoa niiden tehoavan.

Ihminen uskoo loppujen lopuksi aika moniin asioihin, joka sitten vaikuttaa elämän eri osa-alueisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Itse yritin kauan sitten parantaa olotilaa alkoholilla, ja vähän muullakin.
Alkuun se toimikin, mutta ei se pitemmän päälle mitään parantanut, päinvastoin.

Eikä tietenkään voi tietää, millaista on olla ilman alkoholia, jos ei koskaan ole.
Mutta jos onnistuu olemaan ilman jonkin aikaa, niin kyllä siinä huomaa muutoksen olossaan.

Nimim. kokemusta on

Lue lisää

Tämä ei ollut kommentin pointti.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka olisi kuinka toiminnallista, että repiii kätensä verille, niin päästä sekin ajatus lähtee, että kutiaa ja silloin on raavittava.

Tuossa kohtaa plasebot on siis vaikuttaneet psyykeen, koska tyttö on ajatellut, että enää ei tarvitse repiä kun on lääkitys, joka auttaa.

Ongelmakäytös, sekä fyysinen ja henkinen, on mahdollista saada loppumaan plaseboilla, koska ihminen voi itse uskoa niiden tehoavan.

Ihminen uskoo loppujen lopuksi aika moniin asioihin, joka sitten vaikuttaa elämän eri osa-alueisiin.

Lue lisää

Kyllä se näin näyttää olevan. Ja se mitä ihminen itse uskoo on paljon merkityksellisempi asia kuin yleisesti ajatellaan.

Meillä ajatellaan että ihminen on aivojensa vanki. Se tiedetään faktana että ympäristön olosuhteet muokkaavat aivoja varsinkin kehitysvaiheessa. Sitä ei vielä tiedosteta tarpeeksi että ihminen myös itse muokkaa omalla toiminnallaan omia aivojaan. Ja se mitä ihminen uskoo määrittelee sitä millaisia valintoja ihminen tekee.

Ihmiset katsovat omaa toimintaansa kuin ulkopuolisina silloin kun potevat toiminnallisista häiriöitä. Asia voi korjaantua vain sillä että se mitä ihminen uskoo muuttuu. On se kyllä aika päräyttävää siinä mielessä.

Miljoona vuotta sitten näin televisiosta dokumentin jossa patologi (henkilö joka tekee ruumiinavauksia) väitti että ihmisen aivojen rakenteista voi nähdä jopa sen, onko henkilö soittanut elämänsä aikana jotakin instrumenttia. Ikäihmisiä kehotetaan käyttämään aivojaan jotta ne pysyvät toimintakykyisinä.

Aivot eivät siis tee valintoja ja päätöksiä ihmisen puolesta. On olemassa se joku aivojen ulkopuolinen "minä itse" joka tekee päätöksen alkaa soittamaan vaikkapa jotakin instrumenttia. On siis niin, että se joku "minä itse" on totta tosiaan aivoista irrallinen entiteetti joka tekee valintoja. Aivot ovat vain biologinen tietokone korvien välissä joka toimii kuin lihas.

Se mitä ihminen uskoo määrittelee sitä millaisia valintoja tämä "minä itse" tekee.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitus on megalomaanisen ihmiskunnan myrkyttämisen lopettaminen kemikaaleilla jotka sairastuttavat, addiktoivat ja tappavat ihmisiä. Läheskään kaikki psyykenläkkeet eivät ole plaseboa. Ne ovat oikeita myrkkyjä jotka vaurioittavat ihmisten kehoa, hermostoa ja aiheuttavat pysyviä seurauksia terveydentilaan ja elämään.

Vain koska lääketeollisuus saa rahaa ja joku egoistinen tutkijaryhmä oman nimensä ja naamansa historiankirjoihin.

Lue lisää

Taas yksi joka on suuruudenhullu, ja on ymmärtävinään asioita joita ikävä kyllä ei ymmärrä
Joten , ihme että näitä vapaa ajan ” neuropsykologeja ” on joka kylässä , niitä sanotaan kylähulluiksi kansan kesken.
Joten parempi kun jättää vainoharhaiset juttunsa ja keskittyä asioihin mitkä ovat hänelle enemmän passaaavia .

Anonyymi kirjoitti:

Tämä ei ollut kommentin pointti.

Lääkkeitä lähinnä tarkoitit, ymmärsin kyllä.

Tavallaan se on sama, kuin mitä kirjoitin alkoholistakin.
Myös lääkkeiden vaikutuksen alaisena, tunteet solmussa ym. on todellakin vaikeaa edes yrittää tietää, millaista elämä olisi ilman lääkkeitä.

Omalla kohdallani kävi niin, että elin lääketokkurassa vuosia, kunnes pääsin ( tässä kohtaa käytän sanaa pääsin ) hyvään hoitoon, laitokseen kylläkin. Siellä vähennettiin lääkelastit aivan minimiin ja alkoi tapahtua toipumista lähes heti, kun lääkitys väheni.
Toki hoito oli muutenkin sellaista, että ilman sitä ei olisi enää mikään ollut mahdollista.
Ongelmat saatiin käsiteltyä, siis ainahan ne tulevat olemaan olemassa, mutta sain taitoja osata elää menneen kanssa. Jo tapahtuneiden asioiden kanssa pystyy elämään niin, etteivät ne pilaa tätä päivää.
Tietysti kaikilla on omat ongelmansa, olemmehan yksilöitä, toisen puolesta ei oikein voi mennä sanomaan mitään.

Viimeisen lääkkeen lopetin kyllä oma-aloitteisesti myöhemmin, kun avohoidon lääkärit eivät siihen olisi suostuneet.
Joskushan saattaa mennä niinkin, että lääkäri voi suostua lääkkeen lopetukseen, johonkinhan sekin perustuu, että lääkityksiä myös vaihdellaan. Mitä lie sitten katsovat, ja näkevät.

Ehkä en olisi itsekään lääkettä omalla kohdalla lopettanut, jos olisin ollut epävarma itsestäni ja pärjäämisestäni.
Olin kuitenkin nin vahvalla pohjalla, että sen tein, harkinnan jälkeen kylläkin.
Ja pakko myöntää, että en olisi osannut edes ajatella, miten paljon kaikki muuttuu, kun saa aivotoiminnan palautumaan suhteellisen normaaliksi.

Mitään ei voi tietää, jos ei edes kokeile, oli asia sitten mikä tahansa.
Sama se on lääkkeiden käytön kanssa. Jos itse kokee vointinsa ja olonsa hyväksi, luulisi, että on oikeus ihan itse päättää, haluaako kokeilla elämää ilman lääkettä. Kun sekään ei selviä kokeilematta.

Vieroitusoireet ovat asia erikseen, ei mennä nyt niihin, tai seurauksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitus on megalomaanisen ihmiskunnan myrkyttämisen lopettaminen kemikaaleilla jotka sairastuttavat, addiktoivat ja tappavat ihmisiä. Läheskään kaikki psyykenläkkeet eivät ole plaseboa. Ne ovat oikeita myrkkyjä jotka vaurioittavat ihmisten kehoa, hermostoa ja aiheuttavat pysyviä seurauksia terveydentilaan ja elämään.

Vain koska lääketeollisuus saa rahaa ja joku egoistinen tutkijaryhmä oman nimensä ja naamansa historiankirjoihin.

Lue lisää

Ei voi sanoa " läheskään kaikki psyykenlääkkeet eivät ole plaseboa ".

Kun apteekista menee ostamaan lääkettä, johon on reseptin saanut, niin siellä myydään aitoa ainetta, ei plaseboa.

Plaseboja käytetään ainoastaan (?) lääkkeiden kaksoissokkotutkimuksissa, joissa verrataan plasebon ja lääkkeen eroja.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiselle on noloa tajuta uskoneensa plaseboon. Koska se tarkoittaa ettei voi luottaa omaan arvostelukykyynsä. Ja myös muiden silmissä joutuu naurunalaiseksi ja epäluotettavaksi. Jos ei voi luottaa itseensä, mihin voi luottaa? Sen takia ihmiset haluavat pitää kiinni vääriksi todistetuista uskomuksistaan koska on noloa tunnustaa olleensa väärässä.

Asian voi nähdä myös niin että mietippäs millainen vaikutusvalta on vain sillä, mitä itse päätät uskoa, jopa fyysisen kehon toimintoihin.

Lue lisää

Mua ei nolostuttaisi yhtään, jos ns. paranisin plasebon ansioista.
Olisi se kaikenkaikkiaan turvallisempaa ja terveellisempää.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja monet sadat potilaat voivat todistaa että nämä lääkkeet ovat helpottaneet heidän elämäänsä ."

Usko siirtää vuoria. Ja parantaa jopa fyysisestä oireesta, kroonisesta ihottumasta.

https://www.youtube.com/watch?v=QDCcuCHOIyY

Ei siinä olisi mitään erityisen moraalitonta jos lääkkeet joilla ihmisten msennusoireita lääkitään olisivat harmitonta plaseboa. Ongelma on se että ne eivät ole plaseboa.

Lue lisää

Usko voi siirtää vuosia myös näissä lääketieteen vastaisessa teoriaasa, missä oletetaan että kaikki on myrkkyä ja että muka tapetaan ihmisiä.
Joten se jolla ei ole lääketietellistä koulutusta , jättäköön spekuloimasta , sillä jokin ns yksittäinen tutkimus ( maksettu keneltä) ei rosista mitään

Anonyymi kirjoitti:

Mua ei nolostuttaisi yhtään, jos ns. paranisin plasebon ansioista.
Olisi se kaikenkaikkiaan turvallisempaa ja terveellisempää.

Näitä,plasebo juttuja tulkataan eräiden kohdalla väärin. Kukaan lääkäri ei kirjoita plasebo tabletteja kellekään sillä siihen heillä ei ole lupaa, kaikki rekisteröidään joka instanssissa .
Lähi omaiseni oli itsevarma terve ihminen ( omasta mielestään) joka sanoi aina että sairaudet ajatellaan pois , hänen pitkän elämän aikana ei ollut koskaan töistä pois, ja nauroi kun minulta leikattiin sappikivet, että annan lääkäreiden jujuttaa. Mutta kuitenkin hän ei pystynyt ajattelemaan pois sairauttaan kun sairastui diabetekseen sai aivoveren vuodon, sai syövän , ja tulis sokeaksi yhtä äkkiä, joten jos olisin ollut ilkeä niin olisin sanonut että ajattelee nyt vaan pois sairaudet . Niin että neuropsykiatrinen osasto kyllä tietää mitä lääkkeitä annetaan ja jos tarvitsee SSRI lääkkeet. Joten turha ilman koulutusta mennä sepustelemaan asioita mistä ei ymmärrä mitään ja muut erikoistuneet lääkärit hoitavat hommansa hyvin ja kirjoittavat lääkkeet tarpeen mukaan

Anonyymi kirjoitti:

Usko voi siirtää vuosia myös näissä lääketieteen vastaisessa teoriaasa, missä oletetaan että kaikki on myrkkyä ja että muka tapetaan ihmisiä.
Joten se jolla ei ole lääketietellistä koulutusta , jättäköön spekuloimasta , sillä jokin ns yksittäinen tutkimus ( maksettu keneltä) ei rosista mitään

Lue lisää

Lääketiede on eri asia kuin psykiatria jonka piiriin psyykenlääkket kuuluvat.

Anonyymi kirjoitti:

Lääketiede on eri asia kuin psykiatria jonka piiriin psyykenlääkket kuuluvat.

Psykiatria on yksi lääketieteen haara, eli kuuluu kyllä lääketieteeseen.
Lääketiede on paljon muutakin kuin lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Näitä,plasebo juttuja tulkataan eräiden kohdalla väärin. Kukaan lääkäri ei kirjoita plasebo tabletteja kellekään sillä siihen heillä ei ole lupaa, kaikki rekisteröidään joka instanssissa .
Lähi omaiseni oli itsevarma terve ihminen ( omasta mielestään) joka sanoi aina että sairaudet ajatellaan pois , hänen pitkän elämän aikana ei ollut koskaan töistä pois, ja nauroi kun minulta leikattiin sappikivet, että annan lääkäreiden jujuttaa. Mutta kuitenkin hän ei pystynyt ajattelemaan pois sairauttaan kun sairastui diabetekseen sai aivoveren vuodon, sai syövän , ja tulis sokeaksi yhtä äkkiä, joten jos olisin ollut ilkeä niin olisin sanonut että ajattelee nyt vaan pois sairaudet . Niin että neuropsykiatrinen osasto kyllä tietää mitä lääkkeitä annetaan ja jos tarvitsee SSRI lääkkeet. Joten turha ilman koulutusta mennä sepustelemaan asioita mistä ei ymmärrä mitään ja muut erikoistuneet lääkärit hoitavat hommansa hyvin ja kirjoittavat lääkkeet tarpeen mukaan

Lue lisää

Ei lääkärit kirjoita palsebo-reseptejä, kun ei sellaisia ole saatavilla apteekista reseptillä.
Kalkkitabletit on ainoita, mitä apteekista saa, ja niitäkin ilman reseptiä.

Kirjoitin tuosta, että mieluiten paranisin plaseboilla, jos se olisi mahdollista.
Plasebot kun eivät aiheuttaisi mitään haittoja.

On totta, ettei ajatuksen voimalla voi parantua, siis jos on jokin oikea sairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeistähän voi kokea olevan hyötyä, eikä sitä voi täysin tyrmätäkään, mutta, niistä on vaikeaa päästä irti sitten kun/jos sen aika koittaa.
Monet ovat saaneet myös pitempiaikaisia haittoja, monet haitat taas ovat lääkkeiden sivu-/haittavaikutuksia, jotka usein helpottavat lääkkeen käytön loppuessa. Vaikka sekään ei poissulje, etteikö silti voisi jotain haittaa jäädä myös lopetuksen jälkeen.

Lue lisää

Selityksesi on järjen vastainen. Jos lääkkeestä on vain vähän hyötyä, mutta paljon haittaa, niin silloin ihmisellä on motivaatio lopettaa sen käyttö.

Anonyymi kirjoitti:

Selityksesi on järjen vastainen. Jos lääkkeestä on vain vähän hyötyä, mutta paljon haittaa, niin silloin ihmisellä on motivaatio lopettaa sen käyttö.

En mä ole toisin väittänytkään.
Kirjoitin, että lääkkeistä voi kokea olevan hyötyä, eli se tarkoittaa, että jotkut kokevat niistä hyötyvänsä.

Itse en ole samalla ajatuskannalla, mutta en ala kyseenalaistaa, jos joku tulee kertomaan saavansa hyötyä jostain lääkkeestä. Koen, ettei se ole minun tehtäväni.
Oikeastaan järjen vastaista on alkaa opastaa jotain toista ihmistä lääkkeiden käytön kanssa. Mielipiteensä voi kertoa, mutta ei paljon pysty kieltää tai käskeä.
Useimmiten ihminen itse huomaa, onko haittaa enemmän kuin hyötyä, ja toimii oman tuntemuksensa sanelemana.

On olemassa joukko ihmisiä, jotka eivät koe lääkkeistä haittoja ( tai sitten he eivät ehkä huomaa niitä ).
Omakohtaiset kokemukset eivät ole verrattavissa suoranaisesti muiden kokemuksiin, tai päinvastoin.
Mielipiteiden vaihto ja keskustelu on aina hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei ole kieltänyt myrkyllisten kemikaalien oloa helpottavaa vaikutusta.

Miljoonat ihmiset saavat etanolistakin hetkellistä helpotusta erilaisiin psyykkisiin kiputiloihinsa. Kuten myös joihinkin fysiologisiin ongelmiinsa. Alkoholi toimii esimerkiksi laksatiivina.

Se vaan että miksi saman aineen väitetään olevan lääkettä ja joitakin suorastaan velvoitetaan käyttämään kemikaaleja lääkärin määräyksesä, kun katukaupassa ne muuttuvat myrkyiksi jotka aiheuttavat addiktioita ja kylvävät kuolemaa?

Miksi ihminen ei voi itse harkita mitä ainetta kokee tarvitsevansa, vaan sen päättää joku lääkäri, joka ei tosiasiassa itsekään tiedä mitään muuta kuin sen mitä hänelle on opetettu, ja mitä hän on päättänyt uskoa?

Lue lisää

Miksi ihminen ylipäänsä tarvitsee jotakin " ainetta " ?
Se usein kertoo, ettei psyyke ole tasapainossa, kun haluaa " olla sekaisin ".

Tutkijat voi väittää mitä tahansa shaibaa masennuslääkkeen toimintamekanismista joka jälkikäteen todetaan vääräksi, kumotaan tai aineet haitallisemmaksi aivoille kun luultu pitkän aikavälin päästä. Usein haittojen täyteen tunnudtamiseen historian valossa esim antipsykoottien tardiivin dyskinesian ja bentsojen riippuvuuteen ja pahoihin viekkareihin jo hoitoannoksilla meni vuosikymmeniä. Olkaa skeptisiä seuraavankin pillerin kohdalla jonka sanotaan olevan turvallisempi ja tehokkaampi ja tuovan onnen ja autuuden. Nimittäin psykiatrian hoitokeinot usein noudattavat samaa kaavaa. Ensin hype, myöhemmin aine tai hoitokeino todetaan haitallisemmaksi luultu ja taas tilalle kehitellään MUKA "parempaa ja turvallisempaa". Ja niin edelleen,tarina jatkuu. Uusi sukupolvi "huumattavana" joka ei muista historiaa

Toki esim sähköhoito on ollut jo vuosia olemassa ilman suurempia kritiikkejä tai lehtijutttja sen haitoista mutta psykiatrian potilaat tuskin saavat ikinä kompensaatiota tai oikeutta vaikka kokisivatkin aivojensa tai hermostonsa vaurioituneen jollain tavalla hoidon seurauksena. He eivät saa todistettua sitä helposti. Sähköhoitoa myös annetaan huonossa henkisessä kunnossa oleville joten myös haitat voidaan oikeuttaa. Sen haitoista varmaan puhuttaisiin enemmän jos sitä käytettäisiin laajoilla massoilla kuten masarilääkkeitä on käytetty. Jotka on parempitoimintakykyisiä, paremmassa asemassa yhteiskunnassa. Siksi haitoista puhutaankin enempi ja ne otetaan enempi vakavissaan. Kellä nyt kiinnostaa jonkun psykoosipotilaan oikeudet ja tunteet lääkityksellään?

Minäkin voin tässä heittää omia teorioita masarilääkkeiden toimintamekanismista ja haitoista:

- ne ei toimi pitkällä aikavälillä masennukseen. Liekö merkittävästi ollenkaan eli kyse plasebosta jossa odoteraan tiettyä vaikurusta, uskotaan siihen ja se tapahtuu. Mahdollinen teho voi tulla samalla mekanismilla kuin tunteiden leikkautuminen ja genitaalien tunnottomuus, esim aineen turruttavuudesta seuraavan ahdistuksen vähenemisen kautta mutta loppupeleissä kyse ei olekaan niin hyödyllisestä asiasta kyse saatika että aine olisi jatkuvasti toimiva antidepressantti. Kolikon kääntöpuolena tulee ennemmin tai myöhemmin apatia, genitaalien tunnottomuus, tunteiden leikkautuminen joka suurella todennäköisyydellä iskee kyseistä ainetta pitkään tai suurina annoksina käytettäessä. Ehkä alussa voi tulla high kuten monessa aineessa mutta kuten alkoholissakin, jatkuva käyttö ei tuo samaa highta. High EI VOI säilyä ja veikkaan että monet tavoittelee tätä lyhytkestoista highta yhä uusilla lääkityksillä. High ei tarkoita että on pää sekaisin kuin huumeissa mutta ihminen voi kokea olonsa paremmaksi mutta se ei ole pysyvä tila. What goes up comes down.
- teho perustuu annosten muutteluun (joko aineen nostoon mutta myös jopa laskuun) joka häiritsee aivojen toimintaa mistä seuraa myönteinen reaktio olossa missä ihminen voi olossa positiivista muutosta. Kuten ihminen voi kokea huumeissakin suotuisia asioita tunne-elämänsä kannalta mutta se ei tarkoita että aine on hyödyllinen aivoille tai korjaa jotain mikä viallista aivoissa biologisesti. Psykoaktiivisia aineita eri muodossa.

Teho ei tule itse lääkkeestä joka pysyvästi hoitaa masennusta vaan aivojen lyhytkestoisesta reaktiosta tähän toiminnan häiritsemiseen. Teho loppuu. Joku voi tulkita että teho on jatkuva mutta se ei ole vuosien mittaan.
- tehossa ei voida poissulkea etteikö osa tehosta liittyisi vain siihen että keho on mukautunut lääkkeeseen ja kun käyttöä jatkaa olo pysyy tasaisena. Mutta olo voisi olla parantunut ja pysyä tasaisena myös ilman kyseistä kemikaalia, ilman koukkua ja ilman viekkareita. Paljon terveemmin. Kun olo huononee kun lääke yritetään koukun jälkeen purkaa, potilas ja lääkäri luulee olon huononemisen syyksi jatkaa lääkkeitä. Täten aineet altistavat potilaan yhä jatkuville turhille pitkille lääkityksille eli ovat haitallisia.

Tällöin ainoaksi tavaksi kokea olonsa tasapainoiseksi on jatkaa lääkkeitä. Kuinkakohan moni ihmisressukka syö lääkkeitä, mutta ei oikeasti voi hyvin ja osa liittyykin lääkekoukkuu
- Ihminen voi kokea olonsa ihan ok:ksi lääkityksillä mutta se ei tarkoita etteikö ne voisi kumminkin olla pitemmän päälle harmillisia ja tuottaa yhä uusia ongelmia. Aivot eivät tykkää siitä että homeostaasia häiritään ja pyrkii kääntämään tämän häirinnän, serotoniinin keinotekoisen nostamisen, esim vähentämällä reseptorien määrää. Tällöin kehoon tulee kirjaimellisesti kemiallinen epätasapaino kun lääkettä yritetään ajaa alas.
- mahdollinen neuroplastisuuden lisääntyminen ynnä ajattelutapojen muutos ynnä muu positiivinen mitä lääkkeestä seuraa voikin jossain vaiheessa muuttua niin että aine muuttuukin hiljalleen yhä neurotoksisemmaksi. Pitemmän päälle seurauksena tästä voi olla etenkin pitkän käytän ja vieroituksen jälkeen erilaisia neurologisia ja hermostollisia haittavaikutuksia. Lääkkeet ei paranna kehon toimintaa, ne on kuitenkin loppupeleissä toksiineita, kehoon kuulumattomia aineita.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkijat voi väittää mitä tahansa shaibaa masennuslääkkeen toimintamekanismista joka jälkikäteen todetaan vääräksi, kumotaan tai aineet haitallisemmaksi aivoille kun luultu pitkän aikavälin päästä. Usein haittojen täyteen tunnudtamiseen historian valossa esim antipsykoottien tardiivin dyskinesian ja bentsojen riippuvuuteen ja pahoihin viekkareihin jo hoitoannoksilla meni vuosikymmeniä. Olkaa skeptisiä seuraavankin pillerin kohdalla jonka sanotaan olevan turvallisempi ja tehokkaampi ja tuovan onnen ja autuuden. Nimittäin psykiatrian hoitokeinot usein noudattavat samaa kaavaa. Ensin hype, myöhemmin aine tai hoitokeino todetaan haitallisemmaksi luultu ja taas tilalle kehitellään MUKA "parempaa ja turvallisempaa". Ja niin edelleen,tarina jatkuu. Uusi sukupolvi "huumattavana" joka ei muista historiaa

Toki esim sähköhoito on ollut jo vuosia olemassa ilman suurempia kritiikkejä tai lehtijutttja sen haitoista mutta psykiatrian potilaat tuskin saavat ikinä kompensaatiota tai oikeutta vaikka kokisivatkin aivojensa tai hermostonsa vaurioituneen jollain tavalla hoidon seurauksena. He eivät saa todistettua sitä helposti. Sähköhoitoa myös annetaan huonossa henkisessä kunnossa oleville joten myös haitat voidaan oikeuttaa. Sen haitoista varmaan puhuttaisiin enemmän jos sitä käytettäisiin laajoilla massoilla kuten masarilääkkeitä on käytetty. Jotka on parempitoimintakykyisiä, paremmassa asemassa yhteiskunnassa. Siksi haitoista puhutaankin enempi ja ne otetaan enempi vakavissaan. Kellä nyt kiinnostaa jonkun psykoosipotilaan oikeudet ja tunteet lääkityksellään?

Minäkin voin tässä heittää omia teorioita masarilääkkeiden toimintamekanismista ja haitoista:

- ne ei toimi pitkällä aikavälillä masennukseen. Liekö merkittävästi ollenkaan eli kyse plasebosta jossa odoteraan tiettyä vaikurusta, uskotaan siihen ja se tapahtuu. Mahdollinen teho voi tulla samalla mekanismilla kuin tunteiden leikkautuminen ja genitaalien tunnottomuus, esim aineen turruttavuudesta seuraavan ahdistuksen vähenemisen kautta mutta loppupeleissä kyse ei olekaan niin hyödyllisestä asiasta kyse saatika että aine olisi jatkuvasti toimiva antidepressantti. Kolikon kääntöpuolena tulee ennemmin tai myöhemmin apatia, genitaalien tunnottomuus, tunteiden leikkautuminen joka suurella todennäköisyydellä iskee kyseistä ainetta pitkään tai suurina annoksina käytettäessä. Ehkä alussa voi tulla high kuten monessa aineessa mutta kuten alkoholissakin, jatkuva käyttö ei tuo samaa highta. High EI VOI säilyä ja veikkaan että monet tavoittelee tätä lyhytkestoista highta yhä uusilla lääkityksillä. High ei tarkoita että on pää sekaisin kuin huumeissa mutta ihminen voi kokea olonsa paremmaksi mutta se ei ole pysyvä tila. What goes up comes down.
- teho perustuu annosten muutteluun (joko aineen nostoon mutta myös jopa laskuun) joka häiritsee aivojen toimintaa mistä seuraa myönteinen reaktio olossa missä ihminen voi olossa positiivista muutosta. Kuten ihminen voi kokea huumeissakin suotuisia asioita tunne-elämänsä kannalta mutta se ei tarkoita että aine on hyödyllinen aivoille tai korjaa jotain mikä viallista aivoissa biologisesti. Psykoaktiivisia aineita eri muodossa.

Teho ei tule itse lääkkeestä joka pysyvästi hoitaa masennusta vaan aivojen lyhytkestoisesta reaktiosta tähän toiminnan häiritsemiseen. Teho loppuu. Joku voi tulkita että teho on jatkuva mutta se ei ole vuosien mittaan.
- tehossa ei voida poissulkea etteikö osa tehosta liittyisi vain siihen että keho on mukautunut lääkkeeseen ja kun käyttöä jatkaa olo pysyy tasaisena. Mutta olo voisi olla parantunut ja pysyä tasaisena myös ilman kyseistä kemikaalia, ilman koukkua ja ilman viekkareita. Paljon terveemmin. Kun olo huononee kun lääke yritetään koukun jälkeen purkaa, potilas ja lääkäri luulee olon huononemisen syyksi jatkaa lääkkeitä. Täten aineet altistavat potilaan yhä jatkuville turhille pitkille lääkityksille eli ovat haitallisia.

Tällöin ainoaksi tavaksi kokea olonsa tasapainoiseksi on jatkaa lääkkeitä. Kuinkakohan moni ihmisressukka syö lääkkeitä, mutta ei oikeasti voi hyvin ja osa liittyykin lääkekoukkuu
- Ihminen voi kokea olonsa ihan ok:ksi lääkityksillä mutta se ei tarkoita etteikö ne voisi kumminkin olla pitemmän päälle harmillisia ja tuottaa yhä uusia ongelmia. Aivot eivät tykkää siitä että homeostaasia häiritään ja pyrkii kääntämään tämän häirinnän, serotoniinin keinotekoisen nostamisen, esim vähentämällä reseptorien määrää. Tällöin kehoon tulee kirjaimellisesti kemiallinen epätasapaino kun lääkettä yritetään ajaa alas.
- mahdollinen neuroplastisuuden lisääntyminen ynnä ajattelutapojen muutos ynnä muu positiivinen mitä lääkkeestä seuraa voikin jossain vaiheessa muuttua niin että aine muuttuukin hiljalleen yhä neurotoksisemmaksi. Pitemmän päälle seurauksena tästä voi olla etenkin pitkän käytän ja vieroituksen jälkeen erilaisia neurologisia ja hermostollisia haittavaikutuksia. Lääkkeet ei paranna kehon toimintaa, ne on kuitenkin loppupeleissä toksiineita, kehoon kuulumattomia aineita.

Lue lisää

"Tutkijat voi väittää mitä tahansa shaibaa masennuslääkkeen toimintamekanismista joka jälkikäteen todetaan vääräksi, kumotaan tai aineet haitallisemmaksi aivoille kun luultu pitkän aikavälin päästä."

Näin on. Tämähän on tieteellisen tutkimuksen perusta: vanhat faktat voidaan perua kunhan löydetäänuusia parempia faktoja tieteellisen tutkimuksen keinoin.

Mutta kun kyse on pseudotieteestä joka imitoi oikeaa tiedettä mutta ei sitä edes ole, tämä mahdollistaa sen, että jopa aivan tietoisesti voidaan tehdä kaikenlaisia feikkilöydöksiä, koska myöhemmin kun ne todetaan vääriksi, voidaan vedota siihen että nyt tiedetään paremmin kun on taas löydetty parempaa "faktaa" kaikenlaisin "näytöin".

Edelleen kiinnostaisi tietää millaisia tutkimusmetodeita esim. aloituksen tutkijaryhmä käytti.

Anonyymi kirjoitti:

"Tutkijat voi väittää mitä tahansa shaibaa masennuslääkkeen toimintamekanismista joka jälkikäteen todetaan vääräksi, kumotaan tai aineet haitallisemmaksi aivoille kun luultu pitkän aikavälin päästä."

Näin on. Tämähän on tieteellisen tutkimuksen perusta: vanhat faktat voidaan perua kunhan löydetäänuusia parempia faktoja tieteellisen tutkimuksen keinoin.

Mutta kun kyse on pseudotieteestä joka imitoi oikeaa tiedettä mutta ei sitä edes ole, tämä mahdollistaa sen, että jopa aivan tietoisesti voidaan tehdä kaikenlaisia feikkilöydöksiä, koska myöhemmin kun ne todetaan vääriksi, voidaan vedota siihen että nyt tiedetään paremmin kun on taas löydetty parempaa "faktaa" kaikenlaisin "näytöin".

Edelleen kiinnostaisi tietää millaisia tutkimusmetodeita esim. aloituksen tutkijaryhmä käytti.

Lue lisää

Juuri näin kyse on pseudotieteestä joka perustuu jo alunalkujaan jotenkin todella eriskummalliseen tapaan luokitella ihmiselämän kärsimystä muutamaan lokeroon. Todella typistetty medikalisoitunut kuvaus joka oikeasti on jo ihmisyyden värejä riistävää kun se typistää ihmiset aivokemioiksi ja aivorakenteiksi ja tunne-elämän ongelmat medikaalisiksi ongelmiksi. Sitten näitä sairauksia tai oireyhtymiä joiden biologista mekanismia ei ymmärretä ja suurelta osin voi kyseenalaistaa onko kyseessä edes yhteneväisiä biologisia sairauksia kuin vaikkapa oikeat sairaudet kuten syöpä niin niihin sitten tutkitaan pillereitä.

Siis mikä voisi mennä pieleen? :D Sairauksiin jonka biologiaa ei täysin tai lähellekään ymmärretä kehitellään biologisia hoitokeinoja joiden toimintamekanismia ei ymmärretä. Kaikki tieteen nimissä. Tiede kehittyy hienosti ja keksitään uutta jargonia miksi kymmeniä vuosia sitten kehitelty lääke toimii.

Pillerien toimintamekanismiksi ollaan kehitelty mitä mielikuvituksellisimpia kuvauksia neuroplastisuuden lisääntymisestä serotoniinin vajauksiin.

Jos pilleri toimii niin sehän on selvää että se silloin jotenkin kääntää sairautta biologisestikin pois tai sillä on suotuisa biologinen efekti aivoihin. Tämä on se perusolettamus joka psykiatrialla tuntuu olevan. Jonka voisi kyseenalaistaa.

Toisaalta avoimesti on menty siihen suuntaan että huumausaineilla kuten psykedeeleillä ja ketamiinillakin voi elämän tuskaa ja masennusta hoitaa. Eli käytännössä huumataan kärsimystä veks ja saadaan ehkä uusia ajatusmalleja:D Eli yksinkertaisimmillaan psykiatria on aineilla olonsa parantamista ja kärsimyksen minimoimista.

Serotoniinin takaisinoton esto kun auttaa masennukseen niin se on varmaan sitten joki kemiallinen häiriö ja epätasapaino, serotoniinin puute. Lääkeyhtiöt promotoi hulluna että ihmiset meni tähän vipuun. Vielä nykyäänkin joka kansanmies osaa heitellä teorioita kuinka masennuksessa aivokemiat on vinksinvonksin ja lääkettä tarvii masennukseen.

Potilaalle voidaan sönkätä ihan mitä sattuu miksi lääkkeitä kannattaa käyttää ja mikä biiden toimintamekanismi on mutta itse keksisin aika monia perusteita miksi niitä ei kannata käyttää. First do not harm on eka. Silmät sokkona ei kannata roiskia kun kyse hermostollisista asioista, aivoista ja välittäjäaineista jotka toimii kehossa vähän muihinkin asioihin kuin mielialaan liittyen.

Niinpä! Kannattaa tutusta tutkija Mark Horowitziin joka on tutkinut masennuslääkevieroitusta. Hänellä omakohtaistakin kokemusta asiasta!

Kärsin myös PSSD oireista eikä minulla ole vuosiin ollut tuntoa alapäässä saati haluja. Sen viimeisteli masennuslääkevieroituksessa määrätyt lääkkeet.

Olen luonnoton friikki. Kiitos uskoni psykiatriaan. Kärsin PSSDstä suuresti. Psykiatrian pitäisi lukea tarinani ja pitää sitä yhtä painavana kuin niiden joiden elämän lääkkeet on pelastaneet. Tunsin kyllä omasta mielestäni hyötyä lääkkeistä alussa mutta hinta maksettavaksi oli liian kova!

Olen tajunnut että ihan normaaleista perustarpeista huolenpito pitää mielialaa paremminkin hyvänä kuin masennuslääkkeet. Masennuslääkkeet on pitkälle huijaus. Valo, ravinto, liikunta, päivärytmi, riittävä lepo, autonomisen hermoston balanssin tukeminen. Vitamiininpuutosten korjaus. Riittävät ravintoaineet. Tietenkin myös pitää elämässä olla tarkoituksellisuuden kokemusta, ystäviä ynnä muuta. Tukea. Tukiverkostoja.

Psykiatrian biologinen paradigma on saanut meidät etsimään syyn kärsimykseen aivokemioistamme ja suunnannut huomion itseemme vaikka moni asia elämässä johon emme voi edes vaikuttaa, vaikuttaa hyvinvointiimme. Esim köyhyys tai yhteiskunnan ongelmat.

Aika monesti taustalla kärsimyksessä on traumat mutta psykiatria hoitaa lähinnä oireita patologisoiden ihmisen kärsimyksen pysyväksi tilaksi mitä se ei ole. Me kasvamme, kehitymme emotionaalisessa prosessoinnissa oikeissa olosuhteissa. Mutta leimat otsaan jää psykiatriassa.

Kävelin vuosisadan huijaukseen kun hain apua mt systeemistä nuorena hankalassa elämäntilanteessa. Se oli pahan olon paikka. En suosittele nykymuotoista mt systeemiä kenellekään. Resurssipuutteinen,pakottava,kylmäkiskoinen, lääkekeskeinen. Potilaan rooli lääkehaittoja kohtaavana on surkea. Kaiken taustalla on potilaan oma mielenterveys, ei haitat. Kaikki eteenpäinmeneminen on lääkkeiden ja hoidon ansiota. Lääkärit on muka jotain yliasiantuntijoita vaikka eivät monet pillereihin ole edes koskeneet saatika oikeasti perehtyneet kritiikkiin.

Ja yksi tärkeä juttu on tunteiden hyväksyntä vaikka ne olisi millaisia. Ei kärsimys ei osoita että aivokemioissa on vikaa, kärsimyksen tunteet on osa ihmiselämää. moni kärsimys menee ohi ajan saatossa. Kärsimys on Kompassi jonka avulla voi tehdä muutoksia elämään. Se kärsimys mitä masennuslääkkeiden takia koin oli luonnotonta. Kamalaa. Ihmismielelle käsittämätöntä.

Psykiatria on vastuuton veivatessaan aivokemioita ja hermostoa lääkkeillä, haukatessaan liian ison palan tässä. Vastuuton! Tietämättä mitä tekee. Vuositolkulla pillereitä.

Menee laajemminkin usko lääketieteeseen. Jätin myös esim koronarokotteen ottamatta koska en halua olla enää koekaniini millekään uudelle tekniikalle. korona-aika myös osoitti minulle monia asioita yhteiskuntamme kylmyydestä ja halusta pakottaa ihmisiä asioihin. Sairaanhoitajien asema,koronapassi, rokotepainostus ja pakotus. Olen herkkä saamaan lääkkeistä haittaa kun hermostoni on ollut sotkussa lääkkeiden takia.

Usko lääkkeisiin on suuri vaikka ne olisi kuinka uusia ja vähäisellä tutkimuksella, haittoja aina vähätellään. Aina aluksi kehutaan lääkkeitä sitten totuus paljastuu myöhemmin. Lääkehaittoja saaneet jää aika vähälle huomoplle.

Hermostoni on herkistynyt. Päätin että jään vaikka yhteiskunnan ulkopuolelle jos minua rokottamattomana ei sinne päästetä! Enää en terveyttäni sotke enempää. Hoidan sitä luontaisesti. Ja arvatkaapa onko tullut edes koronaa, ei. Terveyteni vahvistuu mitä vähempi lääkkeitä ja mitä parempaa huolta siitä pidän.

Kirjoitan tarinani ylös että muut ei tee samoja virheitä. Minun kohdallani jo myöhäistä. Arvet lääkkeistä tulee olemaan psyykkeessäni ja hermostossani aina.

Anonyymi kirjoitti:

Kärsin myös PSSD oireista eikä minulla ole vuosiin ollut tuntoa alapäässä saati haluja. Sen viimeisteli masennuslääkevieroituksessa määrätyt lääkkeet.

Olen luonnoton friikki. Kiitos uskoni psykiatriaan. Kärsin PSSDstä suuresti. Psykiatrian pitäisi lukea tarinani ja pitää sitä yhtä painavana kuin niiden joiden elämän lääkkeet on pelastaneet. Tunsin kyllä omasta mielestäni hyötyä lääkkeistä alussa mutta hinta maksettavaksi oli liian kova!

Olen tajunnut että ihan normaaleista perustarpeista huolenpito pitää mielialaa paremminkin hyvänä kuin masennuslääkkeet. Masennuslääkkeet on pitkälle huijaus. Valo, ravinto, liikunta, päivärytmi, riittävä lepo, autonomisen hermoston balanssin tukeminen. Vitamiininpuutosten korjaus. Riittävät ravintoaineet. Tietenkin myös pitää elämässä olla tarkoituksellisuuden kokemusta, ystäviä ynnä muuta. Tukea. Tukiverkostoja.

Psykiatrian biologinen paradigma on saanut meidät etsimään syyn kärsimykseen aivokemioistamme ja suunnannut huomion itseemme vaikka moni asia elämässä johon emme voi edes vaikuttaa, vaikuttaa hyvinvointiimme. Esim köyhyys tai yhteiskunnan ongelmat.

Aika monesti taustalla kärsimyksessä on traumat mutta psykiatria hoitaa lähinnä oireita patologisoiden ihmisen kärsimyksen pysyväksi tilaksi mitä se ei ole. Me kasvamme, kehitymme emotionaalisessa prosessoinnissa oikeissa olosuhteissa. Mutta leimat otsaan jää psykiatriassa.

Kävelin vuosisadan huijaukseen kun hain apua mt systeemistä nuorena hankalassa elämäntilanteessa. Se oli pahan olon paikka. En suosittele nykymuotoista mt systeemiä kenellekään. Resurssipuutteinen,pakottava,kylmäkiskoinen, lääkekeskeinen. Potilaan rooli lääkehaittoja kohtaavana on surkea. Kaiken taustalla on potilaan oma mielenterveys, ei haitat. Kaikki eteenpäinmeneminen on lääkkeiden ja hoidon ansiota. Lääkärit on muka jotain yliasiantuntijoita vaikka eivät monet pillereihin ole edes koskeneet saatika oikeasti perehtyneet kritiikkiin.

Ja yksi tärkeä juttu on tunteiden hyväksyntä vaikka ne olisi millaisia. Ei kärsimys ei osoita että aivokemioissa on vikaa, kärsimyksen tunteet on osa ihmiselämää. moni kärsimys menee ohi ajan saatossa. Kärsimys on Kompassi jonka avulla voi tehdä muutoksia elämään. Se kärsimys mitä masennuslääkkeiden takia koin oli luonnotonta. Kamalaa. Ihmismielelle käsittämätöntä.

Psykiatria on vastuuton veivatessaan aivokemioita ja hermostoa lääkkeillä, haukatessaan liian ison palan tässä. Vastuuton! Tietämättä mitä tekee. Vuositolkulla pillereitä.

Menee laajemminkin usko lääketieteeseen. Jätin myös esim koronarokotteen ottamatta koska en halua olla enää koekaniini millekään uudelle tekniikalle. korona-aika myös osoitti minulle monia asioita yhteiskuntamme kylmyydestä ja halusta pakottaa ihmisiä asioihin. Sairaanhoitajien asema,koronapassi, rokotepainostus ja pakotus. Olen herkkä saamaan lääkkeistä haittaa kun hermostoni on ollut sotkussa lääkkeiden takia.

Usko lääkkeisiin on suuri vaikka ne olisi kuinka uusia ja vähäisellä tutkimuksella, haittoja aina vähätellään. Aina aluksi kehutaan lääkkeitä sitten totuus paljastuu myöhemmin. Lääkehaittoja saaneet jää aika vähälle huomoplle.

Hermostoni on herkistynyt. Päätin että jään vaikka yhteiskunnan ulkopuolelle jos minua rokottamattomana ei sinne päästetä! Enää en terveyttäni sotke enempää. Hoidan sitä luontaisesti. Ja arvatkaapa onko tullut edes koronaa, ei. Terveyteni vahvistuu mitä vähempi lääkkeitä ja mitä parempaa huolta siitä pidän.

Kirjoitan tarinani ylös että muut ei tee samoja virheitä. Minun kohdallani jo myöhäistä. Arvet lääkkeistä tulee olemaan psyykkeessäni ja hermostossani aina.

Lue lisää

Niiden pitäisi saada oikeutta kelle

Eivät ole tehneet "informed consenttia";
Ei ole mainittu vieroitusoireista
On valehdeltu toimintamekanismista
Ovat menettäneet pitkän aikaa elämästä vieroitushelvetin takia lääkkeistä "joihin ei tule riippuvuutta"

Lääkeyhtiöiden pitäisi joutua vastuuseen. Lääkepaketeissakin lukee vielä valheita siitä kuinka masennus liittyisi muka johonkin kemialliseen epätasapainotilaan. Aivan valheellisia teorioita, aggressiivista lobbausta, ei mitään kunnon informaatiota vieroitusongelmista. Lääkeyhtiöt ovat lobanneet sitä että masennuslääkkeisiin ei tule riippuvuutta, esim googlatkaapas vanha Defeat Depression campaign Iso-Britanniassa. He tiesivät että ihmiset ei söisi niitä jos masennuslääkkeet koettaisiin riippuvuutta aiheuttaviksi.

Lääkärit vakuutteli kuinka masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Netistä löytyy vertailututkimus bentsojen ja SSRI lääkkeiden vieroitusoireista joista suuri osa samoja. Toista pidetään riippuvuutta aiheuttavana, toista ei.

Oma teoriani masennuslääkkeiden toimintamekanismista on se että niiden teho on lyhytkestoinen ja todennäköisesti pitkällä tähtäimellä johtavat kehnompiin hoitotuloksiin kuin lääkkeettömillä jos hoitoa etenkin jatketaan pitkään. Ei voida sulkea pois että teho plaseboa. Kannattaa tutustua Giovanni Favan vastatoleranssimalliin.
Täten pitkät lääkehoidot voi olla etenkin täysin epäeettisiä vaarantaen potilaan olon pitemmällä aikavälillä lisäten hankaluuksia myös lopettaa. Resurssipuutteinen mt hoito on vastuuton määrätessään lääkkeitä niin paljon kuin on tehnyt. Lääkkeiden määräystä pitäisi turvallisuussyistä vähentää merkittävästi sekä potilaille tarjota riittävä informed consent riskeistä. Nuorille joiden aivot vielä kasvaa ja kehittyy ja jotka ei kykene vielä samanlaiseen päätöksentekoon ja kriittisyyteen lääkkeiden määräys on edesvastuutonta. Heidän arviointikykynsä ei ole vielä sillä tasolla että he kykenee kunnolliseen kriittisyyteen. Heidän aivojensa pitäisi antaa kehittyä rauhassa aikuisuuteen ilman kemiallista sotkua.

Oma kokemukseni on että lääke tehosi mielialan nostossa myös laskiessa lääkettä. Kaikenlaiset muutokset lääkeannokseen saattoivat saada HETKEN kestäviä myönteisiä muutoksia. Uskon että mahdollinen teho masennuslääkkeissä ei tule lääkkeen säännöllisestä napsimisesta ja epäilen että masennuslääkkeissä ei ole mielialaa ylläpitäviä ominaisuuksia muutakuin ehkä siltä kantilta että keho mukautuu lääkkeeseen ja lääkevaihdokset eli lääkkeen lasku ja siitä vieroitus voi horjuttaa oloa. Kiero huijaus! Psykiatrit voi aina sanoa että sinä tarvitset lääkettä, se auttaa sinua.

Teho tulee siitä että lääke "ärsyttää" aivoja hetkellisesti mikä saa aikaan jotain muutoksia kun aivot reagoi tähän mitkä voi tuntua myönteisiltä. Ehkä jotain uusia hermoyhteyksiä tai neuroplastisuutta syntyy reaktiona tähän "ärsytykseen". Mutta onko tämä niin myönteistä lääkkeellä aikaansaada tällaisia neurobiologisia muutoksia? Alkaa veivaamaan summamutikassa aivoja näin ymmärtämättä edes lääkkeen toimintamekanismia kunnolla?

Mutta pitemmän päälle lääke muuttuukin haitallisemmaksi. Keho mukautuu sen alla olemiseen, syntyy vieroitusoireita. Hiljalleen reseptoritasolla syntyykin muutoksia jossa pitemmän päälle hoitotulokset muuttivatkin huonommaksi kuin lääkkeettömillä. Aivot ja hermosto pyrkii kokoajan vastustamaan homeostaasin horjutusta esim vähentämällä reseptorien määrää ja olo lopettaessa onkin jopa huonompi? Tämän potilas/lääkäri voi tulkita jatkuvana lääkkeen tarpeena vaikka oikeasri potilas ei voi enää lääkkeelläkään kovin hyvin. Ehkä hänestä tulee hiljalleen kroonikko, etenkin kun psykiatria alkaa roiskia lisää lääkkeitä ja veivata yhä enemmän aivoja uuteen uskoon kemiallisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kärsin myös PSSD oireista eikä minulla ole vuosiin ollut tuntoa alapäässä saati haluja. Sen viimeisteli masennuslääkevieroituksessa määrätyt lääkkeet.

Olen luonnoton friikki. Kiitos uskoni psykiatriaan. Kärsin PSSDstä suuresti. Psykiatrian pitäisi lukea tarinani ja pitää sitä yhtä painavana kuin niiden joiden elämän lääkkeet on pelastaneet. Tunsin kyllä omasta mielestäni hyötyä lääkkeistä alussa mutta hinta maksettavaksi oli liian kova!

Olen tajunnut että ihan normaaleista perustarpeista huolenpito pitää mielialaa paremminkin hyvänä kuin masennuslääkkeet. Masennuslääkkeet on pitkälle huijaus. Valo, ravinto, liikunta, päivärytmi, riittävä lepo, autonomisen hermoston balanssin tukeminen. Vitamiininpuutosten korjaus. Riittävät ravintoaineet. Tietenkin myös pitää elämässä olla tarkoituksellisuuden kokemusta, ystäviä ynnä muuta. Tukea. Tukiverkostoja.

Psykiatrian biologinen paradigma on saanut meidät etsimään syyn kärsimykseen aivokemioistamme ja suunnannut huomion itseemme vaikka moni asia elämässä johon emme voi edes vaikuttaa, vaikuttaa hyvinvointiimme. Esim köyhyys tai yhteiskunnan ongelmat.

Aika monesti taustalla kärsimyksessä on traumat mutta psykiatria hoitaa lähinnä oireita patologisoiden ihmisen kärsimyksen pysyväksi tilaksi mitä se ei ole. Me kasvamme, kehitymme emotionaalisessa prosessoinnissa oikeissa olosuhteissa. Mutta leimat otsaan jää psykiatriassa.

Kävelin vuosisadan huijaukseen kun hain apua mt systeemistä nuorena hankalassa elämäntilanteessa. Se oli pahan olon paikka. En suosittele nykymuotoista mt systeemiä kenellekään. Resurssipuutteinen,pakottava,kylmäkiskoinen, lääkekeskeinen. Potilaan rooli lääkehaittoja kohtaavana on surkea. Kaiken taustalla on potilaan oma mielenterveys, ei haitat. Kaikki eteenpäinmeneminen on lääkkeiden ja hoidon ansiota. Lääkärit on muka jotain yliasiantuntijoita vaikka eivät monet pillereihin ole edes koskeneet saatika oikeasti perehtyneet kritiikkiin.

Ja yksi tärkeä juttu on tunteiden hyväksyntä vaikka ne olisi millaisia. Ei kärsimys ei osoita että aivokemioissa on vikaa, kärsimyksen tunteet on osa ihmiselämää. moni kärsimys menee ohi ajan saatossa. Kärsimys on Kompassi jonka avulla voi tehdä muutoksia elämään. Se kärsimys mitä masennuslääkkeiden takia koin oli luonnotonta. Kamalaa. Ihmismielelle käsittämätöntä.

Psykiatria on vastuuton veivatessaan aivokemioita ja hermostoa lääkkeillä, haukatessaan liian ison palan tässä. Vastuuton! Tietämättä mitä tekee. Vuositolkulla pillereitä.

Menee laajemminkin usko lääketieteeseen. Jätin myös esim koronarokotteen ottamatta koska en halua olla enää koekaniini millekään uudelle tekniikalle. korona-aika myös osoitti minulle monia asioita yhteiskuntamme kylmyydestä ja halusta pakottaa ihmisiä asioihin. Sairaanhoitajien asema,koronapassi, rokotepainostus ja pakotus. Olen herkkä saamaan lääkkeistä haittaa kun hermostoni on ollut sotkussa lääkkeiden takia.

Usko lääkkeisiin on suuri vaikka ne olisi kuinka uusia ja vähäisellä tutkimuksella, haittoja aina vähätellään. Aina aluksi kehutaan lääkkeitä sitten totuus paljastuu myöhemmin. Lääkehaittoja saaneet jää aika vähälle huomoplle.

Hermostoni on herkistynyt. Päätin että jään vaikka yhteiskunnan ulkopuolelle jos minua rokottamattomana ei sinne päästetä! Enää en terveyttäni sotke enempää. Hoidan sitä luontaisesti. Ja arvatkaapa onko tullut edes koronaa, ei. Terveyteni vahvistuu mitä vähempi lääkkeitä ja mitä parempaa huolta siitä pidän.

Kirjoitan tarinani ylös että muut ei tee samoja virheitä. Minun kohdallani jo myöhäistä. Arvet lääkkeistä tulee olemaan psyykkeessäni ja hermostossani aina.

Lue lisää

"Kävelin vuosisadan huijaukseen kun hain apua mt systeemistä nuorena hankalassa elämäntilanteessa."

Minäkin kävelin nuorena samaan huijaukseen. En tosin oma- aloitteisesti apua hakemaan, vaan taloudellisen rangaistuksen uhan alla, velvoitettuna.

Sitä sanottiin, ja sanotaan vieläkin työllisyyspalveluksi.

Työttömänä nuorena marssin TE- toimistoon koska se oli työttömyyskorvausten saamisen edellytys. Vain työttömäksi työnhakijaksi TE- toimistoon ilmoittautuneella on ikeus työttömyyskorvauksiin. Tukien varassa jouduin elämää elämääni koska ansiotöitä ei minulle ollut tarjolla.

TE- toimistossa minulle valehdeltiin, että on olemassa tällainen Työvoiman Palvelukeskus, johon kannattaa mennä. Siellä työtön saa moniammatillista palvelua, siellä räätälöidään oikein henkilökohtaisesti juuri minulle sopiva polku työelämään.

Työelämän sijasta päädyin TYP:n kautta psykiatrin vastaanotolle.

Olin nuori, kiltti, tunnolliseksi, auktoriteeteille kuuliaiseksi kasvatettu, työttömyyden vuoksi syyllistetty nuori nainen. Minut oli siis painostettu tuntemaan velvoitetta suostua kaikkiin "palveluihin" joita minulle tarjottiin. Köyhyys, sosiaaliturvariippuvuuteen liitetty syyllisyys (olin nettoveronmaksajille taakka) ja työttömyyteen liitetty leima aiheuttivat TIETENKIN ahdistusta ja kroonista syyllisyydentunnetta jo pelkästä olemassaolostani.

Tästä he saivat tekosyyn selitellä työttömyyteni "mielenterveyshäiriöillä" ja kaikenlaisilla elämäni tragedioilla ja "traumoilla".

Psykiatrin pakeilta tulin ulos diagnoosit takataskussa, ja reseptit kourassa, joissa luki "sairauden hoito".

Söin hetken verran Sepram- ja Cipralex- nimisiä lääkkeitä vakavaan masennukseen ja keskivaikeaan ahdistuneisuushäiriöön. Lääkkeet eivät vaikuttaneet minuun millään tavoin. Epäilen niiden olleen plaseboa (onneksi).

Aloin epäillä sekä väitettä että olen sairas, että koko hela järjestelmää. Lopulta yhdellä psykiatrin vastaanottokäynnillä jossa oli - voitteko kuvitella! - mukana TYP:n pulunsilmäinen palvelualtis tyhmä virkailija joka tuli psykiatrin vastaanottohuoneeseen sisälle asti, sain valaistuksen. Tajusin olevani aivan daijujen vajakkien saartamana. Tunsin itseni aika saatanan tyhmäksi että olin antanut tuollaisten silminnähden vajaaälyisten ihmisten ohjailla minua ihan omien oikkujensa mukaan. Psykiatrin lautasen kokoiset pupillit ja mielisairaan habitus eivät herättäneet luottamusta sekään.

Nuorelle työttömyydestä syyllistetylle, kiltiksi ja tunnolliseksi kasvatetulle nuorelle naiselle oli kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, ja myös taloudellisten sanktioiden uhan alla pelottavaa sanoa EI. Oli todella vaikeaa pitkäaikaistyöttömänä nuorena kieltäytyä tarjotuista palveluista joiden väitettiin "auttavan minua kohti työelämää". Oli todella vaikeaa heittäytyä hankalaksi, asettautua vastahankaan ja lopettaa omin päin lääkkeiden syöminen. Etenkin siksi koska minulle oli koko ajan hoettu, kuinka minua palvellaan ja yritetään auttaa.

Niin kuitenkin tein. Ja olen kiittänyt siitä lähtien itseäni. Lopetin lääkkeet ilman ongelmia. Ilmoitin etten ole enää typ:n asiakas. Virkailijat antoivat tässäkin vaiheessa vielä ymmärtää että minua saattaa uhata karenssi, voin joutua ulos työmarkkinatuilta jos haluan TYP palvelusta pois. TYP:n asiakkaana oleminen oli lähes amanlaista kuin mielenterveyspalveluiden asiakkuus. Annetaan ymärtää että "sä et kuule ole vielä ihan siinä kunnossa että pärjäät ilman meidän apuja".

Olen koko ajan ollut aivan terve. Elämän tragedioihin reagoiminen ei ole sairautta.

9- vuotta sitten jouduin hautaamaan siskoni joka päätyi toisenlaiseen lopputulokseen vähän samanlaisia polkuja pitkin. Xanoreista se alkoi. Niiden avulla häntä auteltiin elämän kriiseissä ja kaikenlaisissa ulkoisissa haasteissa joita elämä hänen eteensä meni heittelemään. Lopulta ne olivat kuitenkin ne reseptilääkkeet jotka lopettivat elämän ennen aikojaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Kävelin vuosisadan huijaukseen kun hain apua mt systeemistä nuorena hankalassa elämäntilanteessa."

Minäkin kävelin nuorena samaan huijaukseen. En tosin oma- aloitteisesti apua hakemaan, vaan taloudellisen rangaistuksen uhan alla, velvoitettuna.

Sitä sanottiin, ja sanotaan vieläkin työllisyyspalveluksi.

Työttömänä nuorena marssin TE- toimistoon koska se oli työttömyyskorvausten saamisen edellytys. Vain työttömäksi työnhakijaksi TE- toimistoon ilmoittautuneella on ikeus työttömyyskorvauksiin. Tukien varassa jouduin elämää elämääni koska ansiotöitä ei minulle ollut tarjolla.

TE- toimistossa minulle valehdeltiin, että on olemassa tällainen Työvoiman Palvelukeskus, johon kannattaa mennä. Siellä työtön saa moniammatillista palvelua, siellä räätälöidään oikein henkilökohtaisesti juuri minulle sopiva polku työelämään.

Työelämän sijasta päädyin TYP:n kautta psykiatrin vastaanotolle.

Olin nuori, kiltti, tunnolliseksi, auktoriteeteille kuuliaiseksi kasvatettu, työttömyyden vuoksi syyllistetty nuori nainen. Minut oli siis painostettu tuntemaan velvoitetta suostua kaikkiin "palveluihin" joita minulle tarjottiin. Köyhyys, sosiaaliturvariippuvuuteen liitetty syyllisyys (olin nettoveronmaksajille taakka) ja työttömyyteen liitetty leima aiheuttivat TIETENKIN ahdistusta ja kroonista syyllisyydentunnetta jo pelkästä olemassaolostani.

Tästä he saivat tekosyyn selitellä työttömyyteni "mielenterveyshäiriöillä" ja kaikenlaisilla elämäni tragedioilla ja "traumoilla".

Psykiatrin pakeilta tulin ulos diagnoosit takataskussa, ja reseptit kourassa, joissa luki "sairauden hoito".

Söin hetken verran Sepram- ja Cipralex- nimisiä lääkkeitä vakavaan masennukseen ja keskivaikeaan ahdistuneisuushäiriöön. Lääkkeet eivät vaikuttaneet minuun millään tavoin. Epäilen niiden olleen plaseboa (onneksi).

Aloin epäillä sekä väitettä että olen sairas, että koko hela järjestelmää. Lopulta yhdellä psykiatrin vastaanottokäynnillä jossa oli - voitteko kuvitella! - mukana TYP:n pulunsilmäinen palvelualtis tyhmä virkailija joka tuli psykiatrin vastaanottohuoneeseen sisälle asti, sain valaistuksen. Tajusin olevani aivan daijujen vajakkien saartamana. Tunsin itseni aika saatanan tyhmäksi että olin antanut tuollaisten silminnähden vajaaälyisten ihmisten ohjailla minua ihan omien oikkujensa mukaan. Psykiatrin lautasen kokoiset pupillit ja mielisairaan habitus eivät herättäneet luottamusta sekään.

Nuorelle työttömyydestä syyllistetylle, kiltiksi ja tunnolliseksi kasvatetulle nuorelle naiselle oli kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, ja myös taloudellisten sanktioiden uhan alla pelottavaa sanoa EI. Oli todella vaikeaa pitkäaikaistyöttömänä nuorena kieltäytyä tarjotuista palveluista joiden väitettiin "auttavan minua kohti työelämää". Oli todella vaikeaa heittäytyä hankalaksi, asettautua vastahankaan ja lopettaa omin päin lääkkeiden syöminen. Etenkin siksi koska minulle oli koko ajan hoettu, kuinka minua palvellaan ja yritetään auttaa.

Niin kuitenkin tein. Ja olen kiittänyt siitä lähtien itseäni. Lopetin lääkkeet ilman ongelmia. Ilmoitin etten ole enää typ:n asiakas. Virkailijat antoivat tässäkin vaiheessa vielä ymmärtää että minua saattaa uhata karenssi, voin joutua ulos työmarkkinatuilta jos haluan TYP palvelusta pois. TYP:n asiakkaana oleminen oli lähes amanlaista kuin mielenterveyspalveluiden asiakkuus. Annetaan ymärtää että "sä et kuule ole vielä ihan siinä kunnossa että pärjäät ilman meidän apuja".

Olen koko ajan ollut aivan terve. Elämän tragedioihin reagoiminen ei ole sairautta.

9- vuotta sitten jouduin hautaamaan siskoni joka päätyi toisenlaiseen lopputulokseen vähän samanlaisia polkuja pitkin. Xanoreista se alkoi. Niiden avulla häntä auteltiin elämän kriiseissä ja kaikenlaisissa ulkoisissa haasteissa joita elämä hänen eteensä meni heittelemään. Lopulta ne olivat kuitenkin ne reseptilääkkeet jotka lopettivat elämän ennen aikojaan.

Lue lisää

Psykiatrian ja lääketeollisuuden kusetuksesta on puhuttu jo pitkään. Siitä on kirjoitettu kirjoja, tehty dokumenttielokuvia, ja yleinen tietoisuus on lisääntynyt.

Sitä ei vielä tajuta miten psykiatrian ja lääketeollisuuden epäpyhää liittoutumaa, jota sanotaan pehmeästi "mielenterveyspalveluiksi", käytetään poliittisena välineenä. Mielenterveyshuoltoa myrkytys-, aivopesu- ja invalidisointikoneistoineen on käytetty iät ja ajat poliittisena välineenä selittelemään erilaisia negatiivisia yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Työttömyys on yksi tällainen yhteiskunnallinen ongelma jota on vuosikymmenet selitelty työttömien mielentervesongelmilla. Oikeasti työttömät ovat vailla ansiotuloja. Erilaiset mielenliikahdukset, tragediat ja kriisit kuuluvat normaaliin elämään. Näyttäkä yksikin työllinen jolta puuttuvat kaikki ongelmat ja elämän kriisit. Työttömien kohdalla niistä tehdään selitys työttömyydelle.

Tätä varten on politiikan keinoin rakenneltu "työllisyyspalvelut"- niminen helvetinkone, joka on koko ajan toiminut tiiviisti mielenterveyspalveluiden kanssa yhteistyössä työttömiä mielenterveyspalveluiden piiriin ohjaten, mt- ongelmaisiksi leimaten.

Ja sitten kuvioon liittyy vieläkin pelottavampi ilmiö: ihmiset jotka tietoisena tästä kaikesta, itse valitsevat mieluummin mielenterveyshuollon asiakkuuden, mt- häiriöiseksi leimautumisen ja itsensä myrkyttämisen, kuin sen mitä sanotaan "normaaliksi elämäksi" Suomessa.

Ja heitä on aika paljon. Pitäisi herätä yhteiskunnallinen keskustelu siitä mikä helvetti siellä normaalissa elämässä on pielessä, että ihmiset mieluummin tuhoavat sitten vaikka oman terveytensä ja jättäytyvät kaikesta ulkopuolelle, kuin pyrkivät sinne mitä pideään "normaalina elämänä".

Suomalaisen normaalin on oltava aika kammottavaa että monet ovat valmiita tuhoamaan käytännössä itsensä jottei tarvitsisi mennä sinne normaaliin.

Anonyymi kirjoitti:

Niiden pitäisi saada oikeutta kelle

Eivät ole tehneet "informed consenttia";
Ei ole mainittu vieroitusoireista
On valehdeltu toimintamekanismista
Ovat menettäneet pitkän aikaa elämästä vieroitushelvetin takia lääkkeistä "joihin ei tule riippuvuutta"

Lääkeyhtiöiden pitäisi joutua vastuuseen. Lääkepaketeissakin lukee vielä valheita siitä kuinka masennus liittyisi muka johonkin kemialliseen epätasapainotilaan. Aivan valheellisia teorioita, aggressiivista lobbausta, ei mitään kunnon informaatiota vieroitusongelmista. Lääkeyhtiöt ovat lobanneet sitä että masennuslääkkeisiin ei tule riippuvuutta, esim googlatkaapas vanha Defeat Depression campaign Iso-Britanniassa. He tiesivät että ihmiset ei söisi niitä jos masennuslääkkeet koettaisiin riippuvuutta aiheuttaviksi.

Lääkärit vakuutteli kuinka masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Netistä löytyy vertailututkimus bentsojen ja SSRI lääkkeiden vieroitusoireista joista suuri osa samoja. Toista pidetään riippuvuutta aiheuttavana, toista ei.

Oma teoriani masennuslääkkeiden toimintamekanismista on se että niiden teho on lyhytkestoinen ja todennäköisesti pitkällä tähtäimellä johtavat kehnompiin hoitotuloksiin kuin lääkkeettömillä jos hoitoa etenkin jatketaan pitkään. Ei voida sulkea pois että teho plaseboa. Kannattaa tutustua Giovanni Favan vastatoleranssimalliin.
Täten pitkät lääkehoidot voi olla etenkin täysin epäeettisiä vaarantaen potilaan olon pitemmällä aikavälillä lisäten hankaluuksia myös lopettaa. Resurssipuutteinen mt hoito on vastuuton määrätessään lääkkeitä niin paljon kuin on tehnyt. Lääkkeiden määräystä pitäisi turvallisuussyistä vähentää merkittävästi sekä potilaille tarjota riittävä informed consent riskeistä. Nuorille joiden aivot vielä kasvaa ja kehittyy ja jotka ei kykene vielä samanlaiseen päätöksentekoon ja kriittisyyteen lääkkeiden määräys on edesvastuutonta. Heidän arviointikykynsä ei ole vielä sillä tasolla että he kykenee kunnolliseen kriittisyyteen. Heidän aivojensa pitäisi antaa kehittyä rauhassa aikuisuuteen ilman kemiallista sotkua.

Oma kokemukseni on että lääke tehosi mielialan nostossa myös laskiessa lääkettä. Kaikenlaiset muutokset lääkeannokseen saattoivat saada HETKEN kestäviä myönteisiä muutoksia. Uskon että mahdollinen teho masennuslääkkeissä ei tule lääkkeen säännöllisestä napsimisesta ja epäilen että masennuslääkkeissä ei ole mielialaa ylläpitäviä ominaisuuksia muutakuin ehkä siltä kantilta että keho mukautuu lääkkeeseen ja lääkevaihdokset eli lääkkeen lasku ja siitä vieroitus voi horjuttaa oloa. Kiero huijaus! Psykiatrit voi aina sanoa että sinä tarvitset lääkettä, se auttaa sinua.

Teho tulee siitä että lääke "ärsyttää" aivoja hetkellisesti mikä saa aikaan jotain muutoksia kun aivot reagoi tähän mitkä voi tuntua myönteisiltä. Ehkä jotain uusia hermoyhteyksiä tai neuroplastisuutta syntyy reaktiona tähän "ärsytykseen". Mutta onko tämä niin myönteistä lääkkeellä aikaansaada tällaisia neurobiologisia muutoksia? Alkaa veivaamaan summamutikassa aivoja näin ymmärtämättä edes lääkkeen toimintamekanismia kunnolla?

Mutta pitemmän päälle lääke muuttuukin haitallisemmaksi. Keho mukautuu sen alla olemiseen, syntyy vieroitusoireita. Hiljalleen reseptoritasolla syntyykin muutoksia jossa pitemmän päälle hoitotulokset muuttivatkin huonommaksi kuin lääkkeettömillä. Aivot ja hermosto pyrkii kokoajan vastustamaan homeostaasin horjutusta esim vähentämällä reseptorien määrää ja olo lopettaessa onkin jopa huonompi? Tämän potilas/lääkäri voi tulkita jatkuvana lääkkeen tarpeena vaikka oikeasri potilas ei voi enää lääkkeelläkään kovin hyvin. Ehkä hänestä tulee hiljalleen kroonikko, etenkin kun psykiatria alkaa roiskia lisää lääkkeitä ja veivata yhä enemmän aivoja uuteen uskoon kemiallisesti.

Lue lisää

Mielestäni voi sanoa riippuvuudeksi sitäkin, kun ei pysty lääkettä lopettamaan.
Riippuvuus ei välttämättä tarkoita ainoastaan sitä, että kehittyisi jokin toleranssi ja tarvitsisi jatkuvasti vain enemmän lääkettä.

Ja tuleehan kaikista riippuvuutta aiheuttavista päihteistä vieroitusoireita, huumeista, alkoholista, jopa tupakasta.
Vieroitusoireita tulee myös jostain, mitä on tottunut tekemään säännöllisemmin, liikunta, some, makeat syötävät, jne.

Tosin pysyviä haittoja ei jää muista riippuvuuksista, joista kenties onnistuu irtautumaan, mitä saattaa jäädä lääkkeistä ja päihteistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kärsin myös PSSD oireista eikä minulla ole vuosiin ollut tuntoa alapäässä saati haluja. Sen viimeisteli masennuslääkevieroituksessa määrätyt lääkkeet.

Olen luonnoton friikki. Kiitos uskoni psykiatriaan. Kärsin PSSDstä suuresti. Psykiatrian pitäisi lukea tarinani ja pitää sitä yhtä painavana kuin niiden joiden elämän lääkkeet on pelastaneet. Tunsin kyllä omasta mielestäni hyötyä lääkkeistä alussa mutta hinta maksettavaksi oli liian kova!

Olen tajunnut että ihan normaaleista perustarpeista huolenpito pitää mielialaa paremminkin hyvänä kuin masennuslääkkeet. Masennuslääkkeet on pitkälle huijaus. Valo, ravinto, liikunta, päivärytmi, riittävä lepo, autonomisen hermoston balanssin tukeminen. Vitamiininpuutosten korjaus. Riittävät ravintoaineet. Tietenkin myös pitää elämässä olla tarkoituksellisuuden kokemusta, ystäviä ynnä muuta. Tukea. Tukiverkostoja.

Psykiatrian biologinen paradigma on saanut meidät etsimään syyn kärsimykseen aivokemioistamme ja suunnannut huomion itseemme vaikka moni asia elämässä johon emme voi edes vaikuttaa, vaikuttaa hyvinvointiimme. Esim köyhyys tai yhteiskunnan ongelmat.

Aika monesti taustalla kärsimyksessä on traumat mutta psykiatria hoitaa lähinnä oireita patologisoiden ihmisen kärsimyksen pysyväksi tilaksi mitä se ei ole. Me kasvamme, kehitymme emotionaalisessa prosessoinnissa oikeissa olosuhteissa. Mutta leimat otsaan jää psykiatriassa.

Kävelin vuosisadan huijaukseen kun hain apua mt systeemistä nuorena hankalassa elämäntilanteessa. Se oli pahan olon paikka. En suosittele nykymuotoista mt systeemiä kenellekään. Resurssipuutteinen,pakottava,kylmäkiskoinen, lääkekeskeinen. Potilaan rooli lääkehaittoja kohtaavana on surkea. Kaiken taustalla on potilaan oma mielenterveys, ei haitat. Kaikki eteenpäinmeneminen on lääkkeiden ja hoidon ansiota. Lääkärit on muka jotain yliasiantuntijoita vaikka eivät monet pillereihin ole edes koskeneet saatika oikeasti perehtyneet kritiikkiin.

Ja yksi tärkeä juttu on tunteiden hyväksyntä vaikka ne olisi millaisia. Ei kärsimys ei osoita että aivokemioissa on vikaa, kärsimyksen tunteet on osa ihmiselämää. moni kärsimys menee ohi ajan saatossa. Kärsimys on Kompassi jonka avulla voi tehdä muutoksia elämään. Se kärsimys mitä masennuslääkkeiden takia koin oli luonnotonta. Kamalaa. Ihmismielelle käsittämätöntä.

Psykiatria on vastuuton veivatessaan aivokemioita ja hermostoa lääkkeillä, haukatessaan liian ison palan tässä. Vastuuton! Tietämättä mitä tekee. Vuositolkulla pillereitä.

Menee laajemminkin usko lääketieteeseen. Jätin myös esim koronarokotteen ottamatta koska en halua olla enää koekaniini millekään uudelle tekniikalle. korona-aika myös osoitti minulle monia asioita yhteiskuntamme kylmyydestä ja halusta pakottaa ihmisiä asioihin. Sairaanhoitajien asema,koronapassi, rokotepainostus ja pakotus. Olen herkkä saamaan lääkkeistä haittaa kun hermostoni on ollut sotkussa lääkkeiden takia.

Usko lääkkeisiin on suuri vaikka ne olisi kuinka uusia ja vähäisellä tutkimuksella, haittoja aina vähätellään. Aina aluksi kehutaan lääkkeitä sitten totuus paljastuu myöhemmin. Lääkehaittoja saaneet jää aika vähälle huomoplle.

Hermostoni on herkistynyt. Päätin että jään vaikka yhteiskunnan ulkopuolelle jos minua rokottamattomana ei sinne päästetä! Enää en terveyttäni sotke enempää. Hoidan sitä luontaisesti. Ja arvatkaapa onko tullut edes koronaa, ei. Terveyteni vahvistuu mitä vähempi lääkkeitä ja mitä parempaa huolta siitä pidän.

Kirjoitan tarinani ylös että muut ei tee samoja virheitä. Minun kohdallani jo myöhäistä. Arvet lääkkeistä tulee olemaan psyykkeessäni ja hermostossani aina.

Lue lisää

Voi suuri kiitos sulle kun jaoit tarinasi tänne, se antaa tukea varmasti monille! Itselläni on melko samanlaista taustaa ja historiaa lääkkeiden kanssa. Uskon kyllä että toivut vielä lääkkeiden aiheuttamista vaikutuksista kehoon ja mieleen ❤️🙏

Anonyymi kirjoitti:

"Kävelin vuosisadan huijaukseen kun hain apua mt systeemistä nuorena hankalassa elämäntilanteessa."

Minäkin kävelin nuorena samaan huijaukseen. En tosin oma- aloitteisesti apua hakemaan, vaan taloudellisen rangaistuksen uhan alla, velvoitettuna.

Sitä sanottiin, ja sanotaan vieläkin työllisyyspalveluksi.

Työttömänä nuorena marssin TE- toimistoon koska se oli työttömyyskorvausten saamisen edellytys. Vain työttömäksi työnhakijaksi TE- toimistoon ilmoittautuneella on ikeus työttömyyskorvauksiin. Tukien varassa jouduin elämää elämääni koska ansiotöitä ei minulle ollut tarjolla.

TE- toimistossa minulle valehdeltiin, että on olemassa tällainen Työvoiman Palvelukeskus, johon kannattaa mennä. Siellä työtön saa moniammatillista palvelua, siellä räätälöidään oikein henkilökohtaisesti juuri minulle sopiva polku työelämään.

Työelämän sijasta päädyin TYP:n kautta psykiatrin vastaanotolle.

Olin nuori, kiltti, tunnolliseksi, auktoriteeteille kuuliaiseksi kasvatettu, työttömyyden vuoksi syyllistetty nuori nainen. Minut oli siis painostettu tuntemaan velvoitetta suostua kaikkiin "palveluihin" joita minulle tarjottiin. Köyhyys, sosiaaliturvariippuvuuteen liitetty syyllisyys (olin nettoveronmaksajille taakka) ja työttömyyteen liitetty leima aiheuttivat TIETENKIN ahdistusta ja kroonista syyllisyydentunnetta jo pelkästä olemassaolostani.

Tästä he saivat tekosyyn selitellä työttömyyteni "mielenterveyshäiriöillä" ja kaikenlaisilla elämäni tragedioilla ja "traumoilla".

Psykiatrin pakeilta tulin ulos diagnoosit takataskussa, ja reseptit kourassa, joissa luki "sairauden hoito".

Söin hetken verran Sepram- ja Cipralex- nimisiä lääkkeitä vakavaan masennukseen ja keskivaikeaan ahdistuneisuushäiriöön. Lääkkeet eivät vaikuttaneet minuun millään tavoin. Epäilen niiden olleen plaseboa (onneksi).

Aloin epäillä sekä väitettä että olen sairas, että koko hela järjestelmää. Lopulta yhdellä psykiatrin vastaanottokäynnillä jossa oli - voitteko kuvitella! - mukana TYP:n pulunsilmäinen palvelualtis tyhmä virkailija joka tuli psykiatrin vastaanottohuoneeseen sisälle asti, sain valaistuksen. Tajusin olevani aivan daijujen vajakkien saartamana. Tunsin itseni aika saatanan tyhmäksi että olin antanut tuollaisten silminnähden vajaaälyisten ihmisten ohjailla minua ihan omien oikkujensa mukaan. Psykiatrin lautasen kokoiset pupillit ja mielisairaan habitus eivät herättäneet luottamusta sekään.

Nuorelle työttömyydestä syyllistetylle, kiltiksi ja tunnolliseksi kasvatetulle nuorelle naiselle oli kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, ja myös taloudellisten sanktioiden uhan alla pelottavaa sanoa EI. Oli todella vaikeaa pitkäaikaistyöttömänä nuorena kieltäytyä tarjotuista palveluista joiden väitettiin "auttavan minua kohti työelämää". Oli todella vaikeaa heittäytyä hankalaksi, asettautua vastahankaan ja lopettaa omin päin lääkkeiden syöminen. Etenkin siksi koska minulle oli koko ajan hoettu, kuinka minua palvellaan ja yritetään auttaa.

Niin kuitenkin tein. Ja olen kiittänyt siitä lähtien itseäni. Lopetin lääkkeet ilman ongelmia. Ilmoitin etten ole enää typ:n asiakas. Virkailijat antoivat tässäkin vaiheessa vielä ymmärtää että minua saattaa uhata karenssi, voin joutua ulos työmarkkinatuilta jos haluan TYP palvelusta pois. TYP:n asiakkaana oleminen oli lähes amanlaista kuin mielenterveyspalveluiden asiakkuus. Annetaan ymärtää että "sä et kuule ole vielä ihan siinä kunnossa että pärjäät ilman meidän apuja".

Olen koko ajan ollut aivan terve. Elämän tragedioihin reagoiminen ei ole sairautta.

9- vuotta sitten jouduin hautaamaan siskoni joka päätyi toisenlaiseen lopputulokseen vähän samanlaisia polkuja pitkin. Xanoreista se alkoi. Niiden avulla häntä auteltiin elämän kriiseissä ja kaikenlaisissa ulkoisissa haasteissa joita elämä hänen eteensä meni heittelemään. Lopulta ne olivat kuitenkin ne reseptilääkkeet jotka lopettivat elämän ennen aikojaan.

Lue lisää

Sun tarina voisi olla aivan lähestulkoon kuin mun elämästä!!

Anonyymi kirjoitti:

Sun tarina voisi olla aivan lähestulkoon kuin mun elämästä!!

Meitä on kuule aika paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian ja lääketeollisuuden kusetuksesta on puhuttu jo pitkään. Siitä on kirjoitettu kirjoja, tehty dokumenttielokuvia, ja yleinen tietoisuus on lisääntynyt.

Sitä ei vielä tajuta miten psykiatrian ja lääketeollisuuden epäpyhää liittoutumaa, jota sanotaan pehmeästi "mielenterveyspalveluiksi", käytetään poliittisena välineenä. Mielenterveyshuoltoa myrkytys-, aivopesu- ja invalidisointikoneistoineen on käytetty iät ja ajat poliittisena välineenä selittelemään erilaisia negatiivisia yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Työttömyys on yksi tällainen yhteiskunnallinen ongelma jota on vuosikymmenet selitelty työttömien mielentervesongelmilla. Oikeasti työttömät ovat vailla ansiotuloja. Erilaiset mielenliikahdukset, tragediat ja kriisit kuuluvat normaaliin elämään. Näyttäkä yksikin työllinen jolta puuttuvat kaikki ongelmat ja elämän kriisit. Työttömien kohdalla niistä tehdään selitys työttömyydelle.

Tätä varten on politiikan keinoin rakenneltu "työllisyyspalvelut"- niminen helvetinkone, joka on koko ajan toiminut tiiviisti mielenterveyspalveluiden kanssa yhteistyössä työttömiä mielenterveyspalveluiden piiriin ohjaten, mt- ongelmaisiksi leimaten.

Ja sitten kuvioon liittyy vieläkin pelottavampi ilmiö: ihmiset jotka tietoisena tästä kaikesta, itse valitsevat mieluummin mielenterveyshuollon asiakkuuden, mt- häiriöiseksi leimautumisen ja itsensä myrkyttämisen, kuin sen mitä sanotaan "normaaliksi elämäksi" Suomessa.

Ja heitä on aika paljon. Pitäisi herätä yhteiskunnallinen keskustelu siitä mikä helvetti siellä normaalissa elämässä on pielessä, että ihmiset mieluummin tuhoavat sitten vaikka oman terveytensä ja jättäytyvät kaikesta ulkopuolelle, kuin pyrkivät sinne mitä pideään "normaalina elämänä".

Suomalaisen normaalin on oltava aika kammottavaa että monet ovat valmiita tuhoamaan käytännössä itsensä jottei tarvitsisi mennä sinne normaaliin.

Lue lisää

Jos olisin etukäteen tiennyt, ja valinnut edes sen ensimmäisen kerran, olisin valinnut " normaalin elämän ".

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisin etukäteen tiennyt, ja valinnut edes sen ensimmäisen kerran, olisin valinnut " normaalin elämän ".

On paljon ihmisiä jotka valitsevat mieluummin moniongelmaisen ja jopa mielisariaan osan kuin normaalin elämän.

Anonyymi kirjoitti:

On paljon ihmisiä jotka valitsevat mieluummin moniongelmaisen ja jopa mielisariaan osan kuin normaalin elämän.

Olen ollut moni-, mielenterveysongelmainen, jnäin älkeenpäin sanon kuten aiemmin, että olisin kyllä valinnut toisin, jos olisin jotain valinnut.
Harmi kun ei voi etukäteen tietää....

Valintoja tehdessään olisi harkittava todella tarkkaan, ja mietittävä, mitä mistäkin valinnasta voi seurata.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut moni-, mielenterveysongelmainen, jnäin älkeenpäin sanon kuten aiemmin, että olisin kyllä valinnut toisin, jos olisin jotain valinnut.
Harmi kun ei voi etukäteen tietää....

Valintoja tehdessään olisi harkittava todella tarkkaan, ja mietittävä, mitä mistäkin valinnasta voi seurata.

Lue lisää

Tässä ei kuitenkaan keskustella juuri sinusta.

Suomessa esimerkiksi normaali työelämä on usein niin kauheaa, että lukemattomat ihmiset totta tosiaan valitsevat mieluummin vaikka mielisairaana olemisen, itsensä myrkyttämisen kuin normaalin elämän. Jopa sellaiset joille oikea työelämä olisi vaihtoehto.

Monille tosin ei ole, koska niin monia ei normaaliin työelämään huolita.

Anonyymi kirjoitti:

Meitä on kuule aika paljon.

Olisi mielenkiintoista tietää moniko mielenterveyshäiriöiseksi luokiteltu on päätynyt mielenterveyspalveluiden piiriin työllisyyspalveluiden kautta. Vain yksinkertaisesti työttömyyteen liitetyn sosiaalisen statukseen ja köyhyyden aiheuttamaan ahdistuksen myötä.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei kuitenkaan keskustella juuri sinusta.

Suomessa esimerkiksi normaali työelämä on usein niin kauheaa, että lukemattomat ihmiset totta tosiaan valitsevat mieluummin vaikka mielisairaana olemisen, itsensä myrkyttämisen kuin normaalin elämän. Jopa sellaiset joille oikea työelämä olisi vaihtoehto.

Monille tosin ei ole, koska niin monia ei normaaliin työelämään huolita.

Lue lisää

En halunnutkaan keskustella minusta, vaan kerroin minun mielipiteeni ja ajatukseni.

Anonyymi kirjoitti:

Voi suuri kiitos sulle kun jaoit tarinasi tänne, se antaa tukea varmasti monille! Itselläni on melko samanlaista taustaa ja historiaa lääkkeiden kanssa. Uskon kyllä että toivut vielä lääkkeiden aiheuttamista vaikutuksista kehoon ja mieleen ❤️🙏

Lue lisää

Kiitos sanoistanne. Ja valitettavasti uskon että meitä löytyy. Lehtijuttujakin on alkanut ropista jossa asiat kerrotaan kuinka ne on. Olen toipunut paljon kun otin ohjat omiin käsiin ja päätin irtautua lääkkeistä sen sijaan että olisin tehnyt kuten hoidossa suositeltiin käyttämään lääkkeitä. Vuosien lääkehoidot jätti jälkensä kehoon ja kärsin lääkkeiden seurauksena oireista, jotka on alkaneet hiljalleen parantua paljon. Hyvin hidas prosessi. Menetin väärintehdyn (liian nopea-asteisen) masennuslääkevieroituksen seurauksena joka puhkaisi unihäiriöitä ynnä muuta ja sitä seuranneen olon romahtamisen ja uusien pillerien myötä pitkiä ajanjaksoja elämästäni jolloin elämäni oli hirveää. Myös SSRI-lääkkeiden lisäämän apatian myötä jossa olin jotenkin erkaantunut tunteistani. Vuodet vieri kuin sumussa. Nuoruutta meni.

Mutta olen taistellut parempaan oloon ja pienin askelin parantanut kehoani joka niin suuresti kärsi näistä pillereistä.

En tule koskaan unohtamaan mitä kävin läpi ja millaista pitkäkestoista harmia ja olon heittelyä masennuslääkkeet minulle aiheutti.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni voi sanoa riippuvuudeksi sitäkin, kun ei pysty lääkettä lopettamaan.
Riippuvuus ei välttämättä tarkoita ainoastaan sitä, että kehittyisi jokin toleranssi ja tarvitsisi jatkuvasti vain enemmän lääkettä.

Ja tuleehan kaikista riippuvuutta aiheuttavista päihteistä vieroitusoireita, huumeista, alkoholista, jopa tupakasta.
Vieroitusoireita tulee myös jostain, mitä on tottunut tekemään säännöllisemmin, liikunta, some, makeat syötävät, jne.

Tosin pysyviä haittoja ei jää muista riippuvuuksista, joista kenties onnistuu irtautumaan, mitä saattaa jäädä lääkkeistä ja päihteistä.

Lue lisää

https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/
Tässä on hyvä artikkeli masennuslääkkeiden riippuvuusaihetta liipaten.
Englanniksi sana "dependence" kuvaa ilmiötä mikä myös masennuslääkkeisiin voi liittyä. Se erotetaan artikkelissa käsitteestä "addiction" joka on eri asia.

"Dependence" on tietyntyyppinen lääkkeisiin liittyvä harmi.( Tästä ei ole mainittu potilaille useinkaan masennuslääkkeitä määrätessä vaan on vakuuteltu kuinka riippuvuutta ei synny. Psykiatrit usein on saivarrelleet että masennuslääkkeet eivät tee riippuvaiseksi viitaten todennäköisesti termiin "addiction" mutta se ei silti sulje pois ettei keho mukaudu lääkkeeseen "dependence" ja siitä seuraa harmeja kuten vieroitusoireita.) Artikkelissa kuvataan harmeja.

" (Dependence) It’s an adaptive phenomenon resulting from exposure to a centrally-active drug and defined by the development of withdrawal symptoms when the drug is removed or the dose lowered too quickly."

Se voi tapahtua artikkelin mukaan bentsojen, alkoholin, opiaattien, SSRI-lääkkeiden(!), kannabiksen, pregabaliinin ja monien muiden vastaavanlaisten aineiden kohdalla. Vieroitusoireet vaihtelee lääkkeestä, potilaasta ja annoksesta riippuen. Mutta tärkein osa ilmiötä on tämä: miljardit neuronit ovat tottuneet ja mukautuneet lääkkeen läsnäoloon, joten ne eivät toimi kunnolla, kun lääke yhtäkkiä otetaan pois.

Addiktiossa eli riippuvuudessa mihin varmaan psykiatrit viittaa, viitataan krooniseen tilaan, mihin voi liittyä relapseja, missä käyttäjä haluaa käyttää lääkettä harmista riippumatta.

Artikkelin kirjoittajan, Juurlinkin, mielestä ero ei ole täysin helposti ymmärrettävä ja selvä mutta hän erottaisi sen niin, että henkilö, joka polttaa fentanyylilaastareita todennäköisesti kärsii sekä addiktiosta, että hänen kehonsa on mukautunut aineeseen(dependence). Ja tyyppi joka kärsii vieroitusoireista lääkkeeseen, jota määrättiin selkäkipuun ei ole addikti. Kirjoittajan mielestä "dependenceä" saatetaan vähätellä (niinkuin mielestäni psykiatritkin vähättelee, kun painottavat että lääke ei aiheuta riippuvuutta ja eivät tarjoa potilaalle mitään mainintaa mahdollisista lopetusvaikeuksista ja vieroitusoireista lopetettaessa, kun määräävät masennuslääkkeitä ynnä muita psyykenlääkkeitä, eivätkä täten jo etukäteen painota sitä, että lääke tärkeää vähentää lääkärin valvonnassa pois koska keho voi kyllä mukautua siihen. Täten he ei tarjoa potilaalle "informed consenttia") .

Tätä "dependenceä" saatetaan Juurlinkin mukaan vähätellä esimerkiksi opioideja määrätessä. Pääasiana pidetään että lääke auttaa ja potilas ei näytä addiktion merkkejä. Tällainen ajattelumalli voi olla vaarallinen ja liian yksinkertaistettu artikkelin kirjoittajan mielestä.

Ja mitä harmia tästä "dependencestä" joka siis myös masennuslääkkeisiin voi liittyä?

"Dependence" voi aiheuttaa harmia potilaille, koska a) se voi tehdä pillereiden lopettamisen hankalaksi. Hän ottaa esimerkiksi auto-onnettomuudessa olleen potilaan, jolle oli määrätty opioideja, joka sai nopealla vähennyksellä hirveät vieroitusoireet unettomuuksineen ja jopa itsemurha-ajatuksineen(!). (Kuulostaa itseasiassa aika samalta mitä varmasti pitkäaikaisen masennuslääkkeen lopettaja voi kohdata, näin masislääkevieroituksen kokeneena, joka sai pahan unettomuuden ja unihäiriöitä josta lähti alamäki).

Ja "dependence" voi aiheuttaa harmia koska b) lääke voi tuntua siltä, että se auttaa, vaikka se oikeasti aiheuttaa harmia. Esimerkiksi kirjoittaja ottaa kannabiksen, jonka polttaja kokee saavansa hyötyä siitä vaikka oikeasti voi olla että hän tuntee olonsa normaaliksi vain, kun polttaa pilveä koska hänen kehonsa on niin mukautunut siihen ja oireet mitä hän kokee voi itseasiassa olla kannabiksen laukaisemia ja pahentamia.

"In short, we might reasonably ask: How much of this man’s “benefit” is a genuinely beneficial drug effect, and how much is the avoidance of withdrawal?"

Tästä päästään kysymykseen: Kuinka paljon ihmisen kokema hyöty masennuslääkkeestä pitkäaikaisessa käytössä on oikeasti lääkkeen hyödyllisestä vaikutuksesta kumpuavaa ja kuinka paljon sitä että säännöllisellä käytöllä "yritetään vältellä" vieroitusoireita? Jotka siis voivat horjuttaa oloa, koska vieroitusoireina on myös henkisiä vieroitusoireita sekä myös esimerkiksi unettomuutta sekä fyysisiä vieroitusoireita, jotka voivat olla kokijalleen todella epämukavia. Kun ihminen sitten kokeilee lopettaa lääkkeen ja epäonnistuu siinä, hän voi kokea että tarvitsee lääkkeitä. Samaten lääkäri voi luulla näin, etenkin jos ei ymmärrä ilmiötä "dependence" ja sortuu samaan mitä opioidien ongelmia vähättelevä lääkäri. Tosin yleensä opioideissa ongelmat etenkin Suomessa otetaan vakavammin, mutta muissa voimakkaissa psykoaktiivisissa aineissa kuten psyykenlääkkeissä ongelmia ei oteta vakavasti.

Anonyymi kirjoitti:

https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/
Tässä on hyvä artikkeli masennuslääkkeiden riippuvuusaihetta liipaten.
Englanniksi sana "dependence" kuvaa ilmiötä mikä myös masennuslääkkeisiin voi liittyä. Se erotetaan artikkelissa käsitteestä "addiction" joka on eri asia.

"Dependence" on tietyntyyppinen lääkkeisiin liittyvä harmi.( Tästä ei ole mainittu potilaille useinkaan masennuslääkkeitä määrätessä vaan on vakuuteltu kuinka riippuvuutta ei synny. Psykiatrit usein on saivarrelleet että masennuslääkkeet eivät tee riippuvaiseksi viitaten todennäköisesti termiin "addiction" mutta se ei silti sulje pois ettei keho mukaudu lääkkeeseen "dependence" ja siitä seuraa harmeja kuten vieroitusoireita.) Artikkelissa kuvataan harmeja.

" (Dependence) It’s an adaptive phenomenon resulting from exposure to a centrally-active drug and defined by the development of withdrawal symptoms when the drug is removed or the dose lowered too quickly."

Se voi tapahtua artikkelin mukaan bentsojen, alkoholin, opiaattien, SSRI-lääkkeiden(!), kannabiksen, pregabaliinin ja monien muiden vastaavanlaisten aineiden kohdalla. Vieroitusoireet vaihtelee lääkkeestä, potilaasta ja annoksesta riippuen. Mutta tärkein osa ilmiötä on tämä: miljardit neuronit ovat tottuneet ja mukautuneet lääkkeen läsnäoloon, joten ne eivät toimi kunnolla, kun lääke yhtäkkiä otetaan pois.

Addiktiossa eli riippuvuudessa mihin varmaan psykiatrit viittaa, viitataan krooniseen tilaan, mihin voi liittyä relapseja, missä käyttäjä haluaa käyttää lääkettä harmista riippumatta.

Artikkelin kirjoittajan, Juurlinkin, mielestä ero ei ole täysin helposti ymmärrettävä ja selvä mutta hän erottaisi sen niin, että henkilö, joka polttaa fentanyylilaastareita todennäköisesti kärsii sekä addiktiosta, että hänen kehonsa on mukautunut aineeseen(dependence). Ja tyyppi joka kärsii vieroitusoireista lääkkeeseen, jota määrättiin selkäkipuun ei ole addikti. Kirjoittajan mielestä "dependenceä" saatetaan vähätellä (niinkuin mielestäni psykiatritkin vähättelee, kun painottavat että lääke ei aiheuta riippuvuutta ja eivät tarjoa potilaalle mitään mainintaa mahdollisista lopetusvaikeuksista ja vieroitusoireista lopetettaessa, kun määräävät masennuslääkkeitä ynnä muita psyykenlääkkeitä, eivätkä täten jo etukäteen painota sitä, että lääke tärkeää vähentää lääkärin valvonnassa pois koska keho voi kyllä mukautua siihen. Täten he ei tarjoa potilaalle "informed consenttia") .

Tätä "dependenceä" saatetaan Juurlinkin mukaan vähätellä esimerkiksi opioideja määrätessä. Pääasiana pidetään että lääke auttaa ja potilas ei näytä addiktion merkkejä. Tällainen ajattelumalli voi olla vaarallinen ja liian yksinkertaistettu artikkelin kirjoittajan mielestä.

Ja mitä harmia tästä "dependencestä" joka siis myös masennuslääkkeisiin voi liittyä?

"Dependence" voi aiheuttaa harmia potilaille, koska a) se voi tehdä pillereiden lopettamisen hankalaksi. Hän ottaa esimerkiksi auto-onnettomuudessa olleen potilaan, jolle oli määrätty opioideja, joka sai nopealla vähennyksellä hirveät vieroitusoireet unettomuuksineen ja jopa itsemurha-ajatuksineen(!). (Kuulostaa itseasiassa aika samalta mitä varmasti pitkäaikaisen masennuslääkkeen lopettaja voi kohdata, näin masislääkevieroituksen kokeneena, joka sai pahan unettomuuden ja unihäiriöitä josta lähti alamäki).

Ja "dependence" voi aiheuttaa harmia koska b) lääke voi tuntua siltä, että se auttaa, vaikka se oikeasti aiheuttaa harmia. Esimerkiksi kirjoittaja ottaa kannabiksen, jonka polttaja kokee saavansa hyötyä siitä vaikka oikeasti voi olla että hän tuntee olonsa normaaliksi vain, kun polttaa pilveä koska hänen kehonsa on niin mukautunut siihen ja oireet mitä hän kokee voi itseasiassa olla kannabiksen laukaisemia ja pahentamia.

"In short, we might reasonably ask: How much of this man’s “benefit” is a genuinely beneficial drug effect, and how much is the avoidance of withdrawal?"

Tästä päästään kysymykseen: Kuinka paljon ihmisen kokema hyöty masennuslääkkeestä pitkäaikaisessa käytössä on oikeasti lääkkeen hyödyllisestä vaikutuksesta kumpuavaa ja kuinka paljon sitä että säännöllisellä käytöllä "yritetään vältellä" vieroitusoireita? Jotka siis voivat horjuttaa oloa, koska vieroitusoireina on myös henkisiä vieroitusoireita sekä myös esimerkiksi unettomuutta sekä fyysisiä vieroitusoireita, jotka voivat olla kokijalleen todella epämukavia. Kun ihminen sitten kokeilee lopettaa lääkkeen ja epäonnistuu siinä, hän voi kokea että tarvitsee lääkkeitä. Samaten lääkäri voi luulla näin, etenkin jos ei ymmärrä ilmiötä "dependence" ja sortuu samaan mitä opioidien ongelmia vähättelevä lääkäri. Tosin yleensä opioideissa ongelmat etenkin Suomessa otetaan vakavammin, mutta muissa voimakkaissa psykoaktiivisissa aineissa kuten psyykenlääkkeissä ongelmia ei oteta vakavasti.

Lue lisää

Harmit ja riippuvuudet, joo.
Toisaalta voisi ajatella myös siitä suunnasta, miten nuo aineet vaikuttavat aivoissa,
päässä.

Esim. alkoholin, kannabiksen opioidien vaikutus aivoissa tuntuu aivan erilaiselta kuin esim. masennuslääkkeiden ja neuroleptien.
Niistä tulee aivan erilaiset " olot ".

Siinä kohtaa oli varmaan täyttä totta, että aivot, keho ja elimistö tottuu, nehän voi tottua lähes mihin vain. Eli toisin sanoen voi myös mukautua, oli kyseessä sitten päihteet tai lääkkeet.

Onko harmillinen riippuvaisuus vai riippuvainen harmillisuus.....
Huonoja juttuja molemmat.

Anonyymi kirjoitti:

Harmit ja riippuvuudet, joo.
Toisaalta voisi ajatella myös siitä suunnasta, miten nuo aineet vaikuttavat aivoissa,
päässä.

Esim. alkoholin, kannabiksen opioidien vaikutus aivoissa tuntuu aivan erilaiselta kuin esim. masennuslääkkeiden ja neuroleptien.
Niistä tulee aivan erilaiset " olot ".

Siinä kohtaa oli varmaan täyttä totta, että aivot, keho ja elimistö tottuu, nehän voi tottua lähes mihin vain. Eli toisin sanoen voi myös mukautua, oli kyseessä sitten päihteet tai lääkkeet.

Onko harmillinen riippuvaisuus vai riippuvainen harmillisuus.....
Huonoja juttuja molemmat.

Lue lisää

Alkoholi, kannabis, opioidit, masennuslääkkeet ja neuroleptit ovat kaikki psykoaktiivisia aineita,mutta joissa on erityyppiset vaikutukset, ne tuntuvat eriltä.

Tämä näkemys mukautuu itselläni psykiatri Joanna Moncrieffin näkemykseen jossa hän erottelee drug centered model/disease centered modelin psyykenlääkkeiden toimintamekanismin ymmärtämisessä. Hän niputtaa psyykenlääkkeet psykoaktiivisiksi aineiksi joilla voi olla hyödyllisiä ominaisuuksia oireissa (kuten alkoholikin voi auttaa jotakuta oireissa) muttei hän näe että ne hoitaisivat biologista poikkeamaa aivoissa (disease centered model). Psykiatriassa usein yritetään selittää kuinka lääke korjaisi biologista poikkeamaa aivoissa. Suosittelen tutustumaan Joanna Moncrieffin kirjoitukseen "models of drug action".

Yhteistä kaikille näille aineille, kuten artikkelin kirjoittaja Juurlink sanoi on potentiaali muodostaa "dependence"(mikäköhän olisi suomalainen ilmaus tälle erotettuna sanasta riippuvuus jos niitä haluaisi erotella?), eli keho mukautuu niihin mistä seurauksena on lopettaessa potentiaalisesti ihmisestä tai annoksesta (tai varmaan käyttöajastakin) riippuen vieroitusoireita ja mahdollisia lopetusongelmia. Voi olla hankala sanoa jossain vaiheessa mikä osa lääkkeen hyödystä tulee oikeasti lääkkeestä enää jossain vaiheessa ja mikä osa siitä että dependenceä hoidetaan ottamalla säännöllisesti pillereitä. Osa voi lopettaa helposti, toiset taas eivät.

Sillä minkälaiset olot aineista tulee, ei tässä suhteessa ole merkitystä mitä yritän tällä sanoa. Toki päihteiden tuottamat olot voi saada ihmiset ennemmin väärinkäyttämään niitä ja addiktoitumaan niihin kuin psyykenlääkkeisiin. Ymmärrän kyllä kun sanot että aineista tulee erilainen olo.

Tottahan se on, jokainen aine tuottaa erilaisen olon. Osa on laillisia, osa laittomia. Ja niissä on erilaisia ominaisuuksia, esim osassa voi toleranssi nousta nopeammin mutta varmasti toleranssiongelmat liittyy myös masennuslääkkeisiin ajan mittaan tehon mahdollisesti lopahtaessa ja vaikutuksen mahdollisesti muuttuessa.(Esim Giovanni Fava vastatoleranssmalli, prozac/ssri poop out jne). Psykoaktiivisiin aineisiin usein liittyy toleranssiongelmia. Ainakaan ei ole mitään takeita että vaikutus on pysyvä ja jatkuu samanlaisena vkodesta toiseen. Tutkimukset jolla perusteltiin jatkuvaa ylläpitohoitoa eivät olleet järin pitkäkestoisia.

Väittäisin, että osa voi pitemmässä käytössä alkaa joutua myös SSRI lääkeryhmän kanssa ongelmiin koska teho voi lakata ja muuttua apatisoivammaksi mutta silti irroittautuessa voi kokea viekkareita.

En yhtään ihmettelisi tosin jos jotkut saattavat etsiä psyykenlääkkeistäkin jotain samaa vaikutusta kuin päihteistä. Ehkä alussa tulevaa mukavaa oloa(joka ei välttämättä kestä) tai mukavaa raukeaa väsynyttä oloa joka voi tulla ottaessa alkoholia ja joka voi auttaa nukahtamaan.

Osassa psykoaktiivisista aineista voi olla euforisoiva vaikutus, mutta tuskinpa se kovin pitkään jatkuu samanlaisena jos ainetta käytetään jatkuvasti ja aineen käyttö menee enemmän siihen että oloa vaan yritetään pitää normaalimpana säännöllisellä käytöllä. Veikkaisin että joidenkin huumeiden vaikutuksissa aivoille ja hermostolle ja niiden jatkuvassa käytössä voi olla jotain yhteneväisyyksiä jatkuvaan psyykenlääkkeiden käyttöön. Ei tietenkään yksi yhteen oloissa, mutta esim seksuaalisen puolen ongelmat jatkuvassa käytössä, unettomuus ja unihäiriöt vieroituksessa ja henkisen ja fyysisen puolen viekkarit voi olla esimerkkejä yhtäläisyyksistä joita voi olla enemmänkin. Kenties kroonistuva masennuskin?. Aivot voi alkaa reagoida jatkuvaan välittäjäaineiden keinotekoiseen sorkkimiseen ja nostamiseen esim laskemalla reseptoreiden määrää.

Katukauppa-arvoa tuskin SSRI-lääkkeillä esim olisi, ellei lääkeryhmä yllättäen vedettäisi pois kokonaan myynnistä. Veikkaan että kyllä sillekin ostajia olisi, tosin en tiedä paljonko uusia käyttäjiä. :D Enkä tiedä kuinka moni SSRI-käyttäjistä täyttäisi addiktoituneen tunnusmerkkejä jossa saattaisi addiktiossa tulla relapseja. Tällähän psykiatria voi jatkossa kehuskella! SSRI-lääkkeitä ei huvita väärinkäyttää! Eikä niitä voikaan helpolla vetää kaksin käsin ainakaan, saattaa melko karmea olo ja hengenvaarallinen tila tulla serotoniinisyndrooman muodossa kun serotoniinipillereitä ylikäytetään.

Huumeen ja hoitavan lääkkeen ero vaikuttaa olevan hiukan veteenpiirretympi nykyään kun miettii mitä aineita psykiatria on alkanut käyttämään/tutkimaan. Esim. Ketamiinia ja psykedeelejä.

Anonyymi kirjoitti:

Alkoholi, kannabis, opioidit, masennuslääkkeet ja neuroleptit ovat kaikki psykoaktiivisia aineita,mutta joissa on erityyppiset vaikutukset, ne tuntuvat eriltä.

Tämä näkemys mukautuu itselläni psykiatri Joanna Moncrieffin näkemykseen jossa hän erottelee drug centered model/disease centered modelin psyykenlääkkeiden toimintamekanismin ymmärtämisessä. Hän niputtaa psyykenlääkkeet psykoaktiivisiksi aineiksi joilla voi olla hyödyllisiä ominaisuuksia oireissa (kuten alkoholikin voi auttaa jotakuta oireissa) muttei hän näe että ne hoitaisivat biologista poikkeamaa aivoissa (disease centered model). Psykiatriassa usein yritetään selittää kuinka lääke korjaisi biologista poikkeamaa aivoissa. Suosittelen tutustumaan Joanna Moncrieffin kirjoitukseen "models of drug action".

Yhteistä kaikille näille aineille, kuten artikkelin kirjoittaja Juurlink sanoi on potentiaali muodostaa "dependence"(mikäköhän olisi suomalainen ilmaus tälle erotettuna sanasta riippuvuus jos niitä haluaisi erotella?), eli keho mukautuu niihin mistä seurauksena on lopettaessa potentiaalisesti ihmisestä tai annoksesta (tai varmaan käyttöajastakin) riippuen vieroitusoireita ja mahdollisia lopetusongelmia. Voi olla hankala sanoa jossain vaiheessa mikä osa lääkkeen hyödystä tulee oikeasti lääkkeestä enää jossain vaiheessa ja mikä osa siitä että dependenceä hoidetaan ottamalla säännöllisesti pillereitä. Osa voi lopettaa helposti, toiset taas eivät.

Sillä minkälaiset olot aineista tulee, ei tässä suhteessa ole merkitystä mitä yritän tällä sanoa. Toki päihteiden tuottamat olot voi saada ihmiset ennemmin väärinkäyttämään niitä ja addiktoitumaan niihin kuin psyykenlääkkeisiin. Ymmärrän kyllä kun sanot että aineista tulee erilainen olo.

Tottahan se on, jokainen aine tuottaa erilaisen olon. Osa on laillisia, osa laittomia. Ja niissä on erilaisia ominaisuuksia, esim osassa voi toleranssi nousta nopeammin mutta varmasti toleranssiongelmat liittyy myös masennuslääkkeisiin ajan mittaan tehon mahdollisesti lopahtaessa ja vaikutuksen mahdollisesti muuttuessa.(Esim Giovanni Fava vastatoleranssmalli, prozac/ssri poop out jne). Psykoaktiivisiin aineisiin usein liittyy toleranssiongelmia. Ainakaan ei ole mitään takeita että vaikutus on pysyvä ja jatkuu samanlaisena vkodesta toiseen. Tutkimukset jolla perusteltiin jatkuvaa ylläpitohoitoa eivät olleet järin pitkäkestoisia.

Väittäisin, että osa voi pitemmässä käytössä alkaa joutua myös SSRI lääkeryhmän kanssa ongelmiin koska teho voi lakata ja muuttua apatisoivammaksi mutta silti irroittautuessa voi kokea viekkareita.

En yhtään ihmettelisi tosin jos jotkut saattavat etsiä psyykenlääkkeistäkin jotain samaa vaikutusta kuin päihteistä. Ehkä alussa tulevaa mukavaa oloa(joka ei välttämättä kestä) tai mukavaa raukeaa väsynyttä oloa joka voi tulla ottaessa alkoholia ja joka voi auttaa nukahtamaan.

Osassa psykoaktiivisista aineista voi olla euforisoiva vaikutus, mutta tuskinpa se kovin pitkään jatkuu samanlaisena jos ainetta käytetään jatkuvasti ja aineen käyttö menee enemmän siihen että oloa vaan yritetään pitää normaalimpana säännöllisellä käytöllä. Veikkaisin että joidenkin huumeiden vaikutuksissa aivoille ja hermostolle ja niiden jatkuvassa käytössä voi olla jotain yhteneväisyyksiä jatkuvaan psyykenlääkkeiden käyttöön. Ei tietenkään yksi yhteen oloissa, mutta esim seksuaalisen puolen ongelmat jatkuvassa käytössä, unettomuus ja unihäiriöt vieroituksessa ja henkisen ja fyysisen puolen viekkarit voi olla esimerkkejä yhtäläisyyksistä joita voi olla enemmänkin. Kenties kroonistuva masennuskin?. Aivot voi alkaa reagoida jatkuvaan välittäjäaineiden keinotekoiseen sorkkimiseen ja nostamiseen esim laskemalla reseptoreiden määrää.

Katukauppa-arvoa tuskin SSRI-lääkkeillä esim olisi, ellei lääkeryhmä yllättäen vedettäisi pois kokonaan myynnistä. Veikkaan että kyllä sillekin ostajia olisi, tosin en tiedä paljonko uusia käyttäjiä. :D Enkä tiedä kuinka moni SSRI-käyttäjistä täyttäisi addiktoituneen tunnusmerkkejä jossa saattaisi addiktiossa tulla relapseja. Tällähän psykiatria voi jatkossa kehuskella! SSRI-lääkkeitä ei huvita väärinkäyttää! Eikä niitä voikaan helpolla vetää kaksin käsin ainakaan, saattaa melko karmea olo ja hengenvaarallinen tila tulla serotoniinisyndrooman muodossa kun serotoniinipillereitä ylikäytetään.

Huumeen ja hoitavan lääkkeen ero vaikuttaa olevan hiukan veteenpiirretympi nykyään kun miettii mitä aineita psykiatria on alkanut käyttämään/tutkimaan. Esim. Ketamiinia ja psykedeelejä.

Lue lisää

Surviving Antidepressants-palstan perustaja on todennut psykotrooppisista aineista näin joskus:

"When ingested regularly, all psychotropics, prescribed or not, technically “addictive” or not, legal or not, will incur neurophysiological adaptation, neurophysiological dependency, neurophysiological tolerance and, when discontinued, may cause neurophysiological withdrawal symptoms. This is the Law of Psychotropics". Eli psykotrooppisissa aineissa on tiettyjä lainalaisuuksia mitkä on lueteltu tässä. Psykotrooppisten aineiden lait. Sillä ei siis ole merkitystä onko kyse laittomasta tai laillisesta aineesta tai millaisen tunteen ne käyttäjälle tuovat.

Tänne hän on kirjannut lisää havaintojaan masennuslääkevieroituksesta suuresta määrästä ihmisiä mitä vieroitusfoorumeilla on käynyt. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274 Paljon olisi opittavaa lääkäreillä määräämiensä psykoaktiivisten aineiden mahdollisista negatiivisista seurauksista ja niiden nyansseista. Erityisesti yleislääkärien, joiden annetaan määrätä masennuspillereitä, lääkevalikoimansa on niin suuri että en usko että ihan lähitulevaisuudessa he osaa tukea ihmistä masennuslääkeongelmien kanssa. Ja psykiatrian asenneongelma lääkeharmeihin niin suuri koska edelleen ollaan tasolla "no hei ne pelastaa elämiä" (viis muutamasta valittajasta lehtien palstoilla ja muutamista tuhotuista elämistä). Evvk lääkkeissä on haittoja get over it ja tiedekin kehittyy tässä hei. Rapatessa roiskuu!

Uskoisin että ihmisiä on satutettu sillä, että aineisiin on kenties suhtauduttu niin että ne korjaa jotain aivoissa sen sijaan että ne saattaa etenkin pitemmällä tähtäimellä aiheuttaa myös ongelmia keholle ja paranemisennusteille, ja dependencestä seuraavat ongelmat sivuutettu lauseella "masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta".

Olisi mielestäni tärkeää, että psyykenlääkkeitä määrävät ymmärtäisivät niihin sisältyviä ongelmia paremmin. On aika huolestuttavaa, että psykiatriksi kouluttautunut erikoislääkäri voi antaa informaatioksi lääkkeistä vain "ne ei aiheuta riippuvuutta", tai " ne voi lopettaa milloin vain"(allekirjoittanut kokenut tämän), unohtaen tai tietämättömyyttään mainita ollenkaan esimerkiksi lopetukseen liittyvää problematiikkaa joka vaatii potilaalta tiedostavuutta ettei hän sitten saa seurauksena iatrogeenisiä ongelmia esim ajaessaan lääkkeen liian nopeaa alas. Seurauksena voi olla pitkäkestoisia oireita.

Tässä linkki psykiatri J.Moncrieffin hyvään kirjoitukseen models of drug action missä käydään läpi psyykenlääkkeiden toimintamekanismia.
https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/ Moncrieff ei näe mustavalkoisesti eikö lääkkeillä voi olla käyttöä ja niistä voi olla joillekin hyötyä heidän kokemissaan henkisissä ongelmissa, mutta hänellä on mielestäni ihailtavaa kriittisyyttä ja "outside the box" ajattelua niiden suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Alkoholi, kannabis, opioidit, masennuslääkkeet ja neuroleptit ovat kaikki psykoaktiivisia aineita,mutta joissa on erityyppiset vaikutukset, ne tuntuvat eriltä.

Tämä näkemys mukautuu itselläni psykiatri Joanna Moncrieffin näkemykseen jossa hän erottelee drug centered model/disease centered modelin psyykenlääkkeiden toimintamekanismin ymmärtämisessä. Hän niputtaa psyykenlääkkeet psykoaktiivisiksi aineiksi joilla voi olla hyödyllisiä ominaisuuksia oireissa (kuten alkoholikin voi auttaa jotakuta oireissa) muttei hän näe että ne hoitaisivat biologista poikkeamaa aivoissa (disease centered model). Psykiatriassa usein yritetään selittää kuinka lääke korjaisi biologista poikkeamaa aivoissa. Suosittelen tutustumaan Joanna Moncrieffin kirjoitukseen "models of drug action".

Yhteistä kaikille näille aineille, kuten artikkelin kirjoittaja Juurlink sanoi on potentiaali muodostaa "dependence"(mikäköhän olisi suomalainen ilmaus tälle erotettuna sanasta riippuvuus jos niitä haluaisi erotella?), eli keho mukautuu niihin mistä seurauksena on lopettaessa potentiaalisesti ihmisestä tai annoksesta (tai varmaan käyttöajastakin) riippuen vieroitusoireita ja mahdollisia lopetusongelmia. Voi olla hankala sanoa jossain vaiheessa mikä osa lääkkeen hyödystä tulee oikeasti lääkkeestä enää jossain vaiheessa ja mikä osa siitä että dependenceä hoidetaan ottamalla säännöllisesti pillereitä. Osa voi lopettaa helposti, toiset taas eivät.

Sillä minkälaiset olot aineista tulee, ei tässä suhteessa ole merkitystä mitä yritän tällä sanoa. Toki päihteiden tuottamat olot voi saada ihmiset ennemmin väärinkäyttämään niitä ja addiktoitumaan niihin kuin psyykenlääkkeisiin. Ymmärrän kyllä kun sanot että aineista tulee erilainen olo.

Tottahan se on, jokainen aine tuottaa erilaisen olon. Osa on laillisia, osa laittomia. Ja niissä on erilaisia ominaisuuksia, esim osassa voi toleranssi nousta nopeammin mutta varmasti toleranssiongelmat liittyy myös masennuslääkkeisiin ajan mittaan tehon mahdollisesti lopahtaessa ja vaikutuksen mahdollisesti muuttuessa.(Esim Giovanni Fava vastatoleranssmalli, prozac/ssri poop out jne). Psykoaktiivisiin aineisiin usein liittyy toleranssiongelmia. Ainakaan ei ole mitään takeita että vaikutus on pysyvä ja jatkuu samanlaisena vkodesta toiseen. Tutkimukset jolla perusteltiin jatkuvaa ylläpitohoitoa eivät olleet järin pitkäkestoisia.

Väittäisin, että osa voi pitemmässä käytössä alkaa joutua myös SSRI lääkeryhmän kanssa ongelmiin koska teho voi lakata ja muuttua apatisoivammaksi mutta silti irroittautuessa voi kokea viekkareita.

En yhtään ihmettelisi tosin jos jotkut saattavat etsiä psyykenlääkkeistäkin jotain samaa vaikutusta kuin päihteistä. Ehkä alussa tulevaa mukavaa oloa(joka ei välttämättä kestä) tai mukavaa raukeaa väsynyttä oloa joka voi tulla ottaessa alkoholia ja joka voi auttaa nukahtamaan.

Osassa psykoaktiivisista aineista voi olla euforisoiva vaikutus, mutta tuskinpa se kovin pitkään jatkuu samanlaisena jos ainetta käytetään jatkuvasti ja aineen käyttö menee enemmän siihen että oloa vaan yritetään pitää normaalimpana säännöllisellä käytöllä. Veikkaisin että joidenkin huumeiden vaikutuksissa aivoille ja hermostolle ja niiden jatkuvassa käytössä voi olla jotain yhteneväisyyksiä jatkuvaan psyykenlääkkeiden käyttöön. Ei tietenkään yksi yhteen oloissa, mutta esim seksuaalisen puolen ongelmat jatkuvassa käytössä, unettomuus ja unihäiriöt vieroituksessa ja henkisen ja fyysisen puolen viekkarit voi olla esimerkkejä yhtäläisyyksistä joita voi olla enemmänkin. Kenties kroonistuva masennuskin?. Aivot voi alkaa reagoida jatkuvaan välittäjäaineiden keinotekoiseen sorkkimiseen ja nostamiseen esim laskemalla reseptoreiden määrää.

Katukauppa-arvoa tuskin SSRI-lääkkeillä esim olisi, ellei lääkeryhmä yllättäen vedettäisi pois kokonaan myynnistä. Veikkaan että kyllä sillekin ostajia olisi, tosin en tiedä paljonko uusia käyttäjiä. :D Enkä tiedä kuinka moni SSRI-käyttäjistä täyttäisi addiktoituneen tunnusmerkkejä jossa saattaisi addiktiossa tulla relapseja. Tällähän psykiatria voi jatkossa kehuskella! SSRI-lääkkeitä ei huvita väärinkäyttää! Eikä niitä voikaan helpolla vetää kaksin käsin ainakaan, saattaa melko karmea olo ja hengenvaarallinen tila tulla serotoniinisyndrooman muodossa kun serotoniinipillereitä ylikäytetään.

Huumeen ja hoitavan lääkkeen ero vaikuttaa olevan hiukan veteenpiirretympi nykyään kun miettii mitä aineita psykiatria on alkanut käyttämään/tutkimaan. Esim. Ketamiinia ja psykedeelejä.

Lue lisää

Näkemyksiä tosiaan voi saada lukemalla, mutta kokemukset ovat niitä, jotka saavat tietämään asioista eri tavalla kuin lukeminen, tai jonkun toisen mielipiteen kuuleminen.

Olen ajatellut, että alkoholilla saa päänsä sekaisin hetkeksi, ja jos alko ei ole ongelma, niin mikäs siinä silloin tällöin vetäistä humala.
Ehkä pieni krapula seuraa, mutta sen jälkeen pää on taas toimintakunnossa.

Kun taas lääkkeet, joita syödään yleensä säännöllisesti päivittäin, pitävät pään jokseenkin toimimattomassa kunnossa koko ajan. Siinä ei ns. normaali aivotoiminta ole missään vaiheessa olemassa, kuten juuri alkoholin käytöstä pystyy välillä palautumaan.

Iso ongelma on se, että ihmiset yleisesti ottaen eivät tiedä että heillä on oikeus ITSE ohjata omaa elämäänsä. Ihmiset eivät tiedosta että asioista on lupa kieltäytyä. Meidät on ehdollistettu rangaistusten ja seuraamusten uhalla suostumaan kaikkeen mitä meille tyrkytetään. Myöskin omaksumaan kaikenlaisia käsityksiä ja narratiiveja mitään kyseenalaistamatta. Minullakin kesti pitkään ennen kuin tajusin ettei kaikkeen tarvitse suostua, eikä se joku mikälie asiantuntija siitä voi loukkaantua. Kieltäytymisestä ei voi seurata rangaistuksia.

Lääkärinkin vastaanotolle mennään siinä käsityksessä että lääkäri "määrää" kaikenlaisia hoitoja ja lääkkeitä. Oikeastihan lääkärin tehtävä on auttaa potilaita potilaiden omista tarpeista käsin. Lääkäri on palvelemassa potilaita, ei määräilemässä potilaita.

Ulkopuoliset eivät voi sanella mitä tarpeita toisella on. Tätähän meille tehdään koko ajan kun yhteiskunta ensin keksii meille tarpeita joita meillä on oltava, ja tarjoaa sitten meille "palveluita" näitä keinotekoisia tarpeita täyttämään. Työttömien kohdalla jopa taloudellisten rangaistustenkin uhalla. Suomi velvoittaa kansalaisiaan palveltavaksi.

The language of needs is the native tongue of socialists, therapists, and paternalists of all sorts and is addressed to needy dependents. The language of wants is spoken by self-respecting adults and is addressed to other self-respecting adults.

Meillä Suomessa tavallisia kansalaisia pakotetaan tarvitseviksi reppanoiksi jotta tietyillä sektoreilla riitää työtä ja toimeentuloa. Kysehän on lopulta vain rahasta, tiettyjen ryhmien omasta toimeentulosta ja joskus myöskin puhtaasti egoismista. Tällä tavoin on rampautettu ja invalidisoitu iso osa yhteiskuntaa täysin toimintakyvyttömäksi mikä ei taatusti ole suuressa mittakaavassa yhteiskunnankaan etu.

Anonyymi kirjoitti:

Iso ongelma on se, että ihmiset yleisesti ottaen eivät tiedä että heillä on oikeus ITSE ohjata omaa elämäänsä. Ihmiset eivät tiedosta että asioista on lupa kieltäytyä. Meidät on ehdollistettu rangaistusten ja seuraamusten uhalla suostumaan kaikkeen mitä meille tyrkytetään. Myöskin omaksumaan kaikenlaisia käsityksiä ja narratiiveja mitään kyseenalaistamatta. Minullakin kesti pitkään ennen kuin tajusin ettei kaikkeen tarvitse suostua, eikä se joku mikälie asiantuntija siitä voi loukkaantua. Kieltäytymisestä ei voi seurata rangaistuksia.

Lääkärinkin vastaanotolle mennään siinä käsityksessä että lääkäri "määrää" kaikenlaisia hoitoja ja lääkkeitä. Oikeastihan lääkärin tehtävä on auttaa potilaita potilaiden omista tarpeista käsin. Lääkäri on palvelemassa potilaita, ei määräilemässä potilaita.

Ulkopuoliset eivät voi sanella mitä tarpeita toisella on. Tätähän meille tehdään koko ajan kun yhteiskunta ensin keksii meille tarpeita joita meillä on oltava, ja tarjoaa sitten meille "palveluita" näitä keinotekoisia tarpeita täyttämään. Työttömien kohdalla jopa taloudellisten rangaistustenkin uhalla. Suomi velvoittaa kansalaisiaan palveltavaksi.

The language of needs is the native tongue of socialists, therapists, and paternalists of all sorts and is addressed to needy dependents. The language of wants is spoken by self-respecting adults and is addressed to other self-respecting adults.

Meillä Suomessa tavallisia kansalaisia pakotetaan tarvitseviksi reppanoiksi jotta tietyillä sektoreilla riitää työtä ja toimeentuloa. Kysehän on lopulta vain rahasta, tiettyjen ryhmien omasta toimeentulosta ja joskus myöskin puhtaasti egoismista. Tällä tavoin on rampautettu ja invalidisoitu iso osa yhteiskuntaa täysin toimintakyvyttömäksi mikä ei taatusti ole suuressa mittakaavassa yhteiskunnankaan etu.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä. Itse aloittaessani masennuslääkkeet en ymmärtänyt jotenkin mahdollisuutta sanoa ei lääkärille. Että voin oikeasti kieltäytyä. Syvällä sisimmässäni jokin vastusti lääkkeisiin lähtemistä ja olisi pitänyt uskoa intuitiota. Valitettavasti en niin nuorena kyennyt kriittiseen ajatteluun. Se kasvoi iän myötä. Minut oli kasvatettu pitämään lääkäriä jalustalla ja oikeassa. Hän määräsi mielestäni lääkkeet, ja minun niitä siten kuului syödä kun asiantuntija näin sanoi.

Lääkärit myös itse pönkittävät omaa arvovaltaansa. Erään tuttuni lääkäri on todennut hänelle joskus: Kumpi meistä on lääkäri? Painottaen että hän tietää.

Nykyään yleensä aina kyseenalaistan saamani reseptit aika nopsaa. Masennuslääkevieroituksen jälkeen jätin useampia pillerireseptejä hakematta joita terveydenhuollossa kirjoiteltiin esimerkiksi unettomuuteen. Tänä aikana tajusin että ei ole ihme että joskus kävelin masennuslääkeansaan. Myöskin tutuille kirjoitettu miltei jokaiselle resepti masennuslääkkeisiin jossain vaiheessa elämää.

Hain paljon taustatietoa vieroituksesta ja tein aika pitkälle suunnitelman siihen itse joka oikeastaan auttoi minua paljon enemmän kuin lääkäreiltä saamani tuki. Hidas vieroitus pelasti minut. Kriittinen ajattelu oli se mikä auttoi minut kusisesta tilanteesta pois. Lääkärien neuvoilla tilanteeni olisi todennäköisesti pahentunut koska he ignoorasi lääkehaitat eikä heillä ollut ymmärrystä harmista.

Nykyajan medikalisaation aikana olisi tärkeää opettaa nuorille, että lääkkeistäkin voi kieltäytyä. Myös lääkärille voi sanoa ei. Lääkäri on tukena ja antaa vinkkejä, mutta omaa intuitiota saa kuunnella, omaa mielipidettä saa ilmaista, kritiikkiinkin voi perehtyä ennen kuin tekee ison päätöksen lähteä lääkkeisiin. Se on hyvin iso päätös. Joskus pelkkä kokeilukin voi syöstä elämää raiteiltaan.

Jotenkin hullua siis, että ylipäätään nuorille näitä voimakkaita pillereitä niin helposti määrätään. Mutta kellepä ei!

Tokihan mielenterveyshoidossa vakavammin oirehtivalle ei aina tarjota sairaalaolosuhteissa edes mahdollisuutta kieltäytyä, koska siellä ydinaate on että ihminen ei ymmärrä omaa tilaansa ja hoidon tarvettaan. Oikeus kieltäytyä lääkkeistä ei päde kaikkiin mt-potilaisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Iso ongelma on se, että ihmiset yleisesti ottaen eivät tiedä että heillä on oikeus ITSE ohjata omaa elämäänsä. Ihmiset eivät tiedosta että asioista on lupa kieltäytyä. Meidät on ehdollistettu rangaistusten ja seuraamusten uhalla suostumaan kaikkeen mitä meille tyrkytetään. Myöskin omaksumaan kaikenlaisia käsityksiä ja narratiiveja mitään kyseenalaistamatta. Minullakin kesti pitkään ennen kuin tajusin ettei kaikkeen tarvitse suostua, eikä se joku mikälie asiantuntija siitä voi loukkaantua. Kieltäytymisestä ei voi seurata rangaistuksia.

Lääkärinkin vastaanotolle mennään siinä käsityksessä että lääkäri "määrää" kaikenlaisia hoitoja ja lääkkeitä. Oikeastihan lääkärin tehtävä on auttaa potilaita potilaiden omista tarpeista käsin. Lääkäri on palvelemassa potilaita, ei määräilemässä potilaita.

Ulkopuoliset eivät voi sanella mitä tarpeita toisella on. Tätähän meille tehdään koko ajan kun yhteiskunta ensin keksii meille tarpeita joita meillä on oltava, ja tarjoaa sitten meille "palveluita" näitä keinotekoisia tarpeita täyttämään. Työttömien kohdalla jopa taloudellisten rangaistustenkin uhalla. Suomi velvoittaa kansalaisiaan palveltavaksi.

The language of needs is the native tongue of socialists, therapists, and paternalists of all sorts and is addressed to needy dependents. The language of wants is spoken by self-respecting adults and is addressed to other self-respecting adults.

Meillä Suomessa tavallisia kansalaisia pakotetaan tarvitseviksi reppanoiksi jotta tietyillä sektoreilla riitää työtä ja toimeentuloa. Kysehän on lopulta vain rahasta, tiettyjen ryhmien omasta toimeentulosta ja joskus myöskin puhtaasti egoismista. Tällä tavoin on rampautettu ja invalidisoitu iso osa yhteiskuntaa täysin toimintakyvyttömäksi mikä ei taatusti ole suuressa mittakaavassa yhteiskunnankaan etu.

Lue lisää

"Lääkärinkin vastaanotolle mennään siinä käsityksessä että lääkäri "määrää" kaikenlaisia hoitoja ja lääkkeitä."

Kielenkäyttö pitäisi muuttaa.

Ei pitäisi puhua lääkemääräyksestä. Pitäisi puhua lääke- ehdotuksesta.

Ei pitäisi sanoa että lääkäri määräsi hoitoon, tai että lääkäri määräsi lääkkeitä. Pitäisi sanoa että lääkäri ehdotti tätä hoitoa tai lääkettä. Silloin asiakkaalle muodostuu tietoisuus siitä että hän itse on se joka päättää. Että on mahdollisuus myös kieltäytyä.

Meillä on yllättävän onneton ymmärrys itsemääräämisoikeudesta Suomessa kun tarkemmin ajattelee. Olemme ulkoapäin ohjailtava kansa joka ei tiedä omia oikeuksiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Itse aloittaessani masennuslääkkeet en ymmärtänyt jotenkin mahdollisuutta sanoa ei lääkärille. Että voin oikeasti kieltäytyä. Syvällä sisimmässäni jokin vastusti lääkkeisiin lähtemistä ja olisi pitänyt uskoa intuitiota. Valitettavasti en niin nuorena kyennyt kriittiseen ajatteluun. Se kasvoi iän myötä. Minut oli kasvatettu pitämään lääkäriä jalustalla ja oikeassa. Hän määräsi mielestäni lääkkeet, ja minun niitä siten kuului syödä kun asiantuntija näin sanoi.

Lääkärit myös itse pönkittävät omaa arvovaltaansa. Erään tuttuni lääkäri on todennut hänelle joskus: Kumpi meistä on lääkäri? Painottaen että hän tietää.

Nykyään yleensä aina kyseenalaistan saamani reseptit aika nopsaa. Masennuslääkevieroituksen jälkeen jätin useampia pillerireseptejä hakematta joita terveydenhuollossa kirjoiteltiin esimerkiksi unettomuuteen. Tänä aikana tajusin että ei ole ihme että joskus kävelin masennuslääkeansaan. Myöskin tutuille kirjoitettu miltei jokaiselle resepti masennuslääkkeisiin jossain vaiheessa elämää.

Hain paljon taustatietoa vieroituksesta ja tein aika pitkälle suunnitelman siihen itse joka oikeastaan auttoi minua paljon enemmän kuin lääkäreiltä saamani tuki. Hidas vieroitus pelasti minut. Kriittinen ajattelu oli se mikä auttoi minut kusisesta tilanteesta pois. Lääkärien neuvoilla tilanteeni olisi todennäköisesti pahentunut koska he ignoorasi lääkehaitat eikä heillä ollut ymmärrystä harmista.

Nykyajan medikalisaation aikana olisi tärkeää opettaa nuorille, että lääkkeistäkin voi kieltäytyä. Myös lääkärille voi sanoa ei. Lääkäri on tukena ja antaa vinkkejä, mutta omaa intuitiota saa kuunnella, omaa mielipidettä saa ilmaista, kritiikkiinkin voi perehtyä ennen kuin tekee ison päätöksen lähteä lääkkeisiin. Se on hyvin iso päätös. Joskus pelkkä kokeilukin voi syöstä elämää raiteiltaan.

Jotenkin hullua siis, että ylipäätään nuorille näitä voimakkaita pillereitä niin helposti määrätään. Mutta kellepä ei!

Tokihan mielenterveyshoidossa vakavammin oirehtivalle ei aina tarjota sairaalaolosuhteissa edes mahdollisuutta kieltäytyä, koska siellä ydinaate on että ihminen ei ymmärrä omaa tilaansa ja hoidon tarvettaan. Oikeus kieltäytyä lääkkeistä ei päde kaikkiin mt-potilaisiin.

Lue lisää

Mt-puolella usein ihmisen omat tarpeet ja toiveet saatetaan sivuuttaa. Tämän huomasin itse kun kerran psykiatri alkoi tyrkyttää minua tietyntyyppiseen terapiaan diagnoosin myötä. Heillä on tietynlainen ajattelumalli. Tietty diagnoosi, tietty terapia. Sanoin että en usko kyseiseen terapiasuuntaukseen ja sen toimivuuteen itselläni.Pitkään olin mt-palveluissa äänetön, psykiatria mukaileva. Napsin lääkkeeni nöyrästi.

Sitten hiljalleen löysin oman ääneni ja tajusin että tämä on minun elämäni, minun tarpeeni, minä sanon mikä minulle on hyväksi, mikä ei. Se oli osa itsetyöstöä päästä tuohon pisteeseen. Aina sitä ei kunnioitettu tosin. Psykiatri on rinnalla kulkija, ei autoritäärinen hahmo joka sanoo mitä tehdä. Monet psykiatrit itse tosin ottaa tuota autoritäärisen hahmon roolia herkästi. Heidän valtansa tuossa ammatissa on suurta määritellä ihminen ja mikä hänelle on hyvästä. Siksi he pelottavat minua jollain ja monella tapaa. Mitä enemmän sanoin, sitä hankalampana minua varmaan pidettiin. Tietyssä roolissa oleva potilas on miellyttävämpi.

Psykiatria on työvoimapalveluiden kanssa naimisissa ja työhön kykenemättömiä laitetaan ruotuun siellä. Lääkityksellä heitä "kuntoutetaan". Jos ei kykene työvoimapalveluiden vaatimuksiin, kohta pitää istua psykiatrilla sairaspäivärahaa anomassa mikäli haluaa syödä. Toki toimeentulotuki on Suomessa viimeisin keino saada jotain tuloa. Työhön kykenemättömyys on suora merkki mahdollisesta sairaudesta. Kuntoutumisessa tärkeää on pyrkiminen yhteiskunnassa johonkin opiskeluun tai työhön. Kuntoutuminen on nivoutunut vahvasti siihen mitä odotuksia yhteiskunnalla on yksilölle.

Psykiatriassa tiedostetaan myös se että jotkut väärin perustein haluavat vain esim laiskotella ja hyödyntää psykiatriaa saadakseen tukia. Tosin veikkaisin että jpillakin ylättäen se kuntoutuminen saattaakin lähteä siitä kun saa esim kuntoutustuen tai eläkkeen kun stressi ja koneiston puristava koura hellittää hetkeksi ja antaa ihmisen hengittää ja löytää oma polkunsa.

Mielestäni psykiatrialla ja työvoimapalveluilla on jollain tavoin sairas symbioosi, etenkin kun mietitään psykiatrian nykyisiä oppeja jossa ihmisiä lääkitään matalalla kynnyksellä. Minulle tuo systeemi ei symboloi kuntoutumista vaan on suurilta osin kieroutunut ja sairas, etenkin nykypäivän psykiatrian paradigmojen aikana. Imaisee helposti otteisiinsa.

Osa toipumistani on ollut kyseenalaistaa yhteiskunnan arvomaailmaa. Ymmärtää myös sen pahoinvointia lisäävät ulottuvuudet. Ennen sitä juoksin vain kuin sokea kyseenalaistamatta mitä tein. Omien arvojen löytäminen on tärkeää toipumisessa, jotta havaitsee mikä on tärkeää.

Anonyymi kirjoitti:

Mt-puolella usein ihmisen omat tarpeet ja toiveet saatetaan sivuuttaa. Tämän huomasin itse kun kerran psykiatri alkoi tyrkyttää minua tietyntyyppiseen terapiaan diagnoosin myötä. Heillä on tietynlainen ajattelumalli. Tietty diagnoosi, tietty terapia. Sanoin että en usko kyseiseen terapiasuuntaukseen ja sen toimivuuteen itselläni.Pitkään olin mt-palveluissa äänetön, psykiatria mukaileva. Napsin lääkkeeni nöyrästi.

Sitten hiljalleen löysin oman ääneni ja tajusin että tämä on minun elämäni, minun tarpeeni, minä sanon mikä minulle on hyväksi, mikä ei. Se oli osa itsetyöstöä päästä tuohon pisteeseen. Aina sitä ei kunnioitettu tosin. Psykiatri on rinnalla kulkija, ei autoritäärinen hahmo joka sanoo mitä tehdä. Monet psykiatrit itse tosin ottaa tuota autoritäärisen hahmon roolia herkästi. Heidän valtansa tuossa ammatissa on suurta määritellä ihminen ja mikä hänelle on hyvästä. Siksi he pelottavat minua jollain ja monella tapaa. Mitä enemmän sanoin, sitä hankalampana minua varmaan pidettiin. Tietyssä roolissa oleva potilas on miellyttävämpi.

Psykiatria on työvoimapalveluiden kanssa naimisissa ja työhön kykenemättömiä laitetaan ruotuun siellä. Lääkityksellä heitä "kuntoutetaan". Jos ei kykene työvoimapalveluiden vaatimuksiin, kohta pitää istua psykiatrilla sairaspäivärahaa anomassa mikäli haluaa syödä. Toki toimeentulotuki on Suomessa viimeisin keino saada jotain tuloa. Työhön kykenemättömyys on suora merkki mahdollisesta sairaudesta. Kuntoutumisessa tärkeää on pyrkiminen yhteiskunnassa johonkin opiskeluun tai työhön. Kuntoutuminen on nivoutunut vahvasti siihen mitä odotuksia yhteiskunnalla on yksilölle.

Psykiatriassa tiedostetaan myös se että jotkut väärin perustein haluavat vain esim laiskotella ja hyödyntää psykiatriaa saadakseen tukia. Tosin veikkaisin että jpillakin ylättäen se kuntoutuminen saattaakin lähteä siitä kun saa esim kuntoutustuen tai eläkkeen kun stressi ja koneiston puristava koura hellittää hetkeksi ja antaa ihmisen hengittää ja löytää oma polkunsa.

Mielestäni psykiatrialla ja työvoimapalveluilla on jollain tavoin sairas symbioosi, etenkin kun mietitään psykiatrian nykyisiä oppeja jossa ihmisiä lääkitään matalalla kynnyksellä. Minulle tuo systeemi ei symboloi kuntoutumista vaan on suurilta osin kieroutunut ja sairas, etenkin nykypäivän psykiatrian paradigmojen aikana. Imaisee helposti otteisiinsa.

Osa toipumistani on ollut kyseenalaistaa yhteiskunnan arvomaailmaa. Ymmärtää myös sen pahoinvointia lisäävät ulottuvuudet. Ennen sitä juoksin vain kuin sokea kyseenalaistamatta mitä tein. Omien arvojen löytäminen on tärkeää toipumisessa, jotta havaitsee mikä on tärkeää.

Lue lisää

Minulla oli elämäni pahin virhe se, kun nuorena annoin periksi ja " luovutin elämäni lääketieteelle ".
Aika karski ilmaus, mutta pitkälti tottakin.
Elämäni oli niin solmussa, että ns. löin hanskat tiskiin, ja ajattelin psykiatriasta, että tehkää mitä teette, en välitä, syön kaikki pillerit ja " alistun tahtoonne ".

Elin jo nuorena päihdehuuruisessa maailmassa, ja tietysti kaikki alkoi vaikuttaa myös mielenterveyteen.
No, alkuun rauhoittavia paniikkihäiriöön.
Vautsi, ne liitettynä alkoholiin, kelpasi siinä elämänvaiheessa, kun halusin tavoitella mahdollisimman sekavaa olotilaa. Eli olihan päässäkin jo siinä vaiheessa oltava jotakin vialla, kun en kestänyt olla selvin päin.
Kaverit valittivat, kun eivät saa reseptejä millään ilveellä, itse sain ihan pyytämättäkin.
Bentsot oli tosin tiukalla, niitä ei mielellään kirjoitettu.
Lääkkeiden joukossa oli monia ei-bentsoja, jotka ajoivat kyllä saman asian, jotkut vielä paremmin ( jos niin voi sanoa ).

Sekakäytön seurauksena alkoi tulla psykooseja, joihin määrättiin neuroleptejä.
Ne taas lamasivat sen verran, että osastohoidon aikaan todettiin masennukseksi, kun en oikein kyennyt toimimaan enkä ajattelemaankaan kunnolla.
Siihen lisättiin sitten masennuslääkitykset.
Masennuslääkkeiden seurauksena tuli maniaa, ja sitten siihenkin vielä lääkkeet päälle.

Kourallinen, kaksi, pillereitä päivässä, lisäksi alkoholia, kannabista ja lääkkeet, joita ei lääkäri ollut määrännyt.

Vajaan 20 vuoden käyttökokemuksen jälkeen voin ehkä todeta, että eniten " huijasin " itseäni.
Kenties alitajuisesti tiesin, että siitä ei hyvää seuraa, pahimmassa tapauksessa voi henkikin lähteä ( useamman kerran lähellä olikin ).
No, olin siihen aikaan " nuori ja kuolematon ", en välittänyt yhtään, mitä viisaammat sanoivat ja varoittelivat.

Olen tietenkin tyytyväinen, että se kaikki jäi taakse ja olen edelleen hengissä.
Mutta pakko todeta, että mitään en ole elämän varrella saanut aikaiseksi, muuta kuin tuhoa kropassani.
Olisihan tuo nuoruus ja nuori aikuisuus voinut paremminkin mennä, mutta kävi niinkuin kävi.

En syyttele ketään näin jälkikäteen, vaikka monia asioita vuosien varrelta joskus ihmettelen ja pohdiskelen.
Huijausta tai ei, joltain tai ei keneltäkään, mutta enää en siihen touhuun lähde.
Tiedä sitäkään, jos vaikka olisin ollut jotenkin hyödyllinen lääketieteelle lääkitysten suhteen ( käyttö, vaikutukset, sivuvaikutukset, jne. ).

Anonyymi kirjoitti:

Mt-puolella usein ihmisen omat tarpeet ja toiveet saatetaan sivuuttaa. Tämän huomasin itse kun kerran psykiatri alkoi tyrkyttää minua tietyntyyppiseen terapiaan diagnoosin myötä. Heillä on tietynlainen ajattelumalli. Tietty diagnoosi, tietty terapia. Sanoin että en usko kyseiseen terapiasuuntaukseen ja sen toimivuuteen itselläni.Pitkään olin mt-palveluissa äänetön, psykiatria mukaileva. Napsin lääkkeeni nöyrästi.

Sitten hiljalleen löysin oman ääneni ja tajusin että tämä on minun elämäni, minun tarpeeni, minä sanon mikä minulle on hyväksi, mikä ei. Se oli osa itsetyöstöä päästä tuohon pisteeseen. Aina sitä ei kunnioitettu tosin. Psykiatri on rinnalla kulkija, ei autoritäärinen hahmo joka sanoo mitä tehdä. Monet psykiatrit itse tosin ottaa tuota autoritäärisen hahmon roolia herkästi. Heidän valtansa tuossa ammatissa on suurta määritellä ihminen ja mikä hänelle on hyvästä. Siksi he pelottavat minua jollain ja monella tapaa. Mitä enemmän sanoin, sitä hankalampana minua varmaan pidettiin. Tietyssä roolissa oleva potilas on miellyttävämpi.

Psykiatria on työvoimapalveluiden kanssa naimisissa ja työhön kykenemättömiä laitetaan ruotuun siellä. Lääkityksellä heitä "kuntoutetaan". Jos ei kykene työvoimapalveluiden vaatimuksiin, kohta pitää istua psykiatrilla sairaspäivärahaa anomassa mikäli haluaa syödä. Toki toimeentulotuki on Suomessa viimeisin keino saada jotain tuloa. Työhön kykenemättömyys on suora merkki mahdollisesta sairaudesta. Kuntoutumisessa tärkeää on pyrkiminen yhteiskunnassa johonkin opiskeluun tai työhön. Kuntoutuminen on nivoutunut vahvasti siihen mitä odotuksia yhteiskunnalla on yksilölle.

Psykiatriassa tiedostetaan myös se että jotkut väärin perustein haluavat vain esim laiskotella ja hyödyntää psykiatriaa saadakseen tukia. Tosin veikkaisin että jpillakin ylättäen se kuntoutuminen saattaakin lähteä siitä kun saa esim kuntoutustuen tai eläkkeen kun stressi ja koneiston puristava koura hellittää hetkeksi ja antaa ihmisen hengittää ja löytää oma polkunsa.

Mielestäni psykiatrialla ja työvoimapalveluilla on jollain tavoin sairas symbioosi, etenkin kun mietitään psykiatrian nykyisiä oppeja jossa ihmisiä lääkitään matalalla kynnyksellä. Minulle tuo systeemi ei symboloi kuntoutumista vaan on suurilta osin kieroutunut ja sairas, etenkin nykypäivän psykiatrian paradigmojen aikana. Imaisee helposti otteisiinsa.

Osa toipumistani on ollut kyseenalaistaa yhteiskunnan arvomaailmaa. Ymmärtää myös sen pahoinvointia lisäävät ulottuvuudet. Ennen sitä juoksin vain kuin sokea kyseenalaistamatta mitä tein. Omien arvojen löytäminen on tärkeää toipumisessa, jotta havaitsee mikä on tärkeää.

Lue lisää

"Mt-puolella usein ihmisen omat tarpeet ja toiveet saatetaan sivuuttaa."

Tämä ei todellakaan koske vain mielenterveyspalveluita. Ongelma on KAIKKIALLA suomalaisessa elämänmenossa. MT- perseilyt ovat symbioosissa työllisyyspalveluiden kanssa. Mutta ongelma on myös työelämässä. Suomalaisen työntekijän ja työnantajan dynamikka on kuin holhoavan isin ja äitin suhde lapseen, tai kuin rankaisevan, valvovan väkivaltaisen vanhemman suhde lapseen.

Suomalaisessa elämänmenossa on toimintamalleja, rakenteita ja asenteita jotka eivät anna ihmisten kasvaa itsenäisiksi autonomisiksi aikuisiksi. Tämä on todellinen tavallisten kansalaisten aikuisuutta ja vakavasti otettavuutta halveksiva holhoava sosialismin persläpi koko maa.

Maailman parhaan lottovoittomaan neuvoloiden ja maailmanparhaankoulujärjestelmän maailmanterveimmistälapsista kasvaa täysin ulkoapäin ohjailtavia moniongelmaisia aikuisia.

Ja aina se vika löytyy niistä ulkoaohjattavista kansalaisista itsestään. Aina on joku ylen toimittaja tekemässä sosiaaliturvariippuvaisia pällistelevää sosiaalipornodokumenttia, kun ei kykene näkemään laajempaa kuvaa.

Kukaan ei kysy mikä on se prosessi johon nämä maailman terveimmät lapset joutuvat että sen prässin jälkeen 90% tavallisista suomalaisista kasvaa aikuisia jotka eivät osaa edes haluta itselleen mitään? Aikuisia joilla on lapsen kaltaisia tarpeita joiden täyttämiseen he tarvitsevat itsensä ulkopuolista auttajaa. Aikuisia jotka eivät edes tiedä omia perustuslaillisia oikeuksiaan. Aikuisia jotka eivät itse ohjaa omaa elämäänsä koska eivät tiedä että heillä on siihen oikeus. Nuoria ja aikuisia jotka eivät tiedä että heillä on oikeus unelmoida ja toteuttaa unelmiaan. Suunnitella elämäänsä ja toteuttaa suunnitelmiaan.

Meillä on työllisyyspalvelujärjestelmä joka voi nykyisen käytännön mukaan velvoittaa toimeentulotukiorjan johonkin tautiseen kuntouttavaan 40% tuen leikkauksen uhalla. Tämäkin on täysin kaikkien työttömän perustuslaillisten oikeuksien vastaista. Vaan ei ketään kiinnosta.

Meillä on työllisyyspalvelujärjestelmä joka ohjaa massoittain aivan tavallisia suomalaisia ansiotyötä vailla olevia ihmisiä mielisairastelupalveluiden piiriin koska nämä aivan tavalliset suomalaiset ihmiset on ehdollistettu tottelemaan kuin robotit kaikkia ulkopuolisia määräilijöitä.

Anonyymi kirjoitti:

Mt-puolella usein ihmisen omat tarpeet ja toiveet saatetaan sivuuttaa. Tämän huomasin itse kun kerran psykiatri alkoi tyrkyttää minua tietyntyyppiseen terapiaan diagnoosin myötä. Heillä on tietynlainen ajattelumalli. Tietty diagnoosi, tietty terapia. Sanoin että en usko kyseiseen terapiasuuntaukseen ja sen toimivuuteen itselläni.Pitkään olin mt-palveluissa äänetön, psykiatria mukaileva. Napsin lääkkeeni nöyrästi.

Sitten hiljalleen löysin oman ääneni ja tajusin että tämä on minun elämäni, minun tarpeeni, minä sanon mikä minulle on hyväksi, mikä ei. Se oli osa itsetyöstöä päästä tuohon pisteeseen. Aina sitä ei kunnioitettu tosin. Psykiatri on rinnalla kulkija, ei autoritäärinen hahmo joka sanoo mitä tehdä. Monet psykiatrit itse tosin ottaa tuota autoritäärisen hahmon roolia herkästi. Heidän valtansa tuossa ammatissa on suurta määritellä ihminen ja mikä hänelle on hyvästä. Siksi he pelottavat minua jollain ja monella tapaa. Mitä enemmän sanoin, sitä hankalampana minua varmaan pidettiin. Tietyssä roolissa oleva potilas on miellyttävämpi.

Psykiatria on työvoimapalveluiden kanssa naimisissa ja työhön kykenemättömiä laitetaan ruotuun siellä. Lääkityksellä heitä "kuntoutetaan". Jos ei kykene työvoimapalveluiden vaatimuksiin, kohta pitää istua psykiatrilla sairaspäivärahaa anomassa mikäli haluaa syödä. Toki toimeentulotuki on Suomessa viimeisin keino saada jotain tuloa. Työhön kykenemättömyys on suora merkki mahdollisesta sairaudesta. Kuntoutumisessa tärkeää on pyrkiminen yhteiskunnassa johonkin opiskeluun tai työhön. Kuntoutuminen on nivoutunut vahvasti siihen mitä odotuksia yhteiskunnalla on yksilölle.

Psykiatriassa tiedostetaan myös se että jotkut väärin perustein haluavat vain esim laiskotella ja hyödyntää psykiatriaa saadakseen tukia. Tosin veikkaisin että jpillakin ylättäen se kuntoutuminen saattaakin lähteä siitä kun saa esim kuntoutustuen tai eläkkeen kun stressi ja koneiston puristava koura hellittää hetkeksi ja antaa ihmisen hengittää ja löytää oma polkunsa.

Mielestäni psykiatrialla ja työvoimapalveluilla on jollain tavoin sairas symbioosi, etenkin kun mietitään psykiatrian nykyisiä oppeja jossa ihmisiä lääkitään matalalla kynnyksellä. Minulle tuo systeemi ei symboloi kuntoutumista vaan on suurilta osin kieroutunut ja sairas, etenkin nykypäivän psykiatrian paradigmojen aikana. Imaisee helposti otteisiinsa.

Osa toipumistani on ollut kyseenalaistaa yhteiskunnan arvomaailmaa. Ymmärtää myös sen pahoinvointia lisäävät ulottuvuudet. Ennen sitä juoksin vain kuin sokea kyseenalaistamatta mitä tein. Omien arvojen löytäminen on tärkeää toipumisessa, jotta havaitsee mikä on tärkeää.

Lue lisää

"Toki toimeentulotuki on Suomessa viimeisin keino saada jotain tuloa."

Toimeentulotuen perusosaa voidaan lekata 40% jos et suostu kuntouttavaan tai muuhun työllisyyspalveluun jota sinulle "tarjotaan". Kysehän ei ole tarjoamisesta tai palvelusta, vaan uhkailusta ja kiristämisestä. Viimesijaisimmalla toimeentulolla leikkimisestä.

Tämä on 100% perustuslaillisten oikeuksiesi ja jopa yk:n ihmisoikeuksien vastaista toiminta Suomen valtiolta.

Anonyymi kirjoitti:

Mt-puolella usein ihmisen omat tarpeet ja toiveet saatetaan sivuuttaa. Tämän huomasin itse kun kerran psykiatri alkoi tyrkyttää minua tietyntyyppiseen terapiaan diagnoosin myötä. Heillä on tietynlainen ajattelumalli. Tietty diagnoosi, tietty terapia. Sanoin että en usko kyseiseen terapiasuuntaukseen ja sen toimivuuteen itselläni.Pitkään olin mt-palveluissa äänetön, psykiatria mukaileva. Napsin lääkkeeni nöyrästi.

Sitten hiljalleen löysin oman ääneni ja tajusin että tämä on minun elämäni, minun tarpeeni, minä sanon mikä minulle on hyväksi, mikä ei. Se oli osa itsetyöstöä päästä tuohon pisteeseen. Aina sitä ei kunnioitettu tosin. Psykiatri on rinnalla kulkija, ei autoritäärinen hahmo joka sanoo mitä tehdä. Monet psykiatrit itse tosin ottaa tuota autoritäärisen hahmon roolia herkästi. Heidän valtansa tuossa ammatissa on suurta määritellä ihminen ja mikä hänelle on hyvästä. Siksi he pelottavat minua jollain ja monella tapaa. Mitä enemmän sanoin, sitä hankalampana minua varmaan pidettiin. Tietyssä roolissa oleva potilas on miellyttävämpi.

Psykiatria on työvoimapalveluiden kanssa naimisissa ja työhön kykenemättömiä laitetaan ruotuun siellä. Lääkityksellä heitä "kuntoutetaan". Jos ei kykene työvoimapalveluiden vaatimuksiin, kohta pitää istua psykiatrilla sairaspäivärahaa anomassa mikäli haluaa syödä. Toki toimeentulotuki on Suomessa viimeisin keino saada jotain tuloa. Työhön kykenemättömyys on suora merkki mahdollisesta sairaudesta. Kuntoutumisessa tärkeää on pyrkiminen yhteiskunnassa johonkin opiskeluun tai työhön. Kuntoutuminen on nivoutunut vahvasti siihen mitä odotuksia yhteiskunnalla on yksilölle.

Psykiatriassa tiedostetaan myös se että jotkut väärin perustein haluavat vain esim laiskotella ja hyödyntää psykiatriaa saadakseen tukia. Tosin veikkaisin että jpillakin ylättäen se kuntoutuminen saattaakin lähteä siitä kun saa esim kuntoutustuen tai eläkkeen kun stressi ja koneiston puristava koura hellittää hetkeksi ja antaa ihmisen hengittää ja löytää oma polkunsa.

Mielestäni psykiatrialla ja työvoimapalveluilla on jollain tavoin sairas symbioosi, etenkin kun mietitään psykiatrian nykyisiä oppeja jossa ihmisiä lääkitään matalalla kynnyksellä. Minulle tuo systeemi ei symboloi kuntoutumista vaan on suurilta osin kieroutunut ja sairas, etenkin nykypäivän psykiatrian paradigmojen aikana. Imaisee helposti otteisiinsa.

Osa toipumistani on ollut kyseenalaistaa yhteiskunnan arvomaailmaa. Ymmärtää myös sen pahoinvointia lisäävät ulottuvuudet. Ennen sitä juoksin vain kuin sokea kyseenalaistamatta mitä tein. Omien arvojen löytäminen on tärkeää toipumisessa, jotta havaitsee mikä on tärkeää.

Lue lisää

"Psykiatri on rinnalla kulkija, ei autoritäärinen hahmo joka sanoo mitä tehdä."

Psykiatrin rooli ei ole koskaan ollut mikään "rinnalla kulkija". Terapeuteilta sellaista voi ehkä odottaa.

Psykiatri on olevinaan lääkäri, joka tosiasiassa toimii kuten tutkija. Psykiatrille potilas on laboratoriorotan kaltainen tarkkailun alainen tutkittava objekti. Psykiatrian funktio yhteiskunajärjestelmissä on aina ollut sosiaalinen kontrolli. Sen ei ole koskaan ollut tarkoitus auttaa ja hoitaa ketään. Se harjoittaa sosiaalista kontrollia yhteiskunnassa auttamisen ja hoitamisen varjolla. Ja psykiatria on aina ollut olemassolonsa alusta asti nimenomaan poliittinen työkalu.

Kuten se on nytkin.

Anonyymi kirjoitti:

Mt-puolella usein ihmisen omat tarpeet ja toiveet saatetaan sivuuttaa. Tämän huomasin itse kun kerran psykiatri alkoi tyrkyttää minua tietyntyyppiseen terapiaan diagnoosin myötä. Heillä on tietynlainen ajattelumalli. Tietty diagnoosi, tietty terapia. Sanoin että en usko kyseiseen terapiasuuntaukseen ja sen toimivuuteen itselläni.Pitkään olin mt-palveluissa äänetön, psykiatria mukaileva. Napsin lääkkeeni nöyrästi.

Sitten hiljalleen löysin oman ääneni ja tajusin että tämä on minun elämäni, minun tarpeeni, minä sanon mikä minulle on hyväksi, mikä ei. Se oli osa itsetyöstöä päästä tuohon pisteeseen. Aina sitä ei kunnioitettu tosin. Psykiatri on rinnalla kulkija, ei autoritäärinen hahmo joka sanoo mitä tehdä. Monet psykiatrit itse tosin ottaa tuota autoritäärisen hahmon roolia herkästi. Heidän valtansa tuossa ammatissa on suurta määritellä ihminen ja mikä hänelle on hyvästä. Siksi he pelottavat minua jollain ja monella tapaa. Mitä enemmän sanoin, sitä hankalampana minua varmaan pidettiin. Tietyssä roolissa oleva potilas on miellyttävämpi.

Psykiatria on työvoimapalveluiden kanssa naimisissa ja työhön kykenemättömiä laitetaan ruotuun siellä. Lääkityksellä heitä "kuntoutetaan". Jos ei kykene työvoimapalveluiden vaatimuksiin, kohta pitää istua psykiatrilla sairaspäivärahaa anomassa mikäli haluaa syödä. Toki toimeentulotuki on Suomessa viimeisin keino saada jotain tuloa. Työhön kykenemättömyys on suora merkki mahdollisesta sairaudesta. Kuntoutumisessa tärkeää on pyrkiminen yhteiskunnassa johonkin opiskeluun tai työhön. Kuntoutuminen on nivoutunut vahvasti siihen mitä odotuksia yhteiskunnalla on yksilölle.

Psykiatriassa tiedostetaan myös se että jotkut väärin perustein haluavat vain esim laiskotella ja hyödyntää psykiatriaa saadakseen tukia. Tosin veikkaisin että jpillakin ylättäen se kuntoutuminen saattaakin lähteä siitä kun saa esim kuntoutustuen tai eläkkeen kun stressi ja koneiston puristava koura hellittää hetkeksi ja antaa ihmisen hengittää ja löytää oma polkunsa.

Mielestäni psykiatrialla ja työvoimapalveluilla on jollain tavoin sairas symbioosi, etenkin kun mietitään psykiatrian nykyisiä oppeja jossa ihmisiä lääkitään matalalla kynnyksellä. Minulle tuo systeemi ei symboloi kuntoutumista vaan on suurilta osin kieroutunut ja sairas, etenkin nykypäivän psykiatrian paradigmojen aikana. Imaisee helposti otteisiinsa.

Osa toipumistani on ollut kyseenalaistaa yhteiskunnan arvomaailmaa. Ymmärtää myös sen pahoinvointia lisäävät ulottuvuudet. Ennen sitä juoksin vain kuin sokea kyseenalaistamatta mitä tein. Omien arvojen löytäminen on tärkeää toipumisessa, jotta havaitsee mikä on tärkeää.

Lue lisää

Tässä on hieman sensaationhakuinen mutta informatiivinen amerikkalainen antipsykiatrinen järjestö josta pääsee opiskelmaan psykiatrian historiaa ja nykyistä hulabaloota asian tiimoilta.

https://www.cchr.org/

Anonyymi kirjoitti:

Mt-puolella usein ihmisen omat tarpeet ja toiveet saatetaan sivuuttaa. Tämän huomasin itse kun kerran psykiatri alkoi tyrkyttää minua tietyntyyppiseen terapiaan diagnoosin myötä. Heillä on tietynlainen ajattelumalli. Tietty diagnoosi, tietty terapia. Sanoin että en usko kyseiseen terapiasuuntaukseen ja sen toimivuuteen itselläni.Pitkään olin mt-palveluissa äänetön, psykiatria mukaileva. Napsin lääkkeeni nöyrästi.

Sitten hiljalleen löysin oman ääneni ja tajusin että tämä on minun elämäni, minun tarpeeni, minä sanon mikä minulle on hyväksi, mikä ei. Se oli osa itsetyöstöä päästä tuohon pisteeseen. Aina sitä ei kunnioitettu tosin. Psykiatri on rinnalla kulkija, ei autoritäärinen hahmo joka sanoo mitä tehdä. Monet psykiatrit itse tosin ottaa tuota autoritäärisen hahmon roolia herkästi. Heidän valtansa tuossa ammatissa on suurta määritellä ihminen ja mikä hänelle on hyvästä. Siksi he pelottavat minua jollain ja monella tapaa. Mitä enemmän sanoin, sitä hankalampana minua varmaan pidettiin. Tietyssä roolissa oleva potilas on miellyttävämpi.

Psykiatria on työvoimapalveluiden kanssa naimisissa ja työhön kykenemättömiä laitetaan ruotuun siellä. Lääkityksellä heitä "kuntoutetaan". Jos ei kykene työvoimapalveluiden vaatimuksiin, kohta pitää istua psykiatrilla sairaspäivärahaa anomassa mikäli haluaa syödä. Toki toimeentulotuki on Suomessa viimeisin keino saada jotain tuloa. Työhön kykenemättömyys on suora merkki mahdollisesta sairaudesta. Kuntoutumisessa tärkeää on pyrkiminen yhteiskunnassa johonkin opiskeluun tai työhön. Kuntoutuminen on nivoutunut vahvasti siihen mitä odotuksia yhteiskunnalla on yksilölle.

Psykiatriassa tiedostetaan myös se että jotkut väärin perustein haluavat vain esim laiskotella ja hyödyntää psykiatriaa saadakseen tukia. Tosin veikkaisin että jpillakin ylättäen se kuntoutuminen saattaakin lähteä siitä kun saa esim kuntoutustuen tai eläkkeen kun stressi ja koneiston puristava koura hellittää hetkeksi ja antaa ihmisen hengittää ja löytää oma polkunsa.

Mielestäni psykiatrialla ja työvoimapalveluilla on jollain tavoin sairas symbioosi, etenkin kun mietitään psykiatrian nykyisiä oppeja jossa ihmisiä lääkitään matalalla kynnyksellä. Minulle tuo systeemi ei symboloi kuntoutumista vaan on suurilta osin kieroutunut ja sairas, etenkin nykypäivän psykiatrian paradigmojen aikana. Imaisee helposti otteisiinsa.

Osa toipumistani on ollut kyseenalaistaa yhteiskunnan arvomaailmaa. Ymmärtää myös sen pahoinvointia lisäävät ulottuvuudet. Ennen sitä juoksin vain kuin sokea kyseenalaistamatta mitä tein. Omien arvojen löytäminen on tärkeää toipumisessa, jotta havaitsee mikä on tärkeää.

Lue lisää

Terveessä yhteiskunnassa järjestelmän tehtävä ei ole vastata aikuisten kansalaisten tarpeisiin.

Terveessä yhteiskunnassa järjestelmän tehtävä on luoda olosuhteet joissa aikuiset ihmiset voivat itse auttaa itseään, ja rakentaa itselleen oman näköisensä elämän.

Suomalainen järjestelmä toimii kuin Munchausen syndrome by proxy- vanhempi. Auttamisen ja palvelemisen varjolla se väärinkäyttää valtaa kansalaisia kohtaan joka invalidisoi ja sairastuttaa, nöyryyttää ja kontrolloi. Se luo riippuvuussuhteen yhteiskunnan turvajärjestelmiin.

Anonyymi kirjoitti:

"Mt-puolella usein ihmisen omat tarpeet ja toiveet saatetaan sivuuttaa."

Tämä ei todellakaan koske vain mielenterveyspalveluita. Ongelma on KAIKKIALLA suomalaisessa elämänmenossa. MT- perseilyt ovat symbioosissa työllisyyspalveluiden kanssa. Mutta ongelma on myös työelämässä. Suomalaisen työntekijän ja työnantajan dynamikka on kuin holhoavan isin ja äitin suhde lapseen, tai kuin rankaisevan, valvovan väkivaltaisen vanhemman suhde lapseen.

Suomalaisessa elämänmenossa on toimintamalleja, rakenteita ja asenteita jotka eivät anna ihmisten kasvaa itsenäisiksi autonomisiksi aikuisiksi. Tämä on todellinen tavallisten kansalaisten aikuisuutta ja vakavasti otettavuutta halveksiva holhoava sosialismin persläpi koko maa.

Maailman parhaan lottovoittomaan neuvoloiden ja maailmanparhaankoulujärjestelmän maailmanterveimmistälapsista kasvaa täysin ulkoapäin ohjailtavia moniongelmaisia aikuisia.

Ja aina se vika löytyy niistä ulkoaohjattavista kansalaisista itsestään. Aina on joku ylen toimittaja tekemässä sosiaaliturvariippuvaisia pällistelevää sosiaalipornodokumenttia, kun ei kykene näkemään laajempaa kuvaa.

Kukaan ei kysy mikä on se prosessi johon nämä maailman terveimmät lapset joutuvat että sen prässin jälkeen 90% tavallisista suomalaisista kasvaa aikuisia jotka eivät osaa edes haluta itselleen mitään? Aikuisia joilla on lapsen kaltaisia tarpeita joiden täyttämiseen he tarvitsevat itsensä ulkopuolista auttajaa. Aikuisia jotka eivät edes tiedä omia perustuslaillisia oikeuksiaan. Aikuisia jotka eivät itse ohjaa omaa elämäänsä koska eivät tiedä että heillä on siihen oikeus. Nuoria ja aikuisia jotka eivät tiedä että heillä on oikeus unelmoida ja toteuttaa unelmiaan. Suunnitella elämäänsä ja toteuttaa suunnitelmiaan.

Meillä on työllisyyspalvelujärjestelmä joka voi nykyisen käytännön mukaan velvoittaa toimeentulotukiorjan johonkin tautiseen kuntouttavaan 40% tuen leikkauksen uhalla. Tämäkin on täysin kaikkien työttömän perustuslaillisten oikeuksien vastaista. Vaan ei ketään kiinnosta.

Meillä on työllisyyspalvelujärjestelmä joka ohjaa massoittain aivan tavallisia suomalaisia ansiotyötä vailla olevia ihmisiä mielisairastelupalveluiden piiriin koska nämä aivan tavalliset suomalaiset ihmiset on ehdollistettu tottelemaan kuin robotit kaikkia ulkopuolisia määräilijöitä.

Lue lisää

"Meillä on työllisyyspalvelujärjestelmä joka ohjaa massoittain aivan tavallisia suomalaisia ansiotyötä vailla olevia ihmisiä mielisairastelupalveluiden piiriin koska nämä aivan tavalliset suomalaiset ihmiset on ehdollistettu tottelemaan kuin robotit kaikkia ulkopuolisia määräilijöitä."

Ja suggeroitu itsekin uskomaan työttömyyden johtuvan siitä että työtön sairastaa jotakin mielenterveyshäiriötä.

Anonyymi kirjoitti:

Iso ongelma on se, että ihmiset yleisesti ottaen eivät tiedä että heillä on oikeus ITSE ohjata omaa elämäänsä. Ihmiset eivät tiedosta että asioista on lupa kieltäytyä. Meidät on ehdollistettu rangaistusten ja seuraamusten uhalla suostumaan kaikkeen mitä meille tyrkytetään. Myöskin omaksumaan kaikenlaisia käsityksiä ja narratiiveja mitään kyseenalaistamatta. Minullakin kesti pitkään ennen kuin tajusin ettei kaikkeen tarvitse suostua, eikä se joku mikälie asiantuntija siitä voi loukkaantua. Kieltäytymisestä ei voi seurata rangaistuksia.

Lääkärinkin vastaanotolle mennään siinä käsityksessä että lääkäri "määrää" kaikenlaisia hoitoja ja lääkkeitä. Oikeastihan lääkärin tehtävä on auttaa potilaita potilaiden omista tarpeista käsin. Lääkäri on palvelemassa potilaita, ei määräilemässä potilaita.

Ulkopuoliset eivät voi sanella mitä tarpeita toisella on. Tätähän meille tehdään koko ajan kun yhteiskunta ensin keksii meille tarpeita joita meillä on oltava, ja tarjoaa sitten meille "palveluita" näitä keinotekoisia tarpeita täyttämään. Työttömien kohdalla jopa taloudellisten rangaistustenkin uhalla. Suomi velvoittaa kansalaisiaan palveltavaksi.

The language of needs is the native tongue of socialists, therapists, and paternalists of all sorts and is addressed to needy dependents. The language of wants is spoken by self-respecting adults and is addressed to other self-respecting adults.

Meillä Suomessa tavallisia kansalaisia pakotetaan tarvitseviksi reppanoiksi jotta tietyillä sektoreilla riitää työtä ja toimeentuloa. Kysehän on lopulta vain rahasta, tiettyjen ryhmien omasta toimeentulosta ja joskus myöskin puhtaasti egoismista. Tällä tavoin on rampautettu ja invalidisoitu iso osa yhteiskuntaa täysin toimintakyvyttömäksi mikä ei taatusti ole suuressa mittakaavassa yhteiskunnankaan etu.

Lue lisää

Muistan lapsena joskus kasarilla kun pohdittiin ääneen onko ihmisillä oikeus nähdä omat potilastietonsa. Potilastietojen ajateltiin olevan jotakin vain lääkärin/hoitohenkilökunnan silmille tarkoitettua salaista tietoa. Edes potilas itse ei ollut varma onko hänellä oikeus tietää mitä lääkäri on kirjoittanut hänestä itsestään hänen potilastietoihinsa.

Tällaisessa diktatuurissa suomalaiset ovat eläneet iät ja ajat. Epäselvää on normaalille ihmiselle jopa se onko hänellä oikeus tietää omat asiansa. Saati itse päättää omista asioistaan. Itse tehdä elämänvalintoja ilman velvoitetta joutua perustelemaan oman elämänsä valintoja jollekin ulkopuoliselle.

Oikeus yksityisyyteen. Oikeus itsemääräämiseen. Kaikki tämä on keskivertosuomalaiselle aivan hepreaa.

Njaa. Minusta psykoterapiankin merkitystä on liioiteltu vaikka toki prosessointi jonkun kanssa voi auttaa, etenkin jos on yksinäinen tai ei ole ihmisiä tähän. Enemmän mielestäni terapiasuuntauksen sijaan kemiat terapeutin kanssa ja terapiasuhde merkkaa oman kokemukseni mukaan. Terapeutin ymmärrys asioista suhteessa omaan ymmärrykseen, jotkut kemiat jotka on hankalasti määriteltävissä. Itselläni masennukseen auttaa hyvät ystävyyssuhteet, lemmikki, kokkailu, säännöllinen päivärytmi, mielekäs tekeminen, terveellinen ruokavalio, liikunta (kehollisuus on tärkeä osa ihmistä ja monesti psykiatrisessa avussa tätä jonkinverran sivuutetaan keskittyen aivoihin ja verbaalisuuteen, esim jooga taas on tämän ytimessä yhdistäessä hengitystä ja liikettä) ,valo, vireystilojen ymmärtäminen, filosofian lukeminen ja sen ymmärtäminen että elämään kuuluu tuskaa ja kärsimystä myös(vanhat uskonnonfilosofiat on mielestäni mielenkiintoisia koska niissä käsitellään tätä elementtiä). Toki jonkinlainen henkisyyskin tuo lohtua kun yleensä kaikessa niin paljon keskitytty rationaalisuuteen.

Jos talouteni olisi ihan täysin kuralla tai minulla ei olisi kattoa pääni päällä voi olla että mielenterveyteni järkkyisi. Samaten terveys joka mahdollistaa tekemistä lisää myös mielen hyvinvointia. Sairastaminen lisää kärsimystä. Siksi kaikessa tekemisessä perusta on mielestäni fyysisestä terveydestä huolenpito mikä ylläpitää elinvoimaa ja hyvinvointia, balanssia kehossa. Mitä lääkkeet eivät tee.

Anonyymi kirjoitti:

Njaa. Minusta psykoterapiankin merkitystä on liioiteltu vaikka toki prosessointi jonkun kanssa voi auttaa, etenkin jos on yksinäinen tai ei ole ihmisiä tähän. Enemmän mielestäni terapiasuuntauksen sijaan kemiat terapeutin kanssa ja terapiasuhde merkkaa oman kokemukseni mukaan. Terapeutin ymmärrys asioista suhteessa omaan ymmärrykseen, jotkut kemiat jotka on hankalasti määriteltävissä. Itselläni masennukseen auttaa hyvät ystävyyssuhteet, lemmikki, kokkailu, säännöllinen päivärytmi, mielekäs tekeminen, terveellinen ruokavalio, liikunta (kehollisuus on tärkeä osa ihmistä ja monesti psykiatrisessa avussa tätä jonkinverran sivuutetaan keskittyen aivoihin ja verbaalisuuteen, esim jooga taas on tämän ytimessä yhdistäessä hengitystä ja liikettä) ,valo, vireystilojen ymmärtäminen, filosofian lukeminen ja sen ymmärtäminen että elämään kuuluu tuskaa ja kärsimystä myös(vanhat uskonnonfilosofiat on mielestäni mielenkiintoisia koska niissä käsitellään tätä elementtiä). Toki jonkinlainen henkisyyskin tuo lohtua kun yleensä kaikessa niin paljon keskitytty rationaalisuuteen.

Jos talouteni olisi ihan täysin kuralla tai minulla ei olisi kattoa pääni päällä voi olla että mielenterveyteni järkkyisi. Samaten terveys joka mahdollistaa tekemistä lisää myös mielen hyvinvointia. Sairastaminen lisää kärsimystä. Siksi kaikessa tekemisessä perusta on mielestäni fyysisestä terveydestä huolenpito mikä ylläpitää elinvoimaa ja hyvinvointia, balanssia kehossa. Mitä lääkkeet eivät tee.

Lue lisää

Mutta olen myös itse psykoanalyysin kannalla vahvasti verrattuna esim kognitiiviseen terapiaan. Se oli omalla kohdallani todella toimimatonta. Ensinnäkin jo siksi että lääkepöhnissä menin terapiaan erkaantuneena omista tunteista. Tämähän suosittelu on että terapiaan mentäisiin lääkkeissä kun terapia olisi tehokkaampaa. Oma kokemukseni oli että terapia oli tehotonta. Pitkään luulin että minun pitää muuttaa itseäni ja haitallisia käytösmallejani voidakseni paremmin. Olinhan sairas. Olon kohenemista alkoi tapahtua kun mietin että minun pitää alkaa kohtaamaan ja hyväksymään tunteitani että voin paremmin. Ja että olen ihminen ennen kaikkea, en kävelevä kemiallinen epätasapaino ja diagnoosi. Ja että on oikeastaan aika ymmärrettävää etten ole toiminut paremmin miettien kaikkia vaikuttavia tekijöitä.

En ole suuri kognitiivisen terapian fani.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta olen myös itse psykoanalyysin kannalla vahvasti verrattuna esim kognitiiviseen terapiaan. Se oli omalla kohdallani todella toimimatonta. Ensinnäkin jo siksi että lääkepöhnissä menin terapiaan erkaantuneena omista tunteista. Tämähän suosittelu on että terapiaan mentäisiin lääkkeissä kun terapia olisi tehokkaampaa. Oma kokemukseni oli että terapia oli tehotonta. Pitkään luulin että minun pitää muuttaa itseäni ja haitallisia käytösmallejani voidakseni paremmin. Olinhan sairas. Olon kohenemista alkoi tapahtua kun mietin että minun pitää alkaa kohtaamaan ja hyväksymään tunteitani että voin paremmin. Ja että olen ihminen ennen kaikkea, en kävelevä kemiallinen epätasapaino ja diagnoosi. Ja että on oikeastaan aika ymmärrettävää etten ole toiminut paremmin miettien kaikkia vaikuttavia tekijöitä.

En ole suuri kognitiivisen terapian fani.

Lue lisää

Itsekin olen joskus pohtinut, miten ihminen voi hyötyä jostain terapiasta, jos on lääkitty aivan tukkoon.
Aikoinaan, kun käytin lääkkeitä, olin aika sekaisin, ajatukset ja tunteet eivät pelanneet kunnolla. En osaisi ajatellakaan, että olisin silloin mennyt terapiaan, siinä kunnossa.

No, tämä tosin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta olen myös itse psykoanalyysin kannalla vahvasti verrattuna esim kognitiiviseen terapiaan. Se oli omalla kohdallani todella toimimatonta. Ensinnäkin jo siksi että lääkepöhnissä menin terapiaan erkaantuneena omista tunteista. Tämähän suosittelu on että terapiaan mentäisiin lääkkeissä kun terapia olisi tehokkaampaa. Oma kokemukseni oli että terapia oli tehotonta. Pitkään luulin että minun pitää muuttaa itseäni ja haitallisia käytösmallejani voidakseni paremmin. Olinhan sairas. Olon kohenemista alkoi tapahtua kun mietin että minun pitää alkaa kohtaamaan ja hyväksymään tunteitani että voin paremmin. Ja että olen ihminen ennen kaikkea, en kävelevä kemiallinen epätasapaino ja diagnoosi. Ja että on oikeastaan aika ymmärrettävää etten ole toiminut paremmin miettien kaikkia vaikuttavia tekijöitä.

En ole suuri kognitiivisen terapian fani.

Lue lisää

Ylääpito ei nähtävästi palauta poistettua viestiä.

Tässä on emerituspsykiatri psykoterapeutti Thomas Szaszin näkemys psykoterapiasta.

https://www.youtube.com/watch?v=UZ53UhiHPPo

Freedom gives you opportunity to be unhappy
and not to be exploited for it.
-Thomas Szasz

Anonyymi kirjoitti:

Ylääpito ei nähtävästi palauta poistettua viestiä.

Tässä on emerituspsykiatri psykoterapeutti Thomas Szaszin näkemys psykoterapiasta.

https://www.youtube.com/watch?v=UZ53UhiHPPo

Freedom gives you opportunity to be unhappy
and not to be exploited for it.
-Thomas Szasz

Lue lisää

Hama. Emeritus proffa oli hän. Kuin myös psykiatri ja terapeutti.