Elän aika rankkaa vaihetta elämässäni. On joukko kavereita, jotka haluavat minut pois kuvioista. Olen tähän saakka ajatellut, että synnyn kuitenkin uudestaan. Buddhalaisina varmaan tiedätte tämän, että jokainen meistä syntyy uudestaan. Nyt on käynyt ilmi, että saattaa olla etten synnykään uudestaan. Saattaa olla että kaverit ovat niin julmia, etteivät annakaan minun syntyä uudestaan. Kaverit ovat aika voimallisia ja taitavat olla vihaisia minulle. Tein pahan virheen.
Entä jos en synnykkään uudestaan
William Shakespeare
392831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hanki parempia kavereita.
Sun kaverit on sitten näitä bodhisattvoja (menikö oikein?), eikö?
Kyllä ovat.
>>
Nyt on käynyt ilmi, että saattaa olla etten synnykään uudestaan. Saattaa olla että kaverit ovat niin julmia, etteivät annakaan minun syntyä uudestaan.
>>
Olen käsittänyt että Karman ja sitä kautta uudelleensyntymisen laki on painovoiman kaltainen. Ei sitä kukaan ohjaa tai siihen ei juurikaan voi vaikuttaa toisen ihmisen kohdalla. Jokainen voi vaikuttaa siihen vain itse omalle kohdalleen.
Buddhalaisuuden perimmäinen päämäärä on käsittääkseni nimenomaan päästä pois jälleensyntymän kiertokulusta. Eli jos et synny tänne enää uudelleen, niin silloinhan kaikki on hyvin:) Toisaalta jos olet tehnyt virheitä, niin syntynet tänne niin monta kertaa että voit korjata virheesi...
Buddhalaisittain en näe ongelmaa.
Olen tehnyt niin paljon virheitä, että minun on pakko syntyä uudelleen, jotta voin päästä eroon pahasta karmasta.
ei pelkoa, samsaraan takaisin on takuuvarma juttu. ja jos et palaa samsaraan, valaistut.
Korjaa virheesi tässä elämässä. Sinulla on vain tämä elämä. Pyydä anteeksi niiltä, joita olet loukannut ja paranna elämäntapasi. Minä en usko mihinkään "karman lakiin". Höpöhöpö ! Tuollaista ei ole olemassakaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Laita kätesi ristiin ja rukoile Elämän Antajaa auttamaan sinua. Ota yhteyttä vaikka johonkin ev.lut, helluntai srk:n, vapaakirkon tai babtistien tai adventistien uskoviin ystäviin ja sielunhoitajiin. Kyllä saat avun tässä elämässä ja muuta elämää sinulla ei tule olemaan täällä maan päällä. ELÄT VAIN KERRAN. Kuoleman jälkeen menet taivaaseen tai helvettiin. Valitse itse kumpaan hauat. Rukoilen puolestasi.
mielestäni on kovasti epäloogista sanoa että on vain yksi
elämä ja seuraavassa lauseessa todeta että tämän yhden
elämän jälkeen päätyy taivaaseen tai helvettiin. mikäs se
taivas tai helvetti sinne joutuneelle on jos ei elämä ?
kristillisen käsityksen mukaan tosin ikuinen sellainen, mutta
dharman mukaan yhtälailla taivaissa tai helveteissä elo
on väliaikaista (luojan kiitos ? ;D).
"Karman laki" taasen on vain ja ainoastaan syy-seuraus suhteen
tunnustamista. Kristillisen näkemyksen mukaan, jos et usko jumalaan, joudut helvettiin. eli siis syy on jumalaan uskomattomuus ja seuraus on helvetti. tähän eittämättä joku
kristitty antaa paremman perustelun ja kumoaa väitteeni, joten sitä jään odottamaan..
Olisi todella julmaa jos ihminen syntyisi aina uudellee ja uudellee muistamatta edellisestä elämästään mitään ja tekisi ties kuinka monta kertaa ne samat virheet. Jumala on oikeudenmukainen Jumala ja hän antaa ihmiselle vapaan tahdon valita. Ihminen ITSE on vastuussa valinnoistaan. Eräs pappi kerran sanoi, Jumalan viimeisellä tuomiolla sanovat: "Tapahtukoon sinun tahtosi". Ihminen ei halunnut elämänsä aikan ottaa pelastusta (helvetistä) vastaan ja niinpä ihmisen oma tahto tapahtui ja hän meni iankaikkiseen kadotukseen. "Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen" (Ilm. 20: 14-15).
Onko sinun nimesi kirjoitettu Elämän Kirjaan ?
Jeesuksen Veren kautta meillä on pääsy kaikkein pyhimpään eli Taivaaseen. Ota hänet vastaan.
Ei jälleensyntymässä ole mitään julmaa, päinvastoin.
Tämän ja edellisten elämiemme tekojen seuraukset kulkevat mukanamme seuraavaan elämään. Jatkamme siis kehitystämme siitä, mihin jäimme. Ei samoja virheitä tarvitse kenenkään uudestaan ja uudestaan tehdä, ellei välttämättä itse halua.
Hienoin asia jälleensyntymässä on se, että meillä ei ole mihinkään kiire. Ei ole pakko valaistua tässä elämässä. Ei ole mitään syytä stressata millään: teemme hyvää, vältämme pahaa, puhdistamme mielemme, ja valaistuminen on lopputulos, joko tässä tai jossain myöhemmässä elämässä. :)
ihmisella utopistiset huolenaiheet!!!
"Entä jos en synnykkään uudestaan."
Kieriskelee lattialla naurusta.
Kannattaa hyväksyä itsensä virheineen päivineen ja korjata ne tänään, nyt heti.
Ihminen ei voi vieteilleen mitään. Jotkut ihmiset on "tuomittu" tekemään virheitä. Jotkut taipumukset on katsos jo geeneissä. Yritä siinä sitten olla hyvä ihminen.
Olen tänään päättänyt tehdä itsemurhan, sillä vielä ei ole liian myöhäistä. Jos kaverit ehtisivät tehdä loppuun sen mitä epäilen, niin olisi liian myöhäistä. Nyt vielä ehdin syntymään uudestaan ja muistamaan kuka olen. William Shakespeare tulee takaisin - jälleen. Heippatirallaa kaverit, meikä tappaa itsensä tänä yönä. Saatte raportin tähän viestiketjuun. Ystäväni on luvannut kertoa teille kuolemastani.
Jos kaverit ei aio tehdä mitään niin menee hukkaan hyvä itsemurha.
Kakista pois mikä vaivaa niin eiköhän sekin pulma ratkea jollain vähemmän dramaattisella tavalla.
Ei kannattas petkutta tulevaa eukkoa häipymällä etuajassa, miten hän sitten aikoo elämänsä elää? Jos uskoo minkäänlaiseen karmaan niin itsemurha romuttaa koko homman. Se on typerin mahdollinen vaihtoehto.
Ei William hyvä, ei tämä noin mene. Itsemurha ei ole mikään vastaus. Se on kysymys, jota ei voi esittää, ja vastaus löytyy vielä huomennakin pullantuoksusta, hohtavasta pilvimatosta lentokoneen ikkunassa, joulukuusen loisteesta syntymättömien lastesi silmissä, kolikon kilahduksesta kerjäläisen peltimukiin, pakkasen paukahduksesta pimeässä metsässä, lämpimän veden hyväilystä suihkussa ja kaukaisen galaksin tuikkeesta kaukoputken linssissä.
Elämä ei kelpaa pelimerkiksi missään ruletissa. Se on pidettävä visusti omassa taskussa.
En sitten lähtenytkään vielä. Et oikein ymmärrä tilannettani. Elämäni päättyy kuitenkin piakkoin(piakkoin ja piakkoin) - kaverit tappavat minua.
No en todellakaan voi väittää ymmärtäväni. Kuka meistä ymmärtää edes omaa tilannettaan?
Mutta kun tällä kyseisellä palstalla kerran ollaan, niin huomauttaisin vain, että mitä ajattelemme, sitä olemme. Näin seisoo Dhammapadassa, ja mielestäni siinä on perää.
Mielenharjoituksella voi vaikuttaa siihen, mitä ajattelee tai ei ajattele, ja sitä kautta myös siihen, mitä on.
Eikö ole muka mitään poikkeustilannetta missä itsemurha kannattaa ja pitää tehdä.
Jos jossakin erikoisessa tilanteessa omalla hengellään pelastaa takuuvarmasti 10000 henkeä tai vaikkapa vain yhden, en näkisi tilannetta kovin mustavalkoisena.
Vastaus vaihtelee kysymyksen ja tilanteen mukaan, vaikka eri vastaukset olisivatkin keskenään ristiriidassa. Jos tämä tuntuu kuulijasta epämukavalta, niin eipä mahda mitään.
Tässä ollaan sen jäljillä, ettei ole absoluuttista oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa, mikä taasen ei tarkoita sitä, että olisi täysin OK tehdä itselleen ja lähimmäisilleen ihan mitä lystää. Itse en ainakaan näe tässä ristiriitaa, mutta jos joku muu näkee, se on hänen tulkintansa, jota en yritä muuttaa.
Uskonnot kumpuavat moraalista eikä päinvastoin.
Tulinpahan vielä sanomaan että Heippatirallaa. Se on menoa nyt.
elä elämäsi
mahdollisuutesi. Menee monta rummiillistumaa jos teet itsarin, sitä ei synnytä noin vaan uudestaan.
Tulin siihen tulokseen että katsotaan tämä nyt sitten loppuun asti. Se on voivoi jos en synnykään uudestaan.
Olet saanut hienon lahjan, kunnon haasteen eli egosi tilaisuuden vapautua minäharhan kuolemanpelosta.
Jos tappotuomio on päällä, niin vapautumalla kuolemanpelosta ymmärrät, että se on tappoa tuumivien ongelma, ei sen joka elää vapaana tätä hetkeä, tajuttuaan että kuolema, ajallisuus, on minän harha.
Kuolema on minulle yhdentekevä, ainakin melkein. On rankkaa aloittaa kaikki alusta, mutta kun tietää uudestisyntymän olevan totta, niin kuolemassa ei ole mitään pelättävää. Minuus kuolee, mutta elämä ei lopu.
> On rankkaa aloittaa kaikki alusta, mutta
> kun tietää uudestisyntymän olevan totta,
> niin kuolemassa ei ole mitään pelättävää.
Jaa eikö? Kuoleman jälkeen tulee uusi elämä, ja suurin osa uuden elämän alku-vaihtoehdoista on jossakin ihan muualla kuin mukavassa länsieurooppalaisessa ihmiskohdussa.
Buddhalaisuuden mukaan: Pitää olla aika pirskatin hyvä ja eettinen tyyppi, että voi varmuudella sanoa että "synnyn seuraavaksi ihmiskehoon", ja pitää olla todella loistoyksilö että ei joudu afrikkaan, arabiaan, intiaan tai muuanne puolihelvetteihin.
Aina voi lohduttautua sillä että jollain 20 % todennäköisyydellä syntyy Kiinaan ja Kiinassa asiat sentään ovat aika hyvin.
Minä tosin olin jo järjestänyt asiani niin, että olisin syntynyt uudestaan Suomeen.
Vaikka kuuluisit mihin uskontokuntaan, elät ja kuolet vain kerran. Ihminen EI SYNNY uudestaan, mutta ihminen voi uudestisyntyä, jolloin ihminen tulee uskoon. Lue Raamattua ja kysele uskovilta ihmisiltä.
Ikävä kyllä uskontokunnan mukaan ihmiset eivät enää toimi kuoleman jälkeen. Elät vain yhden kerran. Vaihda ystäviä ja toimi siten, ettei kukaan vihaa sinua eikä toimita sinua "pois päiviltä". Ota yhteys poliisiin jos sinua uhkaillaan. Ole viisas. Elät vain kerran.
Kaikista eniten minä tänne kaipaankin kaiken maailman uskontohyypiöitä puhumaan siitä, että eläisin vain kerran. Höpö höpö höpö - minä TIEDÄN että ihminen syntyy aina uudestaan, sillä minä olen syntynyt uudestaan.
Minä olen uudestisyntynyt, mutta en uudelleen synytynyt. Nämä kaksi teermiä on sekoitettu ja siitäpä on lähtenyt monet harhaopit liikkeelle.
Höpö Höpö sinä et synny uudelleen, mutta voit uudestisyntyä hengellisesti kun sinä tulet uskoon.
Ihminen elää vain kerran!
1."Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.
[Jumalan Kansan Raamattu: Job 14:1]
Mitään uudelleensyntymistä ihmiseksi ei ole. Ihmisen henki on ikuinen ja eläesään ainutta elämäänsä täällä maapallolla ihmisen tulee joko ottaa vastaan Jeesus pelastajanaan jolloin hän pääsee taivaasaen kuolemansa jälkeen, tai jos hänelle ei kelpaa Jeesuksen sovitusarmo, Jeesuksen veren kautta syntien anteeksisaaminen, hän joutuu valitettvasti kadotukseen eli helvettiin.
Älkää hyvät ihmiset vain uskoko mihinkään jälleensyntymisoppiin (syntyä uudelleen ihmiseksi oppiin). Se on paholaisen valhetta!
Sen sijaan on ylösnousemus, sekä vanhurskaiden, eli uskovien että vääräin, eli niidem jotka eivät usko.
Ihmisen elämä maan päällä päättyy siihen, kun hän kuolee tai siihen kun Jeesus tulee. Siinä sinetöityy se pässeekö hän taivaaseen vai ei? Joutuuko helvettiin vai pääseekö taivaaseen. Muita vaihtoehtoja ei ole. Ihminen ei synnyt eläimeksi eikä uudelleen ihmiseksi. Elämä on vain kerran.
28.Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki haudoissa olevat kuulevat hänen äänensä
29.ja tulevat ulos, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet taas tuomion ylösnousemukseen.
30.Itsestäni minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan, mitä kuulen. Minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahtoa.
[Jumalan Kansan Raamattu: Joh. 5:28-30]
Jeesus sanoo että pitää syntyä uudesti ylhäältä.
jos uskot buddhalaisuuteen ja useisiin elämiin hakiessasi vapautta, se on vain saatanan vale, jotta et kuolisi vapaana ja uskossa Jeesukseen.
Jos nyt tuntuu että viha nousee Jeesuksesta puhuttaessa pintaan, iloitse. Silloin Jeesus alottanu sinussa paranemisprosessin. reagoit Häneen.
Rakkaus ja pelko ovat vastakohtia keskenään, eikä suinkaan viha ja rakkaus. Rakkaudessa ei ole pelkoa.
Sami S, kristitty
http://www.galleria.suomi24.fi/saminen
Niin, entä jos en syntyisikään uudelleen? Silloinhan kuolema olisi lopullinen. Sekin pelkopeikko olisi todella kohdattava. Sillä voihan olla, että tämä elämäni onkin ainokaiseni. Kuinka siis sen käytän? Osaanko olla itsessäni, aidossa minuudessa, sinut ruumiini kanssa, joka ei olisikaan minusta erillinen, vaan mitä suurimmassa määrin minua itseäni, ilmaisemassa tarpeitani sekä toteuttamassa syvintä olemustani. Silloinhan tämä elämä on hyvin tärkeä, jokainen hetkiOlenko siis paikalla vai jossakin muualla. Elänkö itse vai muut minun sijastani, minun ollessa pakosalla monien itsetekemien suojamuurien takana.
Onko elämänpakoa, haluttomuutta kohdata kuolema todellisena mahdollisuutena- ajatus uudelleensyntymisestä? Itselleni se aika hyvin ainakin jonkin aikaa toimi, ei tarvinnut kohdata silloin vielä liian ahdistavalta tuntuvaa asiaa. Mutta kenties jos löytyy se aito oma itse ja elämä, se on niin täyttä, että voisi sanoa, ettei harmita kuolla, olenhan elänyt.
höpöttäkö.
Kuka syntyy uudestaan ? Kuka teistä tietää syntyneensä uudestaan, kuka muistaa edellisen elämänsä ?
Jos olet sitä mieltä että synnyit uudelleen tähän samsaraan, kuka olit aikaisemmin ?
Ihanko totta?
Ei ole pysyvää, ikuista sielua. Ei ole pysyvää, ikuista minää joka ei kuole. Jos on niin ei tässä tietoisuudessa, tässä tietoisuudessa voimme höpöttää asiasta mitä tahansa.
Ei ole muuta ikuista kuin Tao. Ikuinen, syntymätön. Josta ei voi sanoin puhua.
oleva kysymys mielestäni. Koska kukaan ei voi olla varma asiasta, ollaan siitä montaa mieltä. Keskustelu kuolemasta ei ole mitään höpötystä, vaan mitä tärkein aihe. Mikä muu meitä niin estäisi elämästä ja näkemästä asioita kuin ne ovat. Kuolemanpelko kaikki muut pelot, jotka ovat siitä lähtöisin. Toivottomat hallintayritykset, mielenrakennelmat, kaikki siitä tulleita yrityksiä pitää meidät suojassa. Miltä? Harva voi itseään pettämättä vain todeta, että okei kuolen kun kuolen ja häviän. Moni niin sanoo, mutta ei silti ole asiaa käsittänyt, vaan torjuu ajattelemasta enempiä niin sanomalla. Pelko on siellä kuitenkin ja niin piilossa, ettei sitä edes tajua.
Miksi kuolemanpelkonsa sitten olisi hyvä tunnistaa ja kuolema käsittää? Koska se vapauttaa elämään oikeasti omasta keskuksesta käsin, silloin voi antaa elämän koskea, sen voi kokea kaikkinensa.
Entäpä jos kysymykseen ei olekaan vastausta "kyllä" tai "ei", vaan ehkäpä "hmmm"? Todellisuus ei välttämättä ole sellainen, että se taipuu ihmisen käsitettäväksi tai sanoin kuvattavaksi.
Tällöin tulisi ehkä pitää mieli avoimena ja syventyä siihen mikä on tässä ja nyt.
Jos pelkäisin kuolemaa, pelkäisin enemmän spekulointia sillä, millaisen jälleensyntymän tai kuolemanjälkeisen elämän koen, kuin sitä, että tajuntani ja käsitykseni itsestäni oikeasti lakkaisi olemasta.
Buddhalainen käsitys loputtomasta muutoksesta ja ilmiöiden keskinäisestä riippuvuudesta vailla mitään sisäsyntyistä ydintä poikkeaa totunnaisesta maailmankuvastamme ja minäkäsityksestämme. Jälleensyntymisen ajatuskin on nähtävä siinä kokonaisuudesssa. Ei buddhalaisuus väitä, että minä Alkaja olen syntynyt niin ja niin monta kertaa uudelleen. Alkajuutta ei edes ole muuten kuin tämänhetkisessä tajunnassani ja sekin muuttuu koko ajan.
Ehkä pitäisi pohtia itsestäänselvää kulttuurista ideaamme siitä, että minä olen tämä ruumis ja mieli joka on kerran syntynyt ja kerran kuolee. Se tuntuu meistä kovin luonnolliselta ja järkevältä, mutta on vain eräs totunnainen ajatusrakennelma.
ei olisikaan subjekti, joka tekee vaan paikka, tila jossa tapahtuu, elämä ilmenee.
ei ole mitään lisättävää. Paitsi että mitä minä täällä sisällä homehdun? Taidan mennä nurmikolle aurinkoon loikoilemaan.