”Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä.” (Room. 6:6)
Pyhityksestä tehdään joskus liian teoreettinen, vaikea ja tavoittamaton asia. Ehkä suurin virhe pyhitysopetuksessa tapahtuu silloin, kun aletaan keskittyä ihmisen osuuteen ja toimintaan – silloin on pudottu pois evankeliselta pohjaltamme.
Paavali opettaa pyhityksestä Roomalaiskirjeen 6. luvussa. Yhtenä keskeisenä kohtana on 6. jakeen alku: ”Mehän tiedämme…” Tämä tietää -sana tarkoittaa varsinaisesti tuntemista henkilökohtaisella tasolla ja tavalla. Samaa sanaa Paavali käyttää Filippiläiskirjeen 3. luvussa seuraavalla tavalla: ”Haluan tuntea Kristuksen…”.
Paavali tarkoittaa sitä, että Kristuksen sisäinen tunteminen tuo tullessaan kaiken tarpeellisen. Hänen tunteminen sydämen tasolla vaikuttaa vääjäämättömästi Jumalan mielen mukaista elämää.
Jeesushan opetti, että me kannamme paljon hedelmää, kun olemme Hänen yhteydessään. Pyhitys on Hänen vaikutustaan meissä ja hedelmät ovat Hänen hedelmiään meissä.
Meitä tulee kehoittaa pyhitykseen mutta ei siksi, että pyrkisimme edistymään siinä omilla voimillamme. Kehoitus saa meidät näkemään oman tarpeellisuutemme ja vie meidät yhä uudestaan Jeesuksen luokse. Pyhitys on suoraa seurausta siitä, että tarvitsemme Vapahtajaamme elämäämme.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho/Yksin armosta sivusto)
Evankeliumin mukainen pyhitys
5
177
Vastaukset
- Anonyymi
Pyhityksen lähtökohta on sen tajuamisessa, että ihminen ei ole jaettu olemukseltaan kahtia "lihaksi" ja "hengeksi", vaan ihminen on kokonaan ja täydellisesti "henki, sielu ja ruumis".
Toinen olennainen seikka on tajuta, että uutena(kin) luomuksena ihminen on pelkkä astia, jossa ja jolla ei ole sisällään minkäänlaista vipupistettä tai kohtaa, josta käsin hän voisi ja osaisi elää "uuttaa elämää". Hänen koko olemuksensa ja elämänsä sellaisenaan ON uutta elämää virheineen kaikkineen. Uutena luomuksena Jeesukseen uskova ei ole hyvä eikä paha vaan pelkkä astia. Hänen Herransa ei kyennyt tekemään itsestään käsin MITÄÄN - siis YHTÄÄN MITÄÄN. Uskova on Herransa kaltainen.
Pyhitys ei ole yhtikäs mitään muuta kuin näiden kahden läksyn opettelemista ja oppimista yhä uudelleen, koska pyhitys ei voi olla jotakin, mikä ei pidä paikkaansa.-
Toteutunut, toteutuva ja kerran täydelliseksi tullut pyhitys
Uskovan vaellusta uskosta vanhurskaana voidaan kutsua myös pyhitykseksi. Tällöin pyhitys on yleisnimitys koko uskonelämälle. Raamatussa alunperin sana pyhittää (hepr. kadash, kreik. hagiadzoo) on tarkoittanut Jumalan käyttöä varten erityisellä tavalla erotettua, puhdistettua ja vihittyä esinettä, eläintä tai ihmistä. Pyhä on nimenomaan arkikäytöstä erotettua ja kultillista, temppelipalveluun kuuluvaa pyhyyttä. Pyhyys puhtautena ja kirkkautena on taas Jumalan ominaisuus (Jes 6:3).
Jumalan kolmannen persoonan nimeen on yhdistetty sana pyhä, Pyhä Henki. Pyhän Hengen tehtävä on kutsua tästä maailmasta Jumalalle erotettu pyhä kansa. Koska Jumala on pyhä, niin myös Jumalan kansalle kuuluu vaatimus olla pyhä: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä" (3 Moos 11:44). Tällöin pyhä tarkoittaa sekä olemista Jumalalle erotettuna että siveellistä puhtautta, Jumalan kaltaisuutta.
Pyhitystä voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta. Jeesuksen uskova on jo Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan pyhitetty ja tehty täydelliseksi (Hepr 10:10,14; 1 Kor 1:2; 6:11). Tämä on uskovassa jo nyt toteutunut pyhitys (1 Kor 1:30). Se on uskovalle Kristuksen ansion tähden luettua pyhitystä. Se on ilmaiseksi saatua lahjapyhyyttä, joka otetaan yksin uskolla vastaan. Siinä pyhityksen sisältönä on Jeesus Kristus sekä syntiuhrina meidän puolestamme että meissä asuvana Herrana. Ilman tätä pyhitystä ei ole olemassa mitään pyhää ja ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr 12:14).
Samaan aikaan uskovaa edelleen pyhitetään ja hän pyhittyy (Ilm 22:11; Joh 17:17; 1 Tess 5:23; 2 Kor 7:1). Nyt on kyseessä uskon taistelussa toteutuva jatkuva, päivittäinen pyhitys. Tällöin pyhitys tarkoittaa uskoon tulon jälkeistä kilvoitusta uskon säilyttämiseksi elämän loppuun asti (2 Tim 4:6-8).
Ensin meidän on oltava osallisia Kristuksen ainutkertaisen uhrin antamasta pyhityksestä (Hepr 10:10) ja tehty täydelliseksi Jumalan silmissä (10:14). Vasta sen jälkeen alkaa jatkuva läpi koko elämän kestävä pyhitys (1 Tess 4:3-8; Room 12:1). Varhaiskristillisessä ehtoollisrukouksessa sanottiin: "Tulkoon armo ja tämä maailman hukkukoon. Hoosianna Daavidin Jumalalle. Kuka on pyhä, hän tulkoon, kuka ei, hän tehköön parannuksen".
Raamatussa on vielä kolmaskin opetus pyhityksestä. Siinä pyhitys tarkoittaa lopullista ja täydellistä Kristuksen kaltaisuutta. Nyt ihminen ei ole enää vain toivossa, vaan myös todellisuudessa vanhurskas. Se toteutuu uskovassa silloin kun Kristus tulee takaisin (1 Joh 3:2). Vasta silloin olemme muuttuneet "saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen" (2 Kor 3:18; Apt 20:32; 26:18). Tällöin on kyseessä kirkkaudessa täydellisesti toteutunut pyhitys.
Yllensä kuitenkin pyhityksestä puhuttaessa rajoitutaan uskon taistelussa toteutuvaan, päivittäiseen pyhitykseen. "Meidän tulee puhdistua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle (2 Kor 7:1).
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta " Vaellus uskosta vanhurskaana - pyhitys")- Anonyymi
S-Seutulainen kirjoitti:
-
Toteutunut, toteutuva ja kerran täydelliseksi tullut pyhitys
Uskovan vaellusta uskosta vanhurskaana voidaan kutsua myös pyhitykseksi. Tällöin pyhitys on yleisnimitys koko uskonelämälle. Raamatussa alunperin sana pyhittää (hepr. kadash, kreik. hagiadzoo) on tarkoittanut Jumalan käyttöä varten erityisellä tavalla erotettua, puhdistettua ja vihittyä esinettä, eläintä tai ihmistä. Pyhä on nimenomaan arkikäytöstä erotettua ja kultillista, temppelipalveluun kuuluvaa pyhyyttä. Pyhyys puhtautena ja kirkkautena on taas Jumalan ominaisuus (Jes 6:3).
Jumalan kolmannen persoonan nimeen on yhdistetty sana pyhä, Pyhä Henki. Pyhän Hengen tehtävä on kutsua tästä maailmasta Jumalalle erotettu pyhä kansa. Koska Jumala on pyhä, niin myös Jumalan kansalle kuuluu vaatimus olla pyhä: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä" (3 Moos 11:44). Tällöin pyhä tarkoittaa sekä olemista Jumalalle erotettuna että siveellistä puhtautta, Jumalan kaltaisuutta.
Pyhitystä voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta. Jeesuksen uskova on jo Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan pyhitetty ja tehty täydelliseksi (Hepr 10:10,14; 1 Kor 1:2; 6:11). Tämä on uskovassa jo nyt toteutunut pyhitys (1 Kor 1:30). Se on uskovalle Kristuksen ansion tähden luettua pyhitystä. Se on ilmaiseksi saatua lahjapyhyyttä, joka otetaan yksin uskolla vastaan. Siinä pyhityksen sisältönä on Jeesus Kristus sekä syntiuhrina meidän puolestamme että meissä asuvana Herrana. Ilman tätä pyhitystä ei ole olemassa mitään pyhää ja ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr 12:14).
Samaan aikaan uskovaa edelleen pyhitetään ja hän pyhittyy (Ilm 22:11; Joh 17:17; 1 Tess 5:23; 2 Kor 7:1). Nyt on kyseessä uskon taistelussa toteutuva jatkuva, päivittäinen pyhitys. Tällöin pyhitys tarkoittaa uskoon tulon jälkeistä kilvoitusta uskon säilyttämiseksi elämän loppuun asti (2 Tim 4:6-8).
Ensin meidän on oltava osallisia Kristuksen ainutkertaisen uhrin antamasta pyhityksestä (Hepr 10:10) ja tehty täydelliseksi Jumalan silmissä (10:14). Vasta sen jälkeen alkaa jatkuva läpi koko elämän kestävä pyhitys (1 Tess 4:3-8; Room 12:1). Varhaiskristillisessä ehtoollisrukouksessa sanottiin: "Tulkoon armo ja tämä maailman hukkukoon. Hoosianna Daavidin Jumalalle. Kuka on pyhä, hän tulkoon, kuka ei, hän tehköön parannuksen".
Raamatussa on vielä kolmaskin opetus pyhityksestä. Siinä pyhitys tarkoittaa lopullista ja täydellistä Kristuksen kaltaisuutta. Nyt ihminen ei ole enää vain toivossa, vaan myös todellisuudessa vanhurskas. Se toteutuu uskovassa silloin kun Kristus tulee takaisin (1 Joh 3:2). Vasta silloin olemme muuttuneet "saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen" (2 Kor 3:18; Apt 20:32; 26:18). Tällöin on kyseessä kirkkaudessa täydellisesti toteutunut pyhitys.
Yllensä kuitenkin pyhityksestä puhuttaessa rajoitutaan uskon taistelussa toteutuvaan, päivittäiseen pyhitykseen. "Meidän tulee puhdistua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle (2 Kor 7:1).
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta " Vaellus uskosta vanhurskaana - pyhitys")En ole varma, mutta minusta tuntuu, että alituinen toisten kristittyjen kirjoitusten siteeraaminen voi olla yhdenlaista epäjumalanpalvelusta.
Yksi asia on varma: ainakaan se ei ole asettautumista oman itsenään mielipiteiden vaihtoon muiden kanssa. Se on vähintäänkin jonkinlaista piilottelua, piileskelyä.
- Anonyymi
Kokeneen uskovan valituista saarnoista on löydettävissä kultajyviä uskonsa vahvistumiseksi. Hyvä julistus antaa kokonaisvaltaisesti viisautta hyvän hedelmän tuottoon.
- Anonyymi
Nää maatalousvertaukset on hieman korneja...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo hiiri kadoksissa, Marin jo kommentoi
Kuinka on valtiojohto hukassa, kun vihollinen Grönlantia valloittaa? Putinisti Purra myös hiljaa kuin kusi sukassa.1176319Lopeta jo pelleily, tiedän kyllä mitä yrität mies
Et tule siinä onnistumaan. Tiedät kyllä, että tämä on just sulle. Sä et tule multa samaan minkäänlaista responssia, kosk3796125Nuori lapualainen nainen tapettu Tampereella?
Työmatkalainen havahtui erikoiseen näkyyn hotellin käytävällä Tampereella – tämä kaikki epäillystä hotellisurmasta tie695900Tampereen "empatiatalu" - "Harvoin näkee mitään näin kajahtanutta"
sanoo kokoomuslainen. Tampereen kaupunginvaltuuston maanantain kokouksessa käsiteltävä Tampereen uusi hyvinvointisuunni3443962Lidl teki sen mistä puhuin jo vuosikymmen sitten
Eli asiakkaat saavat nyt "skannata" ostoksensa keräilyvaiheessa omalla älypuhelimellaan, jolloin ei tarvitse mitään eril1452355Ukraina, unohtui korona - Grönlanti, unohtu Ukraina
Vinot silmät, unohtui Suomen valtiontalouden turmeleminen.42345Orpo pihalla kuin lumiukko
Onneksi pääministerimme ei ole ulkopolitiikassa päättäjiemme kärki. Hänellä on täysin lapsellisia luuloja Trumpin ja USA1181395- 121231
- 1831064
- 59887