Kesä aikaan en juuri kalaa osta kaupasta, kun ilmat kylmentyy tuntuu on pakko saada kalaa ruoka pöytään. Vaikka arvostan muikkua kyllä kirjolohi on sen sivuuttanut, keitossa huomaa heti sen maun, siitä on moneen ruokalajiin laitettavaksi, suolattuna ruisleivän päällä, sopivalla juomalla,
Kalan tuoreus tuntuu maussa, muikku on huomattavasti parempi kun saa melkein elävänä pannulle, nuorena olin usein nuotalla mukana kun suotiin se mahdollisuus, tapana oli vedon jälkeen tehdä heti rantakalaa lähes elävistä muikuista, oli niin hyvää syöjät hiljaa ' eivät aukaisee suutaan muuhun kuin syömiseen oli niin hyvvee.
70-Luvulla kun mökkeily tuli tutuksi lähes joka mökiläinen ootti muikun kutua, loka/marraskuun mielummin marraskuun eka viikolla oli vilskettä mökeillä verkkojen kanssa, sattu runsas muikku vuosi ei uskaltanut kovin montaa tuntia pitää verkkoja järvessä ettei menny koko päivää päästellessä.
Mökkiläiset pyynin lomassa kokoontuivat yhteen iltaa viettämään, juttu kävi ja viina maistui.
Aika muutui ihmiset vanheni, nuoruuden into haihtui kehtuutti, 90-luvulla hiipui kutumuikun pyynti mökkiläisillä, illan istujaiset jäi, möin muikkuverkot lopulta, muutenkin verkko kalastus hiipui tilalle tuli vetouistelu joka saattoi jatkua jäiden tuloon asti, joku nautinto kun räntäsateessa, nykyään hytin suojassa lämmitys laitteet päällä, nuorena soutuveneessä. Vielä kykenisi muttei ei kavereita, jos on eivät kehtoo, en kyllä minäkään kodin lämmöstä lähe kulumallakaan.
Syökää kalaa.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008952098.html
Kalan tuoreus tuntuu maussa, muikku on huomattavasti parempi kun saa melkein elävänä pannulle, nuorena olin usein nuotalla mukana kun suotiin se mahdollisuus, tapana oli vedon jälkeen tehdä heti rantakalaa lähes elävistä muikuista, oli niin hyvää syöjät hiljaa ' eivät aukaisee suutaan muuhun kuin syömiseen oli niin hyvvee.
70-Luvulla kun mökkeily tuli tutuksi lähes joka mökiläinen ootti muikun kutua, loka/marraskuun mielummin marraskuun eka viikolla oli vilskettä mökeillä verkkojen kanssa, sattu runsas muikku vuosi ei uskaltanut kovin montaa tuntia pitää verkkoja järvessä ettei menny koko päivää päästellessä.
Mökkiläiset pyynin lomassa kokoontuivat yhteen iltaa viettämään, juttu kävi ja viina maistui.
Aika muutui ihmiset vanheni, nuoruuden into haihtui kehtuutti, 90-luvulla hiipui kutumuikun pyynti mökkiläisillä, illan istujaiset jäi, möin muikkuverkot lopulta, muutenkin verkko kalastus hiipui tilalle tuli vetouistelu joka saattoi jatkua jäiden tuloon asti, joku nautinto kun räntäsateessa, nykyään hytin suojassa lämmitys laitteet päällä, nuorena soutuveneessä. Vielä kykenisi muttei ei kavereita, jos on eivät kehtoo, en kyllä minäkään kodin lämmöstä lähe kulumallakaan.
Syökää kalaa.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008952098.html
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiinnostuin kalastuksesta ja virvelöin lainavehkeellä. Kalaa ei tullut mutta uistin tarttui kaksi kertaa pohjaan, hain pois pienellä lainaveneellä. En voinut siirtyä merelle virvelöimään, ei ole siellä venettä, joten todennäköisesti menettäisin uistimia kosolti.
Nyt mietin josko hommaan ongen, ahvenia, särjetkin kelpaa, sain kerran maistiksi.
Lapsuudessa istuttiin pihakivllä ja iso veli paistoi juuri hakemansa ahvenet ja hauet ja keitti ravut muuripadassa. Paikallinen kalastaja toi muikkuja. Maku on todellakin eri kuin kaupan lohessa ja muikuissa, mutta hyvä että on tarjolla. Saan vieläkin joskus vastapyydettyä kalaa.
Jos liepeillä oisin niin istuisin viereesi kaveriksi. Kodin lämpöön on hyvä palata, jos rannalla on kylmä, ei ole väärä sää vaan väärät vaatteet. Muutaman lahnan voisi merestä onkia loka-marraskuussa.
En osta kalaa jos tiedä varmasti olevan tuoretta, lähialueen kala on pyynnin jälkeen pian kaupan tiskillä, kirjolohi jota ostan tulee alle 70 kilometrin päästä paikasta jossa käy virta, kun tietää päivän jolloin tulee kauppaan voi olla varma että on aamuvarhain nostettu altaasta ja iltapäivällä tulee kaupan tiskille, eli keskiviikkona noin klo 14:00, oottelen kun alkaa heillä myyntikausi, norjan lohta en ole maistanut.
Pikku kaloista saa hyvää ruokaa jos näkee vaivaa vähän, lihamyllyn lävitse.
Pertikki
ruikkuihin saa rapeuden kun laittaa pannulle voi lisäksi ruokaöljyä
Kirjolohi ja nieriä parhaat kalat minun makuun, niitä tulee ostettua, joskus muikkua ja silakkaa, enpä juuri muuta kalaa osta. Kampelakin hyvää, vaan ei ole usein kalatiskissä myynnissä.
Yksin eläjänä pyrkinyt tekemään sen verran ruokaa ettei tarvitse pakastaa, aiemmin tein liikaa niin pakastin, varsin kala menetää makunsa, jotkut muutkin ruuat. Ruuanlaitto on ihan kivaa ajan kulua, siinä voi pienentää kallistuneen ruuan hintaa harkinnalla.
Tänään oli hyvä ilma käydä rannalla istumassa, kaupunki pitänyt huolen istuin penkkejä riittä pitkin rantatietä
Pertikki
Onko todella makuero jos kala on tänään, eilen tai peräti toissapäivänä nostettu. En yhtään tiedä miten pitkään ovat kapassa. Cittarissa säilytetään jääpalojen seassa. On tuttuja jotka tiskillä tivaavat päivää ja kurkkivat kalan silmiä epäluuloisen näköisinä. Ajattelen vaan että jos olisi vanhaa niin kyllä haisisi, leikkaan pään silmineen pois ja popsin hyvällä ruokahalulla. Ilmeisesti makuhermoni eivät ole kovin kehittyneet.
Erehtynyt ostamaan kirjolohta joka kasvatettu toisella puolella suomea oli maussa eroa, ero voi johtua muustakin kuin tuoreudesta, isot liikkeet ei riskeraa tuoreudesta, silti kala alkaa vanheta heti pyynnin jälkeen ja kalaa saa myydä aika monta päivää.
Sama se muissakin ruuissa jotkut vanhentuu nopeammin.
Pertikki
Tiedän tuon Pertikin kirjolohialtaan , ja olen syönyt mùutaman tunnin nostosta vanhaa kirjolohta, vaan pieni mudan vivahde maistui.
Juttelin asiasta kaupan kalamyyjän kanssa, ja hän sanoi sen olevan kirjolohelle kuuluva ominaisuus, vaikka paikka ja vedenlaatu olisi hyvä, kuten kyseisessä savolaiskunnassa Saimaalla on.
Tuo kalansyönti ajoittui joulukuulle kyln veden aikaan.
Joskun kesäaikoina olen saanut suorastaan mudalle maistuvaa syödäkseni, mutta silloin kyse pienestä lammikosta.
Eilen ostin norjalaista lohta uunikalaksi, ja oli hyvää .
Pieniä muikut ruokakaloiksi-
Jostain syystä en fanita niitä. Harvoin frittikuikkuja ostanut, joskus muikkukukkoa, mutta kalana en kai ikinä. Joskus kuusamossa verkottivat järvestä muikkua ja tekivät säilykekalaa, ihan hyvää sekin tosin oli.
Kumma juttu, esim. silakasta kyllä pidän ja muutenkin mieluusti kalaa syön. Muikut vaan jotenkin niin säälittäviä kooltaan, eikä muikun perkaaminen kiinnosta pätkääkään.
Tylsähän se, suurin osa suomessa syötävästä kalasta tuontikalaa. Kyllähän suomessa villikalaa on, mutta sen pyytäminen kaupan tiskille ei kannata, eikä kaikki pysty ite kalastamaan. Kirjolohihan se on suomalaisen kala nykyisin, ite en hirveesti fanita, mutta sitä aina kaupassa ja yleensä se on halvintakin. Mutta ilman kirjolohta, vois olla kalan syöminen suomessa olematonta.
Ikinä en ole vanhemmuuttaa pilaantunutta kalaa ostanut, mutta siinä varmasti perää, kasvuolosuhteet, vesi, ruoka, kyllä net vaikuttaa kalan makuun. Hah, lopetin kalastuksen hikiän joessa aikanaan, kun sain oikein hitosti mudalta maistuvan hauen. Noh, soita kuivattu, pirun humuspitoinen vesi. Turveyhtiö istuttanut siihen just kirjolohta, muutakin. Kyllä joen kirjolohta voi syödä, jos sen onnistuu pyytämään hetimiten istutusten jälkeen. Sinälläään ois kalaisa joki, harriakin ja kaikenlaista, mutta se veden laatu...
Alkaa meretkin saastumaan ja kyttyrälohikin leviää suomeen mätäneen. Se voi toi kalankasvatus olla tulevaisuudessa merkittävä elinkeino, kun ihmiset kuitenkin söis kalaa ja kasvattamallahan sitä saa. Jotenkin en jaksa uskoa villikalaan pitemmän päälle, pian vedet saastuneenpia vesistöissä, kuin kasvatusaltaissa.
Joop, pitää seurailla, milloin lidlissä muikkukko tarjouksessa. Sen verran meitsikin muikusta pitääpi.
=DW=