Lauerma - Some todellisuudentajun vääristymisen riskitekijänä

Minusta ainakin olisi todella mielenkiintoista päästä tuon tyyppiseen keskusteluyhteyteen.
Itsellänikin on kokemusta laidasta laitaan, eli hyvää, huonoa, ja kaikkea siltä väliltä.

Keskustelu saattaisi olla hyvinkin vastavuoroista ja haastavaa, sekä positiivista että negatiivista, mutta varmasti rakentavaa puolin ja toisin.

Ainakin se olisi mielenkiintoisen haastava kokemus itselle.

Jossakin mielessä somemaailma on vääristynyttä. Koska se luo illuusion siitä, että siellä voi oikeasti kohdata ihmisiä, tai keskustella heidän kanssaan tasaveroisesti, tai että se olisi mitenkään vastavuoroista, tai ainakaan se ei ole mitenkään positiivista. Useimmiten keskustelu menee väittelyksi, tinkaamiseksi, toisen mielipiteen teilaamiseksi, tai herjaamiseksi.

Se. että onko somessa tapahtuva keskustelu oikeata keskustelua, niin oikeastaan se ei ole sitä.

Facebook ja muut vastaavat ovat myöskin tavallaan valheellisia. Koska ne luovat illuusion siitä, että voit kerätä itsellesi vaikka useita satoja ystäviä, mutta ovatko he sitä todella, oikeasti? Itse häippäsin pois Facebookista, koska en nähnyt siinä mitään pointtia, hyötyä itselleni, ja katsoin sen hyödyttävän enemmän kyseisen yrityksen perustajia rahallisesti (markkinoimista ja muita toiminnan pyörittämisestä saatavia tuloja).

Mikään ei korvaa koskaan kasvokkain käytyä ja tehtävää keskustelua, koska se on ainakin aitoa, siinä hetkessä, reaaliaikaisesti tapahtuvaa, kohtaa ihmisen ihmisenä, eikä minkään verkon, tai sen palvelimen kautta ja lisäksi, kun se tehdään kasvotusten, se pysyy ainakin useimmiten hieman sivistyneempänä ja suodatetumpana. Somekeskustelut keskustelupalstoilla ovat varsin villi viidakko, jossa keskustelu useimmiten lähtee rönsyilemään ja menee inttämiseksi, tai toista kohtaan hyökkäämiseksi. Harvemmin ihmiset syventyvät näkemäänsä tekstiin ja alkavat paasata omia näkemyksiään, tai totuuksiaan pohtimatta lainkaan toisen argumentteja.

Videopuhelut ovat sitten viestintäkeinona asia erikseen. Harvemmin, tai toivottavasti niin ainakin, ihmiset ovat toisiaan kohtaan kohteliaampia ja parempikäytöksisempiä, kun kohtaamiset tapahtuvat kasvokkain.

Anonyymi kirjoitti:

Jossakin mielessä somemaailma on vääristynyttä. Koska se luo illuusion siitä, että siellä voi oikeasti kohdata ihmisiä, tai keskustella heidän kanssaan tasaveroisesti, tai että se olisi mitenkään vastavuoroista, tai ainakaan se ei ole mitenkään positiivista. Useimmiten keskustelu menee väittelyksi, tinkaamiseksi, toisen mielipiteen teilaamiseksi, tai herjaamiseksi.

Se. että onko somessa tapahtuva keskustelu oikeata keskustelua, niin oikeastaan se ei ole sitä.

Facebook ja muut vastaavat ovat myöskin tavallaan valheellisia. Koska ne luovat illuusion siitä, että voit kerätä itsellesi vaikka useita satoja ystäviä, mutta ovatko he sitä todella, oikeasti? Itse häippäsin pois Facebookista, koska en nähnyt siinä mitään pointtia, hyötyä itselleni, ja katsoin sen hyödyttävän enemmän kyseisen yrityksen perustajia rahallisesti (markkinoimista ja muita toiminnan pyörittämisestä saatavia tuloja).

Mikään ei korvaa koskaan kasvokkain käytyä ja tehtävää keskustelua, koska se on ainakin aitoa, siinä hetkessä, reaaliaikaisesti tapahtuvaa, kohtaa ihmisen ihmisenä, eikä minkään verkon, tai sen palvelimen kautta ja lisäksi, kun se tehdään kasvotusten, se pysyy ainakin useimmiten hieman sivistyneempänä ja suodatetumpana. Somekeskustelut keskustelupalstoilla ovat varsin villi viidakko, jossa keskustelu useimmiten lähtee rönsyilemään ja menee inttämiseksi, tai toista kohtaan hyökkäämiseksi. Harvemmin ihmiset syventyvät näkemäänsä tekstiin ja alkavat paasata omia näkemyksiään, tai totuuksiaan pohtimatta lainkaan toisen argumentteja.

Videopuhelut ovat sitten viestintäkeinona asia erikseen. Harvemmin, tai toivottavasti niin ainakin, ihmiset ovat toisiaan kohtaan kohteliaampia ja parempikäytöksisempiä, kun kohtaamiset tapahtuvat kasvokkain.

Lue lisää

kyllä se hyvä on että tällänen paskalaari on olemassa, vähän niinkus päiväkirjaan kirjottelis kuonat pois.ihan sama kuka mitäkin on mieltä. täällä ei ainakaan kukaan heti keskeytä omaa erinomaisuuttaan esittäen.kälä kälä .

Anonyymi kirjoitti:

Jossakin mielessä somemaailma on vääristynyttä. Koska se luo illuusion siitä, että siellä voi oikeasti kohdata ihmisiä, tai keskustella heidän kanssaan tasaveroisesti, tai että se olisi mitenkään vastavuoroista, tai ainakaan se ei ole mitenkään positiivista. Useimmiten keskustelu menee väittelyksi, tinkaamiseksi, toisen mielipiteen teilaamiseksi, tai herjaamiseksi.

Se. että onko somessa tapahtuva keskustelu oikeata keskustelua, niin oikeastaan se ei ole sitä.

Facebook ja muut vastaavat ovat myöskin tavallaan valheellisia. Koska ne luovat illuusion siitä, että voit kerätä itsellesi vaikka useita satoja ystäviä, mutta ovatko he sitä todella, oikeasti? Itse häippäsin pois Facebookista, koska en nähnyt siinä mitään pointtia, hyötyä itselleni, ja katsoin sen hyödyttävän enemmän kyseisen yrityksen perustajia rahallisesti (markkinoimista ja muita toiminnan pyörittämisestä saatavia tuloja).

Mikään ei korvaa koskaan kasvokkain käytyä ja tehtävää keskustelua, koska se on ainakin aitoa, siinä hetkessä, reaaliaikaisesti tapahtuvaa, kohtaa ihmisen ihmisenä, eikä minkään verkon, tai sen palvelimen kautta ja lisäksi, kun se tehdään kasvotusten, se pysyy ainakin useimmiten hieman sivistyneempänä ja suodatetumpana. Somekeskustelut keskustelupalstoilla ovat varsin villi viidakko, jossa keskustelu useimmiten lähtee rönsyilemään ja menee inttämiseksi, tai toista kohtaan hyökkäämiseksi. Harvemmin ihmiset syventyvät näkemäänsä tekstiin ja alkavat paasata omia näkemyksiään, tai totuuksiaan pohtimatta lainkaan toisen argumentteja.

Videopuhelut ovat sitten viestintäkeinona asia erikseen. Harvemmin, tai toivottavasti niin ainakin, ihmiset ovat toisiaan kohtaan kohteliaampia ja parempikäytöksisempiä, kun kohtaamiset tapahtuvat kasvokkain.

Lue lisää

Kyllä. Usein on parempi nähdä ihminen oikeasti. Noissa Lauerman kirjoituksissa minua häiritsee se, että hän esimerkiksi psykiatrina luokittelee nettikeskustelujen toiset osapuolet vainoharjaisiksi, kultakulan keskittymiskyvyn omaaviksi ja muuta sellaista.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Usein on parempi nähdä ihminen oikeasti. Noissa Lauerman kirjoituksissa minua häiritsee se, että hän esimerkiksi psykiatrina luokittelee nettikeskustelujen toiset osapuolet vainoharjaisiksi, kultakulan keskittymiskyvyn omaaviksi ja muuta sellaista.

Lue lisää

Miten voi tietää onko se toinen osapuoli edes tosissaan.
Esimerkiksi minä esitän netissä hölmöä jollainen en ole oikeasti.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Usein on parempi nähdä ihminen oikeasti. Noissa Lauerman kirjoituksissa minua häiritsee se, että hän esimerkiksi psykiatrina luokittelee nettikeskustelujen toiset osapuolet vainoharjaisiksi, kultakulan keskittymiskyvyn omaaviksi ja muuta sellaista.

Lue lisää

Minua taas häiritsee se ettei hän tunne jatkuvasti vihaa ihmisiä kohtaan.

"onko hän koskaan tuntenut vihaa rikoksentekijää kohtaan?

– Äärimmäisen harvoin."

Joo no ihan kaikki ei ole sentään Paranoiaa. Jotkut pahat ihmiset tekevät pahojaan ja väittävät uhrin olevan hullu ja vain kuvittelevan kaiken. Mutta siis en minä ainakaan kuvittele keskustelevani täällä kenenkään erityisen kanssa ja tiedostan, että joukossa voi olla myös teinejä tekemässä pilaa. Joskus tuntuu, että nämä koulutetutkin ihmiset aliarvioivat muiden kykyä hahmottaa somen todellisuutta. Toki se mahdollista on, että joukossa on niitäkin ketkä oikeasti ovat jotenkin paranoideja, mutta tuskin suurin osa on vainoharhaisia. Totuus taitaa olla, että enemmänkin purkaa omia ajatuksiaan kuin välttämättä uskoisi kaikkea aukottomasti. Kokemuksien jakamista myös.

Oikeastaan se ei heikennä todellisuudentajua, vaan todellisuudentajun on oltava jo valmiiksi jotenkin heikko, jos uskoo kaiken ja lähtee ns. mukaan " kuvitelmiin ".
Tai todellisuudentajun on oltava tilassa, joka muuttuu herkästi suuntaan tai toiseen sen mukaan, mitä lukee ja miten sen ymmärtää.

Asiaa voi ajatella useammalta suunnalta.

Anonyymi kirjoitti:

Joo no ihan kaikki ei ole sentään Paranoiaa. Jotkut pahat ihmiset tekevät pahojaan ja väittävät uhrin olevan hullu ja vain kuvittelevan kaiken. Mutta siis en minä ainakaan kuvittele keskustelevani täällä kenenkään erityisen kanssa ja tiedostan, että joukossa voi olla myös teinejä tekemässä pilaa. Joskus tuntuu, että nämä koulutetutkin ihmiset aliarvioivat muiden kykyä hahmottaa somen todellisuutta. Toki se mahdollista on, että joukossa on niitäkin ketkä oikeasti ovat jotenkin paranoideja, mutta tuskin suurin osa on vainoharhaisia. Totuus taitaa olla, että enemmänkin purkaa omia ajatuksiaan kuin välttämättä uskoisi kaikkea aukottomasti. Kokemuksien jakamista myös.

Lue lisää

Olen kanssasi aika pitkälti samaa mieltä. Minustakin on erittäin tärkeää kertoa omista ajatuksistaan, tunteistaan ja kokemuksistaan. On aika helppo pitää jotakin ihmisryhmittymän osaa automaattisesti vainoharhaisena, epäluuloisena, tai sairaana. Eli ottaa tietty asenne. Mutta Lauerma on oman opiskelemansa alan edustaja, joten kai se on sitten jotenkin aika selvää, että miksi hän niin ajattelee, sanoo, tai kirjoittaa. Samanlaista asennoitumista olen huomannut tavatttuani aiemmin elämäni varrella psykiatreja, tai hoitajia. Eli, jos sinut diagnosoidaan tietyn sairauden nimeen, niin kaikki, mitä teet, sanot, tai ajattelet nähdään sairauden perspektiivistä. Kategorisointi on erittäin tavallista.

En minäkään täältä palstalta ole itselleni mitään varsinaisia "kavereita" etsinyt. Mutta joskus tuntuu siltä, että keskustelu somessa menee huuteluksi, samojen asioiden toistamiseksi ja väittelemiseksi. Itsekin olen joskus sortunut ainakin tuohon samojen asioiden toistamiseen.

Lähinnä olen kertonut omista kokemuksista mt-palveluiden käyttämisen saralta, jotka eivät olleet niin kovin kivoja, tai myönteisiä. Tavallaan kai joskus purkanut omia kokemusten herättämiä tunteita. Koska itselläni ei ole enää mitään terapiasuhdetta minnekään päin, eikä ole ollut mitään muutakaan kanavaa purkaa omia ajatuksia ja tunteita. Lisäksi tuonut ainakin esille oman kantani, näkemykseni ja jopa huoleni siitä, millaista hoidon taso, laatu ja käytettävät hoitomenetelmät ovat Suomessa. Se, että oliko siitä mitään hyötyä, no, ei ehkä ole, eikä ainakaan millään tavalla itselleni.

Norsunluutorneissaan olevat tuskin muuttavat muutaman somekeskustelijan argumentoinnin perusteella omia ajattelujaan, tai vakiintuneiksi ja jähmettyneiksi jääneitä hoitometodejaan. Heidät on niin helppo määritellä paranoidisiksi, tai psykoottisiksi. Kyse on valmiiksi otetusta asenteesta. Muutokseen tarvittaisiin huomattavasti enemmän ihmisiä, lisää kertomaan omista kokemuksistaan esim. medioiden haastattelemana, uutisartikkeleina ja kirjojen yms. kautta ulostulemisena. Jotta asiat tulisivat enemmän laajempaan tietoisuuteen ja se ehkä, toivottavasti johtaisi edes joihinkin parannuksiin ja positiivisiin muutoksiin elämässään vaikeuksista ja ongelmista kärsivien hoidon laadun ja aseman parantamiseksi, sekä hyvinvoinnin edistämiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Joo no ihan kaikki ei ole sentään Paranoiaa. Jotkut pahat ihmiset tekevät pahojaan ja väittävät uhrin olevan hullu ja vain kuvittelevan kaiken. Mutta siis en minä ainakaan kuvittele keskustelevani täällä kenenkään erityisen kanssa ja tiedostan, että joukossa voi olla myös teinejä tekemässä pilaa. Joskus tuntuu, että nämä koulutetutkin ihmiset aliarvioivat muiden kykyä hahmottaa somen todellisuutta. Toki se mahdollista on, että joukossa on niitäkin ketkä oikeasti ovat jotenkin paranoideja, mutta tuskin suurin osa on vainoharhaisia. Totuus taitaa olla, että enemmänkin purkaa omia ajatuksiaan kuin välttämättä uskoisi kaikkea aukottomasti. Kokemuksien jakamista myös.

Lue lisää

Pahat ihmiset luonnollisestikin usemmiten väittävät uhriaan hulluksi, jotta tekoja
ei uskottaisi ja he voisivat jatkaa tekojaan. Hulluhan olisi semmoinen paha, joka kaikille ilmiselvästi tekonsa tekisi,.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kanssasi aika pitkälti samaa mieltä. Minustakin on erittäin tärkeää kertoa omista ajatuksistaan, tunteistaan ja kokemuksistaan. On aika helppo pitää jotakin ihmisryhmittymän osaa automaattisesti vainoharhaisena, epäluuloisena, tai sairaana. Eli ottaa tietty asenne. Mutta Lauerma on oman opiskelemansa alan edustaja, joten kai se on sitten jotenkin aika selvää, että miksi hän niin ajattelee, sanoo, tai kirjoittaa. Samanlaista asennoitumista olen huomannut tavatttuani aiemmin elämäni varrella psykiatreja, tai hoitajia. Eli, jos sinut diagnosoidaan tietyn sairauden nimeen, niin kaikki, mitä teet, sanot, tai ajattelet nähdään sairauden perspektiivistä. Kategorisointi on erittäin tavallista.

En minäkään täältä palstalta ole itselleni mitään varsinaisia "kavereita" etsinyt. Mutta joskus tuntuu siltä, että keskustelu somessa menee huuteluksi, samojen asioiden toistamiseksi ja väittelemiseksi. Itsekin olen joskus sortunut ainakin tuohon samojen asioiden toistamiseen.

Lähinnä olen kertonut omista kokemuksista mt-palveluiden käyttämisen saralta, jotka eivät olleet niin kovin kivoja, tai myönteisiä. Tavallaan kai joskus purkanut omia kokemusten herättämiä tunteita. Koska itselläni ei ole enää mitään terapiasuhdetta minnekään päin, eikä ole ollut mitään muutakaan kanavaa purkaa omia ajatuksia ja tunteita. Lisäksi tuonut ainakin esille oman kantani, näkemykseni ja jopa huoleni siitä, millaista hoidon taso, laatu ja käytettävät hoitomenetelmät ovat Suomessa. Se, että oliko siitä mitään hyötyä, no, ei ehkä ole, eikä ainakaan millään tavalla itselleni.

Norsunluutorneissaan olevat tuskin muuttavat muutaman somekeskustelijan argumentoinnin perusteella omia ajattelujaan, tai vakiintuneiksi ja jähmettyneiksi jääneitä hoitometodejaan. Heidät on niin helppo määritellä paranoidisiksi, tai psykoottisiksi. Kyse on valmiiksi otetusta asenteesta. Muutokseen tarvittaisiin huomattavasti enemmän ihmisiä, lisää kertomaan omista kokemuksistaan esim. medioiden haastattelemana, uutisartikkeleina ja kirjojen yms. kautta ulostulemisena. Jotta asiat tulisivat enemmän laajempaan tietoisuuteen ja se ehkä, toivottavasti johtaisi edes joihinkin parannuksiin ja positiivisiin muutoksiin elämässään vaikeuksista ja ongelmista kärsivien hoidon laadun ja aseman parantamiseksi, sekä hyvinvoinnin edistämiseksi.

Lue lisää

Onkin tosiaan hämmentävää, kuinka esim. mt-diagnoosin perusteella ihmiset asennoituvat toiseen.
Diagnoosin on voinut saada jo kymmeniä vuosia aiemmin ja elämä voi olla nykyään aivan mallillaan, ja silti tuiki tuntemattomat kohtelevat asenteellisesti ainoastaan diagnoosin takia. Olettavat, että ihminen käyttäytyy tavoilla, jotka joku diagnoosi määrittää taudinkuvaksi.
Tämä on hyvin yleistä vaikkapa yleislääketieteen puolella.

Niinkö? Itse pidän kiduttamista, oli se sitten fyysistä, tai henkistä, jonkin, tai eräänlaisena sairauden ilmentymänä. Terve ja hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei koskaan kiusaa, alista, tai sorra ketään. Koska sellaiseen ei ole silloin mitään tarvettakaan.

Kullakin on tietenkin omat fetissinsä ja fantasiansa. Omalla kohdallani ne kyllä liittyvät enemmän niihin terveellisempiin aktiviteetteihin sängyssä kumppanin kanssa. 💗Jos sellainen sattuu omalle kohdalle tulemaan... Aina, kun ei flaksi käy.

Ihan olisi hyvä elää normi arkea, vaikka täältä lukisi kuinka totta tai tarua.
Itsekin kun täällä juttuja lueskelen, niin en niitä arkisin, enkä kyllä pyhinäkään, mielessäni pyörittele, vaan keskityn ihan muihin asioihin.
Tämä on sellaista ajankulua niin sanoakseni, täällä roikkuminen.

Koska tällä palstalla voi ja saa kirjoittaa anonyymisti, niin kylmä faktahan se on se, että ihan kuka ja millaisen taustan omaava voi kirjoittaa täällä. Trollejakin käy täällä aika ajoin, paremman ja järkevämmän tekemisen puutteessa. Ja sitten niitä, jotka satuilevat ja keksivät tarinoita, muka sairaasta "kumppanista, tai sisaresta".

Kirjoituksien ja niiden taakse, että kuka niitä kirjoittaa, on aika vaikea nähdä ja tietää, kuka ja millainen henkilö on niiden takana. Jos sellaista väittää, on sitten selvänäkijä, ja tietääkseni sitä(kään) ominaisuutta tai kykyä ei ole olemassa. Tai sitten se on hyvin, hyvin harvinaista. Intuiotio on asia erikseen. Se on meillä jokaisella. Samoin kun kyky analysoida näkemäänsä ja lukemaansa tekstiä. Mutta ne eivät ole selvänäkemistä. Joistakin teksteistä on niiden sävyn, tai selvän asenteellisuuden takia helppo nähdä joko psykiatrian ja siinä käytettävien menetelmien puolustajana, tai niitä suosivana. Tietty kriittisyys, tai kyky suhtautua avoimesti omasta näkökannasta eriäviin mielipiteisiin lienee kuitenkin etenkin alalla olevien keskuudessa aika yleistä. Mutta en sano, enkä väitä, että heitä käy täällä pörräämässä.