Astiastoista tarinaa

Todella hyvä aloituksen aihe. Katson ja luen tätä palstaa silloin tällöin vaikka en kuulu ikäryhmään.

Pentikin Aino tuli täälläkin, mutta oli ihan uutta minulle. Omat käyttöastiat on sekalaisia, konepestäviä ja enimmäkseen valkoisia. Perintönä on tullut täydellinen melkein käyttämätön kultakoristeinen Arabian Irja astiasto. Se on pestävä käsin, ei ole kiinnostanut jälkikasvuakaan. Hienot kahvikupit on äidin vanhaa Myrnaa, kaapissa lojuu nekin. Minulla on yksinkertaiset konepestävät raidalliset 70luvun Arabian kahvikupit, mutta niin pienet ettei kukaan halua enää juoda niistä, Liikaa on kippoja ja kuppeja.

Astioista voi tarinoida, astiat itsessään kertovat tarinoita. Testaus taitaa olla tässä ikäluokassa myöhäistä, koska astioita on jo peritty, saatu lahjoiksi ja itsekin hankittu, aivan liikaakin. Mutta ainakin minulle tämä tuli uskonvahvistuksena, sillä sain kihlajaislahjaksi toiveeni mukaisia Arabian Paratiisi-aamiaisastioita. Niiden isot teekupit ovat käytössä myös arkisina kahvikuppeina, koska niissä on runsaasti maitovaraa, olen myöhemmin hankkinut myös muutaman saman sarjan mukin. Rehevä marja-ja hedelmäaihe miellyttää yhä silmää. Puurokulhot ovat myös kauniita tarjoiluastioita, sopivat hyvin uudempiin valkoisiin astioihin.

"Arabian vuoden 1969 rakastetussa klassikossa yhdistyvät hillitty muoto ja runsas kuviointi. Värit ja koristeet eivät kuitenkaan säikäytä sinua, vaan tekevät arjestasi juhlaa. Birger Kaipiaisen suunnittelema Paratiisi luo jokaiselle ruokailullesi yhtä aikaa mielikuvia Suomen kesästä sekä eksoottisista ulkomaista – talvenkin keskelle. Taidat olla pohjimmiltasi kesäihminen? Pirteydestään huolimatta tämä astiasto ei ole villein valinta: astiasta toiseen muuttumattomana kurottelevat köynnökset tuovat elämääsi turvallisuudentuntua."

Häälahjaruoka-astiasto oli 70-luvun alun modernia suoralinjaista Arabian Kairaa, sinisin ja harmain raidoin, suurin osa ehjiä vieläkin ja jokapäiväisessä käytössä, tarjoiluastioita käytän myös valkeiden uudempien lautasten kanssa. Häälahjakahvikupit samanhenkistä Saaraa, sinisin tyylitellyin orvokein. Viimeinen ehyt pari nököttää vitriinissä muiden keräilykuppien joukossa. Korvalliset pienet keräilyastiat jostain syystä viehättävät, myös nekkoja ja kastikekannuja olen keräillyt- maitokannut veisivät liikaa tilaa. Kaksikin perittyä täydellistä tusinan kahvikalustoa on perintönä "siunaantunut", molemmissa kultakoristelua, joten en ole uskaltanut konepestä, on ollut käytössä isommissa juhlissa. Lasten perheisiin olen koettanut saada näitä kahvikalustoja työnnetyksi, mutteivat ole vaivoikseen kelpuuttaneet.

Äidin perintönä sain tusinan hengen Arabian Kauris-ruoka-astiaston monenlaisin lautasin, tarjoiluvadein ja -kulhoin. Astiat on kuvioitu pienillä ruskeilla ja harmailla kaurisaiheilla, tavallaan tyylikäs ja ajaton astiasto, valmistettu v. 40-46. Mutta se konepesun kestämättömyys!

Itse olen ostanut juhlavampaan käyttöön konepestävää Villeroy@Bochin sinisin hennoin kukkakiehkuroin koristettua Old Luxemburg - astiasarjaa, joka on ollut klassikkona kauan myynnissä ja siihen saa yhä helposti kaupoista täydennystä. Nyt kun lähipiirinkin ruokapöydän kattaus on 14 hengelle ja kuvioihin alkaa tulla yhä enemmän lastenlasten kumppaneita, täydennys on tarpeen. Myös valkeat kulhot ja vadit sopivat hyvin seuraan. Astiastoon saa myös entistä suurempia kahvikuppeja. Sinänsä ei ole väliä, vaikka kaikki lautaset ja kipot olisivat eriparia, mutta joskus on kiva kattaa yhtenäisesti ja juhlavammin, kun on kaappitilaakin astioille.

Aino täälläkin, vaikka en yhtään tykkää niistä painavista savi(?)astioista.
Perittyjä kahviserviisejä minullakin on kaksin kappalein, ihan nättiä Arabiaa. Kupit on liian pieniä, kun nykyisin käytetään isompi määrä maitoa , ei kermatikkaa. Ei ole myöskään piikoja, jotka tarjoilisi lisää kaffetta kolmekin kuppia.
Ruokaserviisiä ei ole, vaan valkoisia lautasia joita yhdistän muuhun. Koetan liikaa kirjavuutta välttää,
Juhliin on valkoisia Arctica lautasia ja kahvikuppeja, muuten kahvimukit eri sarjoista ja vanhat hyvät Teema- lautaset.