ACIM netissä

--- There is no time, no place, no state where God is absent. There is nothing to be feared. There is no way in which a gap could be conceived of in the Wholeness that is His. The compromise the least and littlest gap would represent in His eternal love is quite impossible. For it would mean His Love could harbor just a hint of hate, His gentleness turn sometimes to attack, and His eternal patience sometimes fail. All this do you believe, when you perceive a gap between your brother and yourself. How could you trust Him, then? For He must be deceptive in His Love. Be wary, then; let Him not come too close, and leave a gap between you and His Love, through which you can escape if there be need for you to flee. ---


Eikö tämä olisi hyvä lähtökohta keskustelulle? Minusta koko teoksen anti ja kaikki sen harjoitukset pyrkivät juuri tämän KOKEMISEEN. Ymmärryksellä toki, mutta vasta harjoitus todella aikaansaa sen oivaltamisen ja elämisen juuri hetkessä tässä ja nyt.

Mitä teosta lukeneet ovat mieltä? Itse en ole systemaattisesti siihen tutustunut, mutta 80-luvun alusta kyllä siihen tämän tästä sillointällöin ikäänkuin törmännyt. Valitettavasti olen huomannt kovin usein,että siihen "eksytään" eli aletaan kehittelemään mitä mutkikkaampia ajatusrakennelmia, kun minusta tuon teoksen anti yksinkertaisuudessaan tiivistyy tuohon ja muihin vastaaviin otteisiin.

Toki, olemmehan usein rakentaneet ajattelumme mutkikkaaksi ja aivojenkin on saatava työskennellä. Mutta tuon rakkauden kokeminen ja siitä lähtevä toiminta sittenkin itselleni olisi se kiinnostavin anti. Mystiikka usein on juuri siinä aivan iyksinkertaisessa elämän ihmeessä, rakkaudessa. Ilman kummempaa teknistä sälää, sitten loppujen lopuksi (voivathan ne olla ikäänkuin rakennustelineitä, scaffolding-periaatteella).

Mitä mieltä olette, lukeneemmat?