Onko täällä muita sellaisia, jotka ovat kyllästyneet vanhoihin ystäviinsä ja kaipailevat uusia?
Pitäisi munkin jo jonkunlainen ihmissuhderemontti tehdä, ja hankkia uusia TODELLISIA ystäviä tilalle.
En jaksa enää roikkua vanhoissa ystävissäni.. Ne kun tuntuu jotenkin monet ajattelevan, et tää yhteydenpito olis jotenkin vaan mun vastuulla!!
Kriisitilanteissa ei voi edes omia virheitään myöntää, vaikka minä ensin pyytelisin miten anteeksi sydämestäni. Ikinä ei käy se, mitä minä ehdotan.. Aina on jotain muuta parempaa tekemistä.
Ja sitten kun en vähään aikaan soittele, kunnes taas "sorrun" kyselemään kuulumisia, tulee kommenttia, että onpa kiva kuulla sustakin välillä jotain. HEI HALOO!! Eiköhän ne linjat mullekin päin toimi??
En myöskään tykkää käydä baareissa, ehkä siinä yksi syy, miksi vanha ei mua enää kiinnosta? Toisaalta mä niin välitän ystävistäni, mut en jaksa enää.. en jaksa sitä, ettei mun ongelmistani vastaavasti välitetä. En jaksa olla jatkuva terapeutti ja muiden kuuntelija, kun ei kukaan muukaan ole sitä mulle. En jaksa olla vaan joku "varakaveri", jolle soitetaan, kun ilmenee ongelmia, tai kun muuta parempaa tekemistä ei ole.
Vituttaa..
Pitäisi munkin jo jonkunlainen ihmissuhderemontti tehdä, ja hankkia uusia TODELLISIA ystäviä tilalle.
En jaksa enää roikkua vanhoissa ystävissäni.. Ne kun tuntuu jotenkin monet ajattelevan, et tää yhteydenpito olis jotenkin vaan mun vastuulla!!
Kriisitilanteissa ei voi edes omia virheitään myöntää, vaikka minä ensin pyytelisin miten anteeksi sydämestäni. Ikinä ei käy se, mitä minä ehdotan.. Aina on jotain muuta parempaa tekemistä.
Ja sitten kun en vähään aikaan soittele, kunnes taas "sorrun" kyselemään kuulumisia, tulee kommenttia, että onpa kiva kuulla sustakin välillä jotain. HEI HALOO!! Eiköhän ne linjat mullekin päin toimi??
En myöskään tykkää käydä baareissa, ehkä siinä yksi syy, miksi vanha ei mua enää kiinnosta? Toisaalta mä niin välitän ystävistäni, mut en jaksa enää.. en jaksa sitä, ettei mun ongelmistani vastaavasti välitetä. En jaksa olla jatkuva terapeutti ja muiden kuuntelija, kun ei kukaan muukaan ole sitä mulle. En jaksa olla vaan joku "varakaveri", jolle soitetaan, kun ilmenee ongelmia, tai kun muuta parempaa tekemistä ei ole.
Vituttaa..
Vastaukset 17
Vanhimmat
...minullekin tutulta.
Valmiita ollaan ottamaan vastaan apuani. Kuuntelen toisten juuttuja ja valituksia, lohdutan, riennän auttamaan tarvittaessa... Mutta, kun itse olisin avun tarpeessa silloin jään yksin...
Onhan tuossa minullekin paljon tuttua.
Itselläni kaverit vähenivät yläasteelle siirtyessä.
kun toiset siirtyivät ryyppäämis/polttamis vaiheeseen niin itseäni tollanen touhu ei ole oikeastaan missään vaiheessa kiinnostanut.
Voi kyllä johtua siitäkin että viihdyn mielummin yksin kuin kauheassa porukassa, missä tunnen itseni yksinäiseksi.
Ollaan tosi hyviä kavereita meidän "piirissä" ja meillä on aina tajuttoman hauskaa kun ollaan yhdessä, mutta siinähän se onkin, kun ei oikein olla enää kaikki yhdessä. Kaikki muut kaverini meni lukioon, mutta minä valitsin eri koulun, joten jäin ulkopuolelle. He eivät oikeastaan enää soita, elleivät halua kuskiksi jonnekkin. Ehkä yksi kamuista vielä haluaa hengata välillä (ehkä viikon-kahden välein). Pidän baareissä ja bileissä käymisestä, mutta eipä minulle oikeastaan ikinä ilmoiteta niistä. Jotenkin on niin ärsyttävää soitella joka perjantai onko jotain jossain, ja kun vastaus on aina sama; "ei vielä tietoo, katellaan myöhemmin". Mua jotenkin inhottaa tyrkyttää itteeni niille, soitella aina. Vappu oli todella floppi. soittelin jo alku viikosta, mutta kukaan ei tiennyt mitään. sitten soittelin aattona päivällä, ei tietoa. Lopulta illalla soitin, ja he sanoivat olevansa erään kaverin luona, jonne voisin ehkä tulla myöhemmin (he halusivat olla vähän aikaan keskenään, kun eivät "koskaan" pääse olemaan keskenään, vaikka ovat samassa koulussa), mutta en kyllä mahtuisi heidän kyydillä sitten kaupunkiin, joten olisin omillani kyytien suhteen. Sovimme siinä sitten, että nään heidät myöhemmin kaupungissa, mutta eipä soittoa tullut, että he olisivat kaupunkiin lähteneet, joten vietimpä sitten vapun kotona. He muuten olivat lähteneet kaupunkiin mutta olivat unohtaneet soittaa minulle.
Kaikesta huolimatta nämä ystävät ovat minulle rakkaita enkä haluaisi heitä menettää, vaikka nyt koulun loputtua kaikki lähtevät omille teilleen, muuttavat kuka minnekkin. Joten tulevaisuudessa en varmaan tule saamaan puheluita ollenkaan, mikä on surullista. Te kaikki jolla on ystäviä, pitäkää suhteestanne huolta, käykää kahvilla ja hengailkaa yhdessä.
Hyvää kevättä kaikille!
N86
Kuulostipa tutulta toi sun juttus! Mäkin aikoinani jouduin eri lukioon kun ne muutamat parhaat y-asteaikaiset kaverini, ja niinhän siinä lopulta kävi, et koko lukio ajan se oli sellasta, et ne kolme muuta puhuivat vaan omista asioistaan ja yhteisistä tutuistaan ja opettajistaan. Edes sen pienen hetken verran, kun minäkin olin mukana, ei voitu mistään muusta puhua. Kun sitten kysyin heiltä jotain, tai sanoin jotain, ei siihen reagoitu millään tavalla. Lopulta tajusin vähentää yhteydenpitoa, ja oikeastaan ainoastaan yhden kanssa niistä soitellaan ja tapaillaan.
Yksi toinen, jonka seurassa tosin oikeasti viihdyn, kans "unohtaa" vaan soittaa takasin jne.
Sillä on nyt uusia parempia kavereita, eikä mun seura ilmeisesti jaksa kiinnostaa.. Vaikka alkuviikosta soittelisin viikonlopun suunnitelmista, tulee juuri tuo vastaus " että ei mitään suunnitelmia" . Saattaa jopa antaa ymmärtää, et kerkeis näkeekin mua jonain tiettynä päivänä. Kun tuo päivä sitten lähestyy, ja soittelen uudelleen, saan kuulla miten hänen täytyy käydä siellä ja täällä, tavata sitä ja tätä ihmistä, ja että eihän me mitään lopullista sovittu!
Pikkuhiljaa on alkanut loukkaamaan tuollainen käytös! En tiedä, miksi edes yritän olla hänen ystävänsä.
Jos joku haluaa laittaa mailiosotettaan, niin voin alkaa myös kirjottelemaan! : )
Tsemppiä sulle!! Toivon, että löytäisit niitä oikeita ystäviä, jotka arvostaisivat sinuakin!
Todella törkeä temppu "ystäviltäsi" vappuna! Kannattaako tuollaisista yrittää pitää kiinni, näyttää siltä, että he eivät halua pitää kiinni sinusta, valitettavasti :-(. Itse en viitsisi tollaisissa roikkua, mieluummin olisin yksin ja yrittäisin saada uusia ystäviä, vaikka se vaikeaa onkin.
Olisiko nykyisessä koulussasi joku, jonka kanssa ehkä juttelet. Voisitko pyytää jotakuta sieltä vaikka kylään, kahville tms.? Tai aluksi vaikka vain koulussa auttamaan tehtävän tms. kanssa...
Hyvää kevättä myös sulle!
joo, kyllä minulla onkin uusia kavereita uudesta koulusta, mutta silti ne eivät ole niin hyviä kuin vanhat joiden (osan)kanssa ollaan oltu yhdessä tarhasta asti. Aion muuttaa nyt kesällä tampereelle, jos vain pääsen sinne kouluun, joten uudetkin ystävät jäävät taakse. Mutta kyllä tästäkin vielä selvitään.
juttelemaan näitä.
no joo, mulla on vähän sama juttu. tykkään kyllä käydä baareissa yms. bileissä, mutta kukaan ei yleensä ilmoita, että on jonnekin lähdössä. tosi harvoin kukaan soittaa tai kysyy kuulumisia. sitten kun itse soittelen, niin tuntuu vähän, että tyrkyttäis itseensä niille. hohhoijakkaa. nyt tuntuu vielä yksinäisemmältä, kun erosin mun poikaystävästäni vähän aikaa sitten. yksin vaan pitää kotona möllöttää. eipä sitä tonne kaupugillekaan jaksa yksin mennä baariin istuskelemaan tai kahville. ens syksynä ajattelin muuttaa opiskelemaan eri paikkakunnalla, toivottavasti saisin sieltä uusia todellisia kavereita ja ystäviä.
munkin pitäisi harkita kaupungin vaihtoa! Ongelma vaan on siinä, et oon tosi ujo tutustumaan uusiin ihmisiin. Siksi kai yritän pitää niistä vanhoista
ystävistäni kiinni, hinnalla millä hyvänsä. Uudessa kaupungissa olisin varmasti vielä enemmän hukassa, kuin täällä..
Mut jos joku ystävää kaipaileva haluaa alkaa kirjottelemaan ja vaihtamaan ajatuksia, niin antakaa osoitteenne,niin voi mailailla takasin.
(En oo yhtään epätoivonen, en..)
Lämmintä kevättä kaikille, ja yritetään jaksaa!!
minäkin olen ujo luonteeltani. sen vuoksi hieman epäilyttääkin tuo muuttaminen, että jos ei tutustukaan uusiin ihmisiin tai saa yhtään kavereita..
Juu.. on se vaan sellanen ruljanssi se muuttaminenkin, ettei sitä niin helpolla lähdetä!
Pitäisi pistää koko elämä uusiksi alusta alkaen, eikä niiden uusien ihmissuhteiden luominen oo niin helppoa! Vaik kyllä sitä monesti miettii, onko järkee roikkua näissä vanhoissakaan piireissä, missä mikään ei muutu! Mut ehkä joku päivä saadaan rohkeutta lähteä pois, uusiin kuvioihin.. : )
Täällä nyt on tuommoista.
Koska en tunne sinua enkä tapaustasi, en lähde arvailemaan mitä ihmissuhteiden taustalla on juuri sinun tapauksessasi. Yleisellä tasolla haluaisin kuitenkin tarkastella tilannetta molempien osapuolten kannalta.
Miksi johonkin ei pidetä yhteyttä tai häntä vältellään? Omien kokemusteni mukaan tällaiset ihmiset saattavat olla hyvin minäkeskeisiä, vaikka sanovat olevansa kuuntelijoita, auttajia jne. Itse olen sitä mieltä, että pyyteetön apu ja kuunteleminen on sellaista, ettei siinä lasketa vuoroja ja määriä. marttyyrius yleensä haistetaan aika kauas ja itse koen ainakin oloni epämiellyttäväksi aina, jos ihmissuhteissa laskelmoidaan tai vaaditaan jotakin.
Jotta ihmissuhde toimii, tulee molempien osapuolten tuntea olonsa tasaveroiseksi toisen kanssa jollakin tasolla. Jos koen, että joku laskee yhteydenottojani tai "pitää peliä", eli vuoroin lähestyy aktiivisesti ja vuoroin leikkkii vaikeasti tavoiteltavaa, minun yhteydenpitohaluni tippuvat nollaan.
Miksi joku sitten tuntee itsensä usein torjutuksi ja syrjityksi? Aiemmin mainitsemani seikat eli marttyyrius ja pelien pelaaminen vaistotaan helposti. Silloin ihminen ei ole luokseen kutsuva, vaan hänen seurassaan voi olla painostavaa olla. Henkilö ei itse ehkä ymmärrä tätä näkökulmaa, vaan syyllistää muita entisestään. Ei kukaan halua tuntea syyllisyyttä ihmissuhteissa!
Miten voisi sitten olla helposti lähestyttävä? Täytyy unohtaa laskeminen. Älä yritä pitää mahdollisimman laajaa "ystäväpiiriä", mieti kenen seurasta oikeasti nautit. Kerro/näytä sitten hänelle/heille se. Voit laittaa viestiin, että olisi kiva nähdä s i n u a vaikka huomenna. Pyydä toista osapuolta ehdottamaan aikaa ja paikkaa vaikkapa kahvikupposelle. Tapaamisen jälkeen voit sanoa, että olipa kiva nähdä s i n u a. Älä löpise liikoja tyyliin "pidetään nyt sitten varmaan yhteyttä" jne. Kun seuraavan kerran haluat nähdä häntä, ehdota taas tiettyä aikaa ja paikkaa tai pyydä häntä valitsemaan ne.
Älä siis arvioi tapaamisia sen mukaan, kuka niitä on ehdottanut, ei sillä pitäisi olla merkitystä. Arvioi tapaamisia siltä kannalta, millainen tunnelma niissä oli. Jos tunnelma on kerta toisensa jälkeen vaivautunut ja epämukava, voit jättää yhteydenotot, ehkä teitä ei ole tarkoitettu ystäviksi. Jos tunnelma on myönteinen ja rento, kaikkihan on hyvin!
Tee selväksi, että haluat tavata juuri h ä n e t ja ehdota jotakin tiettyä päivää. Ilmaan leijumaan heitetyt kommentit kahvilla käymisestä saattavat unohtua saman tien.
Jos koet olosi ulkopuoliseksi jossakin ryhmässä, vältä tapaamasta niitä ihmisiä ryhmänä. Jos joku heistä on erityisen tärkeä sinulle, sovi tapaaminen kahden kesken. Ryhmädynamiikat ja henkilökemiat riippuvat aina läsnäolijoiden määrästä ja henkilöiden motiiveista jne. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että sinussa on jotakin vikaa, vaan läsnäolosi ei vain toimi siinä tietyssä kokoonpanossa.
Lopuksi vielä: Jos ystävyyssuhteessa kokee antavansa enemmän kuin saavansa, niin kyse ei ole ystävyydestä. Voit antaa itsestäsi huoletta niin paljon kuin haluat, mutta laskeminen ja vastapalvelusten odottaminen tekevät sinusta marttyyrin ja syyllisyydentunne ajaa ihmiset tiehensä.
Vaikka käytinkinnyt sinä-muotoa, tämä on tarkoitettu passiivissa, eli en tietenkään voi analysoida juuri Sinun tilannettasi, ajatukseni perustuvat omiin havaintoihini ja kokemuksiini.
Hyvää kevään jatkoa, toivotaan että aurinko pian paistaa pian ihmissuhteisiisi!
Minusta tuntuu, että tässä kaupungissa on aika monta, joilta ystävät ovat harvenneet, syystä tai toisesta. Tai joku on vasta muuttanut tänne, eikä tunne juuri ketään. Uusia kavereita ja etenkin ystäviä on vaikea saada. Niitä kun ei noin vain vastaan kävele.
Tässä tuli mieleen sellainen, kun luin tätä viestiketjua, että olisiko ideaa kerätä samassa tilanteessa olevista porukka kokoon ja keksiä jotain yhteistä aktiviteettiä. Lähdettäisiin porukalla esimerkiksi pyöräilylenkille, pidettäisiin grilli-iltaa, keilailua, päijänne-risteilyä, minigolfia, ihan mitä mieleen tulee ja mikä porukkaa kiinnostaisi. Ainoa tärkeä asia on tällaisessa, että on omattava avoin mieli ja on suvaitsevainen kaikkia kohtaan. Jokainen kun meistä on erilainen.
Hieman samantyyppisesti toimii eurosinkut-nimellä porukka pääkaupunkiseudulla. Se toimii tosin deitti periaatteella, mutta toiminnan idea on sama: Tutustua ihmisiin, saadan uusia kavereita ja pidetään porukalla hauskaa. Homma näyttänee toimivan sielläpäin, mutta Jyväskylän suunnalla ei ole vastaavaa. (eurosinkut löydät eurosinkut.net)
Kertokaa mielipide ja kommentoikaa, joko tässä foorumissa tai ujompi voi sähköpostillakin kertoa mielipiteensä.
plato(a)suomi24.fi
Minun mielestäni tuo ideasi ainakin kuulosti hyvältä! Tässä kaupungissa ihmiset, varsinkin opiskelijat vaihtuvat tiheään, ja pysyviä, todellisia ystäviä on hankala saada.
Mun tilannetta vaikeuttaa vielä jonkin asteinen paniikkihäiriö ja ujous uusien ihmisten kanssa.
Välillä on tosi hankala lähteä mihinkään, varsinkaan jos ei etukäteen tiedä, ketä on tulossa
paikalle, miten monta jne.. Ehkä ihmiset ovatkin kyllästyneet minussa välillä siihen, kun on vaikee luvata mitään etukäteen. Mun luottamus on myös rikottu moneen kertaan.. Niinpä en helposti luota uusiin ihmisiin.
Mutta ihan kehittelemisen arvoinen idea.. : )
Kiitos pitkästä vastauksestasi! Se pisti oikeasti miettimään tilannettani.
Ei kyse kaikkien kohdalla ole kuitenkaan siitä, että laskisin määriä yhteydenpidon suhteen. Esim. yhdenkin ihmisen kanssa, koen aina soittavani hänelle vääränä päivänä, väärään aikaan. Ennen tätä ongelmaa ei ollut. Vaikka mä olinkin useinmiten se, joka otti yhteyttä, kuulosti ystäväni aidosti ilahtuneelta soitostani. Nykysin kuitenkin tuntuu, et mä vaan häiritsen häntä, minkä takia oon vähentänyt yhteydenpitoa.
Ja ehkä todella olen joskus sortunut tuohon marttyyriuteen myös. Mun mielestä se nyt vaan on niin, että ystävyyteen kuuluu tietynlainen vastavuoroisuus myös yhteydenpidon suhteen. Ärsyttää myös yhden kanssa, miten koskaan mikään, mitä ollaan sovittu, ei pidäkään, ei sittenkään, vaikka hän itse olisi saanut valita ajan ja paikan.
Ja myönnän syyllistyneeni usein myös noihin ilmaan heitettyihin kommenteihin kahville menemisestä yms, sen sijaan että suoraan ehdottaisin päivää ja aikaa. Varsinkin jos kyseessä on hieman vieraampi ihminen. Mut tietääkseni oon antanut ymmärtää, miten oikeasti haluaisin nähdä juuri sen tietyn ihmisen.
Juu.. kiitos vinkeistä! Ehkäpä niistä on jotain apua!
lueskelin kanssa noita vastauksia.. olen kyllä itsekin esittänyt hieman marttyyria noissa mun ihmissuhteissa. enemmänkin ehkä tiedän ongelmakseni sen, että olen melko ujo, sellainen hiljainen tyyppi. toiset pitävät ko. piirteestäni, toiset taas eivät. en koskaan ole se porukan puheliain ja hauskin tyyppi, jolla usein on valtaisa kaveripiiri. satun vain olemaan tälläinen, enkä voi sille mitään. välillä tuntuu, että oon tosi paska ihminen luonteeltani. tosin jotkut sanovat mun olevan ihan mukava ja aito, kun ovat tutustuneet hieman paremmin.
ystävyys ja kaverisuhteissa en tahdo olla se, joka tekee kaikki "työt" sen suhteen eteen. mielestäni ystävyys toimii vaan jos molemmat puoliskot näkevät tasapuolisesti vaivaa ystävyyden eteen. en jaksa olla aina se, joka soittaa tms. en jaksa roikkua ihmisissä.