Nyt kaikki pulttihullut ynnä muut syväanalysoimaan Peteliuksen 1990-luvun komiikkaa! Aloitan keskustelun kysymällä itse itseltäni: mikä oli mielestäsi Pulttiboisin menestyksen salaisuus?
Vastaan itse itselleni: Monikin asia. Kaksi näyttelijää, Peteliuksen 1980-lukulainen sukupuolineutraalius versus Kallialan 1950-lukulainen jäyhyys, Peteliuksen lähentely, puheenvirta, muuntautumiskyky ja huomiohakuisuus (versus Kallialan maskuliinisuus), Aaken pelottavuus (vars. Sukeltajasketsi), huono ja hämärä kuvanlaatu, samea ääni, huono ääni (bluescreen-kohtauksissa kenkien natina ja kopina sekä vars. viimeinen jakso kokonaisuudessaan), virheet kuvassa 3. tuotantokaudella (mm. Taikurisketsi ja Leo ja Marko), outo lavastemainen paljastuma kuvan yläkulmassa ulkosketsissä (Kokit), mittasuhteita vääristävät bluescreen-ulkokuvat, efektien vähyys, efektien huonous (ainakin Jylppy ja Nulli -sketsissä), huonot ja vanhat ääniefektit (mm. sama "astiakaapin romahdus" kuin Pekka ja Pätkä-elokuvassa), kuvauspaikkojen suppeus (yleensä MTV-studiot tai niiden ulkopihatilat), lavasteettomasta (usein mustasta) bluescreen-taustasta johtuva "avaruudellisuus" alkutunnari (M/A/R/R/S), disco/dance-musiikit, artisti-imitaatiot ennen mainostaukoja, jaksojen lyhyehkö kesto (n. 22 min), yksi kamera, huolimaton kuvaus joka paljastaa bluescreenin (ainakin 1991), virheet bluescreenissä, tekijäryhmän pienuus (vars. 1991 - alle 10 hlöä), vaikeasti avautuvat kaksimieliset sanat ja merkit, hävyttömyydet, kiroilut epätyyppillisessä ympäristössä (yleensä Petelius), hetkelliset ja yllättävät puheäänen muutokset (Petelius), yllättävät kameraan katsomiset joko hetkellisesti (Petelius mm. Rampe ja Naukkis- ja Kikkeliskokkelis-sketseissä) tai kohtauksen lopussa, jälkidubbaukset (Poliisit-sketsien kiljahdukset sekä Jukka ja opettaja, Senjanen ja Mela-sketsien "yleisönaurut"), ilm. harkitut "pokan pettämiset", samanlaisina toistuvat sketsit, artistivieraat, eri sketseistä tutut hahmot yhteisissä kohtauksissa, paikallisten yksityishenkilöiden imitointi, vähemmistöjen pilkallinen kuvaus stereotyyppeinä, Aakella sama kello ranteessa kaikissa sketseissä, edestakaisin monistetut kohdat (mm. Potkukelkka intissä, ohjaajasketsi), viimeisen jakson pilalle menneet otokset ja vanhat, pätkityt artisti-imitaatiot, nopeutetut sketsit (mm. Läskit), takaperin ajettu tunnari, huonot kuvamanipuloinnit (mm. Katkaisuasema), Peteliuksen "Mustapartamaiset" kulmakarvat, Aaken naisroolien epänaisellisuus, fasaanin äänet (Tommy Ekblom), Aaken murina, ihmisvieraat teemat (Tuote-esittelijä), 1991 vuoden jaksojen innoton ideaköyhyys, pieruhuumori (Nathalie-tunnarissa ja Pieru-uutisissa), epäuskottava nukke (Poliisit), huolimaton leikkaus (näyttelijöiden keskinäinen juttelu Leo ja Marko-sketsin alussa, ulkopuolisen miehen puheääni "Hä?" ulkosukeltajasketsissä), etc.
Ai kiitoksia kattavasta vastauksesta minulle! Entäpä sitten Manitboisin salaisuus - mitä eroa näet Pulttiboisiin verrattuna?
Peteliuksen leikattu tukka ja hieman kohonnut keskivartalon rasvaprosentti (havaittavissa Viron tulli-sketsissä), parempi äänen- ja kuvanlaatu, epäilemättä kuitenkin toisaalta; äänen ohuus ja ennekaiku, äänen estradimainen kaiku (Omituinen höpöttäjä), Aaken voimakkaampi pelottavuus, vakavamielinen puhetapa (ilm. näyttelijöiden nihkeytyneet välit), taustakohinan puute (äänen hiljentyminen), lisääntynyt väkivaltahuumori (mm. Työhönotto, Herra 47, Einari Keskipörhölä, Poliisit), lisääntyneet kiroilut, sketsien vähyys kahdessa loppupään jaksossa johtuen pitkistä "elokuvaspektaakkeleista", ulkokohtausten tuulisuus (mm. Kirvesmies Kalevi Sorsa, Virolaiset), nimensämukainen rahateema ("Ostakaa ostakaa" toistuen sekä venäläis- että megafonihuijarisketsissä), ihmisvieraat teemat (Kirvesmies Kalevi Sorsa)
Vastaan itse itselleni: Monikin asia. Kaksi näyttelijää, Peteliuksen 1980-lukulainen sukupuolineutraalius versus Kallialan 1950-lukulainen jäyhyys, Peteliuksen lähentely, puheenvirta, muuntautumiskyky ja huomiohakuisuus (versus Kallialan maskuliinisuus), Aaken pelottavuus (vars. Sukeltajasketsi), huono ja hämärä kuvanlaatu, samea ääni, huono ääni (bluescreen-kohtauksissa kenkien natina ja kopina sekä vars. viimeinen jakso kokonaisuudessaan), virheet kuvassa 3. tuotantokaudella (mm. Taikurisketsi ja Leo ja Marko), outo lavastemainen paljastuma kuvan yläkulmassa ulkosketsissä (Kokit), mittasuhteita vääristävät bluescreen-ulkokuvat, efektien vähyys, efektien huonous (ainakin Jylppy ja Nulli -sketsissä), huonot ja vanhat ääniefektit (mm. sama "astiakaapin romahdus" kuin Pekka ja Pätkä-elokuvassa), kuvauspaikkojen suppeus (yleensä MTV-studiot tai niiden ulkopihatilat), lavasteettomasta (usein mustasta) bluescreen-taustasta johtuva "avaruudellisuus" alkutunnari (M/A/R/R/S), disco/dance-musiikit, artisti-imitaatiot ennen mainostaukoja, jaksojen lyhyehkö kesto (n. 22 min), yksi kamera, huolimaton kuvaus joka paljastaa bluescreenin (ainakin 1991), virheet bluescreenissä, tekijäryhmän pienuus (vars. 1991 - alle 10 hlöä), vaikeasti avautuvat kaksimieliset sanat ja merkit, hävyttömyydet, kiroilut epätyyppillisessä ympäristössä (yleensä Petelius), hetkelliset ja yllättävät puheäänen muutokset (Petelius), yllättävät kameraan katsomiset joko hetkellisesti (Petelius mm. Rampe ja Naukkis- ja Kikkeliskokkelis-sketseissä) tai kohtauksen lopussa, jälkidubbaukset (Poliisit-sketsien kiljahdukset sekä Jukka ja opettaja, Senjanen ja Mela-sketsien "yleisönaurut"), ilm. harkitut "pokan pettämiset", samanlaisina toistuvat sketsit, artistivieraat, eri sketseistä tutut hahmot yhteisissä kohtauksissa, paikallisten yksityishenkilöiden imitointi, vähemmistöjen pilkallinen kuvaus stereotyyppeinä, Aakella sama kello ranteessa kaikissa sketseissä, edestakaisin monistetut kohdat (mm. Potkukelkka intissä, ohjaajasketsi), viimeisen jakson pilalle menneet otokset ja vanhat, pätkityt artisti-imitaatiot, nopeutetut sketsit (mm. Läskit), takaperin ajettu tunnari, huonot kuvamanipuloinnit (mm. Katkaisuasema), Peteliuksen "Mustapartamaiset" kulmakarvat, Aaken naisroolien epänaisellisuus, fasaanin äänet (Tommy Ekblom), Aaken murina, ihmisvieraat teemat (Tuote-esittelijä), 1991 vuoden jaksojen innoton ideaköyhyys, pieruhuumori (Nathalie-tunnarissa ja Pieru-uutisissa), epäuskottava nukke (Poliisit), huolimaton leikkaus (näyttelijöiden keskinäinen juttelu Leo ja Marko-sketsin alussa, ulkopuolisen miehen puheääni "Hä?" ulkosukeltajasketsissä), etc.
Ai kiitoksia kattavasta vastauksesta minulle! Entäpä sitten Manitboisin salaisuus - mitä eroa näet Pulttiboisiin verrattuna?
Peteliuksen leikattu tukka ja hieman kohonnut keskivartalon rasvaprosentti (havaittavissa Viron tulli-sketsissä), parempi äänen- ja kuvanlaatu, epäilemättä kuitenkin toisaalta; äänen ohuus ja ennekaiku, äänen estradimainen kaiku (Omituinen höpöttäjä), Aaken voimakkaampi pelottavuus, vakavamielinen puhetapa (ilm. näyttelijöiden nihkeytyneet välit), taustakohinan puute (äänen hiljentyminen), lisääntynyt väkivaltahuumori (mm. Työhönotto, Herra 47, Einari Keskipörhölä, Poliisit), lisääntyneet kiroilut, sketsien vähyys kahdessa loppupään jaksossa johtuen pitkistä "elokuvaspektaakkeleista", ulkokohtausten tuulisuus (mm. Kirvesmies Kalevi Sorsa, Virolaiset), nimensämukainen rahateema ("Ostakaa ostakaa" toistuen sekä venäläis- että megafonihuijarisketsissä), ihmisvieraat teemat (Kirvesmies Kalevi Sorsa)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olikohan muuten Pulttiboisin loppupään "housuton elokuvaesittelijä" sekä viimeisen jakson lyhyt "ohjaajasketsi" alkua näille Manitboisin "elokuvaspektaakkeleille"? Ja tulikohan myös tämän Peteliuksen taannoisen "Tolkuton Spektaakkeli" -lavashow'n kaksimielinen nimi juuri näistä? Olihan Peteliuksella jo ennen Pulttiboisiakin jonkinlainen P von B -leffaesittelijä radion Yömyöhässä (1986). Manitboisin jälkeen samanlaista jatkumoa ovat edustaneet ainakin Ruonansuu & Petelius Co. -sarjan kolme erilaista elokuvaesittelijää; puolijumala Kaarle Seitsemän, Per Vompatti sekä Olli Alho.
Petelius käytti termiä "milf" varmaan ensimmäisenä maailmassa, Manitboisin Potkukelkka-sketsissä sananmuunnoksessa "minigolf - gonimilf"
Petelius on yksi Suomen kolmesta parhaasta pellestä.
Täyspelle pyytelee anteeksi roolitöitään!
Arvostukseni PPP.n meni heti, kun hänestä tuli vihreä idiootti. Samantien karisi myös omasta viihteen katselustani kaikki hänen roolisuorituksensa pois. En enää ihmettele miksi vihoittelee Aakelle, koska Aake on sentään fiksu aito luonnonläheinen metsästäjä.