Minun 3-vuotiaalla kissallani on kolmeviikkoinen pentu. Aluksi emo hoivasi sitä niinkuin kuuluikin. Nyt viimeisen viikon on tuntunut, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa koko pentu. Iso kissa tykkää olla ulkona ja sisällä ollessaan nukkuukin toisessa huoneessa entä pentu. Jos pikkuinen alkaa nälkäänsä huutamaan, emo ei korviaan hetkauta tai korkeintaan kääntää kyllästyneenä kylkeään. Imetä se ei ilmeisestikkään enää ollenkaan, joten olen sitten itse pentua syöttänyt pipetin ja ruiskun avulla. Kiinteää penturuokaa se ei ymmärrä vielä syödä. Olen itse yrittänyt antaa pennulle hellyyttä niin paljon kuin suinkin ehdin, että se kokisi olonsa turvalliseksi, eikä siitä tulisi kovin säikky. meinaan nimittäin pitää sen itselläni. Mietin vain, tuleeko tulevaisuudessa ongelmia "äidin ja pojan" välillä..? Ahdistaa koko tilanne, mutta kaippa tästä selvitään.. Kertokaa omia vastaavia kokemuksianne, jos niitä ain löytyy.
emo hylkäsi
anu
7282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saako emo tarpeeksi ruokaa?? Tiedän pari kissaa jotka jättävät pentunsa kun eivät saa ruokaa tarpeeksi, eivät jaksa hoitaa.
Jollei se hoida niin sitten sinun pitää vain jaksaa sitä syöttää ja pitää lähellä, niin pojasta kasvaa oikea lellikki :) Kyllä se pian oppii syömäänkin. Koita vaikka velliä aina välillä, voita sekaan niin tulee rasvaisempaa.. Sitä on pienenkin pennun helppo syödä.
Tuskinpa siitä suurempia ongelmia tulee äidin ja pojan välille, kuitenkin koko ajan yhdessä. Vieras pentu voisikin olla eri asia. Muista vaan huolehtia leikkautuksesta ajoissa jos niin pitkälle pääset :)
No ruokaa saa kyllä ihan varmasti, nimenomaan kaikkia sen lempiruokia. Possunsydäntä, naudanpaistia, lohipateeta ym. Pennulle olen syöttänyt vastiketta, tuttelinkauravelliä, kermaa sekaan ja kyllä maistuukin, mutta niin vähän kerralla aina. Sekin on sellaista sotkemista, kun pentu niin kovassa vauhdissa aina, ettei jaksa keskittyä kunnolla. Mutta osaa kyllä ilmaista nälkäänsä, ja heti kun ottaa syliin, alkaa kova kehrääminen ja leikkiminen:)
" Sekin on sellaista sotkemista, kun pentu niin kovassa vauhdissa aina, ettei jaksa keskittyä kunnolla. "
Jos se on liian nälkäinen niin ei se syökään paljon kerralla ja se on yhtä hosumista. Anna vaan uudelleen heti, emon maitoa juovatkaan eivät aina saa syötyä (meillä yksi tällainen melkein kuoleman tehnyt jo liian heikoksi päässyt, nyt jo iso kissa) Mutta eivät ne jaksa edes syödä, jos ovat liian nälkäisiä.. Pidä huoli että pikku masu tulee täyteen :)
Eli jätettinkö vain yksi henkiin?
Juuri noin nimittäin reagoi aikoinaan oman koirani emo kun muut oli lopetettu. Puoli pakolla jouduimme emoa yli viikon opettamaan hoitamaan ainokaistaan josta sittemmin sain itselleni hienon ystävän.
Myös nuori ensimmäiset pennut tehnyt narttukissani oli aluksi asenteella "no ei voisi vähempää kiinnostaa" eli imetys sessiot hoidettiin käsi käpälässä, jos lähdin liikkeelle lähti katti perässä. Mutta normaaliahan tuo ei ole!
Onneksi teillä pentu on kuitenkin jo vähän vanhempi vaikka tuskin paljon lohduttaa mutta olet nyt adoptio äiti ja yhteys pieneen tulee olemaan ainutlaatuinen. Onnea hiirestyksen opetukseen =D!
Pentuja syntyi kaikkiaan neljä, mutta 2 ekana syntynyttä oli alikehittyneitä ja ne piti samantien lopettaa. kahdesta jääneestä toisella todettiin seuraavana päivänä kitalakihalkio, kun pentu ei syönyt ja koko ajn vain huusi nälkäänsä. Eli senkin kohtalo oli todella surullinen. Emo kyllä hoiti jäljelle jäänyttä pentuaan ensimmäiset pari viikkoa ihan tunnollisesti, mutta nyt viimeinen viikko on mennyt keinoemona. Tilanne helpottuu huomattavasti, kun pentu alkaa syömään kiinteää ruokaa. Olen nimittäin päivät töissä ja kamala huoli koko ajan. Yöllä pitää herätä 1-3 kertaa antamaan ruokaa, ja töistäkin pitää käylähtää antamassa maitoa välillä. Onneksi asun työpaikka on lähellä ja muutenkin suht vapaa työ.Päivisin kyllä meinaa väsy vallata kun yöunet jäävät niin huonoiksi. Mutta kyllä se on sen arvoista!!
Meidän kisun emu "hylkäsi" sen jo 3 viikkoisena, ja se tuli silloin meille (se ei syntynyt siis meillä). Hoivailtiin vain sitä, ja se oppi TOSI nopeasti kiinteälle ruualle, kunhan vain tuli nälkä. Nyt se on 7 viikkoinen ja on oppinut sisäsiistiksi ja pysyy omalla pihalla ja erittäin terve ja leikkisä. IHANA KISSA!! :) Kyllä se siitä. :)
Meidänkin pikkupentu on päässyt jo seitsemän viikon ikään. Laatikolla on käynyt siististi jo muutaman viikon ja ruokahalu on myös mitä mainioin. Kovin on vain villi:) Emo sen sijaan vierastaa täysin omaa pentuaan. Se ei tule lähellekkään pentua ja jos ne sattuvat naamatusten, emo sähisee ja murisee. Muuten kaikki on ok, mutta tässä nyt mietitään kauanko menee, vielä kun ne sopeutuvat toisiinsa..